Kaipuu

Minä viihdyn hyvin meidän kodissa, rakastan meidän pihaa ja mielestäni meidän talo on hyvällä paikalla. Siltikin huomaan yhä enenemissä määrin kaipaavani ympärilleni enemmän luontoa. Rauhoittavaa ja voimauttavaa luontoa. 

Kaipaan sitä, että kesäiltaisin avoimesta ikkunasta kuuluisi vain puiden suhina vaimean liikenteen melun sijaan. Kaipaan hiljaisuutta lenkkipolulle. Miten ihanaa olisi kulkea tuttua hiekkatietä ilman vieressä kulkevan ison tien meteliä. Haluaisin kotipihalla tuijottaa jotakin muuta kuin naapurin talon seiniä ja pihoja erottavaa aitaa. Kaipaan enemmän hengitystilaa. 

On onni asua keskustan kupeessa ja siltikin metsän reunassa. Mutta siltikin palvelujen läheisyyden helppouden keskellä huomaan kaipaavani enemmän omaa rauhaa. Luonnon läheisyyttä ja sen tuomaa hiljaisuutta. 

Onneksi meillä on pakopaikkamme. Peltojen ja metsän keskellä. Pienen järven rannalla. Siellä on paikka, missä pääsee arjen kiireitä ja melua pakoon. Ojan pientareilla kasvava kukkameri, käen kukunta, joutsenen öiset huudot, järven pinnalla leikkivä aamusumu ja metsäntuoksuiset hiekkatiet. Ne on niitä mitä rakastan ja mistä ammennan voimaa. 

Vuosia sitten menetin oma mielenmaisemani, sen paikan mikä oli aina ollut ja mikä tuntui enemmän tutulta mitä välillä minä itse. Mistä tunsin saavani voimaa arkeen enemmän kuin mistään muualta. Nyt saan nauttia uudelleen samoista ja kuitenkin erilaisista asioista, uudella paikalla. Se tuntuu suurelta onnelta ja ihmeeltä. Ikinä ei voi tietää mitä seuraavan mutkan takan on! Elämä on ihmeellistä ♥

Kuvasin tyttösten uusia mekkoja pakopaikkamme läheisyydessä. Rakastan niin kiemurteleviä hiekkateitä, joiden reunamat ovat yhtenä kukkamerenä ja kapeita metsäteitä, joiden pientareet ovat punaisenaan metsämansikoista ♥ 

Tyttösten mekot olen ommellut vanhoista pussilakanoista ja mekkojen kaavat löytyivät Mekkotehdas-kirjasta. Vaikka tavallisesti vähän vierastan näin räiskyviä värejä ja kuoseja, niin kesämekoissa ne on aivan ihania. Kesään kuuluvat iloiset ja pirteät värit. Minun omat aurinkoni aurinkomekkoissaan ♥

ILOA UUTEEN VIIKKOON ♥

Kesäiset syntymäpäiväjuhlat

Kukkasia, perhosia ja kesäisiä värejä, niitä löytyi meiltä viikonloppuna, 

kun pääsimme viimein viettämään juhannusneitimme 5-vuotis syntymäpäiviä.

Menimme koristeluissa tällä kertaa helpoimman kautta ja ripottelimme jemmasta löytyneet synttärikoristeet tuomaan juhlan tuntua kotiin. Ojanpenkalta löytyneistä sinikelloista ja päivänkakkaroista saimme koottua mitä kauneimmat synttärikimput. Keittiössä leijui paperiperhoset ja kinuskisia perhosia lennähti myös mansikkakakkua koristamaan. Kinuskikissan sivuilta löytyi resepti veikeisiin mutakakkutötteröihin (jotka oli kyllä niin makeita, ettei allekirjoittanut pystynyt syömään edes yhtä tötteröä) ja tyttösen kanssa tehtiin vielä tarjolle suklaakeksejä sekä vaahtokarkkivartaita. Mukavat pienet juhlat saatin vietettyä ja mikä parasta tyttönen oli juhlista niin mielissään, niitä kun oli jo niin odotettu ja mietitty!

Synttärisankarin pikkusiskolle ompeli keväällä uuden vaaleanpunakukkaisen kesämekon, mistä napsin synttäri-iltana muutaman kuvan ettei mekko vallan jää unholaan (niitä harvoja ompeluksia joita joudan nykyään tekemään on mukava edelleen tallettaa tänne omaksi muistoksi). Niin ja kesähuoneesta oli pakko ottaa myös kuva, koska se on tullut pikkuisen valmiimmaksi (katso vaikka) :D Jippiii!

ps. Instagramissa pääset kurkkaamaan missä paperiperhoset lentelivät!

Jouluiset kuvaterveiset

Vuoden toiseksi viimeinen päivä on vaihtumassa illaksi. Katse alkaa suuntautumaan pikku hiljaa uuteen, tulevaan vuoteen. Mitään mahtaa uusi vuosi tuoda tullessaan!?

