Juhlamekko

Vihdoista viimein pääsin kaivamaan ompelukoneen esiin piiiitkältä syksyyn asti ulottuvalta kesälomalta. Tai on kait sillä tullut surruuteltua jossakin välissä jotakin pientä, mutta tuntuu, että mihinkään sen suurempaan ole aika oikein riittänyt!

Me päästiin viettämään lauantaina ihania juhlia! Hyvissä ennen tehty juhlatamineitten tarkistuskierros osoitti eioota vanhimman lapsukaisen kohdalla, jotenka siinä olikin syytä kerrakseen kaivaa ompelukone pölykerroksen alta esiin. Jotenkin en viitsi maksaa montaa kymppiä lasten juhlavaatteista, joita tulee käytettyä monesti vain sen yhden kerran!

Siispä, Eurokankaassa pyörähdys ja mukaan lähti miestenpaitakankaat-laarista ohutta popliinin tyyppistä puuvillasekoitekangasta. Hintakin oli tällä kertaa kohdillaan, puolitoista metriä kangasta maksoi vaivaiset 3 euroa ja 80 senttiä :)

Mekon kaava tuli piirreltyä itse ja mallista tulikin aikas yksinkertainen kahdesta syystä. Ensimmäinen oli aikapula, tekeminen jäi vähän (öhöm!) viimetinkaan ja toiseksi en halunnut mekosta liian hörsömäistä (kun siinä on tuota pitsiä ja kukkasomisteita rintapielessä!). Sovitusvaiheessa (lue: kun mekko oli valmis) huomasin, että siitä tuli himppusen liian leveä ja liian pitkä. Onneksi se ei sentään ollut häiritsevän iso, koska en olisi millään kerinnyt alkaa pienentämään mekkoa.

Mekon takana on oikeasti vanhat metallinapit, jotka löytyivät omasta varastosta. Helman luonnonvalkoinen puuvillapitsi on myös omasta jemmasta.

Pikkuisena piristyksenä tein rypytykset tuohon toiseen olkapäänkohtaan. Siitä tulikin ihan hauskan yksityiskohta! 

Virkkasin vielä (vaihteeksi ;D) pari kukkasta luonnonvalkoisesta langasta somistamaan rintapieltä. Lisäsin kukkiin myös pätkän pitsiä ja helmiä ja kiinnitin taakse pienet hakaneulat, jotta koristukset saa pesun ajaksi pois! Vähän meinaan epäilen noiden helmien pesunkestävyyttä! Lopputulos kelpasi hyvin pikkuneidille, vaikka aluksi sainkin kuulla kankaan harmaasta väristä muutaman sanasen ;)

Nyt kun ompelukone on taas korkattu pitkän tauon jälkeen niin toivottavasti pääsisi jossakin vaiheessa tekemään lisää noita vaatekappaleita. Talvitakkitehtailua pitäisi ainakin pikkuhiljaa aloitella!!

Syksy

Rakastan syksyä, viileneviä ilmoja, kirkkaita, kuulaita päiviä ja sitä kuinka aurinko vielä lämmittää selkää villapaidan läpi.

Rakastan luonnon väriloistoa ja sitä alakuloista, surumielistä ilmettä kun tuuli on riipinyt puut paljaaksi. Ja lehtien rapinaa jalkojen alla. Ja sänkipeltoja ja mullan kirpeää tuoksua kun pellot möyhitään.

 

Rakastan syysmyrskyjä, tuulen ujellusta ja sitä hetkeä illalla jolloin pääse käpertymään peiton alle kuuntelemaan sateenrummutusta kattopeltiin.

Rakastan takkatulen pehmeää lämpöä, kynttilöitä ja hämäriä iltoja, jolloin ei ole kiirettä mihinkään. Jolloin on aikaa vain olla!

Ja sitä kun voi etsiä taas kaikki joululaulukirjat ja -levyt esille ja alkaa vähän fiilistelemään tulevaa ;)

Rakastan kuuraisia, kylmiä, satumaisia aamuja ja sitä hetkeä jolloin tuulen mukana kantautuu aavitus talventuoksua. Ja niitä ensimmäisiä lumihiutaleita. Ja sitä kun huomaa syksyn vaihtuneen talveksi!

Syksy on siis yksi lempparivuodenajoista!

Mukavaa viikonloppua!!

Ompelunurkka

Vihdoistaviimein saan laiteltua tänne kuvia meidän makkarista!

Nytkin kuvat ovat vain makkarin toiselta puolelta, minun omasta valtakunnastani, ompelu- ja arkartelupuoliskosta! Meidän makkari on pienehkö, toinen puoli käsitteleekin oikeastaan vain pelkän sängyn sekä pari vanhaa yöpöydän virkaa toimittavaa tuolia.

