perjantai 23. elokuuta 2019

Virkattu pussukka


Nyt tulisi vaihteeksi käsityöaiheinen postaus :)
Vielä en ole kerinnyt aloittaa kuin mielessä uusia käsitöitä, 
sen verran arki on pitänyt tämän mamman kiireisenä.
Mutta minultapa löytyy jemmasta muutama keväällä tehty käsityö, 
mitä en ole vielä saanut tänne blogiin asti laitettua.


Tälläinen pussukka valmistui virkaten siis jo keväällä 
ja tänne olen jemmannut kässätarvikkeet, 
joita tulee kuljetettua mukana esim. automatkoilla.

Tarkoitus oli alunperin virkata pussukasta sen kokoinen, 
että sinne olisi saanut sujautettua keskeneräiset virkkuu- ja neulomistyöt, 
mutta yhdestä valkoisesta lankakerästä sai vain tämän kokoisen pussukan aikaiseksi.
Täytynee tehdä joskus isompi versio jollakin toisella väriyhdistelmällä, 
kunhan vaan aika antaa taas myöden ja virkkuuinspis iskee ;)


Tämmöinen pikapostaus tällä kertaa.
Pyykkihuolto ja siivous kutsuvat ja veikkaanpa, 
että vauvakin herää kohta taas syömään

Hyvää viikonloppua jokaiselle ♥



perjantai 16. elokuuta 2019

Arki


Koululaisten pitkä loma on loppu ja arki pyörähtänyt käyntiin.
Loman loppupuolisko olikin melkoista haipakkaa, 
joten koulujen aloitus ei tuntunut yhtään hullummalta.
Rauhoittaahan se vähän menoa kun kolme lasta istuvat aamupäivisin opinahjoissaan.



Elo on ollut viime aikoina enemmän kuin työntäyteistä. 
Siinä missä yksi lapsi on ollut mustasukkainen uudesta vauvasta, 
toinen taas potee kovaa uhmaikää, kolmas reagoi voimakkaasti koulujen alkuun 
sekä muutoksiin ja mitä kaikkea... Kiirettä on siis piisannut 
ja välillä on suorastaan tuntuut ettei kädet tahdo riittää, 
vaikka meitä on ollut kaksi aikuista kotosalla. 
Mutta eikohän koulujen aloitus taas aseta arjen normaaliin uomaansa 
ja jospa elämäkin sen mukana vähän rauhoittuisi.



Onneksi vauva on ollut hirmu rauhallinen ja tyytyväinen tapaus. 
Pikkuinen nukkuu yönsäkin aivan ihmeen hyvin 
ja siitä olenkin hurjan kiitollinen. Kummasti sitä itsekin jaksaa paremmin, 
kun saa nukuttua kohtuu hyvin. Sitä olen myös taas ihmetellyt ja ihastellut, 
miten tuollainen pieni ihmisenalku antaakin niin paljon positiivista energiaa 
ja hyvää mieltä ja auttaa siten jaksamaan niistä aivan täysistäkin päivistä 



Vaikka koulujen alkua kerkesinkin jo odotella, 
niin jollakin tapaa se oli myös haikeaa. Niin on taas yksi kesä lipunut ohitse!
Miten se taas niin nopeaa meni, miten nyt voi olla jo elokuu puoliväli?
Varsinkin heinäkuu tuntui livahtavan ohi aivan huomaamatta ja varmasti sen takia, 
kun pikkuinen toi "hieman" jännitystä jumppaamalla masussa milloin mitenkin päin.
Näin jälkikäteen huomaan, että jännittäminen ja muutenkin raskauden loppupuoli taisi 
viedä sen verran energiaani, että osa kesästä meni suorastaan aivan ohitse.

Onneksi kesä antoi kuitenkin monia ihania hetkiä ja paljon, paljon muistoja.
Tämä kesä toi tullessaan myös jännittäviä hetki muutenkin kuin vauvan 
syntymän takia. Itse toivoin, että kesä olisi tuonut 
ratkaisun yhteen isoon asiaan mitä ollaan puitu ja pyöritelty jo vuoden päivät, 
mutta se on vielä yhtä iso kysymysmerkki kuin aiemminkin.




Helpottunut ja haikea olo. 
Koulujen aloitus ja kesän loppuminen.
Syksy on aivan nurkan takana. Toisaaltaan se kuullostaa ihanalta,
pidänhän myös syksystä, mutta en tiedä olisinko kuitenkaan 
ihan vielä valmis luopumaan kesästä!?