Ennen vuoden vaihtumista laittelen tänne kuitenkin vielä muutaman kuvan meidän joulusta. Meidän joulu kului sitten kuitenkin sairastelessa. Oikeastaan tänään on vasta tuntunut, että koko porukka, itseni mukaan lukien, alkaa olla kunnossa. Eilen haistoin ensimmäistä kertaa kuusen ja hyasintin tuoksun ja päätin, että joulu saa viipyä meillä tänä(kin) vuonna loppiaiseen asti ♥

Olin ommellut pienimmälle tyttöselle hyvissä ajoin uuden mekon jouluksi. Roosaa, ruusuja sekä pitsiä, arvatkaapa vain tykkäsikö meidän prinsessa uudesta mekostaan!? Mekkotehtaan Alviina oli juuri sopivan simppeli malli tähän mekkoon. En ole oikein ikinä osannut pukea lapsia jouluna "perinteisiin jouluisiin vaatteisiin tai väreihin" ja nytkin tytön joulumekosta tuli enempi keväinen kuin jouluinen. Mutta kevättä kohdenhan tässä taas mennään :) 

Millaisia vaatteita teidän perheessä käytetään jouluna?

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että olisi kiva kokeilla virkata latvatähti joulukuuseen. Kun sitten Ripaus tunnelmaa -blogin joulukalenterista löytyi linkki kauniiseen virkattuun latvatähteen päätin viimein kokeilla sellaista.  Ja kyllä siitä tulikin kaunis! Kovetin oman tähden laimennetulla Eri Keeperillä. Tästä löytyy ohje latvatähteen. Itse vähän suurensin sitä ja pikkuisen muutenkin muokkasin. Olen haaveillut monta vuotta myös virkatuista lumihiutaleista kuusessa, mutta olen aina ajatellut, että ne on suuritöisiä ja vaikeita tehdä. Nyt tämä latvatähti innosti niin, että saapa nähdä jos ensi jouluna lapset pääsevät ripustamaan kuuseen myös virkattuja hiutaleita soodahiutaleiden kaveriksi. 

Nyt lähden sytyttelemään keittiöön kynttilät, 

niin päästään nauttimaan tänäkin iltana lasten kanssa kynttiläillallista :)

Näiden joulukuvien myötä toivotakin sinulle

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA ♥

Äidin ja tyttären samistelumekot

Me päästiin jokunen aika sitten todistamaan, 

kun kaksi meidän perheelle tärkeää ihmistä lupasivat rakastaa toisiaan niin 

myötä- kuin vastoinkäymistenkin keskellä. 

Mukava oli päästä pitkästä aikaa häihin ja 

lämminhenkisestä juhlasta nauttikin meidän koko perhe, 

niin lapset kuin aikuisetkin.

Ennen häitä pikkuinen stressinpoikanen kerkesi kuitenkin pujahtamaan meikäläiseen, 

miten ja millä vaatettaa koko pesue. 

Kurkistus juhlavaatekaapin uumeniin kertoi, 

että minä ja pienin neitimme olimme ilman asianmukaista vaatetusta. 

Kangaskaapissa poltteli pitsinpätkä ja ompeluajan vähyyden uhallakin aloin tekemään itselle ja tyttöselle juhlamekkkoa. Useampana iltana ompelunurkkauksessa mietin, että on onni omistaa mies, joka ymmärtää vaimonsa harrastuksen tärkeyden. (Ja juu, sitäkin mietin, että tulisi vaan enempi tämmöisiä "pakollisia" ompelutöitä, niin pääsisi useammin linnottautumaan ompelukonen ääreen ja saisi vapautuksen kaikista kodin iltahommista ;D ).

Halusin omasta mekosta yksinkertaisen ja selkeän, sellaisen jossa herkkä ja kaunis pitsikangas pääsee oikeuksiin. Pitsi on joustopitsiä ja halusin myös, että koko mekosta tulee joustava ja niinpä harmaa vuori on niinkin arkipäiväistä kuin trikoo :D Kaavan pohjana käytin Mekkotehdas aikuisille-kirjan Ainoa. 

Tytön mekko on tehty Mekkotehdas-kirjan Orelman kaavalla ja siinä vuorikangas on joustamatonta, ohutta puuvillaa. Tarkka huomasi kuvista, että tytön mekossa pitsin kukkakuviot on eripäin mitä minun mekossa. Minusta ne sopivat paremmin noin päin pieneen mekkoon ja senpä takia leikkasin kankaan tyttösen mekkon ihan vinoon langansuuntaan.

Hetken pelkäsin, että mitäköhän vaaleanpunaista yli kaiken fanittava tyttö tykkää harmaa-valkoisesta mekosta, mutta siitä tuli kuulemma tosi hieno! Ja onhan se kertakaikkisen sievä ja tyttömäinen mekko, kaikesta harmaudesta huolimatta. Omaan mekkoonikin olin enempi mitä tyytyväinen Niin siis olin, sillä arvatkaapa miten mekkojen kävi ensimmäisen pesun jälkeen!?