Arvatkaapa vain, olenko mielissään omasta pikku väkerryssopesta :)

Hyvästi vain keittiönpöytäompelyt ja lattialla askartelu!! Pikkusen on mukavampi touhuta kun kaikki tarvikkeet, nippelit ja nappelit, ovat käden ulottuvilla. 

Mies kiinnitti meidän yhteistyöllä tehdyn hyllykön kirjotuspöydän yläpuolelle. Koukuissa on helppo roikottaa kaikkia keskeneräsiä töitä (näin ne eivät loju pitkin pitäjää niinkuin ennen :/ ). Nytkin siellä roikuu pari tekeillä olevaa juttu... Pöydällä olevat nappipurkit ovat lahjapaperilla ja vanhalla sanomalehdellä päällystettyjä maitojauhepurkkeja.

Nauhat ja muut pikkuhärpäkkeet järjestelin lasitölkkeihin ja päällystettyihin pikkulaatikoihin ja asettelin ne hyllylle ja laudanjämistä väsäämääni puulaatikkoon. Nyt kuin sain vihdoista nauhavaraston ojennukseen niin tulipahan todettu, että niitä(kin) on tullut hamstrattua matkanvarrella aikas runsaasti! Vaan onneksi ne ovat kuluvaa tavaraa ja toisaaltaan on tyhmää jättää ostamatta jotakin kaunista nauhaa kun sitä kuitenkin huomaa tarvitsevansa vähän ajan kuluttua ;)

Lahjapaperit pääsivät vanhaan sinkkisankoon. Tässä kohtaa otin tietoisen riskin!! Meinaan vähän jänskättää, että milloin meidän PikkuneitiNäppärä keksii viedä tuolin oven luokse ja avata oven... Silloin voi paperirullista tulla pahaa jälkeä! Ne ovat vaan niin hauskan näköisiä tuossa, enkä raaskisi niitä millään kaappiin piilottaa! 

Ison puulaatikon olen tehnyt vanhoista saunanpaneeleista  ja se pitää sisällään mm. ompelulehtiä. Pienempi laatikko on ihan peruspaksupahviloota, joka oli ennen kirkkaansininen. Se oli lähtemässä roskakorin täytteeksi, mutta keksinkin maalata sen valkoiseksi (ihan vain tavallisella seinämaalilla). Kierrätys kunniaan :) !!

Tuunattu kirjahylly on saanut vihdoistaviimein kankaat ja ompeluvehkeet peittävän esiripun eteensä. Hyllyille siis asettelin ompelukoneen, saumurin, ompelutarvikesalkun ja niin paljon kankaita kuin suinkin vain sain mahtumaan. Mummoni tekemä, vanha pitsilakana saa nyt toimittaa kunniatehtävää kangaskaapin ovena ja näköesteenä.

Mies jätti ajattelevaisesti remonttiaikana täyttämättä villalla tuota katonrajassa olevaa "pikkukolmiota" ja niinpä minä sain katonrajahyllyn kaikelle mahdolliselle sälälle. Siellä nekin tarpeelliset ja tarpeettomat tarvikkeet nyt siististi nököttävät omissa laatikoissaan.

Pakko vielä ihan varmuudenvuoksi mainita, että tykkään niin tästä meidän valoisasta ja tilavasta makkarista <3 Oikeasti, vaikka huone on neliömäärältään pieni, niin se on kuitenkin tilavan tuntuinen! Ja se taas puolestaan johtunee siitä kun avasimme katon harjakorkeuteen asti. Onneksi!! Siitä voit lukea täältä!

Pipoja pienimmälle

Parin viimepäivän viileämmät sadeilmat saivat minut heräämään todellisuuteen... Niin, nythän on oikeasti syksy!

Lämpimät ja aurinkoiset ilmat (mistä ollaan tänäänkin saatu nauttia :D) ovat ihan hämänneet minut luulemaan, että kesä jatkuu  ;)

 Yht'äkkisen herätyksen seurauksena tajusin siis, että pitäisi varmaan tarkistaa lapsien syystamineet. Pikainen katsaus paljasti, että Kirppu tarvitsee ainakin muutaman uuden pipon tuleviin viileisiin päiviin.

Ruusukepipoja onkin nähty jo vähän jokapaikassa. Vaan on ne aika söpöjä, jotenka piti minunkin värkätä Kirpulle sellainen. Itse laitoin vain trikooruusukkeen tilalle pitsinauhasta tehdyn ruusukkeen.

