maanantai 17. kesäkuuta 2019

Ruusujen aika



Alkukesän tuoksut ovat ehkä parhainta mitä tiedän.
Kielon, syreenin ja ruujen tuoksut varsinkin.
Joka päiväisellä pihakierroksella on pakko pysähtyä hetkiseksi 
kukkivien pensaiden viereen ja vain nauttia niiden huumaavasta tuoksusta.



Rakastan muutenkin kukkivia ruusupensaita ja olenkin haalinut niitä meidän 
pieneen pihaan useampaa lajiketta. Yllätyin ihan itsekin kun rupesin miettimään, 
että meiltä löytyy niin juhannusruusua, kuin suvi- ja morsiusruusua ja kurtturuusua, 
sekä muutamaa myöhemmin kesällä kukkivaa jaloruusua.



Kurtturuusu ei ehkä ole se kaunein ruusu, 
mutta se on oikein passeli metsäisessä rinteessä ja se on myös niitä 
harvinaisuuksia mitkä siinä kohtaa viihtyvät edes joten kuten.

Etualalla olevat "Astrid Lindgren"-ruusut kukkivat vähän myöhemmin kesällä.


Haaveilen joka alkukesä myös pitkistä syreeniaidanteista, 
mutta eipä meidän vähän reilun tuhannen neliön metsäiselle tontille 
taida enää yhtään pensasta mahtua. Tämä vuosi onkin ollut siitä 
harvinainen etten ole ostanut yhden yhtäkään pensasta, enkä ainuttakaan perennaa. 
Hassua ajatella, että meidän piha on viimein valmis, niin monta vuotta sitä on pakerrettu.


Tämä kesä on muutenkin erilainen verrattuna muihin kesiin, 
nimittäin meillä ei ole yhden yhtäkään reissusuunnitelmaa. 
Miehellä alkoi juuri kesäloma ja aina ennen ollaan tehty vähintään muutamia 
vähän pidempiä ja lyhempiä karavaanireissuja ympäri Suomea. 
Päätettiin jo keväällä, että tämän vuoden reissut rajoittuvat mökille. 
Minulla laskettu aika häämöttää jo reilun kuukauden kuluttua, 
niin eipä tässä mitään suuria reissuja edes jaksa tai uskalla enää tehdä.
Jollakin tapaa se tuntuu samalla helpottavalta, että haikealta.
Niin mukavia kuin ne pidemmät reissut ovatkin, niin samalla ne myös kysyvät aika 
paljon meiltä vanhemmilta kärsivällisyyttä ja jaksamista tämän pikkuväen kanssa.


Mutta tänä iltana oikein hyrisin ulkona kukkia kastellessa; 
koko kesä ja perheen yhteinen loma edessä, se tuntui niin tavattoman hyvältä. 
Heti alkuviikosta me lähdetään mökille. Miten hyvältä tuntuu saada itsekin huilia kotihommista.
 Siellä kun suurin "murhe" on, että mitä tänään syötäisiin ja monelta lämmitetään sauna.

Odotan jo niin sitä kiirettömyyden tuntua, nuotion tuoksua ja saunan lämpöä. 
Ja sitä kuinka ilta-aurinko kultaa mökkirannan ja viimein värjää taivaan rannan punertavaksi.
Ja sitä, että illan vaihtuessa yöksi pääsee käpertymään asuntovaunun suojiin 
(juup, meidän mökillä ei voi vielä vähään aikaan yöpyä, sillä se on rempan kourissa :D )
ja nukahtaa tuulen suhinaan ja joutsenten huutoon. 

