Virkattuja prinsessaleivoksia ja kasviksia

Minulle on tullut nyt syksyllä oikea virkkuu innostus. Mikä sen mukavampaa kuin istahtaa sohvannurkkaan koukkua heiluttamaan. Nämä uusimmat leikkiruuat saivat oikeastaan jo alkunsa kuukauden takaisella Ahvenmaan reissulla. Laivamatkoilla oli hyvää aikaa virkkailla lasten leikkipaikan reunalla. 

Lisää lankaherkkuja on siis valmistunut. Tai eihän nuo kärpässienet nyt mitään herkkuja ole muulle kuin silmille. Eikä kyllä mitään kasviksiakaan. Mutta mhdottoman hauskan näköisiä ne on ja ne päätyikin isompien lasten huoneeseen koristeeksi. Prinsessaleivokset taas joutivat lasten herkuteltaviksi.

Samoin kuin tatit ja porkkanatkin. Jotenkin nyt tuo kasvispuoli on ollut pinnalla. Liekkö johtuu tästä sadonkorjuuajasta vai siitä kun herkkupuolta meiltä jo löytyy vaikka kuinka. Monta uutta kasvisideaa onkin mielessä ja ajatuksena olisikin virkata terveellistä puolta lasten joulukalenteriin.

Tattien ohjeen löysin täältä ja porkkanoita aloin virkkaamaan tällä ohjeella. Tosin porkkanat sovelsin loppujen lopuksi ihan omasta päästä, kun en halunnut niistä ihan identtisiä. Kärpässienet olen tehtaillut tatteja muokkaillen ja prinsessaleivokset on leivottu ihan omalla reseptillä.

Tälläinen vähän vähäsanainen päivitys ennen ikkunoiden pesua (plääh, en tykkää yhtään, mutta pakkohan se on ne muutamat vimpat ikkunat saada kuurattua!)!

Maailman paras kinkkupiirakka

Tiedän, otsikko lupaa aika paljon, mutta kun tämä on maailman parasta kinkkupiirakkaa. Ja ehkä helpointa ikinä tekemääni kinkkupiirakkaa. Oikeasti en ole muutamaan vuoteen edes muilla ohjeilla enää tehnyt suolaisia piirakoita. En enää sen jälkeen kun sain tmän ohjeen kummitädiltäni. Meillä tätä herkkua saatetaan syödä salaatin kera toiseksi lämpimäksi ateriaksi tai iltapalaksi. Usein tätä piirakkaa on nähty myös meillä juhlissa. Piirakka on myös helppo ja nopea pyöräyttää suolaiseksi palaksi kahvipöytään, kun vieraita sattuu tulemaan. Ja täytteen aineksiahan voi aina vaihtaa oman mielen mukaisesti. Omia lemppareita on tämä kinkku-paprika-sipulitäyte, parsa-fetatäyte sekä broileri-minitomaatti-paprikatäyte.

MAAILMAN PARAS KINKKUPIIRAKKA

Pohja
2 dl kermaviiliä
1 muna
1 1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kaikki aineet sekoitetaan yhteen ja taikina levitetään voideltuun piirakkavuokaan.

Päälle
2 dl kermaviiliä
2 munaa
3 dl (n.150g) juustoraastetta
n.100 g kinkkua
1 iso suippopaprika tai 2 pientä
1 sipuli
mustapippuria
ripaus suolaa

Pilko kinkut, paprika ja sipuli. Raasta juusto. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja levitä pohjan päälle.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa n. 30 minuttia.

Herkuttele raikkaan salaatin kera ja mielellään hyvässä seurassa!! Slurpsista vaan!!

Makoisaa lauantaita sinulle!!

Ommeltu automatto

Nyt se on sitten valmis! Nimittäin automatto!
Muistanette keväällä, kun tätä projektia täällä vilautin!?
Tai onhan se ollut valmis jo alku kesästä asti ja jo monta kuukautta luonnoksissakin roikunut. Ja voitteko kuvitella, se oli yksinkertaisesti vain unohtunut sinne luonnoksiin. Tai olinhan se aina jossakin välissä muistanut, mutta silloin oli aina jokin muu postaus ajankohtaisempi. Mutta korjataanpa tilanne ja laitetaan nyt tämä unholassa ollut matto julkisuuteen.