Aika söpöläinen tuosta piposta kyllä tulikin :) 

Trikoopipoissa on se kiva puoli, että niitä ompelee tosi nopsaan. Kerrankin saa jotakin heti kerralla valmiiksi! :) 

Vaan eipä mennyt pipon teko ihan nappiin tai siis koko ei mennyt. En tajua millä kiireellä aloin taas touhuamaan!! En älynnyt mitata Kirpun uutta päänmittaa, jotenka piposta tuli aika nafti. Ehkä se kuitenkin menee vielä tämän syksyn ja onneksi noita pipoja tekee nopeasti, jos tuo osottautuu käytössä liian kireäksi!

Neulotun pipon värit nappasin Kirpun kaulahuivista. Iltahämärässä en saanut kuviin pipon ja huivin oikeita värisävyjä, mutta pipon värit natsaa täydellisesti huivinväreihin! Eli mitä tästä opin: kannattaa kuvata päivanvalossa! Pipo on neulottu helmineuleella puuvillalangasta en muista mitä lanka oli kun Kirppu oli kerinnyt syödä vyötteen roskiskuntoon :/ ja vuoritettu ohkasella puuvillatrikoolla. Ja minkäs muun koristeen sitä laittaisi neulottuun pipoon kuin virkatun kukan! Niitä onkin tullut nähtyä meillä, mutta kun tykkään niistä niin kovin ja mielestäni kukka antaa kivan lisän peruspipoon!

Ja, kääks, tästäkin tuli vähän liian kireä :( 

Pikkasen alkaa olla meidän yksivuotiaan sähikäisen kuvaaminen haastavaa hommaa! Nytkin otin varmaan parikymmentä kuvaa ja tässä ovat parhaimmat ;)  Kirppu kun on siinä iässä, että paikoillaan pysyminen, edes pikkuhetken, on jotakin aivan kamalaa!!

Mukavaa perjantai-iltaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!!

Ovela Kettu ja muita kavereita

SAANKO ESITELLÄ:

Ovelan Ketun,

Viisaan Pöllon,

Pikku Sammakon ja

Neiti Pupun.

Nämä kaverukset valmistuivat erään yön pikkutunneilla. Idea naamareihin ei ole oma, mutta kettun, pöllön ja pupun kaavat ovat omaa käsialaa. Sammakko taas on täysi kopio... Sammakoita (mm.) olen tehtaillut yhtiin myyjäisiin ja pitihän minun tehdä yksi testikappalle omille muksuille ja katsoa hyväksytäänkö se leikkeihin :)

Alunperin idea oli tehdä vain nuo kolme edellisessä kuvassa olevaa naamaria, mutta vaaleanpunainenpupufani vaati saada itselleen myös pupusellaisen. Siitä tulikin oikea epäonnenpupu... valkoista huopaa löytyi vain vajaa levy (siinä syy litteään ulkönäköön!), vaaleanpunaista huopaa ei ollutkaan varastossa ollenkaan (onneksi ei tuo pinkkikään aivan hullun värinen ole!) ja sitten koko pupunkuvatus oli hajottaa minun hyvän silitysraudan!! En tajua mitä sekundahuopaa tuo valkoinen oli kun se lähti sulamaan silitysrautaan kiinni :O Onneksi kuitenkin huomasin sen ajoissa ennenkuin isompaa vahinkoa ehti tapahtua! No, pupu siitä kuitenkin tuli ja tyllerö oli niin mielissään :)

Naamarien "pohja" on paksua huopalevyä, johon on aplikoitu ohuesta huovasta ja ihan vain tiheällä siksakilla tarvittavat yksityiskohdat. Kiinnitin aplikoitavat osat ensiksi kaksipuoleisella liimakankaalla "pohjaan" niin ne pysyivät paremmin paikallaan ommeltaessa. Silmäaukot olivat ärsyttävä leikata, niistä oli tosi hankala saada siistejä! Lopuksi ompelin kuminauhan naamarin taakse. Aika nopeasti ja helposti saa hauskoja naamareita lasten roolileikkeihin! Näitä voisi tehdä vaikka mitä eläimiä!

Kettusta tuli minun oma lempparini :)

Tyttö meinasi, että tosi kiva kun teit mulle pupunaamarin!

Poika taas totesi, että kiva kun mulla on nyt paljon näitä erilaisia jääkiekkomaalivahdinkypäriä!

:D

Vielä ihan pikkuisen kukkajuttuja

Aurinko se sitten jaksaa vielä helliä meitä päivisin. Aika huikeeta, nyt on jo syyskuu ja ulkona elohopea kipuaa päivisin vielä kahdenkymmen asteen korkeuteen. Melkein kuin kesällä vaikka nyt kait on jo syksy :)

Pakko laittaa vielä tänne kuvia viimeisistä, sitkeistä pihan kukkijoista. Toivottavasti ette jo ole ihan kyllästyneitä ainaisiin kukkakuviin...

Nämä taitavat olla kuitenkin tälle vuodelle viimeiset!

