keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Pohdintaa bloggauksesta


Vuoden ensimmäinen postaus.
Koko viime syksyn olen miettinyt ja pohtinut, mitä tekisin tämän blogin kanssa. 
Tuntuu, ettei aika tahdo riittää tänne sillä lailla miten haluisin. 
Instagramkin tuntuu helppoudellaan välillä kiilaavan blogin edelle.
Riittääkö rahkeeni molemmille, sekä blogille ja instagramille!?


Toisaaltaan en haluaisi tätä harrastusta lopettaa. Tykkään hirmuisesti valokuvata ja mihin niitä kuvia sitten suoltaisin, jos en tänne blogiin. Instagramiin ehkä, mutta vaikka se helppoudellaan tahtookin kirittää blogin edelle, niin kuitenkin siitä puuttuu se jokin, mitä tästä bloggaamisesta saa. Välillä on kiva päästä myös kirjoittamaan ihan kirjoittamisen ilosta, toisinaan tuntuu ettei tekstiä tahdo millään tulla ja silloin postausten tekemiseen tuntuu tuhrautuvan turhankin paljon aikaa. Vaikka kyllä niihin kuviinkin saa aikaa käytettyä. Mihin siis käyttää ne päivien ja viikkojen vähäiset vapaahetket. 

Käsitöitäkin on mukava tehdä ja olla ja touhuta vaan perheen kesken. Leipomisestakin pidän ja joskus olisi hyvä käydä myös ulkoiluttamassa itseään. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olisi niin paljon mukavia asioita, mitä haluaisin tehdä. Viisi pientä lasta, kotityöt ja sun muut menot pitävät huolen siitä, että omia tekemisiä on pakko karsia. Mutta siitä pidän kuitenkin kiinni, että niitä itselle tärkeitä asioita pääsen tekemään ainakin sen hetken verran. Niiden avulla kun ammennan jaksamista tähän arjen pyöritykseen.


Jokunen aika sitten puntaroin ja päätin, että haluan jatkaa tätä tärkeäksi käynyttä harrastusta, bloggaamista. Mietin, että eihän minun tarvitse aina tehdä pitkiä postauksia, laittaa paljon kuvia tai väkisin yrittää kirjoittaa kuville jotakin kohtuullisen järkevää tekstiä. Voin aivan hyvin tehdä myös pieniä muutaman kuvan ja lauseen postauksia, jos siltä tuntuu tai jos aika ei sillä hetkellä riitä mihinkään suureen, mutta kuitenkin tekisi mieli käydä täällä jotakin huikkaamassa.

Tänä vuonna yritänkin siis pitää tätä blogia astetta rennommalla otteella. Aika näyttää miten käy ja mihin suuntaan blogi lähtee kulkemaan. Muuttuuko tämä paljon vai pysyykö samanmoisena kuin aikasempina vuosina. Se on ainakin varmaa, että täällä tulee edelleen vilahtamaan sisustusjuttuja ja tekemiäni käsitöitä. 


Harvoin tulee kiitettyä teitä lukijoita, mutta nyt haluan kiittää teitä ja erityisesti teitä jotka jaksatte ilahduttaa minua kommenteilla. Jokainen uusi lukija tuo myös iloa minulle ja teitä onkin jo mukava määrä! Lämpöinen kiitos siis sinulle ja te uudet lukijat tervetuloa joukkoon mukaan

ps. Kysynpä tässä samalla olisiko sinulla mielessä/toiveissa jokin aihe mistä haluaisit minun tekevän postauksen? 
En ole tainnut ennen tämmöistä kysellä, mutta kerta se on ensimmäinen... :)


perjantai 30. joulukuuta 2016

Jouluiset kuvaterveiset





Vuoden toiseksi viimeinen päivä on vaihtumassa illaksi. Katse alkaa suuntautumaan pikku hiljaa uuteen, tulevaan vuoteen. Mitään mahtaa uusi vuosi tuoda tullessaan!?

