sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Syksyn kauneus ja karuus


Lokakuun ensimmäisenä aamuna toivotin instagramin 
puolella lempeää lokakuuta meille jokaiselle.
Enpä silloin aavistanut, että jo muutaman tunnin päästä ollaan 
pikku murun kanssa sairaalassa. Ei alkanutkaan meidän lokakuu niin 
lempeästi kuin olisin toivonut.




En ole oikeastaan ikinä pitänyt terveyttä itsestään selvänä, 
mutta silloin kun se uhkaa horjua, niin silloin sitä osaa jotenkin taas aivan 
eritavalla arvostaa. Terveys on lahja, samoin kuin koko elämä.
Tällä hetkellä syksyinen luonto puhuttelee aivan erityisellä tavalla. 
Syksyisin kauneuden rinnalla kulkee myös haikeus siitä, 
että kohta kaikki on taas niin kovin karua.Vielä hetken koko luonto 
räiskyy kuin ilotulituksessa. Värejä ja kauneutta löytyy mihin vain suuntaa katseena.
Hetken päästä kaikki on ohi, luonto riisuutuu ja jälkelle jää vain ruskean eri sävjä.
Omalla haikealla tavalla sekin on sitten kaunista, 
jos osaa vaan katsoa sitä oikealla tavalla, lempeästi.



Samallalailla ihmisen elämä on kaunista, mutta samalla kertaa niin kovin karua.
Emme voi tietää huomisesta, mitä se mahtaa tuoda tullessaan.
Onko seuraavan mutkan takana asioita mitkä heittävät elämän päälaelleen,
tuntuvat kipuna rinnassa. Miten hauraaksi ja pieneksi sitä tunteekaan 
itsensä isojen asioiden edessä.



Tällä hetkellä olen tavattoman kiitollinen omasta perheestä ja muista läheisistä  
Sekin on jännä miten kiitollisuus korostuu elämän kipukohdissa.

Voi kumpa ensi viikko toisi hyviä uutisia tullessan!
Tai ei ainakaan kovin pahoja!




Loppuun on pakko laittaa vielä kuva haapakujasta hetkeä ennen syyspukua.
Niin kaunis jokaisena vuodenaikana, samoin kuin kuvssa oleva juhannusruusu.
Luonnolla on ihmeellinen voimaannuttava ja rauhoittava vaikuus.

Nautitaan tästä vielä hetken kestävästä kauneudesta



perjantai 27. syyskuuta 2019

Lomatunnelmissa


Täällä kuulkaas ollaan aivan lomatunnelmissa :)
Odotan iltaa jo suorastaan malttamattomana, sillä silloin alkaa 
minun, miehen ja vauvan viikonlopun mittainen miniloma.
Tätä on niin odotettu ja tämä irtiotto tulee nyt enemmän kuin tarpeeseen.




Minulla on todella kiitollinen olo, kun meidän lähipiirissä on sellaisia ihmisiä, 
jotka haluavat ja jaksavat ottaa lapsia silloin tällöin hoitoonsa, 
jotta me päästään miehen kanssa hetkeksi hengähtämään. 
Itse ainakin kaipaan välillä olla muutakin kuin pelkkä äiti.
On suorastaan terapeuttista päästä hetkeksi nauttimaan myös hiljaisuutta 
ja olla kaikista vaatimuksista vapaa. Päästä huolehtimaan pelkästä itsestä 
(ja tietenkin vähän myös toisesta ;) ). Ja tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä.



Mutta nyt kaupan kautta siivoamaan kotia ja sen jälkeen pakkaamaan asuntovaunua.
Niin huippua päästä vielä tälle vuoteen kerran vaunuilemaan.
Viime kerrasta onkin aikaa, nimittäin ei olla oltu vaunun kanssa yöreissulla
sitten kesä-heinäkuun taitteen. Heinäkuun alussa sain nimittäin lääkäriltä
reissukiellon vauvan poikkitilan takia ja vauvan syntymän jälkeen ei vaan ole
rahkeet riittäneet lähteä koko perheellä reissuun.
Nyt tuntuukin suorastataan luksukselta lähteä melkein kahdestaan.

Täällä on siis mukava viikonloppu tiedossa!
Ja nyt haluankin toivottaa myös sinulle

oikein mukavaa viikonloppua ♥



maanantai 23. syyskuuta 2019

Pienen pojan ensimmäinen juhla


Vietimme vauvan ristäisiä reilu viikko sitten ja
nyt pääsette viimein kurkkimaan meidän ristiäis- 
ja vähän rääppiäistunnelmaakin.



