Vitosen löytö

Mukavaa uuden viikon aloitusta sinulle ♥

Kovin on ollut vielä hiiritalossa hiljaista. 

Vaikka kuinka ollaan käyty kurkkimassa, 

niin vielä siellä näyttää hääräävän vain edellisen postauksen ystävykset. 

Siispä tekin saatte odotella hiirien kuulumisia ainakin tämän postauksen verran ;)

Näin uuden viikon alkuun laittelen tänne 

muutaman kuvan meidän pienten vinttikamarista. 

Tyttösen nurkkaus sai pienen suloisen lisän, 

kun löysin kirppikseltä vitosella vanhan nuken pinnasängyn. 

Punaruskea pinta sai uuden hempeän värityksen kalkkimaalilla 

ja arvatkaapa vain oliko tyttönen mielissään.

Nyt näkee nukkevauvakin taatusti vaaleanpunaisia unia.

Meillä odottaa kellarissa samanlainen pinnalaitainen 

pieni kerrossänky lapsille, kuin tuo nukensänkykin. 

Mistäköhän sitä vain saisi niin paljon innostusta ja energiaa, 

että jaksaisi alkaa vaihtelemaan (taas) yläkerran järjestystä.

Kangasvarastojen tyhjäystäkin on tullut harrastettua minimaallisesti nukensängyn myötä, 

kun ompelin siihen patjan ja pienimmistä tilkuista tilkkupeiton.

Nyt taidan alkaa välipalan laittoon, alkaa näet jälkikasvu kuullostaa nälkäisiltä.

Uusi lipasto ja ajatuksen lentoa

Tuntuu, että viikonloppu toi syksyn tullessaan. 

Viikonloppuna vietettiin venetsialaisia ja 

ihan kuin ne olisi olleet kirjaimellisesti kesäkauden päättäjäiset.

Vaikka vielä on ollutkin aika lämmintä, nytkin 19 astetta, 

niin ilmassa on syksyistä koleutta. 

Aamut ovat jo tosi viileitä ja iltaisin alkaa yhä aikaisemmin hämärtämään. 

Koti on puunattu kunnolla kesän jälkeen ja tiedättekö, 

tuntui niin hyvältä siivota ihan kunnolla pitkästä aikaa. 

Ikkunat kyllä odottavat vielä pesijää. Miten se onkin niin äryttävää puuhaa, 

ettei sitä tahdo jaksaa edes aloittaa. 

Nostelin vähän kynttilöitäkin esille ja kaivoin käsityöpussukan esille. 

Kesäkäsityöt ovat samassa pisteessä mitä toukokuussa. 

Eipä innostanut helteillä neulominen, eikä muutkaan kässäilyt. 

Mutta nyt sormet syyhyävät neuletöiden pariin. Ja muidenkin käsitöiden.

Pitkästä aikaa olen myös istunut ompelukoneen ääressä ja 

voi, että miten mukavaa onkaan ollut surruutella menemään :)

Löysin torista vanhan, mäntyisen lipaston olkkariin. 

Lipasto pääsikin hetimiten käsittelyyn, 

mutta harmikseni maali loppui kesken ja juuri parhaimman työn touhun. 

Nyt pitäisi hommata lisää maalia, 

että pääsisi käsittelemään lipaston loppuun ja ruuvaamaan vetimet paikoilleen. 

Tunnelmallisia päiviä sinulle ♥

Pöytärakkautta

Mukavaa uuden viikon aloitusta kaikille ♥

Me saatiin viettää erityisen kiva ja rentouttava viikonloppu.

Käytiin isoimpien lasten kanssa pienellä lomalla.

Kummasti sitä irtaantuu arjesta jo ihan minilomalla, 

kun vaan lähtee niitä kotiympyröitä vähän pidemmälle.

