Keijukaiset puolukkaretkellä

Jos joku olisi eksynyt meidän kanssa samaan puolukkametsään hän olisi saattanut nähdä muutaman keijukaisen tanssahtelemassa jäkälämatolla. Olisipa hän saattanut myös huomata miten juoksun ja hyppelun lomassa keijukaiset välillä noukkivat maasta muutaman punaposkisen puolukan ja istahtivat pikku hetkeksi kaatuneelle kelopuulle niillä herkuttelemaan.

Viime viikkoisella puolukkaretkellä napattiin lasten kanssa muutama kuva tekemistäni keijunsiivistä, joista tosin vain yhdet jäivät meille ja kolmet läksivät eteenpäin. Pakko oli kuitenkin niitä kolmia muitakin muutaman kuvan verran testata. Haaveilin näet, että olisin saanut koko keijukatraastani kuvia yläkerran aulan seinälle, mutta pienin ei halunnutkaan seurata isompia. Paljon mieluummin hän  olisi kyykkinyt puolukkamättäällä herkuttelemassa. Lopulta lahjoin hänetkin muutamaan kuvaan omenan avulla :)

Poikaa rupesi myös kyllästyttämään kuvailu, enkä sitten kuitenkaan saanut ainuttakaan yhteiskuvaa lapsista. Vanhimmat tyttöset sentään innostuivat malliksi ja muutamia kivoja kuvia tytöistä saatiinkin.

Sitten taas muutama tekninen tieto siivistä. Keijun siipiosissa on kaksi erillistä rautalankakehikkoa, jotka päällystin Ikean pitsiverholla. Siivet on yhdistetty kahdella huopapalalla, minkä väliin ompelin käsiin pujotettavat kuminauhat. Huopapaloja ei saanut ommeltua siipiin ompelukoneella, joten ne piti tikuttaa käsin paikoilleen ja käsintikkailua peittämään (en saanut käsin mielestäni tarpeeksi siistiä lopputulosta) liimasin huopapalojen reunoja kiertämään pitsiä.

Nämä siivet on siis tavallan toisistaan irrallaan, eli pääsevät pikkuisen heilumaan, toisin kuin aikaisemmin tekemäni. Niitä pääset kurkkaamaan tästä. Huvittavaa muuten miten tuolloinkin haaveilin lapsista yhteistä keijukuvaa, mutten silloinkaan sitä saanut. Jospa vielä joskus onnistuisin :)