tiistai 27. syyskuuta 2016

Värienergiaa




Kyllä se vaan niin on, että kukkaset piristävät ja tuovat kauneutta päivään.
Varsinkin nämä pienet auringot.
Iloisen värisistä kukista tankaan värienergiaa haastavan aamun jälkeen.
Tästä päivästä tulee hyvä, niin haluan uskoa.
Kohta lähdemme ulos, pakoon sotkua ja epäjärjestystä.
Istutamme pieninpien kanssa tulppaanin- ja narsissinsipulit maahan
ja haaveilemme kevään kukkaloistosta

Iloa ja energiaa meidän kaikkien päivään





sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Matkan varrelta


Käykö teille muille tekeville ikinä niin, että sellaiset yksittäiset käsityöt, 
tuunailut ym. kättentyöt eivät meinaa saavuttaa tätä blogimaailmaa ikinä?

Minun osalle töille meinaa käydä ja on silloin tällöin käynytkin. Se on siinä mielessä harmi, kun kiva niitä olisi saada talletettua vaikka vaan itselle muistoksi tänne blogiin. Niinpä nyt keräsin yksittäiset työt  nippuun ja päätin tehdä niistä oman postauksen. Osa kuvista on otettu silloin joskus, mutta muutamat napsin samalla kun kävimme lasten kanssa retkellä auringonkukkapellolla ihastelemassa noita iloisen värisiä kukkia.




Pikkutytöille tein jo keväällä rusettipipot, mutta ne on päässeet oikeastaam vasta nyt käyttöön.


Retkeltä toimme kotiintuomisiksi kaksi isoa kukkakimppua.


Koulutytön ompputunikan olen ommellut jo viime syksynä, mutta koska silloin kaavoja piirtäessä en tarkistanut kaavan todellista kokoa oli lopputulos teltta. Eskarimekosta tuli siis koulumekko. Onneksi tyttöselle kelpaa vielä tämän tyyppiset lapsekkaat vaatteet.



Eskaripoika on puolestaan saanut peruspuseron kaikkien muiden puseroiden joukkoon.


Vuoden keväisemmällä puoliskolla tuunasin kokeilumielessä tyttöselle kaupasta ostettua peruspaitaa. Painoin paitaan tyllin läpi kangasväreillä sydämen, lisäsin pitsirusetin ja muutaman helmen ja johan oli tyttö tyytyväinen. Ja aika kiva siitä äidinkin mielestä tuli. Pienellä vaivalla muuttui peruspaita astetta persoonallisemmaksi.



Kesän reissuja varten tuli ommeltua vauvan vaunuihin vaunuverho. Toinen puolisko siitä on mustavalkoraidallinen ja toiseen aplikoin pandan. Perheen miesväki sai kesäiselle lapinreissulle uudet pipot. Innostuin värkäämään niihin nahkasta pienet yksityiskohdat. Niistä tulikin sen verran kivat, että taidan niitä värkätä muihinkin ompeluksiini.


Täällä on taas pengottu juhlavaatekaappi läpi ja kokeiltu ja mietitty mitä kukanenkin laittaa päälle tulevaan hääjuhlaan, mihin olemme saaneet koko perheellä kutsun. Pienimmälle neidille on paininjalan alla uusi mekko ja tulipa sitä aloitettua piiitkästä aikaan ompelus myös itselle. Jos siitä tulee käyttökelpoinen saattaa se täälläkin vilahtaa ;)

ps. kuvassa olevan neidin juhlamekon olen ommellut aikanaan isosiskolle raakasilkistä.¨
Ja postauksen alussa ja lopussa vilkkuvat dominot virkkasin lasten serkkutyttön synttäripakettiin.


torstai 22. syyskuuta 2016

Leikkihuoneesta kuvattua






Viime viikkosiivojen yhteydessä innostuin napsimaan muutaman kuvan pienimmäisen tyllerön huoneesta. Vaihdoimme kesällä keskimmäisen neidin nukkumaan yläkerran aulaan, jotta pikkutyttöjen nukahtaminen sujuisi paremmin. Tytöt kun jaksoivat joka ilta höpötellä, laulella ja mitä kaikkea yömyöhään. Kumpikaan ei malttanut antaa toisen nukkua, mikä sitten luonnollisesti näkyi ja kuului aamulla. Uusi järjestely on ollut vanhaa toimivampi, vaikka voi niitä yhteisiä iltalurituksia harrastaa välillä vaikka toinen nukkuu eri huoneessakin ;) Isomman tyttösen sängyn tieltä siirtyivät siis kotileikkitavarat pienimmän neidin huoneeseen. 

Eipä tuo leikkihuone kauaa siivouksen jälkeen kuvien mukaisessa kuosissa pysy, mutta kivempihan se on lastenkin aloittaa uudet leikit kun kaikki on järkätty ja kuosissa. Ja hyvältähän se itsestäkin tuntuu, kun huushollin hävityksen kauhistus on saatu taas hetkeksi taltutettua. Että seuraavaa siivouspäivää taas odotellessa ;D




Toiveikasta torstaita!

