torstai 21. syyskuuta 2017

Sinnittelijät




Niin kuin viime postauksessa kerroinkin meidän pläänillämme on ollut todella sateinen syksy. Niinpä olen suuresti nauttinut nyt muutamana päivänä kun vettä ei ihmeekseen olekaan satanut. Tai onhan sitä aina öisin tullut, mutta sitähän ei lasketa. Tänään aurinkokin näyttäytyi muutaman hetken verran ja siitä innostuneena aloin kärrätä hukkuneita kesäkukkia tunkiolle. 





Ne kesäkukkaset mitkä ovat olleet suojassa vedenpaisumukselta ovat vielä varsin elinvoimaisia ja saavatkin tuoda vielä iloa ja väriä sateenharmaisiin päiviin, niin kauan kunnes ruska värjää taas tienoon hehkuvaksi. Silloin minäkin raaskin varmasti taas luopua kukkivista kesäiloistani ja vaihtaa ne syysistutuksiin. Tosin niiden hukkuneiden ressukoiden tilalle voisi jo jotakin syksyisempää keksiä. 



Vielä muutama viikko sitten pihaltamme sai kerättyä pieniä suloisia ja värikkäitä kimppuja. Nyt näyttää muutamia kesäkukkia ja kesähuoneen seinustalla kukkivia ruusuja lukuunottamatta pihalla kovin paljaalta. Sitäkin enemmän siis odottelen taas kotikoivun kultaista lehtisadetta ja juhannusruusun hehkuvan punaista syysväriä. Oi, kuulas ja värikäs syksyni, tule jo tänne! Sinua on jo niin odotettu!!

Joko sinä olet laitellut syksyä pihalle?

Värikästä viikonloppua 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tuolivanhus



Mies joutui lähtemään töihin ja me ollaan vietetty täällä lasten kanssa kotoilusunnuntai. Pitkästä aikaa paistoin läjän pinaattilettuja, mitkä herkuteltiin puolukkahillon kanssa. Kävimme yksi päivä puolukassa ja tuoreista puolukoista tehtyä survosta ei kyllä voita mikään. Tänään saatiin viimein maistella myös tämän vuoden ensimmäiset tomaatit. Syyskuun puolivälissä, uskomatonta! Meillä päin koko kesän oli varsin koleaa, sateista ja aurinkotonta, joten eipä nuo tomaattiraasutkaan ole varsinaisesti päässeet kukoistamaan, vaikka lasikopin lämmössä ovatkin kasvaneet. 



Syksy tuntuu jatkavan siihen mihin kesä jäi. Sateita riittää ja aurinko tuntuu näyttäytyvän vain silloin tällöin pilven reunan takaa kuin härnätäkseen. Minua surettaa, kun syyskukkijatkin vallan mätenevän liiasta veden saannista. Missä olikaan se syksyn kukkaloisto mitä odotin! Sitä suurempi ilon aihe onkin tänään ollut sateeton päivä. Aurinkokin jaksoi hetken paistaa ja ihan kerkesi tulla kesäinen olo. Jospa ensi viikolle saataisiin lisää poutapäiviä, niin pääsisi laittelemaan pihaa syyskuntoon. Yksi pöytäkin pitäisi hioa ja mielellään tekisin sellaisia hommia silloin kun ei sada ;)


Olen etsinyt meille jo pidempään vanhaa pinnatuolia ja nyt viimein sellaisen löysin ja vieläpä ihan muutamalla eurolla. Maalia tuo vanhus kaipasi, muuten se onkin tosi tukevaa tekoa. Instagramista voikin kurkkia miltä se näytti ostohetkellä. Nyt sytyttelen taas kynttilät ja lähden iltapalan laittoon.

Tunnelmallista iltaa joka kotiin 


lauantai 9. syyskuuta 2017

Esi-isät ikkunassa




Lauantai-iltapäivän heipat!
Meillä on ollut harvinainen lauantaipäivä. Ollaan koko perhe koolla ja vielä kotosalla. Kenellääkään ei ole mihinkään hoppu ja jopa viikkosiivojakaan ei jäänyt viikonlopulle. Ollaan vaan oltu ja touhuttu kuka mitäkin. Aika mukavaa ja leppoisaa

Pitkästä aikaa nappasin muutaman kuvan meidän portaikosta. Tein joskus aikapäiviä sitten  ikkunanpokiin minun ja mieheni suvun vanhoista valokuvista kuvakollaasit. Aika hauskoja nuo vanhan ajan kuvat onkin. Paljon niissä riittää ihmettelemistä. Vanhat puvut ja tunnelmat ihastuttavat ja entisajan menopelit tuntuvat suorastaan hupaisilta nykyihmisen silmin.