Mutta sitähän tämä elämä on, jostakin on luovuttava, että saa uutta tilalle 
ja jostakin syystä tämä kesän vaihtuminen syksyksi nostaa aina nämä samat tunteet 
ja ajatukset pintaan.


Huomenna kuitenkin saadaan vielä nauttia pienestä palasesta kesää, 
kun suuntaamme mökille. Sillä mökillähän on aina kesä, eikö niin

Kauniita unia ♥



torstai 1. elokuuta 2019

Niin pieni, niin rakas


Sinä elämä, annoit minulle 
tämän tehtävän.
Enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.
Minun tehtäväni on
tarttua tähän käteen
ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen minä itseni,
vielä pienemmäksi,
kuin tämä vastasyntynyt.

Eeva-Liisa Kantola


Hän on täällä, meidän odotettu ja jo vatsassa niin rakkaalta tuntunut pieni poikamme
Olo niin valtavan kiitollinen ja onnellinen uudesta pikkuisestamme ettei sanat riitä.
Kiitollinen olo on myös siitä miten hyvin lopulta kaikki meni.

Synnytys jouduttiin tällä kertaa käynnistämään. 
Pikkuinen oli lopulta hoksannut itse kääntyä lähtöasemiin 
ja käynnistetty synnytys oli tässä kohtaa se paras ratkaisu. 
Itse jännitin eniten sitä, että pysyykö vauva lähtökuopissaa, 
kun vielä pari päivää sitten hän majaili vatsassa taas aivan poikittain. 
Onneksi pysyi ja synnytys menikin lopulta hyvin. 
Ei ehkä niin miten olisin itse toivonut, mutta juuri niin kuin oli tarkoitettu, 
sillä jos se olisi mennyt omien toiveideni mukaan, ei loppu välttämättä olisi ollut näin onnellinen.
Kyllä taas huomasi sen, että miten kaikella on juuri se oma tarkoitus!


Nyt täällä taas opetellaan vauva-arkea. Nautitaan pienestä, lämpöisestä 
ja tuhisevasta nyytistä. Ihmetellään toisen pikkuruisia sormia ja ruttuisia varpaita. 
Ja sitä miten tämmöinen täydellinen ihmisenalku on voinut olla äidin mahassa. 
Ihmeelliseltä se itsestäkin tuntuu! Ja ennen kaikkea suurelta lahjalta 



sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Kuin karkkeja



Jos joku kukka on kuin karkki, niin ruiskaunokki on juuri sellainen.
Kylvin keväällä ruiskaunokkien siemeniä,
jotka ovat avanneet nyt kauniin väriset kukkansa.
Varsinkin nuo vaaleanpunaisen ja liilan sävyt ovat minusta todella kauniita.




Kärhöt ihastuttavat kukinnallaan edelleen. 
Meillä kasvaa niitä useassa ruukussa 
ja tänä kesänä ne ovat kaikki kukkineet vähän eri aikaa, 
joten niiden kukkaloistosta on saanut ja saa nauttia vielä pitkään.



Tänään ei tahdo ajatus lentää kovin hyvin 
ja vaihteeksi nyt tuleekin enemmän kuvapainotteinen postaus.
Taitaa nämä yli kolmenkymmenen asteen helteet olla pehmittänyt pääni
(no, nythän ne taitavatkin taas loppua).
Kukatkin huutavat taas kastelijaa, joten taidan pidemmittä puheitta 
hilpaista nyt ulos kastelupuuhiin, että pääsisi tänään ajoissa nukkumaankin.



Jospa seuraavan kerran pääsen kertomaan teille jo vauvauutisia ;)

Siihen saakka toivotan mukavia kesäpäiviä juuri sinulle



torstai 25. heinäkuuta 2019

Hellesään villasukat


Minulla on tullut neulottua supervähän miehelle mitään.
Jotenkin on vain ollut helpompi neuloa lapsille tai sitten itselle.
Nyt kun olen pidemmän aikaa yrittäänyt saada omia käsityöjemmoja tyhjemmäksi 
käsiini osui armeijanvihreä seiskaveikkakerä. Hetken pyörittelin sitä käsissä 
ja mietin mitä ihmettä siitä tekisin, vihreä kun ei kuulu lemppariväreihini, 
kunnes hoksasin, että ehkä miehelle kelpaa sen väriset sukat. 
Ja hyvin kelpasikin, värissä ei kuulemma ole mitään vikaa, päinvastoin!