Ennen reissuun lähtöä laittelin olkkariin vähän talvisempaa ilmettä. Me saatiin kesähuoneeseen ihana, vanha laatikkopöytä, jonka jokunen aika sitten maalasin valkoiseksi (oli alunperin punaruskea). Maalin kuivuttua en raaskinutkaan viedä pöytää takaisin kesähuoneeseen, vaan kannoimme sen olkkarin nurkkaan, missä se saa nököttää nyt jonkun aikaa (ehkä jopa ensi kevääseen asti). Vähän ehkä hassun näköinen, kun olkkarissamme on samantyyppinen sohvapöytäkin, mutta jotenkin en raaskinut viedä kesähuoneen pöytää vielä sisältä pois. Nurkkaan olen etsinyt jo pidemmän aikaa lipastoa, mutta vielä ei ole sopivaa ja sopivan hintaista tullut vastaan.

Olkkari sai pöydän lisäksi muutakin uutta. Ompelin nimittäin vanhasta mustakukkaisesta pussilakanasta sinne torkkupeiton. Jotenkin tämä värittömyys miellyttää nyt silmää ja en ainakaan ihan vielä aio olkkariin punaista laitella, vaikka joulua kohti kovaa kyytiä mennäänkin. Ehkä tuonne sekaan voisi pienen kuusen tai männyn oksia vielä hakea. 

Arvatkaa, minä olin jo viime viikolla tekemässä meille adventtikynttelikköä, 

kun meidän seinäkalenteri väitti jo eilen olevan ensimmäinen adventti.

Satuin jostakin kuitenkin lukemaan, että adeventtiin on vielä reilu viikko aikaa

ja niinhän se oli, että kalenterissa oli näköjään painovirhe.

Niinpä mekin sitten lopulta vietetään ensimmäistä adventtia vasta tämän viikon sunnuntaita :D

Tuolivanhus

Mies joutui lähtemään töihin ja me ollaan vietetty täällä lasten kanssa kotoilusunnuntai. Pitkästä aikaa paistoin läjän pinaattilettuja, mitkä herkuteltiin puolukkahillon kanssa. Kävimme yksi päivä puolukassa ja tuoreista puolukoista tehtyä survosta ei kyllä voita mikään. Tänään saatiin viimein maistella myös tämän vuoden ensimmäiset tomaatit. Syyskuun puolivälissä, uskomatonta! Meillä päin koko kesän oli varsin koleaa, sateista ja aurinkotonta, joten eipä nuo tomaattiraasutkaan ole varsinaisesti päässeet kukoistamaan, vaikka lasikopin lämmössä ovatkin kasvaneet. 

Syksy tuntuu jatkavan siihen mihin kesä jäi. Sateita riittää ja aurinko tuntuu näyttäytyvän vain silloin tällöin pilven reunan takaa kuin härnätäkseen. Minua surettaa, kun syyskukkijatkin vallan mätenevän liiasta veden saannista. Missä olikaan se syksyn kukkaloisto mitä odotin! Sitä suurempi ilon aihe onkin tänään ollut sateeton päivä. Aurinkokin jaksoi hetken paistaa ja ihan kerkesi tulla kesäinen olo. Jospa ensi viikolle saataisiin lisää poutapäiviä, niin pääsisi laittelemaan pihaa syyskuntoon. Yksi pöytäkin pitäisi hioa ja mielellään tekisin sellaisia hommia silloin kun ei sada ;)

Olen etsinyt meille jo pidempään vanhaa pinnatuolia ja nyt viimein sellaisen löysin ja vieläpä ihan muutamalla eurolla. Maalia tuo vanhus kaipasi, muuten se onkin tosi tukevaa tekoa. Instagramista voikin kurkkia miltä se näytti ostohetkellä. Nyt sytyttelen taas kynttilät ja lähden iltapalan laittoon.