Ja minä kun oikein pesin ne käsin ja haalealla vedellä....

....

Mokoma pitsikangas otti ja kutistui oikein olantakaa heti, kun mekot pääsivät kosketuksiin veden kanssa!! Kuvassa olen kerinnyt venyttää kankaita jo niin paljon, kun vaan kangas antoi myöten. Aika käsittämätöntä, että kangas voi kutistua noin paljon ja aivan samantien kun veteen joutui :O 

Mutta jotain positiivista asiassa kuitenkin oli, sillä arvatkaapa olinko jälkeenpäin(kin) onnellinen, että matkalla yllättänyt kaatosadekuuro ei yltänyt hääpaikalle asti. Siinä sitä olisi ollut hääparia kirkosta ulos odotellessa ihmettelemistä kun mekko kutistuu sateessa. Ja siellä sitten olisi heiluttu hääjuhlassa arkinen trikooalushame iloisesti vilkuttaen ja pikkuneiti olisi ollut upouudessa liehuvassa mekossaaan kuin makkarankuoressa! 

Jonkinlainen laiha onni siis kuitenkin onnettomuudessa! Ja ehkä nyt kun pahin harmitus on jo hiipunut, niin saatan jopa purkaa tytön mekosta pilalle menneet pitsit pois. Ehkä tuo mekko on ihan kiva myös pelkkänä harmaana ja jos siihen vaikka vaihtaa vaaleanpunaisen rusetin, niin se saattaa neidillekin kelvata ;) 

Kello on jo aika paljon, joten lienee aika toivottaa teille 

KAUNIITA UNIA 

ja jos luet tätä vasta aamulla niin

MUKAVAA KESKIVIIKKOA!

ps. Oli pakko tallettaa tännekin erään illan syksyista somistusta.

Nyt on jo värit ulkona hiipuneet, mutta ruusuja hain vielä räntäsateessa tänään maljakkoon :)

Matkan varrelta

Käykö teille muille tekeville ikinä niin, että sellaiset yksittäiset käsityöt, 

tuunailut ym. kättentyöt eivät meinaa saavuttaa tätä blogimaailmaa ikinä?

Minun osalle töille meinaa käydä ja on silloin tällöin käynytkin. Se on siinä mielessä harmi, kun kiva niitä olisi saada talletettua vaikka vaan itselle muistoksi tänne blogiin. Niinpä nyt keräsin yksittäiset työt  nippuun ja päätin tehdä niistä oman postauksen. Osa kuvista on otettu silloin joskus, mutta muutamat napsin samalla kun kävimme lasten kanssa retkellä auringonkukkapellolla ihastelemassa noita iloisen värisiä kukkia.

Pikkutytöille tein jo keväällä rusettipipot, mutta ne on päässeet oikeastaam vasta nyt käyttöön.

Retkeltä toimme kotiintuomisiksi kaksi isoa kukkakimppua.

Koulutytön ompputunikan olen ommellut jo viime syksynä, mutta koska silloin kaavoja piirtäessä en tarkistanut kaavan todellista kokoa oli lopputulos teltta. Eskarimekosta tuli siis koulumekko. Onneksi tyttöselle kelpaa vielä tämän tyyppiset lapsekkaat vaatteet.

Eskaripoika on puolestaan saanut peruspuseron kaikkien muiden puseroiden joukkoon.

Vuoden keväisemmällä puoliskolla tuunasin kokeilumielessä tyttöselle kaupasta ostettua peruspaitaa. Painoin paitaan tyllin läpi kangasväreillä sydämen, lisäsin pitsirusetin ja muutaman helmen ja johan oli tyttö tyytyväinen. Ja aika kiva siitä äidinkin mielestä tuli. Pienellä vaivalla muuttui peruspaita astetta persoonallisemmaksi.

Kesän reissuja varten tuli ommeltua vauvan vaunuihin vaunuverho. Toinen puolisko siitä on mustavalkoraidallinen ja toiseen aplikoin pandan. Perheen miesväki sai kesäiselle lapinreissulle uudet pipot. Innostuin värkäämään niihin nahkasta pienet yksityiskohdat. Niistä tulikin sen verran kivat, että taidan niitä värkätä muihinkin ompeluksiini.

Täällä on taas pengottu juhlavaatekaappi läpi ja kokeiltu ja mietitty mitä kukanenkin laittaa päälle tulevaan hääjuhlaan, mihin olemme saaneet koko perheellä kutsun. Pienimmälle neidille on paininjalan alla uusi mekko ja tulipa sitä aloitettua piiitkästä aikaan ompelus myös itselle. Jos siitä tulee käyttökelpoinen saattaa se täälläkin vilahtaa ;)

ps. kuvassa olevan neidin juhlamekon olen ommellut aikanaan isosiskolle raakasilkistä.¨

Ja postauksen alussa ja lopussa vilkkuvat dominot virkkasin lasten serkkutyttön synttäripakettiin.