perjantai 19. tammikuuta 2018

Tuttinauhoja silikonihelmistä


Muutama päivä vielä laskettuun aikaan ja täällä porskutellaan vielä yhtenä kappaleena. Mikä ei kyllä edelleenkään haittaa. Vatsatauti näyttää onneksi helpottavan, mutta kuumeflunssa tuli tilalle. Jospa senkin kerkeää vielä parannella itseltä ja lapsilta pois ennen synnytystä. Vaikka täytyy sanoa, että tuo jälkimmäinen tauti tuntuu varsin mitättömältä vatsataudin rinnalla.


Täällä on touhuttu odotellessa kaikenlaista pientä tulevalle vauvalle 
ja tämä vauvatouhotus tulee luonnollisesti tällähetkellä näkymään myös täällä blogissa.
En vaan malta olla jakamatta kaikkia niitä pikkuruisia suloisuuksia myös teidän kanssa ;)


Yksi päivä askartelin vauvalle pari tuttiketjua sekä purulelun. Nämä suloisuudet tein silikonihelmistä sekä silikonisesta purulelusta. Olen nähnyt monessa paikassa silikonihelmistä tehtyjä tuttiketjuja sekä imetyskoruja myynnissä ja sen verran herkullisen näköisiä ne on olleet, että halusin itsekin kokeilla sellaisten tekoa. 


Silikonihelmet ja purulelut on valmistettu 100% elintarvikelaatuisesta silikonista, 
joten ne ovat turvallisia vauvalle. Puhdistuskin pitäisi olla helppoa, 
kun ketjut voi pestä vedellä ja astianpesuaineella. 
Pikkuinen voi siis rauhassa leikkiä ja pureskella sekä tuttiketjua, että purulelunauhaa.


Nappikauppa Punahilkasta löytyi mahtava valikoima 
erivärisiä ja -muotoisia silikonihelmiä, puruleluja sekä muita tuttinauhatarvikkeita. 
Sieltä kotoutuikin meille nämä herkullisen väriset ketjutarvikkeet. 


Laittelen tähän muutaman sanasen näiden teosta, 
jos joku vaikka innostuu myös kokeilemaan 
(ja itselle vastaisuuden varalle muistiksi).

Tuttiketjun pituus saa olla turvallisuussyistä enintään 22 cm ja se kannattaakin ottaa suunnittelussa huomioon. Ennen tarvikkeiden hankkimista kannattaa suunnitella huolella millaisen ketjun haluaa tehdä. Tuttiketjuun tarvitaan silikonihelmiätuttirengasklipsu sekä satiininyöriä

Teossa on tärkeää saada solmittua nyöri niin ettei se varmasti pääse aukeamaan. Palomar-solmun pitäisi olla varma solmuvalinta. Sellaiset solmut itse solmin sekä rengas- että klipsupäähän. Vähän tuon solmun teon kanssa jouduin taiteilemaan, mutta pääasia oli, että lopputulos on kestävä ja turvallinen. Tästä löytyy kuvat videoineen Palomar-solmun tekoon.


Nyörit pujotin päistä aina kaksinkertaisena helmien sisään. 
Jos tuntuu, että kaksinkertainen nyöri ei meinaa mennä helmien rei'istä, 
niin kannattaa teipata nyörin päät maalarinteipillä, se helpottaa pujottamista. 
Nyöriä kannattaa varata reilusti. Minulla oli sitä 50 sentin pätkä/ketju,
mutta noiden solmujen teon kannalta ei olisi haitannut, jos pätkät olisi olleet pikkuisen pidemmätkin.

Purulelujen teko kannattaa aloittaa ehdottomasti lelupäästä, 
ainakin jos käyttää Palomar-solmua. Tuttiketjun teko taas vastaavasti klipsupäästä. 


Näistä tuli kyllä hirmu suloiset
Tekeminenkin oli tosi helppoa, tuota solmua lukuunottamatta. 
Voisihan näihin varmasti tehdä helpommatkin solmut, mutta itse halusin, 
että liukas satiininyöri ei vahingossakaan irtoa ja helmet pääse karuteille.