Ostin jokunen aika sitten meille oliivipuun. Ihastuin sen harmahtavan vihertävään väriin. Meillä on ollut sitten esikoisen kävelemään opettelun jälkeen tosi niukasti viherkasveja. Jos ne jostakin syystä ovat minun hoidossani vähänkin pidempään hengissä selvinneet, niin joku lapsista on kuitenkin saanut ne hetken päästä hengettömäksi tai ainakin kovin kaljuksi. Senpä takia en niitä ole liiemmin meille haalinut. Saa nähdä miten tämän oliivipuun kanssa käy. Pienin sitä on kerennyt käydä jo harventamassa, mutta jospa isompien esimerkki ja useampi valvova silmä pitäisi pienen puutarhurin aisoissa.

Leppoisaa iltaa sinulle ♥

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Haaveista totta



Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että pääsen toivottamaan teidätkin kuvien myötä tervetulovisiitille kesähuoneeseemme! Vaikka tavarat hakevat vielä vähän paikkaansa, niin huoneen sisustus on saanut jo jonkinnäköiset raamit ylleen. Yksi vanha pöytä on kesäkammariimme vielä tulossa ja yhden hyllyn yritän vielä tuunata ja jos siitä tulee mukiinmenevä, niin sekin pääsee lasikopin seinälle. Muuta suurenpaa ei tuohon n.14 neliön tilaan taida enää mahtuakkaan, mutta pieniä tilpehöörejä onkin sitten hankintalistalla ja niitä ajatellin etsiskellä talven aikana kirppiksiltä.


Sisustuksessa ollaan menty vanhaa-, kierrätettyä-, itsetehtyä ja saatua-linjalla. Uutena huoneeseen hankimme vain rautasohvan, puisen rikkalapiosetin sekä yhden puujakkaran ja porrasjakkaran. Koko viime talven yritin etsiä sopivaa sohvaa käytettynä, mutta mieleistä ei löytynyt tai sitten samalla hinnalla sai uuden. Lopulta löysimme uuden, sopivan rautasohvan ja kaikkien alennusten alennuksien jälkeen sille jäi enää hintaa käytetyn sohvan verran.


Huone on tosiaan pienehkö, mutta saimme/saaamme sinne kuitenkin mahdutettua kaiken oleellisen ja lapsetkin saivat sieltä oman pienen leikkisopen. Yläkuvassa vilahtaakin kassakoneen reunaa eli kasasin huoneeseen lasten avustuksella pienen kioskileikin. Siitä laittelen joskus myöhemmin kuvia.


Takaseinälle teimme miehen kanssa pari hyllyä ja 
yksi samanmoinen hylly pääsi myös ikkunalaudaksi. 


Huoneeseen olen tuonut myös sellaista tavaraa, jotka ovat olleet joskun meillä sisällä, mutta jotka ovat joutuneet kirppiskasaan. Niitä kävin nyt läpi ja katsotaan miten ne sopivat kesäkammariimme. Heinäseivästikkaat on näistä paluumuuttajista suurin. Laitoin ne nyt kokeeksi sohvan kylkeen ja jotenkin silmä ei meinaa ollenkaan tottua niihin. Mietinkin jo, että pitäisköhän ne maalata vai vienkö ne ulos kukkatikkaiksi!? Ehkä ne saavat tuossa kuitenkin nököttää talven yli ja katson uuden kevään tullen mitä niille teen.

Yksi uusi projektikin kurkistelee ikkunasta ;)

Huoneeseen tulevat kalusteet kaipasivat uutta maalia ylleen, jotta tilasta tulisi enempi yhtenäinen. Punertavan ruskeasta pikkupöydästä kuoriutui valkoinen ja puujakkaroista hempeän pastelliset. Taisi muuten olla ensimmäiset huonekalut jotka maalasin näin värikkäiksi. Vaikka ihailenkin toisten värikkäitä koteja, niin pienoista totuttelua vaatii nämä oman kodin "massiiviset" väriläiskät ;D Päätin kyllä, että jakkarat saavat jäädä tuollaisiksi ja ajattelin muutenkin yrittää tehdä huoneesta kesäisen värikkään. Hempeät ja iloiset värit kun kuuluvat ehdottomasti kesään. Lapsilta sainkin jo palautetta, että jakkarat on meidän kodin hienoimmat huonekalut :D


Tyynynpäälliset, olkkarin vanhat ja kirppislöydöt, jatkavat huoneen iloista tunnelmaa. 
Eikä huoneen räsymatotkaan kamalan synkkiä ole.

Tämmöiseltä näyttää meidän kesäkammarimme sisältä. 
Olen niin mielissään, että haaveestamme on viimein tullut totta ja huone on valmis.
Tai ulkoa puuttuu vielä porraskaiteet ja yksi luukku, 
mutta eiköhän nekin vielä tälle syksylle valmistu.


