perjantai 22. kesäkuuta 2018

Ihanaa juhannusta!



Viime kesänä istutettu käynnösruusu availee 
ensimmäisiä kukkanuppujaan juhannuksen kunniaksi.
Keskikesän juhla on täällä!
Sadekelit muuttivat meidän juhannussuunnitelmia, 
mutta en anna sen suuremmin häiritä, 
vaan aion nauttia sateesta huolimatta tästä juhannuksen ajasta.

Näiden kuvien myötä toivotankin sinulle oikein 

IHANAA JUHANNUSTA ♥

Minä jään taas pienelle kesälomalle täältä blogimaailmasta.
Ensi viikolla alkaa miehen kesäloma ja meidän on tarkoitus suunnata koko perheellä 
taas pienelle tai vähän isommalle karavaanireissulle, riippuen siitä millaiset kelit ovat 
ja kuinka myötämielisiä pienet reissukaverimme ovat. 
Odotan jo niin ensi viikkoa ja yhteisiä hetkiä perheen kanssa 


lauantai 16. kesäkuuta 2018

Suklaatryffelikakkua täyden kympin kunniaksi


Meillä oli mieheni kanssa pari päivää sitten 10-vuotis hääpäivä. 
Enpä olisi kymmen vuotta sitten tiennyt miten rakkaus 
ja kiintymys toista kohtaan vaan lisääntyy vuosi vuoden jälkeen. 
On niin valtavan kiitollinen mieli tuosta rinnallakulkijasta, 
tuosta minulle kaikista sopivimmasta miehestä, 
ja niistä kaikista yhteisistä hetkistä mitä on mahtunut näihin vuosiin

Juhlimme päivää suklaisen kakun verran. 
Loppukesästä päästäänkin miehen kanssa pienelle reissulle, 
kun äitini on luvannut ottaa lapsukaiset heille hoitoon


Tämän vadelmaisen suklaatryffelikakun ohje on nähty täällä jo blogini alkuaikoina, 
mutta päivitäntä nyt reseptin tänne hääpäivän kunniaksi. 
Tätä oli meidän hääkakkunakin, tosin olen sittemmin vähän parannellut reseptiä. 
Kymmenen vuotta sittenkin kakkua koristivat orvokit



VADELMA-SUKLAATRYFFELIKAKKU
POHJA:
300 g pehmeää voita
3 dl sokeria
5 munaa
3 dl vehnäjauhoa
3/4 dl perunajauhoa
1 dl kaakaota
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 dl maitoa

Kostutukseen maitoa tai kaakaota.

TÄYTE:
Vadelmakiisseli:
400 g pakastevadelmia
1 dl vettä
1/2 dl sokeria
 2 rkl perunajauhoa

Lisäksi:
2 dl vispikermaa
1 prk maitorahkaa
sokeria maun mukaan

TRYFFELI-KUORRUTE:
125 g kookosrasvaa
200 g taloussuklaata
1 1/3 dl vispikermaa

1. Voitele ja korppujauhota 24cm irtopohjavuoka. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

2. Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maidon kanssa taikinaan.

3. Paista kakkua uunin keskiosassa n. 50 min.

4. Valmista vadelmakiisseli. Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes kiisseli pulpahtaa pari kertaa. Jäähdytä kiisseli kunnolla. Laita kattila esim. altaaseen missä on pohjalla kylmää vettä.

5. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon maitorahka ja maun mukaan sokeria.

6. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta pohjakerros ja levitä päälle puolet vadelmakiisselistä ja jonka päälle puolet kermarahkaseoksesta. Nosta päälle toinen kakkulevy ja täytä samoin. Laita päälle kansilevy ja kostuta sekin. Siirrä kakku jääkaappiin tryffelin valmistuksen ajaksi.

7. Valmista tryffeli sulattamalla kookosrasva kattilassa. Sulata suklaa paloina sekaan. Jäähdytä hyvin (muuten kermaa joukkoon vatkatessa tryffelistä ei tule kuohkeaa), mutta älä anna kovettua. Jos kookosrasva-suklaaseos ehtii kovettua sen voi sulattaa kyllä uudelleen... Lisää jäähtyneeseen seokseen vispikerma ja vatkaa seos kuohkeaksi. Seos kovettuu melko helposti.

