Monikäyttöinen tuoli ja alennuskoodi

Minulla nämä postausvälit senkun vaan pitenevät. 

Vauvan kotiloman jälkeen päivät ovat menneet taas tiiviisti sairaalassa 

puolentoista päivän mittaista pikaista kotona käyntiä lukuunottamatta. 

Ajattelin, että kirjoitan teille joku kerta vähän meidän muuttuneesta arjesta, 

mutta sitä ennen haluan tehdä tämän Jollyroomin kanssa 

tehtävän yhteistyöpostauksen pois alta. 

Pääsin siis tekemään yhteisyötä Jollyroomin kanssa ja tästä yhteistyöstä 

sovittiin jo paljon ennen vauvan sairastumista. Mutta niin vaan elämä on välillä arvaamaton, 

että juuri samoihin aikoihin kun vauvalle aloitettiin syöpähoidot, 

niin minulle kilahti puhelimeen viesti, että Jollyroomin paketti on noudettavissa 

ja seuraavalle viikolle oli jo sovittu postauksen julkaisusta. Arvatkaapa vaan oliko siinä 

tilanteessa uusi syöttötuoli lisätarvikkeineen ensimmäisenä mielessä!! 

Sen verran älysin kuitenkin siinä kaaosmaisessa tilanteessa, 

että olin yhteydessä Jollyroomin yhteyshenkilöön ja minkä ihanan viestin sieltä sainkaan. 

Sain luvan tehdä postauksen omien voimavarojen mukaan tai olla vaikka kokonaan tekemättä! 

Tuli kyllä niin lämmin olo ymmärtäväisestä viestistä, että ajattelin heti, 

että jos vaan suinkin aika ja voimavarat riittävät, haluan todellakin toteuttaa tämän postauksen!

Niinpä nyt tätä sitten tässä kirjoittelen. 

En sellaisena mitä alkuun olin ajatellut, mutta kirjoittelen kuitenkin. 

Meille tosiaan kotoitui Cybex Lemo -syöttötuoli muutamilla lisävarusteilla. 

Tuoli on osottautunut todella näppäräksi juurikin sen muunneltavuuden takia. 

Tämä tuoli kulkee mukana koko lapsuuden, aina vauvasta aikuisuuteen asti. 

Ja miksei tätä aikuisetkin voisi käyttää vaikkapa työtuolina,

 tämän kun saa säädetyä aikuisillekin sopivaksi!

Tuolia on todella helppo ja nopea säätää. Istuinkorkeutta ja syvyyttä saa muutettua 

muutamassa sekuntissa, joten siinä istuu niin juniorit kuin aikuisetkin. 

Tuoliin saa hommattua syöttötuoliosan ja siihen vielä kätevän pöytätason.

Meillä on lapsilla pitänyt olla syöttötuolissa aina valjaat, sen verran ovat olleet 

jokainen kovia kiipeilijöitä ja tässä syöttötuolissa onkin iso plussa se, 

kun valjaat löytyvät valmiina syöttötuoliosasta.

Tuolin runko on metallia ja todella tukeva. 

Tällä tuolilla ei ihan heti keikahda kumoon! 

Tuoli on myös kohtuu painava ja ihan pienten lasten ei ole 

kovin helppo sitä siirrellä, mikä ollaan myös koettu plussana. 

(Entinen puinen syöttötuoli oli pienimmistäkin lapsista vähän turhan 

näppärä siirtää eri paikkoihin ja kiivetä kaikkiin luvattomiin paikkoihin :O ). 

Miten tämä sitteri sitten liittyy tähän tuoliin!? 

Sitterin saa kiinnitettyä myös tuolin runkoon. 

Siitä minulla ei valitettavasti ole kuvaa, mutta sen näkee, kun klikkaa 

ylempanä olevaa Cybex Lemo- linkkiä. Vauvan saa siis mukaan perheen 

yhteisiin ruokailuhetkiin, kun kiinnittää sitterin tuolin runkoon. Ja en tiedä teistä muista,

mutta meistä on ollut näppärä syöttää vauvoille kiinteitä ruokia juurikin sitterissä.

