maanantai 18. maaliskuuta 2019

Pieni kahvihetki


Mukavaa juuri alkanutta viikkoa!
Täällä viikko pyörähti mukavasti käyntiin pienemmän pojan täyttäessä vuosia.
Meidän rakas touhuaja täyttää tänään kokonaista kolme vuotta ♥ 
Miten voikaan kukaan olla niin täynnä iloa ja energiaa.
Sanavalmiin pojan suusta tulee toinen toistaan huvittavampaa juttua, 
mitkä saavat hymyn huulille oli päivä kuinka harmaa tahansa.
Pieni miehenalku on odottanut päivää kuin kuuta nousevaa 
ja tänään ei liene kenellekään epäselvää kuka on meidän talossa synttärisankari, 
niin ponnekaasti asia on tuotu jokaiselle ilmi :)



Vaikka varsinaisia synttärijuhlia vietämmekin vasta kuun lopussa, 
niin olihan se pakko pikkuisen herkutella pikkumiehen iloksi oikeanakin synttäripäivänä.
Meillä oli eilen ystäväperhe kyläilemässä 
ja iltakahvilta jäikin sopivasti kakun jämät täksi päiväksi.
Nyt varmaan joku pyörittelee silmiään, kun kerron, että leivoin kyseisen kakun jo jouluksi :D
Eilen suorastaan huvitti, kun ajattelin, että laittelenpä tässä kahvipöytään joulunjämiä 
vielä maaliskuun puolessa välin. Taitaa meidän perheelle maistua 
arkisin enemmän suolaiset leivonnaiset kuin makeat ;)


Tämän Arabialaisen maustekakun resepti löytyy Kannelin blogista 
ja meillä koko perhe ihastui kakun makuun. 
Täyteläinen mausteisuus ja suklaan liitto veivät suorastaan kielen mennessään.
Tämä resepti tulee ehdottomasti jäämään minun leivontalistalleni, 
sen verran herkullinen makuelämys oli!
Voin siis suositella lämpimästi tätä reseptiä sinullekin!



sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Vielä viimeiset


Niin sitä ollaan vaan maaliskuutakin harpattu hyvä askel eteeenpäin.
Ja loman jälkeen aloitettu perusarki. 
Minä niin taas nautin arkipäivien aamupäivistä.
Niistä muutamasta tunnista, kun koululaiset ovat opiahjoissaan 
ja me pienten kanssa kotona. Ah, sitä hiljaisuutta ja rauhaa, mikä silloin täällä vallitsee!
Tuntuu, että meidän isoimmat saa paljon suuremman härdellin aikaiseksi mitä pikkuväki.
Mahtaakohan kellään muulla olla näin päin?


Maaliskuu toi myös pakkaset takaisin ja lunta tuntuu edelleen riittävän.
Viime yönäkin sitä tuprutti melkoinen kerros lisää.
Siispä vielä on käyttöä muutamalle neulomukselle mitkä tipahtivat vastikään puikoilta.


Nuoremmalle pojalle neuloin Klompelompe-kirjasta uuden pipon.
Lankana on lempparilankani eli Dropsin Merino Extra Fine.
Olen ihan ihastunut turkistupsuihin ja tuntuu, 
että voisin laittaa niitä vähän joka pipon huipulle keikkumaan.


Itselle neuloin mustan pannan. 
Olen tänä talvena kaivannut useamman kerran villapipoa kevyempää päähinettä 
kauppareissuille ja nyt viimein hoksasin neuloa itselleni pannan.
Nyt ei tarvi pakkasella korvat jäässä kipittää kauppoihin, 
eikä myöskään pää hikisenä kulkea sisätiloissa.

Tässä lankana on Dropsin Nepal.


Ja loppuun vielä sovituskuvaa piposta...


sekä pannasta tyttären päässä. 
Joka muuten ihastui pantaan niin, että olisi halunnut omia sen itselleen.
Täytynee ehkä neuloa hänellekin samanmoinen joku kerta välipalatyönä.

Olisikohan nämä nyt viimeiset villa-asusteet tälle talvea :)


Blogiini on tupsahtanut pari uutta lukijaa, 
mukava kun löysitte tänne,
olette lämpimästi tervetulleita joukkoon mukaan




perjantai 1. maaliskuuta 2019

Tervetuloa kevät!


Tervetuloa maaliskuu, sinä ensimmäinen kevätkuukausi!
Ei ulkona vielä kovin keväiseltä tunnu, 
pikku pakkanen ja hanget korkeat nietokset pitävät siitä vielä huolen. 
Mutta aurinko on paistanut tänä maaliskuun ensimmäisenä päivänä huikaisevan 
siniseltä taivaalta ja linnut laulavat minkä ehtivät, 
joten ei liene vaikea päästä kevätfiilikseen pakkasesta ja lumikinoksista huolimatta. 
Ja kerkesihän aurinko sulattamaan loskapäivinä jo meidän etelärinteeseen muutaman paljaan läntin.
Joten maata on jo näkyvissä ja sehän tarkoittaa, että kevättä kohti mennään kovaa kyytiä.