Voi, tätä ihanaa kesää


maanantai 10. kesäkuuta 2019

Kesäiset synttärijuhlat


Heippa taas ja mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle

Me vietimme lauantaina meidän juhannustyttösemme 7-vuotis synttäreitä 
ja eilinen päivä menikin sitten huiliessa ja synttäreistä toipuessa. 
Tykkään hirmuisesti suunnitella ja laitella juhlia ja nytkin oli niin mukava niitä järkätä, 
mutta kyllä oli juhlien jälkeen väsynyt olo. Varmaan osittain johtui tästä loppuraskaudesta, 
mutta ositttain viime viikolle sattuineista kolmen kympin helteistä. 
Tuntuu, että tuollaiset lukemat vievät tästä mammasta kaiken puhdin 
ja päälle vielä huonosti nukutut yöt, niin huh, huh...




Nyt onkin taas kelit kohdillaan; parikymmentä lämpöastetta 
ja mukava kesätuuli kaupanpäällisenä. Tämmöistä ilmoista nautin!



Mutta niihin synttäreihin. Nautin siis juhlien järkkäämisestä, 
siitä tulee vähän samanlainen mukava fiilis kuin käsitöiden tekemisestä 
(tai pihan laitosta tai ylipäätänsä käsillä tekemisestä). Edellisen lisäksi nautin myös siitä, 
kun silloin näkee sukulaisia ja ystäviä. Tuntuu, että perinteinen kyläilykulttuuuri 
on harmillisesti hiipumaan päin. Itseki huomaan, että aivan liian monesti kylään 
pyytäminen jää vain aikomisen asteelle. Mikä on tosi harmillista, kun onhan se aina 
virkistävää päästä vaihtamaan ajatuksia ja kuulumisia muiden ihmisten kanssa.
Onneksi on näitä synttäreitä ja muita juhlia mitkä kokoavat ihmisia yhteen.

Mitä ajatuksia kyläily sinussa herättää?




Tällä kertaa leivoin synttärikakuksi mansikkakakun. 
Sisältä löytyi pakastemansikoista, kermasta, rahkasta ja tuorejuustosta tehty täyte 
ja päältä marjoja sekä syötäviä kukkia. Tosin nuo maistuvat aika kamalilta 
makean täytekakun kanssa (vertaa, että söisit salaattia kakun kaverina ;D ).

Lisäksi leivoin tummasuklaa-vadelmamuffinsseja suklaamoussella ja raparperi-rahkapiirakkaa.


Suolaiselle puolelle (miksi minulla aina jääkin suolainen puoli lähes kuvaamatta :O ) 
leivoin kinkku-paprikapiirakkaa ja yrttivoi-täytteisiä patonkeja. 
Näiden kylkeen tein fetasalaatin.


Meillä ei ollut näihin synttäreihin mitään teemaa saatikka väriä valmiina, 
vaan ajattelin, että mennään tällä kertaa niillä tarvikkeilla mitä kotoa löytyy 
(ainoastaan servettejä ostettiin). Kuin vahingossa näistä juhlista tulikin hempeän 
vaaleanpunaiset kesäisillä kukilla ja perhosilla varustetut synttärit. 
Juuri passelit kesäkuun synttärit siis



Loppuun pitää vielä mainita yksi synttäriden ihana puoli, 
nimittäin lasten ilo ja odottamisen jännitys.
Voi, miten näitäkin juhlia taas odotettiin 
ja kuinka vielä illalla sängyissä päivän tapahtumista höpöteltiin

Nyt tuleekin taas puolen vuoden synttäritauko, 
sillä seuraava lapsi juhliikin synttäreitään vasta jouluna. 
Juhlia taidan päästä kuitenkin ennen sitä järkkäämään ainakin ristiäisten muodossa :)


keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Järjestäjän unelma


- Kaupallinen yhteystyö Orthex Groupin kanssa -

Pari postausta alempana, tarkemmin sanottuna Tyttöjen huone-postauksessa, 
päivittelin sitä, kun meidän lapsilla on niin haasteellista huolehtia mm. 
omista tavaroistaan. Se tuntuu minusta siksi ehkä niin käsittämättömältä, 
kun itse olen ollut jo lapsena tarkka omista tavaroistani. 
Muistan vieläkin kirjoituspöytäni laatikoiden järkestyksen, 
mikä minulla oli siellä ala-asteikäisenä :D 