Mukavaa viikonloppua


- Yhteistyössä Nappikauppa Punahilkka-


maanantai 15. tammikuuta 2018

Merirosvosynttärit



Taisin luvata jossakin joulukalenterin luukussa, että laittelen tänne kuvia poikamme 7-vuotis kaverisynttäreiltä. Poika halusi synttäreilleen merirosvojuttuja ja niitä lähdettiin sitten taas yhdessä miettimään. Meidän lapsille on tosi tärkeää, että he saavat itse miettiä millaiset synttäri haluavat ja pääsevät itse osallistumaan niiden järkkäilyyn.




Näille synttäreille en jaksanut leipoa muuta kuin mokkapalalaivoja ja ne korvasivatkin täytekakun. Ekaa kertaa kokeilin tehdä myös kakkutikkareita ja huh, huh, miten makeita niistä tulikin. Jos joku muu kerta niitä tehtailen, niin niistä pitää tehdä ehdottomasti pienempiä ja kuorruttaa mielellään vähän vähemmän makealla tummalla suklaalla. 

Lapset tekivät coctailtikkuja ja muuten mentiinkin kaupan tarjottavilla.


Olipa hauska taas huomata, miten iso apu isoimmista lapsista alkaa olla näissä synttärivalmisteluissa ja kuinka mielellään he niitä valmistelevat. Lapset tekivät lähes itsenäisesti coctailtikut viireineen sekä askartelivat mokkapaloihin purjeet ym. koristeliput. Minun tehtäväksi jäi vain piirtää sopivat kuvat lippuihin ja purjeisiin sekä vähän avustaa. 


Aloitettiin synttärit askartelutuokiolla ja jokainen lapsi sai tehdä itselleen merirosvohatun ja piirrellä aarrekartan. Tämä ohjelmanumero olikin yllättäen hirmu suosittu ja siinä kuluikin mukavasti aikaa ;) Olin piirtänyt valmiiksi karttapohjia, mihin lapset saivat piirtään lisää omia juttuja ja lopuksi värittää kartan. Hattuihin piirsin erilaisia merirosvoaiheisia kuvia, mitä lapset saivat värittää, leikata ja liimata omiin päähineisiin. 

Näitä piirtäessä kävi mielessä, että kyllä olisi näppärää omistaa tulostin tai kopiokone ;) Mutta kun kumpaakaan laitetta meiltä ei löydy, niin piti taas käsin piirrellä jokainen lippunen ja lappunen. Tykkään kyllä piirtämisestä, mutta onhan se vähän puuduttavaa tehdä liuta samanlaisia kuvia.


Yhdeksi ohjemanumeroksi mietimme aasinhäntäkisaa, mutta merirosvoteemalla tietenkin. Tehtiinkin lasten kanssa iso luurangonpää ja jolle olisi ollut tarkoitus laitella silmälappu paikoilleen. Lopuksi kävin kuitenkin niin ettemme kerinneet leikkiä tätä leikkiä ollenkaan, kun askartelutuokio, syöminen ja muut leikit veivät niin paljon aikaa. 

Synttäreiden lopuksi järjestin lapsille aartteen metsästyksen. Olin tehnyt muutaman vihjelapun, minkä avulla pienet merirosvot pääsivät etsimään aarretta. Lopuksi jokainen sai etsiä itselleen oman rahapussukan.

Olin piirrellyt ruskeisiin paperipusseihin kartankuvat ja poika täytti pussukat suklaakolikoilla. Nämä aarrepussukat toimivat vieraslahjoina. 


Meillä on pientä ylimääräistä jännitystä täällä ilmassa, nimittäin viikonloppuna meille rantautui niinkin ikävä vieras kuin vatsatauti. En voinut eilen muuta kuin nauraa, että onpa kyllä oikea loppuhuipennus muutenkin normaalia haastavampaan raskauteen. Nyt olen ollut täällä sormet ja varpaat ristissä, että me miehen kanssa säästyttäisiin taudilta (huh, ei kyllä huvittaisi mennä synnyttämään oksennustataudissa ja mielellään ottaisin miehen sinne mukaan) ja että tauti häippäisisi meiltä ennen kuin vauva päättää syntyä. 