Tarkastellaanpa siis lähemmin mattoa...

Heippa! Hyppääpäs jaguaarini kyytiin niin tutustutaan vähän tarkemmin Karkkilan kylään!

Minä asun perheeni kanssa tässä vaaleanpunaisessa huvilassa, Villa Vaahtokarkissa.

Tuossa viereisessä, Villa Namussa, asustaa veljeni perhe.

Kylässämme on tietenkin oma pikkuruinen sairaala. Kyläpoliisi ja palokunta päivystävät samassa rakennuksessa. Vaikka eihän täällä Karkkilassa paljon muuta tapahdu, mitä nyt kissa kiipeää puuhun ja siihen tarvitaan palokuntaa.

Sairaalarakennuksen vierestä löytyy kylämme kauppa.

Ja niin kuin kaikissa oikeissa kyläkaupoissa, asuu kauppis itse rakennuksen vintillä.
Kauppamme takana löytyy puistoaluetta, jossa on kiva viettää aikaa.
Käydä vaikka piknikillä tai pelata porukalla palloa.

Kylän laidalla olevassa mintunvihreässä huvillassa asustaa herttainen vanha mummo kissansa kanssa.

Tämä Karkkilan kylä ei sunkaan ole ihan pikkupitäjä, vaikka ensisilmäykseltä siltä näyttääkin.

Kylästä löytyy myös ihka oma, ja vieläpä toiminnassa oleva juna-asema, vanhoine asemarakennuksineen. Juna-asema onkin vilkas paikka. Parkkialueella pidetään myös markkinoita ja kirpputoria kerran kuukaudessa. Asemarakennuksen yläkerrassa asustaa muutama perhe sekä lipun myyjänä että paikan talonmiehenä toimiva vanhapoika.

Sitten täällä on eräs keltainen huvila, mitä kutsutaan huvikummuksi.
Siinä asuu kyläkoulumme opettajatar. Opettajattaren vanhan puutarhan omenapuihin on kylämme kaikki lapset tervetulleita kiipeilemään. Joskus opettajatar joutuu hieman komentamaan lapsia, kun meno yltyy villiksi, mutta erään omenasodan jälkeen lapset ovat olleet siellä hyvinkin nätisti.

Muutamia perheitä asustaa vielä kylän laitamilla, mutta muuten tämä meidän Karkkilan kylä taitaa olla tässä.
Pieni, mutta viihtyisä paikka asua!

Sitten tulisi muutama sananen automaton työvaiheista. Maton pohjana käytin Eurokankaasta osatamaani jämäkkää puuvillaa, johon maalarin teipin avulla tein teiden ääriviivat. Tiet olen maalannut mustalla kangasvärillä ja valkoiset katkoviivat olen piirtänyt valkoisella kangastussilla. Rakennukset, puut ja pensaat on ommeltu tiheällä siksakilla paikoilleen. Koko maton nurjalle puolelle laiton vielä tukikankaan ja pohjaksi ompelin pätkän valkoista lakanakangasta. Matosta tuli juuri sopivan jämäkkä, eikä se rullaannu leikkijöiden alle, vaan pysyy hyvin paikoillaan.

Tämmöiset automattoaiheet tälle sunnuntaille.
Nyt lähdenkin tästä kattamaan pöytää, että pääsee porukka syömään!

Mukavaa sunnuntai päivää ja ehkä voin toivottaa jo hyvää alkavaa uutta viikkoa!!

Keijukaiset puolukkaretkellä

Jos joku olisi eksynyt meidän kanssa samaan puolukkametsään hän olisi saattanut nähdä muutaman keijukaisen tanssahtelemassa jäkälämatolla. Olisipa hän saattanut myös huomata miten juoksun ja hyppelun lomassa keijukaiset välillä noukkivat maasta muutaman punaposkisen puolukan ja istahtivat pikku hetkeksi kaatuneelle kelopuulle niillä herkuttelemaan.