Sitterin saa myös käännettyä vaakatasoon.

Sitterin toimivuuskin pääsi vauvan kotilomalla testiin. 

Hyvin toimi ja pikkuinen viihtyi siinä (tosin jostakin syystä vauva sai viettää 

suurimman osan aikaa syleissä ♥). Seuraavalla kotilomalla päästäänkin 

jo testaamaan sitteriä ensiruokien maistelun merkeissä :)

Tämä tuoli on ollut kyllä tosi näppärä ja monikäyttöinen kokonaisuus.

Ja tästähän on muuten useampi värivaihtoehtokin valittavana.

Itse ihastuin valkoiseen runkoon ja vaaleaan puisiin yksityiskohtiin.

Jollyroom haluaa tarjota seuraajilleni -20% alennuksen Cybex Lemo -tuotteista.

Alennuksen saa lunastettua koodilla "EERIKA20"

ja se on voimassa 23.11. - 8.12.2019

♥♥♥

Ajatella, marraskuun loppupuolta jo elettään!

Lokakuun pitkinä päivinä ajattelin, että jos aika matelee tähän malliin, 

niin ensi kesä tuntuu olevan vuosien päässä. 

Onneksi tämä marraskuu on mennyt vähän vauhdikkaammin eteenpäin!

-Yhteisyössä Jollyroom-

Kyykkimisiä ja kuulumisia

Täällä sitä yhä porskutetaan yhtenä kappaleena.

Huomenna olisi se kuuluisa laskettu päivä, 

vaikka eipä meillä näitä kultaisen keskitien kulkijoita ole vielä näkynyt.

Kaikki ovat olleen on- tai off-tyyppejä, 

joko syntyneet ennakkoon tai sitten menneet reippaasti yli. 

Tämä näyttää olevan sitä toista ääripäätä, 

jos ei siis päätä tehdä totaali yllätystä äidille ja isälle ;D

Mustikkametsäkään ei vauhdittanut synnytystä, 

eikä sitä ole tehnyt marjapuskissa kyykkiminenkään.

Jännä miten tässä vaiheessa päivät tuntuvatkin niin pitkiltä, 

vaikka normaalisti ne tuntuvat hujahtavat iltaan ennen kuin ovat alkaneetkaan.

Jotenkin sitä ei osaa edes tarttua mihinkään isompaan, vaan päivät menevät vain haahuillessa.

Ihme homma, sillä nyt sitä aikaa kerrankin tuntuisi olevan ;D

No, olenpa sentään saanut tyhjättyä marjapensaat yhtä lukuun ottamatta 

ja säilöttyä vitamiinit tulevan talven varalle. Meidän perhe rakastaa marjoja yli kaiken 

ja esim. lapset tykkäävät popsia viinimarjoja puuron päällä.

Siksipä tämän kesän ilonaihe onkin ollut, kun omista viinimarjapensaista 

riittää kerrankin kunnolla pakkaseenkin asti marjoja.

Löysin kesän alussa kirpparilta pari vanhaa Arabian taikinakulhoa. 

Olen sellaisia jo tovin etsiskellyt ihan arkikäyttöön, 

mutta ne ovat aina olleet sen verran huonokuntoisia tai hinnakkaita, 

niin ovat jääneet ostamatta. Nyt löysin verrattain hyväkuntoiset ja edukkaatkin yksilöt.

Joku näissä vanhoissa astioissa mielyttää ja mieluummin kotiutankin sellaisia mitä 

ostan uusia, jos vaan on mahdollista.

Tänään on vähän ektraa tiedossa, sillä suuntaamme päiväseltään 

mökille viettämään hellepäivää. Mukavaa vaihtelua kotipäiville :)

Aurinkoisia hetkiä sinulle ♥

Keijusynttärit

Me vietettiin reilu viikko sitten nuoremman poikamme 3-vuotis 

ja esikoisemme 10-vuotis synttäreiden toinen osio. 