Voitteko kuvitella, minä olen vasta ihan viime vuosina alkanut tykätä maaliskuusta.
En ole edes lapsena suuremmin välittänyt tästä kuukaudesa, 
vaikka se onkin minun synttärikuukauteni. 
Jotenkin siinä on ollut aina saamaa fiilistä mitä marraskuussa. 
Liian paljon loskaa, liikaa mustaa maata, liikaa harmautta. 
Mutta onko maaliskuu muka oikeasti musta ja harmaa kuukausi!? 
Kevättä kohti mennään, valon määrä on lisääntynyt huimasti, 
sitä riittää pitkälle iltapäivään asti. Aurinko saa veden tippumaan räystäiltä.
Ja linnut ovat aloittaneet kevätkonserttinsa.
Lumet sulavat ja aurinkopäivinä taivaan sineen voisi melkein hukkua.
Nykyään olen oppinut näkemään maaliskuunkin kauniit puolet.
Ja vaikka loskasta en pidäkkään, niin ilman sitä ei kevät pääse kunnolla vauhtiin, 
joten sekään ei varsinaisesti enää tunnu huonolta 
(ehkä pikemminkin rasittavalta näin pienten lasten äidin näkökulmasta ;D ).


Maaliskuun ensimmäisen päivän kunniaksi leivoin itselleni synttärikakun.
Vadelmainen suklaatyffelikakku ei pettänyt tälläkään kertaa, 
vaikka laitoin väliin ohjeesta poiketen oikein vadelmaisen kerma-rahkaseoksen.
Herkkua oli!


Meillä oli muuten ihan huippu kotiloma miehen ja nuorimmaisen kanssa. 
Saatiin remppahommia hyvin tehtyä ja kerettiin rentoutuakin. 
Nautin niin niiden muutaman päviän ajan siististä ja hiljaisesta kodista. 
Ja siitä kun ei tarvinnut tehdä kotihommia. 
Kaikki sujui kuin rasvattu siihen asti, kun haimme lapset kotiin.
Ennen kun haettiin lapset huoltovahattiin lattiat ja jäätiin vielä koko perheellä 
yhdeksi yöksi reissunpäälle, että lattiat ehtisivät kunnolla kuivua. 
Kun sitten puolentoista vuorokauden kuluttua palattiin iltamyöhällä kotiin huomattiin, 
että lattiathan ovat vielä aivan öljyiset. Kyllä siinä vierähti muutama hikikarpalo, 
kun mietittiin mitä tehdä. Eikä ärsytykseltäkään vältytty. 
Siinä sitten miehen kanssa harppoen kannettiin jälkikasvu jatkamaan autossa aloitettuja 
unia sänkyihin ja vannotettiin ettei sängyistä saa aamulla ilman lupaa nousta. 
Yötyöksihän se meillä meni, kun jouduttiin alkaa lattioita kuivilla räteillä hinkaamaan, 
että niillä pystyisi aamulla jotenkin kävellä. Mutta loppu hvyin kaikki hyvin, 
nyt meillä on kuivat ja hyvän näköiset lattiat, kun kolhut, kolot ja kulumat ovat piilossa.

Aurinkoisia maaliskuun päiviä sinulle ♥



perjantai 22. helmikuuta 2019

Lomalle lompsis!



Meilläkin alkoi viimein odotettu talviloma!
Odotettu monella tavalla, lapset ovat innoissaan, kun saavat hetken huilia koulutöistä, 
minä taas olen odottanyt sekä lasten lomaa, että miehen lomaa, 
joka osui mukavasti juuri lasten talvilomaviikolle. Eniten olen kuitenkin odottanut sitä, 
että kohta lähdemme viemään jälkikasvua, nuorimmaista lukuunottamatta, 
muutamaksi päiväksi hoitoon. Sen verran harvinaista herkkua on päästä lomailemaan 
miehen kanssa kaksistaan, että siitä osaa todella odottaa ja siitä nauttia. 
Ja juu, vaikka yksi touhukas yksivuotias lomailee meidän kanssa, 
niin silti tuntuu, että pääsemme lomailemaan kaksistaan!




