Me päästiin jokunen aika sitten todistamaan,
kun kaksi meidän perheelle tärkeää ihmistä lupasivat rakastaa toisiaan niin
myötä- kuin vastoinkäymistenkin keskellä.
Mukava oli päästä pitkästä aikaa häihin ja
lämminhenkisestä juhlasta nauttikin meidän koko perhe,
niin lapset kuin aikuisetkin.
Ennen häitä pikkuinen stressinpoikanen kerkesi kuitenkin pujahtamaan meikäläiseen,
miten ja millä vaatettaa koko pesue.
Kurkistus juhlavaatekaapin uumeniin kertoi,
että minä ja pienin neitimme olimme ilman asianmukaista vaatetusta.
Kangaskaapissa poltteli pitsinpätkä ja ompeluajan vähyyden uhallakin aloin tekemään itselle ja tyttöselle juhlamekkkoa. Useampana iltana ompelunurkkauksessa mietin, että on onni omistaa mies, joka ymmärtää vaimonsa harrastuksen tärkeyden. (Ja juu, sitäkin mietin, että tulisi vaan enempi tämmöisiä "pakollisia" ompelutöitä, niin pääsisi useammin linnottautumaan ompelukonen ääreen ja saisi vapautuksen kaikista kodin iltahommista ;D ).
Halusin omasta mekosta yksinkertaisen ja selkeän, sellaisen jossa herkkä ja kaunis pitsikangas pääsee oikeuksiin. Pitsi on joustopitsiä ja halusin myös, että koko mekosta tulee joustava ja niinpä harmaa vuori on niinkin arkipäiväistä kuin trikoo :D Kaavan pohjana käytin Mekkotehdas aikuisille-kirjan Ainoa.
Tytön mekko on tehty Mekkotehdas-kirjan Orelman kaavalla ja siinä vuorikangas on joustamatonta, ohutta puuvillaa. Tarkka huomasi kuvista, että tytön mekossa pitsin kukkakuviot on eripäin mitä minun mekossa. Minusta ne sopivat paremmin noin päin pieneen mekkoon ja senpä takia leikkasin kankaan tyttösen mekkon ihan vinoon langansuuntaan.
Hetken pelkäsin, että mitäköhän vaaleanpunaista yli kaiken fanittava tyttö tykkää harmaa-valkoisesta mekosta, mutta siitä tuli kuulemma tosi hieno! Ja onhan se kertakaikkisen sievä ja tyttömäinen mekko, kaikesta harmaudesta huolimatta. Omaan mekkoonikin olin enempi mitä tyytyväinen Niin siis olin, sillä arvatkaapa miten mekkojen kävi ensimmäisen pesun jälkeen!?
Ja minä kun oikein pesin ne käsin ja haalealla vedellä....
....
Mokoma pitsikangas otti ja kutistui oikein olantakaa heti, kun mekot pääsivät kosketuksiin veden kanssa!! Kuvassa olen kerinnyt venyttää kankaita jo niin paljon, kun vaan kangas antoi myöten. Aika käsittämätöntä, että kangas voi kutistua noin paljon ja aivan samantien kun veteen joutui :O
Mutta jotain positiivista asiassa kuitenkin oli, sillä arvatkaapa olinko jälkeenpäin(kin) onnellinen, että matkalla yllättänyt kaatosadekuuro ei yltänyt hääpaikalle asti. Siinä sitä olisi ollut hääparia kirkosta ulos odotellessa ihmettelemistä kun mekko kutistuu sateessa. Ja siellä sitten olisi heiluttu hääjuhlassa arkinen trikooalushame iloisesti vilkuttaen ja pikkuneiti olisi ollut upouudessa liehuvassa mekossaaan kuin makkarankuoressa!
Jonkinlainen laiha onni siis kuitenkin onnettomuudessa! Ja ehkä nyt kun pahin harmitus on jo hiipunut, niin saatan jopa purkaa tytön mekosta pilalle menneet pitsit pois. Ehkä tuo mekko on ihan kiva myös pelkkänä harmaana ja jos siihen vaikka vaihtaa vaaleanpunaisen rusetin, niin se saattaa neidillekin kelvata ;)
Kello on jo aika paljon, joten lienee aika toivottaa teille
KAUNIITA UNIA
ja jos luet tätä vasta aamulla niin
MUKAVAA KESKIVIIKKOA!
ps. Oli pakko tallettaa tännekin erään illan syksyista somistusta.
Nyt on jo värit ulkona hiipuneet, mutta ruusuja hain vielä räntäsateessa tänään maljakkoon :)