Viikonlopun kynnyksellä olisin ollut jo aivan valmis lähtemään synnyttämään, mutta nyt ei olekkaan enää mitään kiirettä. Ei haittaa yhtään vaikka raskaus menee yliajalle ;D Saapa nähdä miten käy!


tiistai 9. tammikuuta 2018

Lämpöä ja pehmeyttä vauvan nurkkaukseen


Täällä on laiteltu pikkuhiljaa vauvan juttuja valmiiksi. Rakentelin alakertaan vauvalle oman lämpöisen pesän, missä pikkuisen on hyvä päivällä nukkua. Huomattiin meidän edellisen lapsen kohdalla, että oli hirmu kätevää, kun vauvalla oli oma nukkumispaikka meidän makkarissa yläkerrassa sekä toinen alakerrassa. Niinpä vauva saa nukkua öisin kehdossa (tai meidän vieressä ;) ) ja alakerrassa pikkuinen taas saa köllötellä vanhassa pinnasängyssä. Myöhemmin kun kehto käy liian pieneksi pinnasänky saa siirtyä takaisin meidän vanhempien makuuhuoneeseen. 


Uusi pehmoinen villamatto sopii täydellisesti tuohon vauvan nurkkaukseen vanhan pinnasängyn kaveriksi. Sain Sukhimatoilta kivan yhteistyötarjouksen ja koska olen kuullut näistä käsityönä tehdyistä matoista paljon hyvää halusin minäkin toki niitä testata. Meillä ei ole myöskään aikaisemmin ollut villamattoja, joten senkin puolesta on kiva päästä kokeilemaan kuinka villamatto toimii pikkulapsiperheessä. Villamatoista sanotaan, että ne ovat luonnostaan likaa ja nesteitä hylkiviä, joten odotukset ovat korkealla,


Turhaan ei ole taidettu näitä huopapallomattoja kehua, sillä onhan tämä aito villamatto vaan ihanan pehmoinen ja lämpöinen jalan alla. Minä en tainnut olla ainoa meillä joka ihastui mattoon. Meidän pikkutytöt sanovatkin tätä  huopapallomattoa pomppupallomatoksi, niin kivasti paksu villamatto joustaa jalan alla. Viisi vuotias neitimme varasi jo maton oman sänkynsä viereen, mutta taidan kuitenkin pitää maton vauvan sängyn vieressä tai sitten otan sen meidän makkariimme. 


Jokainen Sukhimatto valmistetaan käsityönä ja itsekin paljon käsitöitä tekevänä tuntuu uskomattomalta, että tämänkin huopapallomaton jokainen pallo on käsin huovutettu ja huopapallerot on käsin solmittu matoksi. Minusta oli kiva kun matontekijän nimi löytyi matosta ja se teki matosta jotenkin uniikin kappaleen. Mukava on myös tietää, että Sukhimattojen työntekijät saavat työstään kunnollista palkkaa ja työolosuhteet ovat hyvät. Sana Sukhi on nepalia ja tarkoittaa onnellista, mikä kuvastaakin yritystä hyvin. Luulenpa nimittäin, että uusi matto tekee sekä maton uudet omistajat tyytyväisiksi, että työntekijän työolosuhteiden ja palkan takia onnelliseksi. Mattoja valmistetaan Intiassa, Marokossa, Nepalissa ja Turkissa ja parhaista mahdollisita materiaaleista. Esimerkiksi huopapallomatot valmistetaan 100% Uuden Seelannin villasta. Sukhin sivuilta löytyy valtava määrä kauniita mattomalleja, mutta esimerkiksi näitä huopapallomattoja voi myös itse suunnittella koosta, väristä ja kuviosta lähtien juuri itselleen sopivaksi.