Ja arvatkaapa kuinka suuret lomasuunnitelmat meillä on!?
Niinkin suuret, että lomapaikaksi valikoitui koti ja tarkoitus on puuhailla niinkin 
arkista puuhaa kuin remppahommia. No, ajateltiin me käyttää tilaisuus myös hyväksi 
ja lenkkeillä kerrankin kaksistaan. Kuullostaako unelmalomalta ;D Minusta kuullostaa! 
Kun normaalisti ympärillä touhuaa monta pientä päätä, niin sitä osaa todella nauttia 
niistä arkisistakin asioista, mitä saa tehdä kaksin tai ylipäätänsä rauhassa. 
Ei sitä osaa enää kaivata mitään kovin suuria ja ihmeellisiä elämyksiä tai lomamatkoja.
Tämmöinen tavallinen, mutta ei kuitenkaan tavallinen, on lomaa parhaimmillaan!



Lasten laukut on pakattu, koti siivottu ja aurinko paistaa täydeltä terältä.
Lomatunnelmat alkavat olla aika korkealla!

Mukavaa talvilomaa kaikille sitä viettäville ja
muillekin oikein hyvää viikonloppua ♥



torstai 14. helmikuuta 2019

Sydämellisiä pullia



Kyselin taannoin lapsilta mitä herkkua he haluaisivat ystävänpäivänä.
Laskiaispullia!, kuului useammasta suusta.
Niinpä laitoin heti aamutuimaan pullataikinan kohoamaan.


Pienten apukäsien kanssa kohonnut taikina muuttui sukkelaan pyöreiksi pulliksi.


Kohta talon täyttikin herkullinen pullan tuoksu.
Niin harvoin tulee pullaa leivottua, joten pullan tuoksusta osaa todella nauttia.




Osa pullista muuntui herkullisiksi laskiaispulliksi.
Ystävänpäivän kunniaksi painoin piparimuotilla kansista sydämen mallisia.
Välipalalla herkuteltiin sitten näillä sydämellisillä pullilla kuuman kaakaon kera.



Hassua muuten miten ulkona nuo kelit voivatkin vaihdella niin äkkiä.
Ihan vasta ulkona paukkui pakkanen ja talvi oli mitä parhain.
Nyt rapa ja loska roiskuu. Parina päivänä on sadellut vettäkin.
Väliin on mahtunut myös aurinkopäiviä ja linnunlaulua ja 
silloin on tuntunut jo aivn keväältä.
Sää on kuin maaliskuussa, vaikka helmikuuta vasta eletään.
Olisipa talvi vaan kestänyt vähän kauemmin,
vaikka jotakin ihanaa näissä keväisissä päivissäkin on.
Tulee vaan aina mieleen, että jos helmikuussa on tämmöiset ilmat, 
niin iskeekö pakkaset sitten maaliskuussa tai jopa huhtikuussa.
Jospa ei kuitenkaan ainakaan enää huhtikuussa.


Sain juuri ystävältä kauniin pienen runon, 
jonka laitan tähän loppuun sinunkin iloksi!

Ystävyys on sitä
ettei kyllästy toisen tarinaan
vaan tahtoo kulkea
sen sivuilla viimeiseen 
sanaan saakka.

Elina Salminen

Hyvää Ystävänpäivää 
sinulle blogini lukija 
ja sinulle joka täällä satunnaisesti piipahdit!



maanantai 4. helmikuuta 2019

Siilikakku


Mukavaa uuden viikon aloitusta sinulle
Meillä viikko alkoi mukavasti viikonloppuisissa synttäreiden tunnelmissa viipyillen.
Pääsimme viimein viikonloppuna viettämään meidän pikkutyttöjen 1- ja 5-vuotis synttäreitä.
Koska jo pelkistä tyttöjen kummeista perheineen ja isovanhemmista kertyi suuri joukko, 
niin päätimme suosiolla viettää synttäreitä sekä lauantaina että sunnuntaina.


Ihan ei sujunut näiden juhlien järjestelyt ongelmitta.
Lauantaiaamuna leväytin leipomistarvikkeet pöydälle ja väänsin uunin päälle.
Kuului vaan posahdus! 
Koko rakkine päätti hajota parahiksi juuri leipomistouhujen.
Mies pääsi onneksi lähtemään siltä seisomalta uunikaupoille 
ja muutaman tunnin päästä meillä komeili keittiössä uutuuttaan kiiltelevä hella.




Pikkuisen joutui suunnitelmia muuttamaan uuniepisodin takia ja kiirettä meinasi pukata, 
mutta mitäpä pienistä. Pääasia, että saatin juhlat juhlittua ja että meillä on nyt toimiva uuni.
Ei edes tarvinnut lähteä polttopuiden hakuun ja alkaa puuhellalla kikkailemaan ;D


Lauantaina herkuttelimme mm. Runebergin tortuilla 
ja mutakakulla kerman ja pensasmustikoiden kera.
Sunnuntaina tänne tuli lapsivieraita ja näiden viidentoista nappulan iloksi innostuin 
kokeilemaan siilikakun tekoa. Kerrankin kakkkukokeilusta tuli juuri sellainen millaiseksi 
sen olin mielessä ajatellut.