Edelleen tykkään, että jokaisella tavaralla on oma paikkansa. 
En kestä, että epämääräisiä tavarakasoja lojuu pitkin kotia vailla paikkaansa. 
Ja se minua välillä ärsyttääkin, kun itse olen tehnyt paljon töitä sen eteen, 
että jokaisella tavaralla on talossamme joku paikka niukasta säilytystilasta huolimatta, 
mutta ne tavarat harvoin kulkeutuvat omille paikoille ellei ole koko ajan sanomassa 
tai sitten siivouspäivänä itse ne paikoilleen järjestä. Vaikka vuosien saatossa olen jollakin 
tavalla myös turtunut tähän lapsiperheen "kaaokseen" niin siltikin joka kerta kun 
tavarat on saatu taas hetkeksi oikeille paikoille, niin tuntuu, 
että oma pääkin suorastaan selkeytyy. Onkohan tämä kellekään muulle tuttua?

Koko ajan yritän myös itselle muistutella, että jokainen meistä on erilaisia 
ja kyllä tämä ajan myötä helpottaa.


Siksipä olinkin suorastaan innoissani, kun Orthex kyseli kiinnostusta 
yhteystyön merkeissä kokeilemaan heidän uusia tyylikkäitä 
SmartStore™ Basket Recycled-säilytyskoreja. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että jes, 
nyt saan laitettua ompelukaappini kunnolla ojennukseen ja 
olo olikin kuin pikkutytöllä kun pääsin lopulta kaappia uudelleen järkkäämään ;D 

Myöhemmin olisin kyllä keksinyt koreille muitakin paikkoja, kuten kuistin kaapit.



Tulipa muuten huomattua järkätessä, kuinka näppärä tapa tuo pystyviikkaus oikein on.
Monet ovat sitä kehuneet, mutta nyt vasta itse sitä kokeilin.
Suurimpiin, 13 litraisiin, koreihin sain mahtumaan yllättävän paljon 
kangaspaloja juurikin tuon pystyviikkauksen ansiosta. 
Pienimmät, 6 litraiset korit, olivat taas juuri passelit kaikelle sekalaiselle ompelusälälle.
Lisäksi koreista löytyy 10 litrainen versio. Näitä koreja löytyy kahta eri väriä 
ja ne on valmistettu 100 % kierrätysmuovista. 
Kansia löytyy niin muovisina kuin bambuisina. 
Minusta vaan juurikin nämä bambukannet tekevät koreistä ajattoman tyylikkäitä.
Irrotettaviin etikeitteihin on näppärä kirjoittaa mitä laatikot pitävät sisällään.



Pakko vielä loppuun mainita, että vaikka tykkäänkin järjestyksestä ja siitä, 
että joka tavaralle löytyy oma järkevä paikkansa, niin siivouksen suhteen minullakin 
olisi pertattavaa. Tykkään kyllä, että kotona on sellainen yleissiisti ilme 
(johon auttaa tosi paljon juurikin tuo, että tavarat ovat paikoillaan), 
mutta isommat siivoukset ovat karsiutuneet ihan minimiin perheen kasvaessa. 
Jotenkin tällä hetkellä näen tärkeämmäksi ottaa vaikka hetken sitä omaa aikaa, 
mitä luuttuta joka viikko lattiat tai pestä ikkunat useammin kuin kerta vuoteen.

Aurinkoista loppuviikkoa ♥

Täällä olisi taas yhdet synttärit tiedossa lauantaina :)


lauantai 1. kesäkuuta 2019

Tammen varjossa


Ihana kesäkuu on täällä
Kesäkuu on yksi ehdoton lempparikuukauteni ja pelkästään sen vuoksi, 
kun kaikkialla on silloin niin tavattoman kaunista. Nautin niin tästä alkukesästä, 
kun joka paikka kukkii ja on vielä niin heleän vihreää. 
Keskikesän täyteläinen vihreyskin on omalla tavalla kaunista, mutta 
tämä aika kun kesä on vasta avautumassa täyteen loistoonsa on se minun juttuni!