Ennen vuoden vaihtumista laittelen tänne kuitenkin vielä muutaman kuvan meidän joulusta. Meidän joulu kului sitten kuitenkin sairastelessa. Oikeastaan tänään on vasta tuntunut, että koko porukka, itseni mukaan lukien, alkaa olla kunnossa. Eilen haistoin ensimmäistä kertaa kuusen ja hyasintin tuoksun ja päätin, että joulu saa viipyä meillä tänä(kin) vuonna loppiaiseen asti

Olin ommellut pienimmälle tyttöselle hyvissä ajoin uuden mekon jouluksi. Roosaa, ruusuja sekä pitsiä, arvatkaapa vain tykkäsikö meidän prinsessa uudesta mekostaan!? Mekkotehtaan Alviina oli juuri sopivan simppeli malli tähän mekkoon. En ole oikein ikinä osannut pukea lapsia jouluna "perinteisiin jouluisiin vaatteisiin tai väreihin" ja nytkin tytön joulumekosta tuli enempi keväinen kuin jouluinen. Mutta kevättä kohdenhan tässä taas mennään :) 
Millaisia vaatteita teidän perheessä käytetään jouluna?





Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että olisi kiva kokeilla virkata latvatähti joulukuuseen. Kun sitten Ripaus tunnelmaa -blogin joulukalenterista löytyi linkki kauniiseen virkattuun latvatähteen päätin viimein kokeilla sellaista.  Ja kyllä siitä tulikin kaunis! Kovetin oman tähden laimennetulla Eri Keeperillä. Tästä löytyy ohje latvatähteen. Itse vähän suurensin sitä ja pikkuisen muutenkin muokkasin. Olen haaveillut monta vuotta myös virkatuista lumihiutaleista kuusessa, mutta olen aina ajatellut, että ne on suuritöisiä ja vaikeita tehdä. Nyt tämä latvatähti innosti niin, että saapa nähdä jos ensi jouluna lapset pääsevät ripustamaan kuuseen myös virkattuja hiutaleita soodahiutaleiden kaveriksi. 

Nyt lähden sytyttelemään keittiöön kynttilät, 
niin päästään nauttimaan tänäkin iltana lasten kanssa kynttiläillallista :)

Näiden joulukuvien myötä toivotakin sinulle

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA ♥


torstai 22. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!



Tulin toivottelemaan teille vielä hyvät joulut! 
Meillä sairastetaan edelleen, mutta influenssasta huolimatta joulumieli on korkealla.
Onhan joulu vuoden odotetuin juhla
Jouluvalmistelutkin ovat hyvällä mallilla, oikeastaan jopa niin hyvällä, että kun miehen kanssa juuri mietimme huomisen pakollisia töitä emme niitä oikein keksineet. Onnesi tuli taas tehtyä paljon ennakkoon ja lopulta ne viimehetken hommatkin sai kutistettua aika minimiin. Näin ne asiat lutviintuvat, vaikka koko viikko onkin mennyt sairastaessa, enkä ole kummoisesti jaksanut joulua valmistella. 

Nyt valkoinen talo hiljentyy joulun viettoon, mutta ennen sitä haluan toivottaa kaikille

RAUHALLISTA JOULUNAIKAA ♥


tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulumieli







Jouluviikko ja täällä sairastetaan edelleen. Tällä kertaa minä olen kovassa kuumeessa. Sohvanpohjalla aikani kuluksi rupesin postausta tekemään. Koko joulukuu onkin meidän perheessä sairastettu jokainen vuorollaan. Joulumielikin tuntui hukkuneen arkisten askareiden alle. Ja ehkä sitä verotti myös lasten sairastelut yövalvomisineen. Nyt pari päivää sohvalla maatessani joululauluja kuunnellen ja lasten eläväistä häärinää seuratessa on joulumieli hiipinyt minuunkin. Ehkä tällä viime hetken sairastumisella oli sittenkin tarkoituksena. On saanut vain olla (tai ainakin melkein), levätä ja hiljentyä joulun sanoman äärelle joulumusiikkia kuunnellen. Ja ehkä olen saanut nukutuksi kertynyttä univelkaakin pois päikkäreillä ja 13 tunnin yöunilla ;) Eli ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin-sananlasku pätee tähänkin kohtaan hyvin. 

Toivottavasti te olette pysyneet terveinä!!

