Ommeltu automatto

Nyt se on sitten valmis! Nimittäin automatto!
Muistanette keväällä, kun tätä projektia täällä vilautin!?
Tai onhan se ollut valmis jo alku kesästä asti ja jo monta kuukautta luonnoksissakin roikunut. Ja voitteko kuvitella, se oli yksinkertaisesti vain unohtunut sinne luonnoksiin. Tai olinhan se aina jossakin välissä muistanut, mutta silloin oli aina jokin muu postaus ajankohtaisempi. Mutta korjataanpa tilanne ja laitetaan nyt tämä unholassa ollut matto julkisuuteen.

Tarkastellaanpa siis lähemmin mattoa...

Heippa! Hyppääpäs jaguaarini kyytiin niin tutustutaan vähän tarkemmin Karkkilan kylään!

Minä asun perheeni kanssa tässä vaaleanpunaisessa huvilassa, Villa Vaahtokarkissa.

Tuossa viereisessä, Villa Namussa, asustaa veljeni perhe.

Kylässämme on tietenkin oma pikkuruinen sairaala. Kyläpoliisi ja palokunta päivystävät samassa rakennuksessa. Vaikka eihän täällä Karkkilassa paljon muuta tapahdu, mitä nyt kissa kiipeää puuhun ja siihen tarvitaan palokuntaa.

Sairaalarakennuksen vierestä löytyy kylämme kauppa.

Ja niin kuin kaikissa oikeissa kyläkaupoissa, asuu kauppis itse rakennuksen vintillä.
Kauppamme takana löytyy puistoaluetta, jossa on kiva viettää aikaa.
Käydä vaikka piknikillä tai pelata porukalla palloa.

Kylän laidalla olevassa mintunvihreässä huvillassa asustaa herttainen vanha mummo kissansa kanssa.

Tämä Karkkilan kylä ei sunkaan ole ihan pikkupitäjä, vaikka ensisilmäykseltä siltä näyttääkin.

Kylästä löytyy myös ihka oma, ja vieläpä toiminnassa oleva juna-asema, vanhoine asemarakennuksineen. Juna-asema onkin vilkas paikka. Parkkialueella pidetään myös markkinoita ja kirpputoria kerran kuukaudessa. Asemarakennuksen yläkerrassa asustaa muutama perhe sekä lipun myyjänä että paikan talonmiehenä toimiva vanhapoika.

Sitten täällä on eräs keltainen huvila, mitä kutsutaan huvikummuksi.
Siinä asuu kyläkoulumme opettajatar. Opettajattaren vanhan puutarhan omenapuihin on kylämme kaikki lapset tervetulleita kiipeilemään. Joskus opettajatar joutuu hieman komentamaan lapsia, kun meno yltyy villiksi, mutta erään omenasodan jälkeen lapset ovat olleet siellä hyvinkin nätisti.

Muutamia perheitä asustaa vielä kylän laitamilla, mutta muuten tämä meidän Karkkilan kylä taitaa olla tässä.
Pieni, mutta viihtyisä paikka asua!

Sitten tulisi muutama sananen automaton työvaiheista. Maton pohjana käytin Eurokankaasta osatamaani jämäkkää puuvillaa, johon maalarin teipin avulla tein teiden ääriviivat. Tiet olen maalannut mustalla kangasvärillä ja valkoiset katkoviivat olen piirtänyt valkoisella kangastussilla. Rakennukset, puut ja pensaat on ommeltu tiheällä siksakilla paikoilleen. Koko maton nurjalle puolelle laiton vielä tukikankaan ja pohjaksi ompelin pätkän valkoista lakanakangasta. Matosta tuli juuri sopivan jämäkkä, eikä se rullaannu leikkijöiden alle, vaan pysyy hyvin paikoillaan.

Tämmöiset automattoaiheet tälle sunnuntaille.
Nyt lähdenkin tästä kattamaan pöytää, että pääsee porukka syömään!

Mukavaa sunnuntai päivää ja ehkä voin toivottaa jo hyvää alkavaa uutta viikkoa!!