Siilin sisuksista löytyi kinuskipuolukkatäyte. Ohje siihen löytyy tästä postauksesta.
Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä pursotettavaa suklaakermaa, jolla pursottelin siilille piikit.
Sulatin edellisenä päivänä miedolla lämmöllä 200g tummaa suklaata kuohukerman (5dl) joukkoon. 
Annoin seoksen jäähtyä jääkaapissa yön yli ja seuraavana päivänä sen sai vatkattua jämäkäksi 
ja herkulliseksi moussemaiseski vaahdoksi, mitä oli helppo pursottaa.


Mutta eipä nämä omat leipomukseni tosiaankaan aina onnistu.
Niin kuin nämä muffinssit joista piti tulla pupumuffinsseja :D :D
Minulla oli muka kiva idea päässä, mutta toteutus nyt ei oikein kohdannut tuota ideanpoikasta.
Vaahtokarkit eivät pysyneet suipossa muodossa 
ja muutenkin nuo näyttävät lievästi sanottuna latteilta :D
No, hyvin nämä vadelma-valkosuklaamuffinssit kuitenkin maistuivat vieraille, 
vaikka ulkonäössä olikin toivomisen varaa.
Eipä näitä epäonnentekeleitä tule normaalisti taltoitua, vaan ne syödään vähin äänin pois, 
mutta nyt ajattelin vilauttaa ettei nämä kokeilut läheskään aina onnistu, 
vaan säätöä ja "tuotekehittelyä" mahtuu matkaan.

Mutta kaikesta säädöstä huolimatta meillä oli molempina päivinä todella ihanat juhlat. 
Lapset nauttivat ja itsestäkin oli mukava nähdä ihmisiä. Kyllä taas ajattelin, 
miten suuri rikkaus onkaan omistaa suuret suvut. Miten mahtava asia onkaan, 
kun ympärillä on niin monia ihania ihmisiä


sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Tupsupipoja ja yksi pitsihuivi


Eipä mennyt viikonloppu niin miten me oltiin se ajateltu.
Perjantaina meille tuli kylään joku kuumetauti, 
joka kaatoi puolet perheestä pedin pohjalle.
Jospa porukka tokenisi tästä ensi viikonloppuun meneessä, 
niin päästäisiin silloin juhlatunnelmiin.


Minäkään en kerinnyt hierojalle asti, vaan sekin siirtyi ensi viikkoon. 
Sen verran nimittäin minullakin oli perjantaina hutera olo, 
etten viitsinyt lähteä kotoa mihinkään. Ja illalla itsellekin nousi lämpö. 
Sitä vaan ihmettelen, että lapsilla saa olla kuumetta ihan reilulla kädelle 
ja silti he jaksavat touhottaa omia juttujaan ja itsellä ei tarvitse olla kuin 
pikkuisen lämpöä, niin sitä makaa jo reporankana sohvalla :/


Sain nyt viimein sentään kuvattua muutaman jutun mitä olen neulonut.
Meidän pienin tirppa sai ulkoiluun merinovillaisen myssyn. 
Tässä pipossa oli tärkeintä, että se suojaa kunnolla pienen päätä. 
Malli löytyi uusimmasta Klompelompe-kirjasta. 
Tilasin itselleni tuon uusimman kirjan jo alku syksystä, 
mutta jotenkin se ei iskenyt omaan makuhermoon niin kuin kaksi edeltäjäänsä. 
Tämä myssy olikin ensimmäinen mitä sieltä kirjasta neuloin 
ja tässäkin houkutteli enemmän malli kuin ulkonäkö. 


Pikkuisin sai myös Dropsin Nepalista neulotun tuubihuivin parempaan menoon.
Isosiskolle aikanaan ompelema villakangastakki alkaa olla tirrikälle sopiva.
Huivin malli löytyy Klompelompen ensimmäisestä kirjasta.




Vanhimmalle neidille neuloin taas Klompelompen kakkoskirjasta uuden pipon kouluun.
Annoin tyttösen valita itse mallin ja värin ja täytyy sanoa, 
että tästä turkistupsulla varustetusta piposta tuli myös oma suosikkini. 
Tekisi melkein mieli neuloa itsellekin samanlainen. 
Yksi valkoinen tupsukin olisi vielä jemmassa ;)


Täällä on myös ompeluhuoneessa valmistunut iso läjä huopanaamareita.
Muutama omille lapsille leikkeihin ja loput myyjäisiin.
Meillä lapset ovat tykänneet näistä naamareista todella paljon.
Instagramista pääset kurkkaamaan millaisia muita naamareita ompelin.

Leppoisaa sunnuntaita ♥