Minä ihastuin lopulta valkoiseen huopapallomattoon, mutta hetken aikaa piti miettiä suunnittelisinko vaaleanpunasävyisistä huopapalloista maton yläkerran aulaan juuri tätä mattoa haikailleen neidin nurkkaukseen. Olisi saattanut olla neiti aika onnessaan ;) 

Toinen matto huopapallomaton lisäksi mihin ihastuin oli Beni Ouarain matot. Ne on paimentolaistyylisiä villamattoja ja valkoinen matto tummalla salmiakkikuviolla olisi varmasti aivan ihana olkariin. 


Nyt taidankin lähteä jatkamaan vauvanjuttujen parissa. 
Vielä pitäisi järkätä vähän vaatejuttuja ja muuta pientä. 
Kovasti täällä jo odotellaan pientä saapuvaksi
Jänskää kun ei yhtään tiedä päättääkö pikkuinen tulla tänään, huomenna 
vai vasta kuukauden kuluttua.


Aurinkoisia hetkiä sinulle ♥


-Yhteistyössä Sukhimatot-

torstai 4. tammikuuta 2018

Pientä ja suloista


Mattimyöhäinen täällä taas hei! Välipäivinä hoksasin, että minun on ollut koko syksyn tarkoitus neuloa meidän tulevalle vauvalle muutamia juttuja. Niinpä yksi päivä tekaisin isosiskon pipoprojektista jääneestä lankanyssäkästä vastasyntyneen kokoisen pipon. Ja jos yhtään raskauden kulusta voin päätellä, niin tämä vaaleanpunainen suloisuus pääsee vielä lämmittämään pienen päätä. Mutta koska aivan varma en voi kuitenkaan olla, niin nyt puikoilla oleva astetta suurempitöisestä villatakista en uskalla tehdä näin tyttömäistä. Pientä kilpajuoksua on ilmassa, sillä pelkään, että tällä minun neulontavauhdilla pikkuinen on kerinnyt syntyä ennen kuin saan neuletakin valmiiksi.




Koko syksyn ajattelin ettei vauvan neulejutuilla ole vielä kiirus ja niinpä olen neulonut kaikille muille kuin vauvalle. Tuleva isoveli sai merinovillaisen pipon ja tuubihuivin lämmikkeeksi talven kauppa- ja kyläreissuille. Vanhemmalle pojalle aikoinaan ompelemani villakangastakkikin sattui olemaan pikkuveljelle juuri passelin kokoinen, että kyllä nyt pienen miehen kelpaa. Nyt vain soisi sen talven ja pakkasten viimein saapuvan. Isosisko piti ottaa kuvauksiin höpöttäjäksi ettei pikkuveli livistä salamana paikalta :D Tyttösen pipon ja tuubihuivin neuloin viime talvena.


Vauvan pipon neuloin siis isoimman isosiskon piposta jääneestä lankanyssykästä. Isosisko sai itse valita Klompelompe-kirjasta pipomallin ja värin ja tälläinen hempeän merinovillaisen kukkapipon tyttönen sitten halusi. 


Eilen illalla vauvan villatakkia tikuttaessa mietin, 
että miksi ihmeessä jätinkin sen taas näin viimetinkaan. 
Onko täällä muita joilla asiat meinaa toisinaan jäädä viimetippaan?



Laittelenpa loppuun vielä muutaman aika päiviä sitten pojille ompelemani jutun. Mukava saada nämä yksittäisetkin jutut itselle tänne blogiin muistoksi, vaikka nämä on ihan eri sarjaa muun postauksen kanssa  ;) Isompi poika siis sai t-paidan ja pipon ja pikkuveli pipon. Tosi harvoin tulee enää ommeltua vaatteita lapsille. Ei vaan tahdo aika riittää. Välillä se ihan harmittaa, mutta toisaaltaan viimeaikoina olen taas neulonut minun näkökulmasta tosi paljon. Aikansa siis kutakin. Olen muuten tykästynyt tekemään nahkasta yksityiskohtia asusteisiin. Pienellä nahkapalalla saa heti ihan eri ilmettä pipoon tai huiviin. 