Arvatkaapa mikä on kesähuoneen ikkunoista avautuva lempparinäkymä?

Nämä kivipengerryksessä kasvat Astrid Lindgren-ruusut  
Näihin ei voi kyllästyä ja onneksi ne näkyvät myös keittiön ikkunaan.

Iloisia elokuun viimeisiä päiviä sinulle 


tiistai 22. elokuuta 2017

Nytkö se kesä jo meni?


Meilläkin on arki pyörähtänyt käyntiin oikein rytinällä, niin kuin varmasti monessa muussakin perheessä. Alkukankeuden jälkeen huomaan taas nauttivani aamupäivistä kolmen nuorimman kanssa, kun koululaiset ovat opinahjossaan. Oikeastaan vain minulle taisi arjen aloitus teettää töitä. Juurihan pääsin vasta tähän kesään kiinni ja sitten huomasinkin koulun alkaneen. Eihän se näin voinut mennä, näinkö lyhyt se kesä taas oli! Nopsasti sitä kuitenkin ihmislapsi sopeutuu tilaansa ja tällä viikolla olen jo nauttinut olostani pienten kanssa. Ja jos totta puhutaan loppukesäähän tässä vielä eletään, vaikka monesti sitä ajatteleekin koulujen alkaessa syksynkin jo saapuneen. 




Me saatiin viettää heti elokuun alkajaisiksi miehen kanssa yhteistä lomaa, aivan kaksistaan. Hienot lomasuunnitelmat vaihtuivat lopulta arkiseen remonttilomaan. Mutta ette arvaa, kuinka terapeuttista on päästä tekemään rästihommia aivan rauhassa, ilman minkäänlaisia vaatimuksia tai keskeytyksiä. Saimme noina päivinä mm. kesähuoneemme sisältä valmiiksi. Lasten kotiuduttua kantelimme sinne heti tavaroitakin, mutta marja-aika onkin sitten taas siirtänyt itse sisustamista. Eilen viimein pääsin nikkaroimaan sinne muutamia hyllyä ja tällä viikolla olisi tarkoitus päästä viimein huonekalujen maalaushommiin toden teolla käsiksi.



Ulkoilujen lomassa on tullut siistittyä ja laitettua kesähuoneen ympäristöä. 
Pienet laventelin alut intoutuivat kukkimaan pienesti ja toivottavasti tuosta vielä paljon leviäisivät.





Ruusut tuoksuvat vielä kesähuoneen ikkunan alla ja kärhöt kiipeilevät seinustalla. Osa tosin jo viimeisiä vedellen. Ei se kesä tosiaan vielä ole mennyt, vaika aamuisin onkin jo kovin syksyistä. Syyshortenssiakin vasta availee nuppujaan. Nautitaan näistä loppukesän päivistä, jolloin aamulla leijuvasta usvata voi haistaa jo tulevaa syksyä, mutta joka nousevan auringon mukana kuljettaa vielä palan kesää luoksemme


Loppuun laittelen vielä pienen maistiaisen kesähuoneen sisätilasta. Jospa tekin kohta pääsette kurkistamaan sinne sisälle. Ainakin sisustusinto on nyt kova, kun suurimmat kiireet on selätetty.

Kuulakkaita loppukesän päiviä sinulle ♥



tiistai 15. elokuuta 2017

Makoisa mustikkapiirakka



Marja-aika, kesän paras aika! Ainakin nyt tuntuu siltä. Oikeasti kesällä taitaa parasta olla aina juuri tällä hetkellä oleva aika. Siksipä tämä marja-aika ja erityisesti mustikka-aika tuntuu nyt olevan parasta mitä tiedän. Mikä ilo (juu, ihan oikeasti) on ollut rämpiä mustikkametsässä. Olen niin nauttinut metsän tuoksusta, sen rauhoittavasta tunnelmasta ja siitä hiljaisuudesta, minkä kokee ainoastaan luonnonhelmassa. Jos metsään on lähtenytkin vähän kireällä mielellä, niin jonnekin sammaleiden uumeniin ne ärsytykset ja murheet tuntuvat aina hävinneen retken aikana. 


Leivoin omille ahkerille apulaisilleni yhden mustikkaretken päätteeksi makoisaa mustikkapiirakkaa ja tallennanpa tämän herkkupiirakan reseptin nyt tännekin. Tämä rahkamurupiirakka onnistuu tehdä myös muista marjoista, hedelmistä sekä raparperista. Kaksinkertaisesta annoksesta saa tehtyä pellillisen piirakkaa.