Ekat juhlat juhlittiin jo maaliskuun lopussa jääkarhuteemalla 

ja nyt laitettiin kattauksesta taas astetta tyttömäisempi.

Näillä synttäreillä keijukaiset leikkivät kukkaniityllä 

ja perhoset lentelivät rakkaudenpalojen päällä.

Vanhimman tyttären synttärit osuvat yleeensä aina parhaaseen valkovuokko aikaan 

ja juhlapöytää koristavasta valkovuokkokimpusta onkin tullut jo melkein perinne.

Mukava on ollut viime vuosina huomata kuinka tytöstä alkaa olla jo 

hirmuisesti apua juhlien laitossa. Näihin juhliin hän leipoi itse suklaakeksit. 

Lisäksi hän halusi tehdä rakkaudenpaloihin (eli mokkapaloihin) kinuskisia perhosia koristeeksi.

Tuunasin vähän rakkaudenpaloja laittamalla kuorrutteeseen muutaman tipan 

piparminttuöljyä. Piparminttuöljy antaa mukavaa säväystä perinteisiin mokkapaloihin, 

jos siis sattuu olemaan minttusuklaan ystävä. 

Synttärikakuksi tein tällä kertaa mansikka-vadelmatäytteisen kakun. 

Kakun koristeeksi värkkäsin hopeisesta kimallekartongista keijun kuvat minun 

omista synttärikeijukaisista. Samanlaiset keijukoristeet pääsivät myös 

valkovuokkokimpun koristeeksi. Oikaisen yleensä näissä kakunkoristeissa 

ja teen syötävien massojen sijaan koristeet ihan vain pahvista 

(koska syökö niitä koristeita oikeasti muka joku???). Hyvin ovat toimineet nuo 

pahvikoristeetkin ja ovat paljon nopsempi tehdäkin.

Varmaan ekaa kertaa ikinä, kakusta ei jäänyt palaakaan seuraavalle päivälle. 

Tästä kakusta tulikin makunsa puolesta ihanan raikas ja marjaisia.

Suolaisella puolella herkuteltiin dipattavilla kasviksilla, sipseillä 

ja maailman parhaimmalla kinkkupiirakalla. Tuota samaista kinkkupiirakkaa 

tarjoillaan aika usein meidän juhlissa, koska se on myös nopsa 

ja helppo tehdä herkullisen makunsa lisäksi.

Taas on yhdet juhlat muistojen kirjoissa. Seuraavaksi juhlimme äitienpäivää.

Tämä kevät on kyllä yhtä juhlaputkea meidän perheellä. 

Äitienpäivän jälkeen tulee kuitenkin pieni tauko, kunnes kesäkuussa taas jatketaan :D

Iloa päivääsi ♥

Lomalle lompsis!

Meilläkin alkoi viimein odotettu talviloma!

Odotettu monella tavalla, lapset ovat innoissaan, kun saavat hetken huilia koulutöistä, 

minä taas olen odottanyt sekä lasten lomaa, että miehen lomaa, 

joka osui mukavasti juuri lasten talvilomaviikolle. Eniten olen kuitenkin odottanut sitä, 

että kohta lähdemme viemään jälkikasvua, nuorimmaista lukuunottamatta, 

muutamaksi päiväksi hoitoon. Sen verran harvinaista herkkua on päästä lomailemaan 

miehen kanssa kaksistaan, että siitä osaa todella odottaa ja siitä nauttia. 

Ja juu, vaikka yksi touhukas yksivuotias lomailee meidän kanssa, 

niin silti tuntuu, että pääsemme lomailemaan kaksistaan!

Ja arvatkaapa kuinka suuret lomasuunnitelmat meillä on!?

Niinkin suuret, että lomapaikaksi valikoitui koti ja tarkoitus on puuhailla niinkin 

arkista puuhaa kuin remppahommia. No, ajateltiin me käyttää tilaisuus myös hyväksi 

ja lenkkeillä kerrankin kaksistaan. Kuullostaako unelmalomalta ;D Minusta kuullostaa! 