Mukavaa jouluviikkoa sinulle ♥

ps. Ollaan me sairastelujen lomassa keretty sentään vähän leipoa ja askarrellakin :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Pientä pintaremppaa





Muistatteko, kun kuukausi takaperin vilautin täällä kuvan 
meidän pikkuruisesta pintaremppaprojektista. 
Remppaan ei mennyt kuin muutama päivä aikaa, 
mutta kuulumisia sen osalta saittekin odotella lähes kuukauden päivät. 



Punainen kammarimme koki melkoisen muutoksen, kun maalasin sen seinät valkoisiksi. Huoneen tapetit, kukkatapettia lukuunottamatta, olivat menneet jo verrattain huonoon kuontoon ja jos oikein rehellisiä ollaan niin kolmen tasaisen tummanpunaisen seinän väri oli mietityttänyt allekirjoittanutta jo jonkin aikaa. Kukkatapetista tykkäsin edelleen hirmuisesti ja monesti sitä harmittelinkin, kun ei alkujaan sillä koko huonetta tapetoitu. Seiniä maalatessa mietin ja pohdin jätänkö kukikkaan seinän kokonaan maalamatta, mutta vaikka sitä miten päin katseli ei kukkatapetti sointunut yhteen kolmen valkoisen seinän kanssa ja niin sekin vaihtoi väriä. Aikansa kutakin, niin kuin sanotaan! Vaikka maalaamisesta on jo jokunen tovi kulunut, niin vieläkään ei silmäni ole täysin tottunut huoneen valkoisuuteen. Mutta ehkä se tässä ajan myötä tottuu, kun viimeisetkin taulut ja muut pikkujutut löytävät paikkansa.



Halusin kukkatapetin lähdettyä huoneesta astetta vähäromanttisemman ja niinpä sieltä lähti myös muutamia pikkutavaroita kiertoon. Puusohvan yläpuolelle ostin uuden kellon ja muutaman kehyksen. Pari vanhaa kehystäkin pääsi pienen maalausoperaation jälkeen seinälle. Vielä on pohdinnassa kasvatanko kollaasia edelleen vai saako se jäädä tuommoiseksi. Aika näyttää.



Olen ihastunut Keltaisen keinutuolin kauniisiin ja herkkiin kuviin ja tilasinkin nyt Keltaisen keinutuolin korttikaupasta joitakin tuotteita. Muutama kortti ja A4 kokoinen printti pääsi heti puusohvan päällä olevaan taulukollaasiin. Vielä jos löytyisi jostakin joku kiva kuva yhteen kehykseen (mietin kyllä raaskisinko nykäistä yhden kauniin kuvan Keltaisen keinutuolin ensi vuoden kalenterista ja laittaa sen kehyksiin) ja jokin tapetinpätkän tms. yhteen. Suloinen Laiturilla-printti ei pääse minusta oikein oikeuksiin kapeissa kehyksissä ja siihen täytyykin ostaa uudet kehykset, kun sopivat tulevat vastaan.

Oletko sinä jo tutustunut kyseisiin kortteihin ja printteihin? Tai ihastuttavaan kalenteriin?




Ompelin huoneeseen muutaman jouluisen tyynynpäällisen vanhasta huivista (huiveista on näköjään moneksi). Pötkylätyynyn toinen puoli on yhtä huivia ja toista koristaa pelkkä huivinpätkä, muutama pitsisoiro ja kangaspäällysteiset napit. Nyt voi tyynyn puolta vaihdella riippuen siitä kuinka paljon punaista haluaa kullonkin nähdä ;) 


Nyt täällä onkin oikein porukalla pohdittu miksi punaista kammaria nykyään kutsumme, kun sieltä ei, muutamaa jouluista juttua lukuunottamatta, punaista löydy enää mistään. Tuleeko siitä tylsästi vain olohuoneenjatke tai ruokailuhuone, aika senkin näyttää.

Tästä ja tästä pääset kurkkimaan millainen huone aikasemmin oli.



Osa Keltaisen keinutuolin tuotteista on saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kolmannen adventin iltana





Talvipäivän hämärässä syttyy kolmas adventtikynttilä. Joulu lähenee lähenemistään. Täällä on vietetty kotipäiviä pieniä potilaita hoitaen. Loputkin lapset saivat vesirokon. Vaikka onhan nuo lapset reppanoita kipeänä, niin siltikin olen hirmu tyytyväinen, että koko sakki sai sen ennen joulua. 