Tunnelmallista iltaa joka kotiin ♥

Haaveista totta

Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että pääsen toivottamaan teidätkin kuvien myötä tervetulovisiitille kesähuoneeseemme! Vaikka tavarat hakevat vielä vähän paikkaansa, niin huoneen sisustus on saanut jo jonkinnäköiset raamit ylleen. Yksi vanha pöytä on kesäkammariimme vielä tulossa ja yhden hyllyn yritän vielä tuunata ja jos siitä tulee mukiinmenevä, niin sekin pääsee lasikopin seinälle. Muuta suurenpaa ei tuohon n.14 neliön tilaan taida enää mahtuakkaan, mutta pieniä tilpehöörejä onkin sitten hankintalistalla ja niitä ajatellin etsiskellä talven aikana kirppiksiltä.

Sisustuksessa ollaan menty vanhaa-, kierrätettyä-, itsetehtyä ja saatua-linjalla. Uutena huoneeseen hankimme vain rautasohvan, puisen rikkalapiosetin sekä yhden puujakkaran ja porrasjakkaran. Koko viime talven yritin etsiä sopivaa sohvaa käytettynä, mutta mieleistä ei löytynyt tai sitten samalla hinnalla sai uuden. Lopulta löysimme uuden, sopivan rautasohvan ja kaikkien alennusten alennuksien jälkeen sille jäi enää hintaa käytetyn sohvan verran.

Huone on tosiaan pienehkö, mutta saimme/saaamme sinne kuitenkin mahdutettua kaiken oleellisen ja lapsetkin saivat sieltä oman pienen leikkisopen. Yläkuvassa vilahtaakin kassakoneen reunaa eli kasasin huoneeseen lasten avustuksella pienen kioskileikin. Siitä laittelen joskus myöhemmin kuvia.

Takaseinälle teimme miehen kanssa pari hyllyä ja 

yksi samanmoinen hylly pääsi myös ikkunalaudaksi. 

Huoneeseen olen tuonut myös sellaista tavaraa, jotka ovat olleet joskun meillä sisällä, mutta jotka ovat joutuneet kirppiskasaan. Niitä kävin nyt läpi ja katsotaan miten ne sopivat kesäkammariimme. Heinäseivästikkaat on näistä paluumuuttajista suurin. Laitoin ne nyt kokeeksi sohvan kylkeen ja jotenkin silmä ei meinaa ollenkaan tottua niihin. Mietinkin jo, että pitäisköhän ne maalata vai vienkö ne ulos kukkatikkaiksi!? Ehkä ne saavat tuossa kuitenkin nököttää talven yli ja katson uuden kevään tullen mitä niille teen.

Yksi uusi projektikin kurkistelee ikkunasta ;)

Huoneeseen tulevat kalusteet kaipasivat uutta maalia ylleen, jotta tilasta tulisi enempi yhtenäinen. Punertavan ruskeasta pikkupöydästä kuoriutui valkoinen ja puujakkaroista hempeän pastelliset. Taisi muuten olla ensimmäiset huonekalut jotka maalasin näin värikkäiksi. Vaikka ihailenkin toisten värikkäitä koteja, niin pienoista totuttelua vaatii nämä oman kodin "massiiviset" väriläiskät ;D Päätin kyllä, että jakkarat saavat jäädä tuollaisiksi ja ajattelin muutenkin yrittää tehdä huoneesta kesäisen värikkään. Hempeät ja iloiset värit kun kuuluvat ehdottomasti kesään. Lapsilta sainkin jo palautetta, että jakkarat on meidän kodin hienoimmat huonekalut :D

Tyynynpäälliset, olkkarin vanhat ja kirppislöydöt, jatkavat huoneen iloista tunnelmaa. 

Eikä huoneen räsymatotkaan kamalan synkkiä ole.

Tämmöiseltä näyttää meidän kesäkammarimme sisältä. 

Olen niin mielissään, että haaveestamme on viimein tullut totta ja huone on valmis.

Tai ulkoa puuttuu vielä porraskaiteet ja yksi luukku, 

mutta eiköhän nekin vielä tälle syksylle valmistu.