Kun normaalisti ympärillä touhuaa monta pientä päätä, niin sitä osaa todella nauttia 

niistä arkisistakin asioista, mitä saa tehdä kaksin tai ylipäätänsä rauhassa. 

Ei sitä osaa enää kaivata mitään kovin suuria ja ihmeellisiä elämyksiä tai lomamatkoja.

Tämmöinen tavallinen, mutta ei kuitenkaan tavallinen, on lomaa parhaimmillaan!

Lasten laukut on pakattu, koti siivottu ja aurinko paistaa täydeltä terältä.

Lomatunnelmat alkavat olla aika korkealla!

Mukavaa talvilomaa kaikille sitä viettäville ja

muillekin oikein hyvää viikonloppua ♥

Sydämellisiä pullia

Kyselin taannoin lapsilta mitä herkkua he haluaisivat ystävänpäivänä.

Laskiaispullia!, kuului useammasta suusta.

Niinpä laitoin heti aamutuimaan pullataikinan kohoamaan.

Pienten apukäsien kanssa kohonnut taikina muuttui sukkelaan pyöreiksi pulliksi.

Kohta talon täyttikin herkullinen pullan tuoksu.

Niin harvoin tulee pullaa leivottua, joten pullan tuoksusta osaa todella nauttia.

Osa pullista muuntui herkullisiksi laskiaispulliksi.

Ystävänpäivän kunniaksi painoin piparimuotilla kansista sydämen mallisia.

Välipalalla herkuteltiin sitten näillä sydämellisillä pullilla kuuman kaakaon kera.

Hassua muuten miten ulkona nuo kelit voivatkin vaihdella niin äkkiä.

Ihan vasta ulkona paukkui pakkanen ja talvi oli mitä parhain.

Nyt rapa ja loska roiskuu. Parina päivänä on sadellut vettäkin.

Väliin on mahtunut myös aurinkopäiviä ja linnunlaulua ja 

silloin on tuntunut jo aivn keväältä.

Sää on kuin maaliskuussa, vaikka helmikuuta vasta eletään.

Olisipa talvi vaan kestänyt vähän kauemmin,

vaikka jotakin ihanaa näissä keväisissä päivissäkin on.

Tulee vaan aina mieleen, että jos helmikuussa on tämmöiset ilmat, 

niin iskeekö pakkaset sitten maaliskuussa tai jopa huhtikuussa.

Jospa ei kuitenkaan ainakaan enää huhtikuussa.

Sain juuri ystävältä kauniin pienen runon, 

jonka laitan tähän loppuun sinunkin iloksi!

Ystävyys on sitä

ettei kyllästy toisen tarinaan

vaan tahtoo kulkea

sen sivuilla viimeiseen 

sanaan saakka.

Elina Salminen

Hyvää Ystävänpäivää 

sinulle blogini lukija 

ja sinulle joka täällä satunnaisesti piipahdit!

♥♥♥

Jo joulu sarastaa

Täällä on ollut viime päivät kovin touhun täyteisiä, 

mutta kerkesinpäs tulla vielä kirjoittamaan teille joulutervehdyksen. 

Nyt on kaikki valmista ja aika rauhoittua joulun viettoon ♥

Oikein hyvää ja rauhallista joulua sinulle lukijani ♥

Kynttilöitä on jo kaksi!

Toinen adventtisunnuntai!

Ulkona sataa vettä ja on niin hämärää, 

että valoja on täytynyt pitää aamusta asti päällä. 

Sitä mukavammalta tuntuikin sytyttää jo toinen adventtikynttilä hämärään keittiöön. 

Joululaulut soivat ja lämpimät joulutortut ja kuuma glögi maistui niin hyviltä.

On aika leppoinen olo.

Huomenna meillä pidetään piparitalkoot. 

Sitä onkin lapset jo kovasti odottaneet.

Kynttilöitä on jo kaksi!

Valo muuttuu kirkkaammaksi.

Ihminen ei nähdä saata:

 Taivas lähellä on maata.