Itse juhlapäivänä sää oli niin harmaa kuin se voi syyskuussa vain olla.
Voitte siis kuvitella, että oli aika haastavaa ottaa kuvia 
ja osan kuvista onkin sen mukaisia. Osa kuvista taas on räpsitty juhlan 
jälkeisenä päivänä, jolloin ilmakin oli taas selkeä.




Harmaasta ja sateisesta säästä huolimatta juhlat olivat ihanat 
ja lämminhenkiset, sellaiset kuin ristiäiset yleensä ovat
Pappiakaan ei näyttänyt kaatosade haittaavan, sillä meidän ihmetykseksi 
hän saapui paikalle pyörällä. Likomärkänä hän vain naureskeli, 
että tänään taisi pappi saada kasteen. 



Itselle jäi myös hyvä mieli siitä, kun kerrankin älysin aloittaa 
juhlavalmistelut oikeasti ajoissa, eikä niiden osalta tullut yhtään kiire. 
Paitsi tietenkin itse juhlapäivälle jääville pakollisille hommille, 
mitä ei voinut tehdä etukäteen!




Suolaiseksi tarjottavaksi oli leiponut jo edelisellä viikkolla pakkaseen 
kinkku-juustosarvia ja patonkeja, mihin tein vielä täytteeksi yrttivoin. 
Lisäksi tein kaalisalaatin ja vihersalaatin. Kaalisalaatista on tullut oma 
lemppari juhliin, kun se voi tehdä jo edellispäivänä valmiiksi.



Makealle puolelle leivoin kinuski-suklaaruutuja ja Marianne cookieseita.
Kokeilin tehdä ensimmäistä kertaa paljon kehuttua Fazerin suklaakakkua
joka tulee ehdottomasti jäämään omalle "leivontalistalle". Sen verran 
sovelsin ohjetta, että tein kakusta gluteenittoman ja täytteen tein puolitoista kertaisena, 
jotta sitä riittää myös kuorruttamiseen. Vaihdoin myös maitosuklaan tummaan suklaaseen.


Suklaakakun kaveriksi tein perinteisen täytekakun, 
jonka täytteeksi laitoin mansikkaa ja mustikkaa.


Lisäksi leivoin takuuvarman juustokakun, jota herkuteltiin mansikkakastikkeen kanssa. 
Tuo juustokakku on vähän ankean näköinen, mutta sitäkin maukkaampi. 
Ja tässäkin plussana oli se, niin kuin suklaakakussa, 
että ne pysyi tehdä myös etukäteen jääkaappiin odottamaan.




Tulipa tällä kertaa pitkä postaus ;)

Kirpsakkaa, mutta aurinkoista 
syyskuun viimeistä viikkoa sinulle ♥




torstai 12. syyskuuta 2019

Lukunurkkaus


Luetaanko teillä kirjoja?
Meillä luetaan! 
Itse olen lukenut tänä vuonna 
ennätyspaljon kirjoja verrattuna viime vuosiin.
Mutta mikä parasta, meidän koululaiset innostuivat kesän 
aikana myös lukemaan ihan kunnolla ja vieläpä oma-aloitteisesti.



Itse tykkään lukea iltaisin ennen nukkumaan menoa, kun talo on hiljainen.
Koululaiset taas lukevat päiväsaikaan ja haasteena onkin ollut löytää hiljaista tilaa 
lukemiselle. (Jep, meidän tenavat ovat kovaäänisiä, huokaus vaan!) 
Kesällä lapset lukivat paljon ulkona, mutta nyt ilmat alkavat olla jo aika viileitä, joten 
"rakensin" koululaisille rauhallisen lukunurkkauksen kesähuoneeseemme. 
Siellä saakin rauhassa lueskella pitkälle syksyyn asti.



Sain kivan yhteistyötarjouksen Preecon kanssa 
ja heidän valikoimastaan valitsin meille JANI riipputuolin
joka päätyi kesähuoneen lukunurkkaan. 
Riipputuoli sai lapsilta heti täyden suosituksen, 
siihen on ollut ihana käpertyä kirjan kanssa.


Sen verran olen itsekin kerinnyt käydä riipputuolia testaamassa, 
että voin todeta sen olevan todella tukeva 
ja älyttömän mukava istuskella pehmoisten tyynyjen ansiosta. 
Ja totesinpa, että siinä oli myös hyvä keinuttaa ja hytkyttää mahakipuja itkevää vauvaa.
Vaikka riipputuoli onkin jämäkkää terästä, sitä on kuitenkin helppo siirrellä, 
jos tarve vaatii. Uuden kesän koittaessa tämä tuoli siirtyy terassille, sillä kesäkuumalla 
kesähuoneen lämpötila nousee sellaisiin lukemiin ettei siellä tahdo pysyä olemaan.
Teräskorin korkeutta pystyy myös säätämään kettingin avulla, 
mikä tuo lisää käyttömukavuutta riipputuolille.