Keväällä heittelin kukkapenkin tyhjään kohtaa pussillisen punakosmoksen siemeniä vähän niin kuin koemielessä. Hyvin ne mullassa itivätkin ja nyt loppukesä ja alku syksy ollaan saatu nauttia kauniinherkistä kukkasista. Ensi vuonna taidan istutella noita lisää, niin kauniita ne ovat!

Luin vissiin pussin kyljen vähän heikosti, kun ajattelin noiden kasvattavan puolenmetrin varren ja kukkivan jo aikaisemmin. Vaan kuinkas ollaakkaan, kukat huojuvat puolentoistametrin korkeudessa ja kukinta-aikakin näyttäisi olevan elo-syyskuu. Vaan sehän ei haittaa! Hyvä vaan, ettei kaikki kasvikset kuki keskikesänaikaan vaan kukkijoita riittää aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn!

Tuonne punakosmosten taakse me ollaan aloitettu rakentamaan kunnon nuotiopaikkaa epämääräisen heinikon tilalle. Nyt syksyllä tehdään mitä keritään ja jaksetaan ja keväällä sitten taas jatketaan urakkaa :)

Silkkiunikko kukkii vieläkin täydellä voimalla kosmoskukkien oikealla puolella. Uusia nuppujakin oli ilmestynyt vaikka millä mitalla, jotenka ainakin muutamantovin saan vielä nauttia näistä huojuvista kaunottareista. 

Syyshortessiasta nappaisin mielellään muutaman oksan maljakkoon, vaan tuo meidän pensas on vielä niin pieni etten taida raaskia!

Ruusuja täytyy ehdottomasti laittaa ensi vuonna lisää! Rakastan ruusuja! Ajattelin josko hommaisi keväällä tätä valkoista lisää ja sen kaveriksi jotakin vaaleanpunaista lajiketta.

Onneksi tässä on koko syksy ja talvi aikaa miettiä ensi kevään istutuksia! Ja sitten pitää tietenkin raivata kunnon kukkapenkki ruusuja ja muita uusia tulokkaita varten. Tuo(kin) ruusupuska on vain läntätty roskiksen viereen vähän niinkuin koekaniiniksi :)

Aurinkoisia päiviä teillekin!!

Kukkia, kukkia

 

Kesällä on tullut aina silloin tällöin virkattua pieniä kukkia. Lähinnä automatkoilla tai jos yhtäkkiä on tullut pakottava tarve näperellä jotakin nopeasti valmistuvaa. Vettä myllyyn lisäsi se kun satuin saamaan kasan ohkasia puuvillalankoja lähes kaikissa mahdollisissa väreissä.

Loppukesästä olikin sitten kasa valmiita kukkasia virkkuupussissa ja suurimmasta osasta sitten värkkäsin pinnejä ja pompuloita. Isommalle tytölle pompuloita ja isompia pinnejä (alempi kuva) ja pikkuneidille pienempiä (ylempi kuva). Pikkupinnejä tarvii käydä ostamassa lisää ja virkata vielä muutama muunkin värinen kukkanen niihin!

Tuli hempeempää kukkaa, jotka ovat isomman lemppareita :)

 

Ja vähän retromman väristä, mitkä saivat kyllä tylyn tuomion: "noita en käytä!!"

Kaikkea sitä tuo "vaaleanpunainenikä" tuokin tullessaan. Ennen kelpasi tytölle kaikki värit, vaan nyt ollaan niin valikoivia ;)

Muutama kukkanen pääsi koristamaan myös keittiön sipuli- ja tilpehöörätölkkejä.

Seuraava virkkuuprojektini onkin astetta isompi. Siinä se lepää yöpöydälläni muistuttaen itsestään joka ilta. Tuosta ja parista muusta samanlaisesta kerästä on siis tulossa matto meidän makkariin. Virkattu matto, mistä olen haaveillut jo jonkun tovin. Mallikin minulla on jo katsottuna. Ainut ongelma ja aloituksen hidastaja lienee siis se, että en ymmärrä noista virkkuumerkinnöistä (ja neulontamerkinnöistä, mitkä ei kyllä liity tähän työhön mitenkään!) mitään! Siis siitä ohjeesta tai siis niistä lyhenteistä... Netistähän sekin salakieli luultavammin aukenisi, niin, että tarvii joku ilta alkaa selvittämään... jotta saan viimeistään jouluksi maton lattialle :)

Nyt tietenkin joku ajattelee, että juurihan tuo esitteli kasapäin virkattuja kukkasia ja sitten valittaa kun ei ymmärrä virkkuusanastoa. Noooo, selityshän on varsin yksinkertainen...

kukkaset olen virkannut ilman sen kummempaa ohjetta. Senpä takia kaikki ovat myös pikkasen erilaisia, omia sovelluksia :D