Viime viikkoisella puolukkaretkellä napattiin lasten kanssa muutama kuva tekemistäni keijunsiivistä, joista tosin vain yhdet jäivät meille ja kolmet läksivät eteenpäin. Pakko oli kuitenkin niitä kolmia muitakin muutaman kuvan verran testata. Haaveilin näet, että olisin saanut koko keijukatraastani kuvia yläkerran aulan seinälle, mutta pienin ei halunnutkaan seurata isompia. Paljon mieluummin hän  olisi kyykkinyt puolukkamättäällä herkuttelemassa. Lopulta lahjoin hänetkin muutamaan kuvaan omenan avulla :)

Poikaa rupesi myös kyllästyttämään kuvailu, enkä sitten kuitenkaan saanut ainuttakaan yhteiskuvaa lapsista. Vanhimmat tyttöset sentään innostuivat malliksi ja muutamia kivoja kuvia tytöistä saatiinkin.

Sitten taas muutama tekninen tieto siivistä. Keijun siipiosissa on kaksi erillistä rautalankakehikkoa, jotka päällystin Ikean pitsiverholla. Siivet on yhdistetty kahdella huopapalalla, minkä väliin ompelin käsiin pujotettavat kuminauhat. Huopapaloja ei saanut ommeltua siipiin ompelukoneella, joten ne piti tikuttaa käsin paikoilleen ja käsintikkailua peittämään (en saanut käsin mielestäni tarpeeksi siistiä lopputulosta) liimasin huopapalojen reunoja kiertämään pitsiä.

Nämä siivet on siis tavallan toisistaan irrallaan, eli pääsevät pikkuisen heilumaan, toisin kuin aikaisemmin tekemäni. Niitä pääset kurkkaamaan tästä. Huvittavaa muuten miten tuolloinkin haaveilin lapsista yhteistä keijukuvaa, mutten silloinkaan sitä saanut. Jospa vielä joskus onnistuisin :)

Arvonnan voittaja ja viimeisiä kukkijoita

Nohniin! Arvonta päättyi torstai-iltana ja nyt sain viimein voittajan arvotuksi.

Lyhdyn ja kynttilän uusi omistaja on siis Pizzicato!!

Onneksi olkoon!

Laitappa minulle yhteystietosi tulemaan sivusta löytyvään s-postiin,
niin saan palkinnon postipaten matkaan :)

Kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille sekä vielä Vanha-Vantoon,
josta sain lyhdyn kynttilöineen arvottavaksi!

Tähän samaan syssyyn haluan toivottaa vielä kaikki ennen ja jälkeen sekä arvonnan aikana tulleet uudet lukijat tervetulleksi seuraamaan valkoisen talon puuhia ♥

Pakko tallettaa vielä tänne muutama räpsy pihamaalta. Keväällä siemenestä kylvetty kerrottu punakosmos kukkii edelleen upeasti. Jos tämä kerrottu versio on yhtään samanmoinen mitä yksinkertaiset sisarensa niin kukkaloistoa on luvassa yöpakkasiin asti. Ei paha! Kosmoksen edessä viimeisiä vetelee malvikki.

Mies purki kesällä aivan kaamean peltisen pihavajan syyshortessian edestä (kuvassa oikealla) ja peltikammotuksen tilalle olisi tarkoitus ensi kesänä rakentaa kesähuone. Maltan tuskin odottaa :) Nyt pitäisi vielä syksyn päälle vähän siistiä paikkaa, jotta kesähuonetta pääsisi heti kevään tullen aloittelemaan. Peltivajan toisella puolella (kuvassa vasemmalla) oleva rinne on ollut (ööö-ö leivästi sanottuna) hieman puskittunut ja nyt kun näen jo sieluni silmin peltikammotuksen tilalle tulleen kesähuoneen, niin eihän sellainen epämääräinen heinäpöheikkö sointunut millään muotoa omiin mielikuviin. Niinpä sitten minun hommaksi on jäänyt siistiä ja suunnitella pöheikön tilalle jotakin astetta näyttävämpää. Ja mikäs muu siihen sitten tulikaan kuin kukkapenkki. Kovasti on vielä rinne kesken, mutta tuosta on hyvä jatkaa.

Istutin rinteeseen mm. valkoisen ruusun (Macy's Pride) sekä

vaaleanpunaisen ruusun (Pinktopia). Valkoinen tekee edelleen nuppuja ja kukkia, toki kukat eivät enää näin syksyllä ole niin isoja ja näyttäviä, mitä ne kesällä oli. Vaaleanpunainen oli veikeän näköinen yksilö. Alkuun kukat oli pinkkejä, joiden keskusta oli valkoinen, mutta vanhetessa ne muuttuivat vaaleanpunaisiksi.