Arvatkaapa mikä on kesähuoneen ikkunoista avautuva lempparinäkymä?

Nämä kivipengerryksessä kasvat Astrid Lindgren-ruusut ♥ 

Näihin ei voi kyllästyä ja onneksi ne näkyvät myös keittiön ikkunaan.

Iloisia elokuun viimeisiä päiviä sinulle ♥

Uudistetut saviruukut DIY

Kylläpä tämä aika rientää ja kesäpäivät vilahtavat aivan liian vikkelästi ohi. Viime postauksesta on kulunut jo hyvä tovi ja täytyy myöntää etten ole viime viikkoina muutenkaan ollut kovin tietokoneorientoitunut. Mutta nyt jaan teille pienen tuunausvinkin. Maalailin vanhat saviruukut kevyesti kalkkimaalilla ja niistä tuli sen verran kivan näköisiä, että pakko jakaa kuva niistä teidänkin kanssa. Pelargoniat odottavat pääsyä kesähuoneeseemme, kunhan se vaan joskus valmistuisi. Juu, ei olla päästy vieläkään viettämään sen avajaisia. Ei ole ollut aikaa sen viimeistelyyn. Eikä intoakaan. Ollaan puuhattu kaikenlaista muuta ja kesäkammarimme on vallan jäänyt muiden juttujen jalkoihin. Mutta kyllä se vielä joskus valmistuu, kunhan taas löydetään tekemisen meininki ;D Sitten saan asetella kukkaruukut ikkunalaudoille ja ihastella niitä aamuisin aamupalaa laittaessa.

Mukavia kesäpäiviä ♥

Itsetehdyt ilmapalloeläimet

Täällä on munkit paistettu vappua varten ja ilmapallot tuunattu. Taannoisille jääkarhusynttäreille tekemäni jääkarhuilmapallot olivat niin lasten mieleen, että lupasin tehdä vapuksi heille uudet eläimet. Jokainen lapsi sai itse suunnitella millaisen ilmapalloeläimen haluaa ja sellaisen sitten toteutin. Sen verran hommasta innostuin, että lasten toivomien eläinten lisäksi syntyi vielä panda ja ankka. 

Ennen vappua kuitenkin juhlimme vielä esikoisen ja kuopuksen toiset synttärit. Yhtä juhlahumua tämä joulun ja juhannuksen väli, kun koko seitsemän henkisen perheemme kaikki juhlapäivät sattuvat tähän puolivuotiseen. Pikkuisestani on tullut melkoinen touhuaja. Tälle ikiliikkujalle ompelin jokunen aika sitten pikkuisen siistimmät verkkarit. Isojen huoneen uusi kerrossänkykin sai astetta yhtenäisemmän ilmeen, kun naulasin alapetiin samanmoisen kehyksen kuin yläpetissäkin on ja piirsin siihen pupufanille pupun. Saimme alasänkyyn Veken kalusteelta lisäturvalaidat ja nyt on pysynyt alapedinkin patja paikoillaan. Mutta nyt pidemmittä puheitta leipomaan ja siivoamaan.

Hauskaa vappuviikonloppua!

SE OIKEA ja kokemuksia kalkkimaalista

Arvatkaapa mitä, me ollaan löydetty viimein mieleinen sohvapöytä olohuoneeseemme. Vanhasta laatikollisesta pöydästä olen haaveillut jo iät ajat ja nyt sellainen ihanuus tuli viimein sopuhinnalla vastaan. Hyvää kannatti näköjään odottaa. Tykkään uudesta sohvapöydästämme ihan hirmuisesti.

Alun alkaen pöytä oli aivan liian korkea sohvapöydän virkaa toimittamaan, eikä kiiltävä punaruskea puukaan sopinut olkkariimme. Armainen toinen puoliskoni lyhensi pöydän jalat ja minä hioin pöydästä koko komeuden esiin.