En tiedä miksi en tahdo jaksaa neuloa ns. perussukkia 
ja näihinkin sukkiin oli pakko tehdä jotakin extraa. 
Löysinkin Novitalta kivan kohoneuleisen sukkaohjeen, 
jonka kuviolla neuloin sukkien varret.




Näistä sukista tuli lopulta hellepäivien tekeminen. 
Vaikka aloitin sukat jo keväällä, niin jotenkin homma tyssäsi 
ja sainkin nämä vasta helteiden helliesssä valmiiksi.
Ehkä minulle iski sukkaähky, kun keväällä tikutin meidän 
tytöillekin uudet sukat tuleva syksy ja lankavarastojen tyhjäys mielessä.
(Tyttöjen sukat näette sitten joskus myöhemmin).



Kyllä olen mielessä kiitellyt näinä hellepäivinä meidän mökkiä.
Mikä ihana pakopaika se onkaan ollut taas miehen vapaapäivinä.
Ehkä muistattekin etten erityisemmin nauti kovista helteistä, 
mutta jostakin syystä nekään ei tunnu niin tukalata järven rannalla.
Parasta mökkeilyssä kuitenkin lienee se, kun siellä luonnonhelmassa tuntee 
oikeasti rentoutuvansa. Siellä ei nakuta tekemättömät kotityöt koko ajan takaraivossa, 
vaan saa keskittyä hetkeksi ihan muihin asioihin. Ihan parasta lomailua etten sanoisi!



Saapa nähdä milloin seuraavan kerran pääsemme nauttimaan taas mökkeilystä 
eli milloin vauva päättää syntyä. Onneksi mökkimme sijaitsee sen verran lähellä, 
että sinne hurauttaa päiväseltäänkin, mutta ehkei sinne viitsi kuitenkaan heti 
vastasyntyneen kanssa rynnätä. Jos pikkuinen antaa taas odotuttaa itseään elokuun 
puolelle asti, niin tässähän taas kerkiää nauttia vielä useammasta hellepäivästä mökillä. 
Näiden helteiden kun povataan nyt jatkuvan jonkin aikaa.

Aurinkoa päiviisi






maanantai 22. heinäkuuta 2019

Kyykkimisiä ja kuulumisia


Täällä sitä yhä porskutetaan yhtenä kappaleena.
Huomenna olisi se kuuluisa laskettu päivä, 
vaikka eipä meillä näitä kultaisen keskitien kulkijoita ole vielä näkynyt.
Kaikki ovat olleen on- tai off-tyyppejä, 
joko syntyneet ennakkoon tai sitten menneet reippaasti yli. 
Tämä näyttää olevan sitä toista ääripäätä, 
jos ei siis päätä tehdä totaali yllätystä äidille ja isälle ;D


Mustikkametsäkään ei vauhdittanut synnytystä, 
eikä sitä ole tehnyt marjapuskissa kyykkiminenkään.
Jännä miten tässä vaiheessa päivät tuntuvatkin niin pitkiltä, 
vaikka normaalisti ne tuntuvat hujahtavat iltaan ennen kuin ovat alkaneetkaan.
Jotenkin sitä ei osaa edes tarttua mihinkään isompaan, vaan päivät menevät vain haahuillessa.
Ihme homma, sillä nyt sitä aikaa kerrankin tuntuisi olevan ;D


No, olenpa sentään saanut tyhjättyä marjapensaat yhtä lukuun ottamatta 
ja säilöttyä vitamiinit tulevan talven varalle. Meidän perhe rakastaa marjoja yli kaiken 
ja esim. lapset tykkäävät popsia viinimarjoja puuron päällä.
Siksipä tämän kesän ilonaihe onkin ollut, kun omista viinimarjapensaista 
riittää kerrankin kunnolla pakkaseenkin asti marjoja.

Löysin kesän alussa kirpparilta pari vanhaa Arabian taikinakulhoa. 
Olen sellaisia jo tovin etsiskellyt ihan arkikäyttöön, 
mutta ne ovat aina olleet sen verran huonokuntoisia tai hinnakkaita, 
niin ovat jääneet ostamatta. Nyt löysin verrattain hyväkuntoiset ja edukkaatkin yksilöt.
Joku näissä vanhoissa astioissa mielyttää ja mieluummin kotiutankin sellaisia mitä 
ostan uusia, jos vaan on mahdollista.