Täällä elätellään toivoa, että osaa perheestä vaivaava flunssa ja kuumeilu 
pysyy aisoissa eikä kaada porukkaa ihan pedinpohjalle!

ps. Seuraavan kerran kun yläkerrasta tulee otettua kuvia täytyy kaivaa jalusta esille,
siellä kun ei tahdo näin syksyllä enää luonnonvalo riittä edes keskipäivällä!

torstai 8. syyskuuta 2016

Pientä piristystä







Kummasti sitä syksyn tullen alkaa taas sisustusintokin nostamaan päätään. 
Tekee mieli päivittää kotia muutenkin, kuin vain vaihtamalla tyynynpäällisiä ja lisäämällä kynttilöitä. Eräänä päivänä innostuin tarttumaan maalipensseliin ja kaksi eteisen hyllyä muutivat väriä tummanruskeasta valkoiseksi. Kummasti raikastui koko pieni ja hämärä tila. Myös pari kynttilänjalkaa ja Lidlistä ostettu harmaa keittiövaaka saivat uuttaa väriä pintaansa. Pieni 100ml kalkkimaalipurnukka riitti mainiosti näihin tuunailuihin ja maalia jäi vielä vähän ylikin. Ihan parasta tuo kalkkimaali tämmöisiin pieniin uudistuksiin, se kun kuivuu niin nopsaan. Hyllyjä hioin vielä kuluneen näköiseksi ja vahasin pinnan lopuksi Osmo Colorin värittömällä lattiavahalla, sitä kun sattuu meiltä löytymään ja se toimii hyvin kalkkimaalin kanssa. 

Eipä tullut kodin päivitys paljoa maksamaan ja 
siitäkin huolimatta tämmöiset pienet tuunailut raikastavat ja tuovat uuden tuntua kotiin

Täällä on pyörinyt pari päivää pieni omenatehdas. Nyt alkaa omppuhillot olla keitelty talven varalle ja useammalla paistoserälläkin ollaan herkuteltu. Tänä iltana ei meillä syödä omenaherkkuja vaan pitsaa. Siispä allekirjoittanut kipaiseekin nyt pidemmittä puheitta pyöräyttämään perheelleen iltapalaherkkua. Nami!





keskiviikko 31. elokuuta 2016

Viimeisiä viedään





Olipas ihana herätä tänään aurinkoiseen aamuun. Elokuun viimeiset hetket ovat käsillä. Huomenna onkin sitten ihan virallisesti syksy, vaikka aika syksyistä meillä on ollut jo parisen viikkoa. Pienet, pihalta kerätyt kukkakimput ovat tuoneet tuulahduksen juuri ohi lipuneesta kesästä. Vielä on saanut riivittyä kukkakimppuja pihan viimeisistä kukkijoista.

Täällä on ollut melko touhukas elokuun loppupuoli. Esikoinen aloitti koulutaipaleen innosta puhkuen ja kakkonenkin lähti harjoittelemaan eskariin monia tärkeitä taitoja, mitä sitten vuoden päästä koulumaailmassa tarvitsee. Toivottavasti lasten kouluinto säilyy. Hauska on ollut seurata pienten suurta intoa. Miten kaikki on uutta ja ihmeellistä.





Meidän pieninkin on kasvanut ja kehittynyt aivan mahdottomasti. (Mutta niinhän ne vauvat taitavat aina tehdä ;) ) Eilen sain ihastella miten pikkuinen keksi liikkeelle lähdön. Kohta ei taida meidän pientä vauhtiveikkoa pidellä enää mikään. Ja kohta taas varmaan ihmettelen missä se minun vauvani on, kun toinen kasvaa niin vauhdilla. Makkarin kehtokin pitäisi kohta vaihtaa pinnasänkyyn, sen verran hurjalta on alkanut näyttämään vauvan aamuiset kurkistelut kehdon laidan yli. 

Näin se elämä ja arki taas rullaa. Käsitöitä tekisi niin kovasti mieli tehdä, mutta meinaa oma-aika olla tällä hetkellä niin kovin vähäistä. Ehkä se taas tästä! Ja onhan minun aikaani syönyt myös pihalle viimein nouseva kesähuonekin, josta olen enemmän kuin innoissaan. Ehkä tässä syksyn edetessä vilautan teillekin tuota meidän loppukesän ja syksyn projektia :)

Aurinkoista päivää sinulle lukijani 

perjantai 26. elokuuta 2016

Perjantaina








Uskallanko irroittaa käteni kesän lämpöisestä kädestä?
Uskallanko lähteä syksyn matkaan?
Eihän syksy ole pelkää kylmyyttä ja harmaita päivä.
Alastomia puita ja ruskeaa maata.
Haluan nauttia kuulaista päivistä. Auringon hyväilystä.
Kynttilän valosta ja siitä kuinka ajatuksissa saa käpertyä pehmeän viltin suojiin.

Mutta sittenkin kun mysky on riipinyt tienoon alastomaksi.
Kun ympärillä on harmaata ja pimeää. 
Voisinko antaa auringon pilkistää päivääni. 
Pehmentää sen pohjatonta harmautta.
Eikö se olekkin lopulta itsestä kiinni minkälaiseksi päivästänsä tekee.

Jos antaisin auringon valon ulottua harmaisiinkin hetkiin,
levittää lämpöä ympärilleni.


ILOA SINUNKIN PÄIVÄÄSI
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...