Koululaiset pääsivät tänään ansaitulle ja odotetulle kesälomalle.
Itsekin kerkesin jo odotella kesälomaa alkavaksi, vaikka tiedän vanhastaan, 
että koululaisten lomat lisäävät vain omaa työmäärää 
ja saan heittää hyvästit aamupäivän astetta rauhallisimmille hetkille.
Jotenkin kuitenkin sellainen aikatauluton elämä tuntuu juuri nyt hyvältä vaihtelulta,
joten kesäloma sattui oikeaan aikaan. 



Kesäloman kunniaksi leipasin aamulla raparperipiirakan.
Lopulta kävi kuitenkin niin, että me saatiin herkutella piirakalla pelkästään pienten kanssa, 
kun koululaiset lähtivät kummiensa kanssa vähän hurvittelemaan.

Keittiössä tuoksuu kielokimppu, minkä keskimmäiset tytöt kävivät minulle poimimassa.
Ja koko ihana kesä on vasta edessä! 
Tiedättekö tuo edellinen ajatus on melkein parasta kesässä!




Lämpöiset onnittelut kaikille 
koulunsa päättäneille, valmistuneilla ja ylioppilaille

Ja oikein ihanaa kesää juuri sinulle lukijani


maanantai 27. toukokuuta 2019

Tyttöjen huone


Tällä kertaa vien teidät vierailulle meidän tyttöjen huoneeseen.


Tervetuloa!
Vanhin neideistä majailee vaatekaapin takana, 
mutta erinäisistä syistä emme tällä kertaa kurkista sinne, 
vaan pysyttelememme pienempien tyttöjen reviirillä.
(Hmmm, kuka väittää, että vain pojat eivät osaa huolehtia tavaroistaan!?).



Onneksi nuo kaksi nuorempaa tyttöä osaavat huolehtia tavaroistaa vähän 
paremmin mitä heidän isosiskonsa, vaikka ei meiltä taida löytyä yhtään oikein kunnolla 
siistiydestä välittäävää lasta! Olen kyllä kuullut, että sellaisiakin on olemassa, 
mutta lienevät vähän harvinaisempaa sorttia vai miten on teidän lukijoiden jälkikasvun laita, 
huolehtivatko he huoneidensa siistiydestä? Entä tavaroistaan?
Olisi mukava kuulla kokemuksia!
Välillä suorastaan hirvittää, että mitä se on sitten teini-iässä, 
kun nytkin on niin paljon haasteita!
Toisaaltaan onhan nuo meidän lapset vielä aika pieniä.




Tyttöjen huone on tilava, mutta haastavan mallinen. Otimme aikanaan remonttia 
tehdessä kylmät vintit käyttöön ja toisessa matalassa päässä onkin pikkutyttöjen 
kirjoituspöytä, mikä on tällä hetkellä omistettu Sylvanian families-leikeille.



Huoneesta on kuoriutunut ajan saatossa aika hempeä. 
Vaaleanpunainen kun tuntuu miellyttävän vielä jopa vanhinta tyttöäkin.



Viime kesän retkeltä löytynyt ajopuu pääsi roikkumaan tyttöjen huoneen 
ikkunan viereen ja siihet tytöt saavat ripustaa omia askartelujaan ym. juttuja roikkumaan.
Kirjoituspöydän luona seinällä on joskus aikapäiviä sitten tekemäni magneettitaulu
(näkyy pikkuisen kuudennessa kuvassa) mihin tytöt voivat laittaa esille taas piirrustuksiaan.

Tämmöinen kurkistus tällä kertaa. Katsotaan mitä seuraavaksi keksisi.

Mukavaa viikkoa ♥





torstai 23. toukokuuta 2019

Kesän eka pihakierros



Tervetuloa meidän pihan ensimmäiselle pihakierrokselle!

(Joka kesä on mukava tallettaa pihan kukkijoita itselle muistoksi, 
mutta toivottavasti tekin saatte niistä iloa ja ehkä jotakin ideaakin!)