8. Kuorruta koko kakku suklaatryffelillä ja koristele halutessasi.


Jos haluaa oikaista tuon kiisselin kohdalla niin väliin voi laittaa kaupan vadelmahilloa.
Tuo itsetekemä kiisseli ei ole niin makeaa kuin valmishillot 
ja se tuo mielestäni kivaa raikkautta muuten makeaan kakkuun.

Kakun voi tehdä kuorrutusta myöten jo edellispäivänä 
(kostuta kakku siinä tapauksessa vähän niukemmin)! 
Itse olen tehnyt kakun aina edellispäivänä valmiiksi ja käyttänyt kostuketta 1 1/4- 1 1/2 dl.



Sinussa näen kaiken sen
mitä koskaan kaipasin.
Olet täyttymys toiveen hiljaisen
sinä ystävä läheisin.

Keskellä päivän arkisen
näen ilon ja hyvyyden.
Näen uskollisen sydämen,
näen viisauden syvyyden.

Sinussa näen luottamuksen
pienen ihmisen askeliin.
Lävitse pilvisen harmauden
jaksat uskoa ihmeisiin.

Sinussa näen rohkeuden
yhä katsoa tulevaan.
Tahdon kuiskata hiljaisen kiitoksen
vaikken sanoja tunnekaan.

Anna-Mari Kaskinen




keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Alkukesän pihakierros


Nytpä tuleekin oikea kuvapläjäys alkukesältä!
Tervetuloa pihakierrokselle meidän pihaan!




Meidän piha alkaa näyttämään oikeastaan vasta nyt ensimmäistä kertaa sellaiselta 
miltä sen on tarkoitus näyttää eli melkein valmiilta 
(jos nyt pihat ikinä valmiiksi tulevat). Aika huippu tunne! 
Pieniähän osa istutuksista vielä on, mutta siellä ne kaikki ehkä kuitenkin ovat.
Ja sekin on mukavaa kun kuvia ei tarvitse niin tarkkaan enää rajata, 
mitä nyt kiertää kameralla tai kerätä sen sata maassa lojuvaa tavaraa 
ja siltikin sinne saattaa jäädä yksi pätkä puutarhaletkua ;D




Tästä on tullut minun lempparinäkymä!
Grillipaikalta kun katselee kesähuoneeseen päin 
tammi ojentelee oksiaan niin kuin salaisessa puutarhassa
(ainakin jos oikein kuvittelee ;D ).
Muuta salaista meidän pihassa ei taida sitten ollakaan.



Ihana runkosyreeni kukki tänä vuonna tosi runsaana.



Juhannusruusun sisar, hennon vaaleanpunainen morsiusruusu


Vielä minimallinen lumipalloheisi teki muutan suloisen kukkapalleron.


Meillä päin on ollut ihan superkuivaa, kaikki sadepilvet ovat kerta toisensa jälkeen 
kiertäneet meidän alueen. Viimeeksi ollaan saatu sadetta toukokuun kolmas päivä. 
Tai onhan täällä pari kertaa satanut senkin jälkeen, viime kerralla sen aikaa, 
että kerkesimme äkkiä kantaa pannukakut terassilta kesähuoneeseen 
ja melkein syödäkin ne, kun sade taas lakkasi. 
Ja se taisi olla sarjassamme rankin sadekuuro eli ei ihme vaikka nurmikko vähän rusehtaa.

Meidän kaivon pumppukin hajosi sopivasti, 
joten eipä ole tarvinnut miettiä myöskään iltajumppia, 
kun on käsin kantanut useamman sata litraa vettä kukille juotavaa. 
Toissapäivänä tosin mies sai pumpun kuntoon, joten taitaa olla taas aihetta jumppaan.

Nämä alkukesän kukkijat alkavat nyt tehdä tilaa kurjenpolville, köynnösruusulle,
 neilikoille ja muille seuraaville ihanuuksille.

Ihania kesäpäiviä sinulle



lauantai 9. kesäkuuta 2018

Helppo rusettiponnari DIY



Meidän perheen naisväki ihastui edellisen postauksen rusettiponnareihin niin, 
että allekirjoittaneen oli pakko tekaista vielä pari lisää. 
Samalla nappasin muutaman vaihekuvan, 
jos vaikka sinäkin innostuisit näitä helppoja ja nättejä pompuloita kokeilemaan.


Nämä on tehty vähän paksummasta kankaasta mitä alakerran valkoiset rusettiponnarit, 
jotka ovat ihan henkäyksen ohutta puuvillaa. Nämäkin on siis ohuehkosta kankaasta, 
sellaisesta "normaalista" ohuesta puuvillasta.