MAKOISA MUSTIKKAPIIRAKKA

Pohja

4 dl vehnäjauhoja
1 1/4 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
125 g sulatettua voita
1 muna
1 dl pimää, kermaviiliä tai
maustamatonta jugurttia

Täyte

n. 4 dl mustikoita
(ripaus perunajauhoja)
3/4 dl sokeria
250 g maitorahkaa
1 muna
1 tl vaniljasokeria

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja lisää joukkoon.
Jaa taikina kahteen yhtäsuureen osaan. Lisää toiseen osaan muna ja piimä.
Levitä tämä osa voideltuun piirakkavuokaan.
2. (Pyöräytä marjat perunajauhossa ja) lisää ne pohjan päälle.
3. Sekoita loput täytteen ainekset keskenään ja kaada ne marjojen päälle.
4. Murenna toinen puolisko pohjataikinasta täytteen päälle.
5. Paista 175 asteisen uunin keskitasolla n. 40 minuuttia.

Nauti lämpimänä ja hyvässä seurassa :)




Minä käytän leivonnassa nykyään melkeinpä aina intiaanisokeri (joka on mukamas terveellisempää mitä valkoinen sokeri, mutta tiedä sitten oikeasti..!!) ja sillä leivottuna leivonnaisista tulee himppasen tummempia mitä valkoiseen sokeriin tehdyt. Nyt arjen alettua ajattelin siirtyä taas enemmän sokerittomaan elämään. Tässä kesällä sen taas huomasin, että voin niin paljon paremmin, kun en syö sokeria olenkaan tai ihan vain silloin tällöin. Vaikka kesälläkin sokeria kului maltillisesti, niin ei se vaan säännöllisesti syötynä minulle sovi. Ilman sokeria olen pirteämpi, energisepi ja mikä parasta mielialani pysyy paljon tasaisempana, kun ei tule turhia verensokeriheilahteluja. 


Mustikansinisiä hetkiä sinulle ♥

Minä aion kipaista tänä iltana vielä kurkkimaan, 
josko jonkun marjan pakkaseen löytäisin.


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kaipuu


Minä viihdyn hyvin meidän kodissa, rakastan meidän pihaa ja mielestäni meidän talo on hyvällä paikalla. Siltikin huomaan yhä enenemissä määrin kaipaavani ympärilleni enemmän luontoa. Rauhoittavaa ja voimauttavaa luontoa. 


Kaipaan sitä, että kesäiltaisin avoimesta ikkunasta kuuluisi vain puiden suhina vaimean liikenteen melun sijaan. Kaipaan hiljaisuutta lenkkipolulle. Miten ihanaa olisi kulkea tuttua hiekkatietä ilman vieressä kulkevan ison tien meteliä. Haluaisin kotipihalla tuijottaa jotakin muuta kuin naapurin talon seiniä ja pihoja erottavaa aitaa. Kaipaan enemmän hengitystilaa. 



On onni asua keskustan kupeessa ja siltikin metsän reunassa. Mutta siltikin palvelujen läheisyyden helppouden keskellä huomaan kaipaavani enemmän omaa rauhaa. Luonnon läheisyyttä ja sen tuomaa hiljaisuutta. 


Onneksi meillä on pakopaikkamme. Peltojen ja metsän keskellä. Pienen järven rannalla. Siellä on paikka, missä pääsee arjen kiireitä ja melua pakoon. Ojan pientareilla kasvava kukkameri, käen kukunta, joutsenen öiset huudot, järven pinnalla leikkivä aamusumu ja metsäntuoksuiset hiekkatiet. Ne on niitä mitä rakastan ja mistä ammennan voimaa. 



Vuosia sitten menetin oma mielenmaisemani, sen paikan mikä oli aina ollut ja mikä tuntui enemmän tutulta mitä välillä minä itse. Mistä tunsin saavani voimaa arkeen enemmän kuin mistään muualta. Nyt saan nauttia uudelleen samoista ja kuitenkin erilaisista asioista, uudella paikalla. Se tuntuu suurelta onnelta ja ihmeeltä. Ikinä ei voi tietää mitä seuraavan mutkan takan on! Elämä on ihmeellistä



Kuvasin tyttösten uusia mekkoja pakopaikkamme läheisyydessä. Rakastan niin kiemurteleviä hiekkateitä, joiden reunamat ovat yhtenä kukkamerenä ja kapeita metsäteitä, joiden pientareet ovat punaisenaan metsämansikoista  

Tyttösten mekot olen ommellut vanhoista pussilakanoista ja mekkojen kaavat löytyivät Mekkotehdas-kirjasta. Vaikka tavallisesti vähän vierastan näin räiskyviä värejä ja kuoseja, niin kesämekoissa ne on aivan ihania. Kesään kuuluvat iloiset ja pirteät värit. Minun omat aurinkoni aurinkomekkoissaan


ILOA UUTEEN VIIKKOON ♥