Suurin osa kesäkukkasista on nähneet parhaat päivänsä ja kävinkin jo hakemassa kanervia syysasetelmia varten. Jospa vaikka ensi viikolla saisi ne laitettua ja muutenkin siivottua pihaa ja terassia syyskuntoon. Metsästä voisi myös käydä hakemassa luonnonmatskuja askarteluja varten.

Ne pari elossa olevaa kesäkukkaa saa porskutella niin pitkään kuin jaksavat. Lumihiutaleiden lisäksi hengissä ja vieläpä hyvissä voinnissa on mustasilmäsusanna. Susannan siemenet sain talvella Pikku Akalta ja kukasta onkin ollut iloa koko kesän ja vielä nyt syksylläkin.

Leppoisaa sunnuntaipäivää!!

Tiskirättejä

Myöhäisherännäinen vai mikä?

Muut ovat tainneet tehtailla bambusia tiskirättejä jo useamman vuoden, 

mutta minä sain vasta nyt ensimmäiset tehtyä.

Krista oli viime keväänä tehnyt tiskirättejä koukkuamalla ja minähän ihastuin ikihyviksi koukuttuun pintaan. Miten mikään voikin olla niin kauniin ja eläväisen näköistä! Kesäreissuilla sitten tuli kokeiltua koukkuamista, mihinkäs muuhun kuin, tiskirättiin. Tiskirätitkin kun olivat olleet pitkään kokeilulistalla. Harmaasta langasta siis syntyi elämäni ensimmäinen koukuttu työ. Ja luulenpa ettei se jää viimeiseksi. Koukuttu rätti lähti vähän rullautumaan reunoista, joten virkkasin nirkkoreunuksen kiertämään koko rätin. Googlettamalla löytyy muuten ohjeita koukkuamiseen.

Halusin kokeilla muunkinlaisia tiskirättejä ja niinpä harmaan koukutun lisäksi syntyi aina oikealla neulottu valkoinen. Helppoa ja nopeaa. Vaaleanpunainen rätti taas on virkattu. Törmäsin täällä kivannäköiseen virkkuumalliin ja tein tuolla mallilla virkatun tiskirätin. Ohje on kyllä norjaksi, mutta kuviosta saa helposti selvää vaikka norjankielen taito puuttuukin. Rätin reunaa kiertämään virkkasin vielä yksinkertaisen pitsin.

Kaikkien kolmen tiskirätin langat on Blend bamboota. Samaisesta vaaleanpunaisesta langasta neuloin kesällä tytölle pitsipipon. Juuri minun säkää oli, kun juuri ennen lankojen voittamista olin kerinnyt käydä ostamassa samanmerkkisiä lankoja itselle jemmaan ;)

Muutamien päivien käytön jälkeen voin todeta, että neulottu ja virkattu tiskirätti on ne kaikista kätevimmät. Koukuttu on pöytien pyyhkimiseen vähän turhan jäykkä ja paksu (ja siitä tuli myös vähän turhan pieni) ja niinpä koukuttu rätti päätyikin lasten leikkikeittiöön. Pitäähän sielläkin toki olla oma luuttu :)

Huomasitteko minun uuden kahvakuulani, mikä nököttää tuossa hellan päällä. Tuollaisella kahvakuulalla saattaisin minäkin innostua kyseisestä lajista :D Se on kuulkaas täyttä rautaa ja panoa sillä on vaivaiset 6,5 kiloa. Kyllä on varmasti ennen vanhaa vaatteet silineet kun tuollaisen jötkäleen on silitettävän päälle laskenut. Ja ei ihme vaikka ennen ei ole erikseen tarvittu enää mitään kahvakuulajumppia!

Oispa muuten mielenkiintoista tietää mitä nimeä sinä käytät rätistä millä pyyhitään pöydät?
Itse vierastan tuota tiskirättisanaa ja meillä tiskirätit kulkeekin nimellä pöytäluutu. Minulla tulee tiskirätistä mieleen tiskaus ja minä ainakin tiskaan mieluummin harjalla kuin rätillä :)

Loppuun vielä muistutus ARVONNASTA!
Vielä olisi muutama päivä aikaa osallistua :)