Lisäksi saimme todella pehmoisen Keinonahkataljan
joka pääsi tuomaan riipputuoliin lämpöä ja lisämukavuutta. 
Mielenkiinnolla testaankin miten keinonahkatalja kestää käytössä, 
pysyykö se yhtä sileänä ja pörröisenä mitä se on nyt. 

Preecon nettiputiikista löytyy jos jonkinmoista tuotetta aina pienemmistä 
ja isommista huonekaluista retkeilytarvikkeisiin asti. 
Monet tuotteet olikin siellä nyt mukavassa alessa.



Nyt haaveilen, että ehtisin joku ilta koululaisten kanssa vähän herkuttelemaan 
ja kuuntelemaan äänikirjaa kesähuoneeseen. Pienet on nykyään haaveet ;D
Mutta eikö se kuullosta jännittävältä ja mukavan leppoisalta sytytellä 
kynttilät hämärtyvässä illassa ja käpertyä vierekkäin kuuntelemaan Mestaritontun seikkailuja. 
Tuota samaista kuunnelmaa olen itse kuunnellut lapsena mummon ja isoisän mökillä 
ja muistan vieläkin sen jännityksen mikä siitä tuli :) 
Onko tuo kuunnelma sinulle tuttu?

Mukavaa loppuviikkoa

Täällä viikonloppu menee juhlatunnelmissa, sillä me vietetään vauvan ristiäisiä


-Yhteistyössä Preeco-


keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Kiirettä pukkaa


Heissan pitkästä aikaa! 
Täällä arki pyörii edelleen sellaista tahtia ettei tahdo edes tänne blogiin keretä.
Samoin kaikki syksyn käsityöt ovat pysyneet vain ihanana haaveena, 
jotka kangastelee jossakin tulevaisuudessa. Rehellisesti sanottuna itse kaipaan jo omia, 
edes niitä lyhykäisiä hetkiä, jolloin tulee neulottua kerros tai kaksi, 
mutta kun ei ehdi niin ei ehdi. Vauvakin on hoksannut, 
että sylissä on paljon kivempi köllötellä mitä omassa sängyssä.
Vaan eipä sillä, mielellään sitä vauvaa sylitteleekin 
ja nauttii siitä kun toinen on vielä oikeasti niin kovin pieni
Mutta hyvä se olisi saada myös kotihommia tehtyä 
ja isommatkin lapset tarvivat osansa!




Vaikka olo on välillä kuin ristiaallokossa, yritän muistutella itselle, 
että näillä tiukillakin vaiheilla on taipumus jossakin kohtaa helpottaa.
Niin se on ollut ennenkin ja niin varmasti on nytkin.
Nyt eletään elämää oikein isolla E:llä. 
Ja haaveillaan, että jossakin kohtaa löytyy taas aikaa niille omillekin jutuille ;)

Mukavaa alkanutta syyskuuta jokaiselle ♥


perjantai 23. elokuuta 2019

Virkattu pussukka


Nyt tulisi vaihteeksi käsityöaiheinen postaus :)
Vielä en ole kerinnyt aloittaa kuin mielessä uusia käsitöitä, 
sen verran arki on pitänyt tämän mamman kiireisenä.
Mutta minultapa löytyy jemmasta muutama keväällä tehty käsityö, 
mitä en ole vielä saanut tänne blogiin asti laitettua.


Tälläinen pussukka valmistui virkaten siis jo keväällä 
ja tänne olen jemmannut kässätarvikkeet, 
joita tulee kuljetettua mukana esim. automatkoilla.

Tarkoitus oli alunperin virkata pussukasta sen kokoinen, 
että sinne olisi saanut sujautettua keskeneräiset virkkuu- ja neulomistyöt, 
mutta yhdestä valkoisesta lankakerästä sai vain tämän kokoisen pussukan aikaiseksi.
Täytynee tehdä joskus isompi versio jollakin toisella väriyhdistelmällä, 
kunhan vaan aika antaa taas myöden ja virkkuuinspis iskee ;)


Tämmöinen pikapostaus tällä kertaa.
Pyykkihuolto ja siivous kutsuvat ja veikkaanpa, 
että vauvakin herää kohta taas syömään

Hyvää viikonloppua jokaiselle ♥