Ei pöytä toki hiomisen jälkeen vielä valmis ollut, vaan kalkkimaalin ostoonhan sitä oli lähdettävä. Kerronpa nyt samalla muutamia omia kokemuksia kalkkimaalista, kun siitä, tämän pöydän maalausurakan jälkeen, on minulle aika ajoin kysymyksiä esitetty.

Vaikka kalkkimaalista sanotaan, ettei pohjatöitä tarvitse tehdä vaan se tarttuu mihin vain, niin olen silti nähnyt viisaammaksi hioa tai ainakin karheentaa maalattavia pintoja. Omasta kokemuksesta nimittäin tiedän, että lähes mikä tahansa maali, ja varsinkin mitä mattamaisempi maali on kyseessä, tarttuu melkein mihin tahansa pintaan, mutta eri asia onkin sitten pysyykö maali maalattavassa pinnassa. Olen siis maalaillut aikojen saatossa vähän kaikkea aina pahvilaatikosta posliinikannuun asti ;D

Maalasin sohvapöytämme kolmeen kertaan, jotta sain pinnasta täysin peittävän. Kerrokset kannattaa maalata ristikkäin, se auttaa saamaan peittävimmän lopputuloksen ja säästää maalia.

Ylempänä kuvassa on kuva ensimmäisestä ja toisesta maalikerroksesta ja tässä yllä pöytä on saanut vielä kolmannen maalikerroksen ylleen.

Ostin tähän projektiin ison (700ml) maalitörpön, mutta eihän maalia kulunut kuin hädintuskin viidennes eli maali on todella riittoisaa. Toki asiaan vaikutti se, että ihastuin sohvapöydän kauniisti kuluneeseen ja patinoituneen näköiseen pöydänkanteen niin, että se jäi vallan maalaamatta. Onneksi maali säilyy hyvin ja uusi maalausprojektikin odottelee jo kuistilla ;)

Kalkkimaalattu pinta on huokoista, eikä kovinkaan kulutuksen kestävää, joten sillä maalatut huonekalut kannattaa lopuksi viimeistellä vahalla. Ruokailuhuoneen pöydän kannen (linkki löytyy postauksen alusta) vahasin JDL:n värittömällä vahalla, mutta en ole ollut siihen kovinkaan tyytyväinen. Kanteen jää helposti tahroja ja esim. muutama kahviläiskä on imeytynyt siihen niin, ettei niitä saa millään pois. Nykyään olenkin vahannut kalkkimaalatut pinnat Osmo Colorin värittömällä vahalla. Se käy hyvin kalkkimaalin kaveriksi, maalattava pinnasta tulee kestävämpi, eikä se ole niin herkkä kosteudelle. Kalkkimaalattu kaunis matta pintakin säilyy, kun käyttää Osmo Colorin mattaa vahaa.

Ja miksi nykyään suosin useisiin maalausprojekteihin kalkkimaalia?

Vastaus tuohon on kaunis mattammainen pinta. Minulle tulee siitä jotenkin vanhanaikainen fiilis. Maali on myös mukava työstettävä, se on lähes hajuton, levittyy hyvin ja pinnasta tulee tasainen. Se myös kuivuu todella nopsaan, mikä on iso plussa varsinkin talvisaikaan, kun maalaushommiin ei mene montaa päivää aikaa (käytännössä se tarkoittaa meillä sitä, että olohuone ei ole montaa päivää valloitettuna :D ). 

Arvatkaapa ketkä meillä iloitsi lopulta ehkä eniten uudesta sohvapöydästä? No, lapset, sillä vihdoista viimein he saivat oman leikkikeittiön pöydän takaisin sinne minne sen alunperin olen tehnyt ;)

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA,

minä lähdenkin nyt leipomaan, sillä viikonloppuna vietämme meidän vauvan ensimmäistä syntymäpäivää ♥