Eteisen keloon on tullut taas ripustettua lasiset kuusenkoristeet, niin kuin lähes joka joulu. Kauniilta nuo hopeiset pallot näyttävätkin harmaantuneessa kelopuussa. Löysin Clas Ohlsonilta pattereilla toimivan ohuen metallisen valonauhan, jonka kieputtelin oksan ympärille. Voi miten kauniilta oksa nyt näyttääkään! Kun silmiä siristää näkyy valot tähtinä oksilla. Ylipitkällä valotusajalla kuvattuna sain samat tähdet myös kuviin. Muistan kuinka lapsena istuin olohuoneemme sohvalla ja kastelin silmiä siristellen joulukuusta. Näytti kuin sen oksilla olisi ollut kymmeniä pieniä tähtiä. Vielä aikuisenakin katselen joka joulu niitä samoja joulutähtiä kuusessa. Ja nyt ne tähdet lennähtivät myös eteisemme kelopuuhun tuikkimaan ja jouluiloa tuomaan. Satumainen joulunaika



Tunnelmallista 3. adventtia ♥

tiistai 6. joulukuuta 2016

Jännittäviä aikoja


Marraskuun viimeisenä aamuna oli ilmestynyt keittiön suureen puukauhaan tonttu. Tonttu tuli jäädäkseen. Tykkäsi ilmeisesti kiikkua puukauhassa hellan lämmössä, kun ei poiskaan meiltä lähtenyt. Kainalosta löytyi kirje, jossa tuo punalakki ilmoitti tarkkailevansa lapsukaisia. Jännitys nousi kattoon.



Marraskuun lopussa laskettiin öitä milloin tonttu tuo ensimmäisen yllätyksen suureen kalenteritonttuun. Tuli marraskuun viimeinen ilta ja jännitys tiivistyi. Ensimmäiset lapsukaiset heräsivät jo yön pikkutunneilla hiippaillakseen pilkkopimeään alakertaan. Joko tonttu on käynyt, onko jo aamu? Pienet paljasjalkaiset hiipparit palautettiin vielä nukkumatin hoiviin. Aamun valjetessa ei tarvinnut herätellä aamu-unista eskarilaista, ei koululaista, eikä pienempiä pikkusiskoja, sieltä he löytyivät kaikki alakerrasta kalenteritontun ympäriltä. Joulukuu oli viimein tullut



Joulukuu toi tullessaan, joka aamuisen yllätyksen lisäksi, jouluisten leivonnaisten tuoksut. Joulukoristelaatikot aukaistiin ja hypistelyn jälkeen monet koristeet pääsivät jo tuomaan joulun tuntua kotiimme. 



Tänä vuonna lasten kalenterista löytyy muutama jouluaiheinen kirja ja lasten rakastamia pikkulegoja. Löysin kirppikselta ison pussin legoja. Pussissa oli monta kokonaista legosarjaa ohjeineen ja ostin ne alunperin lapsille joululahjaksi. Yhden sarjan kuitenkin kokosin (en muistanutkaan, että legojen rakentelu on niin kivaa :D ), purin ja jaoin osiin, leikkasin huonokuntoisen ohjeenkin osiin ja pussitin lopuksi palikat sekä ohjeet. Näin lapset saivat yhteisen legokalenterin. Mietin, että mitäköhän nappulat tuumaavat, kun tänä vuonna ei tonttu tuokkaan kalenteriin suklaata vaan legoja, mutta koko sakki on näyttänyt tykkäävän tästä jutusta. Nyt sitten täällä jännitetään, että mitäköhän legorakennelmasta lopulta tulee :) 



On tämä joulukuu niin jännittävä kuukausi!

Mukavia, jouluisia hetkiä sinullekin!

ps. Tarkkailija-tonttu näki kuitenkin parhaimmaksi jättää mukavan kauhakiikkunsa erään pienen termiitin innostuessa antamaan liian märkiä halauksia. Tonttulakki märkänä tonttu kipusi keittiön hyllykköön ja totesi, että sieltähän näkee oikeastaan paremmin keittiössä puuhailijat, mitä alhaalta kauhasta.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...