Tässäpä ohjetta ja mittoja 
(joita toki voi muutella oman mieltymyksen mukaan):




Oikean puoleinen rusetti on tehty muuten samalla tavalla, mutta kangas on toisinpäin 
(eli "siksaksivut" on ylhäällä ja alhaalla) ja nauhan päät on solmittu rusetin takapuolelle. 
Tämän rusettikankaan mitat on 23 x 9 cm ja nauhan pituus n. 21 cm.



Meillä on "juhannuskukat" lopettelemassa kukintaa, 
kuten nämä lapsuuteni lempparikukat kurjenpolvet. 
Mistäköhän kukista minä tänä vuonna kokoan juhannuskimpun?

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Rusettiponnarit




Eipäs sitten tullutkaan seuraavaksi pihapostausta, 
vaan laitankin muutaman kuvan pikkutytöille tekemistäni rusettipompuloista. 
Tein siis tuollaiset isot ja valkoiset rusetit tytöille kevään
 ja kesän juhlia ajatellen ja toki noita voi muutenkin käyttää. 
Minusta niistä tuli niin kivat, että ne ansaitsivat oman postauksen ;) 
Nämä rusetit valmistuivat käden käänteessä muutamasta kangassoirosta, 
mitkä jäivät yli kun lyhensin yhtä kesätunikaani.



Sovituskuvaa :)


Koululaisilla alkoi eilen ansaittu kesäloma ja alkavan kesäloman kunniaksi pyöräytin 
Dumle-jätsikakun. Lapset tykkäsivät ja juhannusneitimme tilasikin tätä jo tuleville synttäreilleen.
Minulla on ollut viimepäivät hieman turhautunut olo. 
Toisinaan on hirveän vaikea hyväksyä sitä etten tämän lapsikatraan keskellä saa hoidettua 
ja tehtyä kaikkia suunniteltuja asoita. On kuin uisi koko ajan vastavirtaan. 
Kun yhden asian saa pois alta, niin kolme ylimääräistä ilmaantuu tilalle.


Mutta nyt on onneksi jo turhautuneisuus poispyyhkäisty, 
kiitos ihanan kummitytön ylioppilasjuhlien  
Eilen illalla ajattelin, että tehdään ne asiat mitä pystytään ja keritään, 
karsitaan vaikka suunniteltuja reissuja, mutta yritetään nauttia tästä kesästä. 
Sillä nyt on kesäkuu ja loma ja aurinko paista. 
Ja ensimmäiset ruusut ovat avautuneet kesähuoneen seinustalla. 
Ja ensimmäinen pioni loistaa syvänpunaisena pallerona kuin alkaneen loman kunniaksi.

Tervetuloa lämmin, aurinkoinen ja huoleton kesä



lauantai 26. toukokuuta 2018

Vanhoja juttujako


No, nyt on ollut lämpötilat minun makuuni. Ei mitään kovia helteitä, 
vaan tämmöisiä parinkymmenen asteen lämpötiloja. Milloin nämä lämpimät ilmat oikein alkoivat?
Tuntuu, että kesää on kestänyt jo vaikka kuinka kauan eikä olla edes vielä kesäkuussa. 
Aika huikeaa! Ja uskomatonta! Nyt on vasta toukokuu 
ja kesäisen lämpöisiä päiviä on ollut paljon enempi mitä viime kesänä yhteensä.


Voitte ehkä siis arvata, että meidänkin perheen elämä on aika pitkälti ulkoistettu. 
Sisällä käydään lähinnä kääntymässä ja suorittamassa erinäisiä huoltotoimia. 
Eilen kuitenkin nappasin innostuksissani muutaman kuvan sisältäkin 
(niiden monen ulkokuvan lisäksi ;D ) 
tai oikeastaan muutamasta vauvalle tekemästäni jutusta.


