perjantai 26. elokuuta 2016

Perjantaina








Uskallanko irroittaa käteni kesän lämpöisestä kädestä?
Uskallanko lähteä syksyn matkaan?
Eihän syksy ole pelkää kylmyyttä ja harmaita päivä.
Alastomia puita ja ruskeaa maata.
Haluan nauttia kuulaista päivistä. Auringon hyväilystä.
Kynttilän valosta ja siitä kuinka ajatuksissa saa käpertyä pehmeän viltin suojiin.

Mutta sittenkin kun mysky on riipinyt tienoon alastomaksi.
Kun ympärillä on harmaata ja pimeää. 
Voisinko antaa auringon pilkistää päivääni. 
Pehmentää sen pohjatonta harmautta.
Eikö se olekkin lopulta itsestä kiinni minkälaiseksi päivästänsä tekee.

Jos antaisin auringon valon ulottua harmaisiinkin hetkiin,
levittää lämpöä ympärilleni.


ILOA SINUNKIN PÄIVÄÄSI

perjantai 12. elokuuta 2016

Kesällä kerran...





Kyllä on ollut koleaa muutaman päivän. Aivan syksyistä jo, vaikka eletään vasta elokuun puolta väliä. Tuntui, että syksy tuli ihan rysäyksellä. Alkusyksy tai loppukesä. Sama se, molemmissa kaikuu samanlainen haikea kauneus ja tuoksuu viileän aamun kostea nurmi. Pimenevinä iltoina on kiva palata kesän mukaviin hetkiin. Muistella ja katsella kuvia, elää vielä hetki tätä niin lyhyttä kesää.





Niin kuin edellisessä postauksessa mainitsinkin, meidän kesälomareissumme suuntautui maamme pohjoisimpaan osioon. Kiertelimme ympäri Lapinmaata ja nautimme siitä mitä Lappi antaa siellä kulkeville. Pohjoisen luonto, se on se mikä saa haluamaan sinne aina uudestaan.








Kaksi viikkoisen reissumme mahtavimmat maisemat näimme Norjan puolella. Sen yhden yön reissun aikana näimme niin paljon kaunista, että sitä on mahdotonta kuvailla. Mutkittelevat kapeat tiet, jylhät vuorijonot, tuntureita pitkin villinä syöksevät kosket ja kivinen merenranta. Tunturin takaa ilmestyvät värikkäät talorykelmät ja kylät, tien reunamilla valtoimenaan kasvava valkoapila ja kissakello (joka on muuten mahdottoman kaunis yhtälö ) ja kalastajamajat. Lammaslaumat vuoren rinteillä ja karu, mutta samalla niin täyteläinen luonto. Rotkolaaksot ja pehmeät vaaramaisemat. Niitä kaikkea ihastelin lähes kymmenen vuotta sitten ja niitä ihastelin nytkin. Ei niitä maisemia ja korkeuseroja saanut kameraan. Enkä edes kovin yrittänytkään. Ne tallentuivat johonkin muuhun 
Sitä paitsi sää oli silloin todella pilvinen, sumuinen ja sateinen 
eli ei kovin kameraystävällinen ainakaan tämmöiselle amatöörikuvaajalle ;)





Ompelin vanhimmalle tyttöselle muutaman mekon alkukesästä. Reissuun ne piti tietenkin varavuoksi pakata. Loman viimeisinä päivinä alkoi ilmatkin sen verran lämmetä, että kesähepenet sai kaivaa vaatepinon pohjalta esiin. Napsittiin sitten samalla tyttösen kanssa pari kuvaa uudesta mekosta tänne blogiinkin.

Tämän mekon kaavat löytyivät Burdasta (4/2014). Kirpparilta löytynyt pitsiliina pääsi koristamaan mekon etumusta ja puuvillapitsiä piti laittaa sekä eteen että taakse. Saapa nähdä onko tämä viimeinen kesä kun tuore ekaluokkalainen suostuu käyttämään tämmöisiä pitsi- ja röyhelöihanuuksia. Tänä kesänä mekot on olleet vielä neidin lempparivaatteita  Ja jos äidiltä kysytään, niin niitä voisi  käyttää vielä useamman vuoden ;)


Tämmöisiä lomanmurusia ja mekkotunnelmia tällä kertaa!

ps. oli muuten harvinainen reissu: yli 3000 kilometriä autossa istumista enkä tehnyt juuri mitään käsitöitä, 
vaikka tällä kertaa olin varannut lankaakin jos jonkinmoista mukaan!
No nyt on sitten langat syksyn kässäilyjä varten valmiina :D

maanantai 1. elokuuta 2016

Täällä taas










Kesä on mennyt taas hurjaa vauhtia. Juurihan me pakattiin tavaroita pitkää kesälomareissua varten. Kaksi kokonaista viikkoa vierähti Lapin luontoa ihastellessa ja pyörähdettiinpä me myös Norjankin puolella haukkomassa henkeä upeille maisemille. Lomareissu oli kaikin puolin onnistunut ja mukava. Ja kotiintuomisina toimme Lappi-ikävän! Sinne upeiden maisemien äärelle on päästävä taas joskus uudelleen

Mutta eipä me paljon olla kotona oltu sen Lapin reissun jälkeenkään. Koti on ollut lähinnä vain kääntymispaikka kaikkien pienempien reissujen ja marjanpoiminnan ja retkeilyn lomassa. Nyt tuntuukin kivalta päästä vähän rauhoittumaan ja pikku hiljaa tekemään kodin rästihommia pois. Niitä kun on kertynyt taas vinot pinot kesän aikana.