Tänään on vähän ektraa tiedossa, sillä suuntaamme päiväseltään 
mökille viettämään hellepäivää. Mukavaa vaihtelua kotipäiville :)

Aurinkoisia hetkiä sinulle ♥



torstai 18. heinäkuuta 2019

Helppo ja nopea mustikkapiirakka


Ja edellisten lisäksi myös herkullinen! 
Mustikka-aika alkaa olla parhaimmillaan ja 
on aika leipoa joka vuotinen mustikkapiirakka tuoreista mustikoista.
Tänä vuonna leivoin pehmoisen piirakan tällä superhelpolla ja nopsalla ohjeella,
jonka ajattelin kirjata myös blogiin ylös.
Kokeilin tehdä myös vaniljakastikkeen itse ja ihmettelen miksi en ole ennen tehnyt, 
kun sekin valmistui niin helposti ja nopeasti.


HELPPO JA NOPEA MUSTIKKAPIIRAKKA
(pellillinen)

4 munaa
3 dl sokeria
200 g voita
2 dl maitoa (tai vettä)
6 dl jauhoja
4 tl leivinjauhetta

mustikoita tai muita marjoja
tai omenalohkoja, persikkaa tms.

1. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
2. Sulata voi, lisää maito ja kiehauta seos.
3. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää muna-sokerivaahtoon jauhot ja leivinjauhe
sekä voi-maitoseos varovasti vatkaten.
4. Levitä taikina uunipellille, ripottele päälle reilusti mustikoita
ja paista uunissa 20 minuuttia.


VANILJAKASTIKE

3 dl maitoa
1 rkl perunajauhoa
2 rkl sokeria
1 keltuainen
3 tl vaniljasokeria

1. Mittaa kattilaan perunajauhot, sokeri ja maito. 
Lisää keltuainen ja sekoita ainekset keskenään.
2. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen kunnes kastike pulpahtaa.
3. Nosta kattila liedeltä ja lisää vaniljasokeri.
4. Jäähdytä kastike ja tarjoa kylmänä.


Puolikkaaseen peltiin kokeilin nakata taikinan päälle rahkaa 
Tau(v)onpaikan Kaisun vinkistä ja kylläpä se antoikin piirakalle hyvää makua.

Eli jos haluaa varioida tätä peruspiirakkaa, niin tässä kokeilemisen arvoinen vinkki!

RAHKATÄYTE
(pellilliseen)

2 prk rahkaa
1 muna
vaniljasokeria
sokeria

1. Sekoita ainekset keskenään ja levitä taikinan päälle.

Mausteut rahkat sopisivat tähän varmasti myös todella hyvin.


Meillä olisi suunnitelmissa lähteä tänä iltana käymään koko perheellä 
pienellä mustikkaretkellä. Pääsisi pienimmätkin mustikkametsään, 
kun sinne ovat kovasti halunneet. Mies kun on käynyt isoimpien kanssa 
ja pieniä on kovasti harmittanut jäädä minun kanssa kotiin. 
Ja ajattelin kyllä itsekin kokeilla poimimista, josko se vähän vauhdittaisi synnytystä ;D


Saatiin tämän viikkoisella äitipoliajalla hyviä uutisia, niin senkin puolesta 
uskaltaa nyt lähteä metsään rämpimään. Vauva oli kääntynyt vinosti poikittain 
ja nyt olisi pää alimpana. Lääkäri meinasikin, että todennäköisesti synnytyssupistukset 
kääntävät vauvan lopullisesti lähtökuoppiin, jos ei ennen sitä ole itse kääntynyt. 
Kyllä helpotti ja synnytysjännitys muuttuikin samantien synnytyksen odottamiseen. 
Tosin pikkuinen voi vielä kuulemma kääntyä uudelleen poikittain tai heittää ihan ylösalaisin, 
mutta eipä sitten sille enää mahda mitään. Täytyy vaan toivoa, 
että pysyisi näinkin hyvässä asennossa.


Mustikanmakuisia hetkiä sinullekin ♥

Joko olet käynyt jo marjassa?
Vai aiotko edes käydä?