Muutamia muitakin juttuja on tullut syksyn aikana neulottua, mutta niistä taidankin tehdä joku kerta ihan oman postauksen, kun tämäkin tahtoi venyä jo aikas pitkäksi. Ensi kerralla postaan kuitenkin ihan muusta aiheesta kuin neuletöistä! 


maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuoden ensimmäinen päivä



Tänään uuden vuoden ensimmäisenä päivänä haluan toivottaa sinulle lukijani

Onnellista alkanutta vuotta 

Menneeseen vuoteen on mahtunut taas monenlaisia tapahtumia ja hetkiä.
Iloja ja suruja. Paljon onnellisia muistoja ja niitä kipeitäkin asioita.
Kasvun paikkoja ja väsymistäkin sekä niitä taukopaikkoja, 
mistä on saanut kerättyä taas uusia voimia.

Parhaimmillaan elohan olisi sitä ettei murehtisi menneitä eikä liikaa miettisi tulevaa,
 vaan eläisi juuri tätä hetkeä ja nauttisi kaikista pienistäkin asioista mitä elämä tarjoilee.
Tällä hetkellä minulla on melkeinpä vaikea elää juuri tätä hetkeä.
Katse tähyää jo tulevaan, muutaman viikon päähän tai ensi kuuhun. 
Milloin mahtaa perheemme täydentyä yhden syliteltävän verran? 
Kovasti täällä jo ollaan odottavalla kannalla.
Uusi, alkanut vuosi alkaa siis meille jännittävissä merkeissa


lauantai 30. joulukuuta 2017

Joulun jatkoa



Täällä leppoinen oleminen jatkuu. Tosin ei haittaisi, jos päivisinkin elohopea kipuaisi pakkaslukemiin. Lapsen meinaavat suorastaan hyppiä seinille, kun eivät pääse ulos. Tai kyllähän he joka päivä pääsevät, mutta on ihan eri asia käydä ulkona kääntymässä ja kastumassa, mitä kunnolla leikkimässä ja purkamassa energiaa. Tänään saadaan meille odotettuja vieraita ja samalla juhlitaan pienesti kahta lastamme. Vähän siis tällekin päivälle ektraa tiedossa. Huomenna onkin taas jännittävä päivä, kun on uuden vuoden aatto.


Minun piti hommata meille vielä jouluksi uudet hyasintit, 
kun edelliset kerkesivät avautua ja venyttävän vartta niin kovin. 
Nyt me päästään nauttimaan hyasintin tuoksusta koko joulunajan ajan



torstai 28. joulukuuta 2017

Jouluaaton tunnelmia



Joulun pyhät hurahtivat taas niin hirmuisen nopeasti ohi. 
Minulle joulu on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkät joulun pyhäpäivät.
Meidän joulu jatkuu tänäkin vuonna uuden vuoden yli loppiaiseen asti.
Huomaan joka joulu nauttivani joulupäivästä yhä enemmän ja enemmän.
Joulupäivänä minäkin pääsen ottaamaan ihan eri tavalla rennosti, kun jouluaaton hössötys on ohi.
Lapset viihtyvät lahjojensa parissa ja ruuatkin vain odottavat lämmittämistä.
Toki jouluaatossakin on oma ihana tunnelmansa 
ja lasten silmien tuiketta ja jännitystä on aina yhtä ihana päästä seuraamaaan




Tänäkin jouluna jouluruoka katettiin punaiseen kammariin. 
Onhan se ihan eri juhlavaa syödä muualla kuin keittiössä. 


Jouluruuan jälkkäriksi tein vaniljaisen valkosuklaakakun, 
joka herkuteltiin punaisten marjojen kera.


Tänä jouluna oli erityisen ihanaa myös se, kun saatiin monen vuoden jälkeen valkoinen joulu
Edelleen meillä on mukava määrä lunta, vaikka päivisin täällä onkin ollut suojasää.


Tunnelmallisia päiviä sinulle