Lapinreissun jälkeen minulla oli tarkoitus tulla jakamaan tänne muutama reissukuva, mutta meilläpä alkoi netti ja tietokone takkuilla ja homma siirtyi ja siirtyi. Reissukuvat odottavat edelleen läpikäymistä, mutta jospa viimein saisin nekin katsastettua, niin voisin jakaa muutaman fiilistelykuvan täälläkin. Siihen asti saatte katsella näitä kuvia, mitkä on räpsitty pitkin kesää, mikä mistäkin.



Hyvää yötä

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Sinivalkoisia tunnelmia





Tuleva ekaluokkalainen oli venähtänyt viime kesästä taas sen verran, 
että hänen vaatekaapissaan oli parin kesämekon mentävä rako.
Tuota koloa paikatakseni olen ommellut hänelle muutaman mekon.
Sinivalkoinen kesäunelma syntyi aikuisten kukkamekosta sekä vauvojen pussilakanasta.
Kaavana käytin taas, mitäs muuta kuin mekkotehtaan Riineä.
Piirsin kokeilumielessä tästä mekosta (ja yhdestä toisesta) kaavat ihan oikeassa koossa
ja niinhän siinä kävi, että siitä toisesta mekosta tuli vaaaltavan kokoinen 
(on sitten ensi kesäksi jo yksi mekko valmiina!)
ja tämän kierrätysmekon kaula-aukko jäi aivan liian avaraksi.
Niinpä virkkasin vielä kaula-aukkoon pitsin ja kaularöyhelön reunakin sai nirkkosomisteen.
Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, että mekko on paljon kauniimpi pitsisomistein mitä ilman.
Olipa siis hyvä, että tein mekon muokkaamattomana!





Näiden kuvien myötä Valkoinen talo jää taas pienelle kesätaolle!
Muutaman päivän päästä kiinnitämme asuntovaunun automme perään 
ja lähdemme taas parin viikon caravanreissulle.
Tänäkin vuonna suuntamme käy kohti Lappia, 
mutta viime kesäisen Etelä-Lapin sijasta kokeilemme onnistuuko 
lasten kanssa Pohjois-Lapin valloitus. 
Vai jäämmekö taas pyörimään sinne pohjoisen eteläpuoliskolle, 
se riippuu miten lapset taas autossa viihtyvät ;)

Nyt toivotankin kaikille lukijoilleni oikein 
ihania ja aurinkoisia kesäpäiviä ♥

ps. Instagramia tulee varmasti päivitettyä reissussakin!

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Kauppaleikkiä ja huopakarkkeja






Lasten kotileikkinurkkaus muuttuu sännöllisin väliajoin kaupaksi.
Silloin siellä pääsee herkuttelemaan täytetyillä voileivillä, karamellilla 
tai vaikka ostamaan leivoksen kotiin vietäväksi.
Pikkuinen myyjä pakkaa kotiin vietävät ostokset nättiin paperikassiin 
ja maksu hoituu korttia vilauttamalla tai paperirahalla.





Tarjolla on jos jonkin moista herkkua, hedelmistä pikkuleipiin ja lakupötköistä porkkanoihin.
Epäsäännöllisen säännöllisesti kaupan valikoimiin ilmestyy uutuustuotteita tai vanhojen tuotteiden määrä kasvaa. Tämän kevään uutuustuotteina löytyy suklaamunia, salmiakkia, mansikkalakupötköjä ja niille jotka eivät välitä täytelakuista niin ihan tavis lakupötköjä. Myös englanninlakritseja riittää nyt useammalle ostajalle.

Kyllä kelpaa pienien ja vähän isompienkin taas käydä ostoksilla!





Tehtailin aikapäiviä sitten, tarkalleen ottaen silloin kun vauva pötkötteli vielä masussani, lasten leikkeihin lisää englanninlakuja. Innostuin myös kokeilemaan salmiakkien sekä lakupötköjen valmistusta. Askarteluispiraation iskiessä ohut musta askarteluhuopa oli päässyt loppumaan ja kokeilin miten villakangas taipuu lakuksi. Ei kovin hyvin! Sitä oli ensiksi hankala liimata (jos tavallinen huopa imee Eri Keeperiä paljon, niin takkihuopa imee valtavasti ja siltikään se ei meinaa pysyä rullattuna!) ja toiseksi lopputulos ei ollut omaan silmään kovinkaan siisti. Onneksi lapset eivät ole turhantarkkoja, vaan kaikki uudet karamellit kelpuutettiin leikkiin.

Pääsiäisen aikaan virkkasin ruskeat puuvillalanganloput suklaamuniksi. Vaikka suklaamunat onkin pääsiäisherkku, on ne näyttäneet maistuvan myös näin kesällä pienille asiakkaille. Suklaa kun on aina suklaata!

Aikaisempaa englanninlakuerää pääset kurkkaamaan tästä
ja huopaleipiä päällisineen tästä.
Lasten kanssa leivottujen puuleivosten resepti löytyy täältä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...