Ulos laitan lumilyhdyn

virren rukouksen yhdyn:

Sydämeeni tietä avaan.

Katson valoon valloittavaan.

Anna-Mari Kaskinen

Tunnelmallista 2. adventtia ♥

Yhteinen haave

Sinä iltana uni ei tullut. Valvoin.
Avoimesta ikkunasta puhaltava yötuuli tuntui
ihanan vilpoisalle helteisen päivän jälkeen. Palasin ajatuksissani iltaan.
Iltaan, jolloin ajoimme kullankeltaisena huojuvien viljapeltojen keskellä mutkittelevaa tietä.
Kaukana edessä siinsi järvi ja kumpuileva, kultainen peltomaisema avautui eteen kuin satukirjasta.
 Aurinko oli juuri laskemassa metsän taakse ja kypsyvän vljan makea tuoksu leijui autoon asti.
Sillä hetkellä minusta tuntui, että ajelemme yhdessä kohti haavettamme. Ensimmäisen kerran.

Meillä, minulla ja miehelläni, on ollut haave.
Toisinaan se on ollut voimakkaampi, toisella hetkellä sitä tuskin on ollut.
Yhteinen haave, joka ei ole kuitenkaan täysin kohdannut.
Kumpikin on haaveillut samasta asiasta, mutta kuitenkin erilailla.
Voiko sellainen ikinä toteutua, mietin joskus.
Miten me voidaan edes haaveilla samasta asiasta, jos haave ei kuitenkaan oikein kohtaa.
Olo oli välillä kuin vastavirtaan uisi. 

Kummasti ne asiat kuitenkin selkenevät, kun niiden aika tulee.
Meidänkin haave sai uuden, yhteisen polun.
Sellaisen minkä eteen tuntuu hyvältä alkaa yhdessä tekemään töitä.
Eihän me tiedetä toteutuuko haave ikinä.
Mutta nyt tuntuu hyvältä, kun haaveella on yhteinen samanlainen päämäärä.

Oikein ihanaa syyskuuta sinulle ja 
iloa kohta alkavaan uuteen viikkoon ♥

Värienergiaa

Aurinkoinen tervehdys kaikille!

Aivan ihanat kevätkelit ollaan saatu. 

Aurinko paistaa ja elohopea on kivunnut päivisin reippaasti plussan puolelle. 

Lumet hupenevat silmissä ja veikkaanpa, että ei mene enää kauaakaan, 

kun jo pääsee pihahommien pariin.

Ennen pihahommia kuitenkin me juhlitaan vielä yhdet juhlat pois alta.

Esikoisemme täyttää aivan pian yhdeksän vuotta ja 

viikonloppuna olisi tarkoitus juhlistaa tuota reipasta ja iloista tokaluokkalaistamme.

Tuntuu muuten hurjalta ajatella, että esikoisemme on jo noin vanha.

Olen tainnut joskus täällä samaisen tytön synttäreiden alla huokaista helpotuksesta, 

kun lapset kasvavat ja tulevat enemmän omatoimisimmiksi. 

Nyt tuntuu hurjalta ajatella, että vuoden päästä tulee kymppi täyteen. Mihin tämä aika juoksee!

Tuntuu, että tämä joulun ja juhannuksen välinen puolivuotinen on meillä yhtä juhlaa.

Mahtuuhan tähän puolivuotiseen koko meidän kahdeksan henkisen perheen 

syntymäpäivät sekä minun ja miehen kihla- ja hääpäivä. 

Ja sitten on vielä pääsiäiset, vaput ja äitienpäivät ja mitä kaikkea näitä nyt onkaan.

Heinäkuun alun jälkeen saakin seuraavat puoli vuotta vetäistä henkeä,

kunnes vähän ennen joulua alkaa taas puolenvuoden juhlaputki.

Ja voi ihanuus, mitä löysin eilen pihalta. 

Kevään ensimmäiset krookukset olivat nostaneet päänsä auringon sulattaman rinteen juurella ♥

Kevät tulee kohisten ja minä meinaan paakahtua onnesta!