Tämä alkukesän kukkatulva meinaa aina suorastaan pakahduttaa kauneudellaan 
ja pihakierros tuleekin tehtyä parhaimpina päivinä useamman kerran päivässä.



Istutin luumupuun juurelle monta vuotta sitten liiloja tulppaaneja. 
Ne ei ehkä ole niitä kaikkein kauneimpia tulppaaneja, mutta niitä harvinaisia, 
jotka jaksavat kukkia joka kevät yhä uudelleen ja uudelleen ja vielä lisääntyäkin. 

Vai olenko minä vain surkea tulppaaneiden kasvattaja, 
kun en tahdo saada niitä kukkimaan montaa vuotta peräkkäin :D
Joka syksy pitää istuttaa uudet sipulit, 
jos aikoo kevään tullen nauttia tulppaaneiden kauneudesta.


Kirsikkapuu oli tänä keväänä kuin valkoinen kesäpilvi. 
Kovasti siellä on käynyt myös surina 
ja nyt me toivotaankin ensimmäisen kerran ikinä kunnon kirsikkasatoa.


Tänä vuonna talon seinustalla oleva kasvatuskoppi jää ilman kesäasukkaita.
Päätin jo talvella etten kasvata tänä kesänä ainuttakaan syötävää kasvia.
Pakko vähän karsia tekemistä tämän vauvamahan takia.
Eiköhän kesäkukissa ja kukkapenkeissä ole tälle kesälle jo ihan tarpeeksi tekemistä :)


'

Kevätpenkistä nousi tänä vuonna melkoinen yllätys, 
nimittäin nuo punaiset ja keltaiset tulppaanit :O 
Olen nimittäin lähes varma, että istutin siihen vaaleanpunasävyisia 
ja valkoisia tulppaaneja, niin kuin joka syksy.
Tavallaan nuo ovat ihan pirtsakoita, mutta niiden väri ei tahdo sointua tuohon penkkiin 
sitten millään ja joka päivä, varsinkin nuo keltaiset, tahtovat särähtää omaan silmään.




Muuten rakastankin tätä kevätpenkkiä. Siellä on kaikki kukat vähän sikinsokin, 
mutta jotenkin tykkään tuollaisesta niittymäisestä tunnelmasta


Metsän reunassa olevalle nuotiopaikalle (näykyy kukkapenkin takana) 
pitäisi keksiä jotakin piristystä, mutta en tahdo keksiä mitä. Ollaan mietitty kaivonrenkaan 
eli nuotiopaikan ympärille penkkejä, mutta mahtaakohan ne pysyä siisteinä, 
kun vieressä on lasten leikkipaikka ja jotenkin en tahdo raaskia rajoittaa liikaa lasten 
leikkejä ulkona ja veikkaan, että multa eikun ruokaleikit kulkeutuvat sitten penkeille.
Ne kun tahtovat kulkeutua välillä terassillekin ja 
voinette kuvitella minkä näköistä jälkeä siitä syntyy!
Kesäkukkia nuotiopaikalle voisi ainakin hommata vanhojen kantojen päälle 
ja pikkutyttöjen kanssa me kylvettiin jo vieressä olevaan penkiin 
ruiskaunokkeja ja unikoita (eli tuohon kaivonrenkaan oikealle puolelle).


Sammalleimu oli levinnyt kiviportaiden yhteen rakoseen ja se on siinä niin nätin 
näköinen etten raski nyppästä sitä irti. Tälläinen minä juuri olen, 
mieluummin olen käyttämättä koko portaita ja nautin näiden pienten kukkien herkästä
kauneudesta rosoista kiveä vasten, mitä nyppäsen väärään paikkaan eksyneet kukkaset irti :D

Löytyykö täältä ketään muuta yhtä kukkahöppänää?

Mutta nyt toivottelenkin sinulle kauniita unia ja kukkien kuvia
sekä mukavaa viikonloppua