Meidän pikkuinen on ollut ihan uskomattoman kiltti ja helppo vauva. 
Sellainen rakas mössykkä Pikkuinen ei kyllä turhia valita, 
kun syliä ja ruokaa vaan saa, niin mikään ei ole hätänä. Yötkin vauva nukkuu hyvin, 
oikeastaan aivan ihmeen hyvin, en edes muista, että pikkuinen olisi kertaakaan yöllä 
sen kummemmin valvottanut. Monesti tulee päivän mittaan mietittyä, 
että millaisen pienen aarteen me ollaankaan saatu. Tuntuu, että meidän perheessä vähän jokainen, 
minun lisäkseni, käy tankaamassa päivän mittaan useasti vauvasta lisäenergiaa. 
Miten voikaan noin pieni ihminen olla niin voimaannuttava tapaus


Minulla tuli raskauden viime metreillä tehtyä muutamia juttuja vauvalle, 
mitkä ei ole aikaisemmin tänne blogiin asti päässeet. 
(Tuntuu muuten uskomattomalta, että pienen syntymästä tulee kohta jo neljä kuukautta! 
Ihan vastahan sitä kiiruhdettiin hirveällä kiireellä sairaalaan!) 
Ompelin alakerran sängyn peittoon mustakukkaisen pussilakanan, 
johon kokeilin ekaa kertaa tehdä napillisen peitonpujotusaukon (vai miksikä sitä sanotaan!?). 
Tuli aikas kiva! 


Virkkasin myös muutamia leluja pienelle, vauvan sänkyyn norsun ja kaukaloon mustekalan.
Mustekalaan laitoin vielä vanhasta kaukalolelusta napsaistun pidikkeen kiinni, 
mikä ei kyllä ole vielä kuvassa kiinnitettynä. 
Pikkuinen onkin oppinut jo pitelemään leluja omassa kädessä 
ja onhan se suloinen näky, kun toinen tutkiin niitä ihan ihmeissään. 


Tämmöinen vauva-aiheinen postaus välillä. 
Kuvissa vilahtelee muuten minun aarteeni, mummuni minulle ompelema mekko
En ole raaskinut sitä juurikaan omilla tytöillä käyttää, vaan se on ollut melkeinpä vain koristeena.

Olisikohan seuraavaksi vuorossa taas pihapostaus ;)



perjantai 18. toukokuuta 2018

Kevätaamut


Arvatkaapa mistä olen nauttinut viime aikoina erityisen paljon?
Kevät aamuista, vielä matalalta paistavasta aamuauringosta ja lintujen laulukonserteista.
Ja aamuista jolloin ei ole vielä hiostavan kuuma. En ole tainnut koskaan olla +30 asteisten 
helteiden ylin ystävä ja tuollaisissa hellelukemissa ollaan täällä meidän leveyksillä oltu. 
Jotenkin on hassua ajatella, että eletään vasta toukokuuta, kun kelit on olleet mitä kesäisemmät.
Pihaakin on saanut jo kastella oikein urakalla, kun näyttää, 
että kukkien alut meinaavat vallan nuupahtaa.



Jospa tänään saataisiin vähän sadetta. 
Raikastuisi ilma siitepölystä ja kukkaset saisivat juotavaa.



Laittelin pienen kahvittelupaikan kesähuoneemme viereen rinteeseen. 
Melkein harmittaa, kun en ole vielä tähän ikään mennessä oppinut kahvia juomaan, 
mutta voisihan siinä joskus muuten vaan käydä istuskelemassa, jos siis maltan ;D 
Pöydän ja penkkien taakse olen istuttanut suviruusuja. Ajatelkaapa miltä paikka näyttää vielä
 joku juhannuksen aika, kun perennat kukkivat ja ruusupensaat ovat niin isoja, 
että ne ryöppyävät vaaleanpunaisine kukkineen melkein pöydälle asti  
Jollakin onnettomalla pitkäkorvalla ei taida vaan mielikuvitus riittä vuosin päähän, 
sillä se oli käynyt viime talvena syömässä pensaat melkein tyveen asti :( 
Hetken aikaa saan siis vielä odotella tuota ruusumerta. 
En muuten tiennytkään, että jäniksille kelpaa ruusutkin, 
aikaisemmin puskat on saanet olla talvet rauhassa.



Yksi ilonaihe on ollut myös viime syksynä istutetut kukkasipulit. 
Onneksi jaksoin taas istutella niitä! 
Joka syksy huomaan saaneeni jonkinasteisen puutarhaäkyn 
ja mietin etten jaksa enää edes kukkasipuleita maahan laitella, 
mutta sitten muistan kevään ja tuleekin pakottava tarve kipaista kauppaan.


Mukavaa alkanutta päivää ja nautitaan näistä kevätpäivistä!!

(Minäkin nautin oikein olan takaa, 
kun lämpötilan on luvattu tippuvan sinne parinkympin hujakoille ;D )