Yrttivoipatonkia ja kukkaiskakkua

Piti lähteä hiostavaa hellettä karkuun sisälle kun hiki alkoi virtaamaan varjossakin, vaikka vaan istui ja olla möllötti. Oma nahka kertoi hellerajan paukkuneen jo aamupäivällä yli. Sisälle tultaessa piti kuitenkin kurkata tarkka luku lämpömittarista; 32 astetta, ilmankos tuntui, taas tänäänkin, aika lämpimältä!

Teenpä nyt tällä kertaa postauksen meidän perheen lemppari kesäruuasta eli kanasalaatista kera yrttivoipatongin. Ihan parasta kesäsapuskaa ja uppoaa koko porukalle.

Kanasalaatiin pilkon pohjaksi muutamaa erilaista salaattia. Tälläkertaa laitoin jääsalaattia, friseesalaattia ja lollorossoa. Sitten sekaan vain kanaa, kurkkua, fetaa, ruispastaa, viinirypaleitä sekä pikkuisen punasipulia. Yksinkertaisen hyvää, slupsista vaan!

Patonkien ohjeen ajattelin jakaa teidänkin kanssa, jos vaikka joku innostuu joskus kokeilemaan. Yrttivoin voi myös ihan yhtähyvin tehdä valmispatonkeihin.

PATONKI ja YRTTIVOI

Patongit 

6 dl vettä

50 g hiivaa

1 rkl suolaa

1/4 dl siirappia

1 dl kaurahiutaleita

1 dl ruisjauhoja

4 dl täysjyvävehnäjauhoja

n. 6 dl vehnäjauhoja

1/2 dl öljyä

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon suola, siirappi ja kaurahiutaleet. Lisää ruisjauhot ja osa vehnäjauhoista. Lisää öljy ja alusta loput jauhot taikinaan. 

2. Kohota taikina.

3. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja painele ilmakuplat pois. Leivo pellin mittaisia patonkeja.

4. Nosta patongit pellille kohoamaan.

5. Paista 225- 250 asteessa n. 13-15 minuuttia patonkien paksuudesta riippuen.

Yrttivoi

(ohje kolmeen pellin mittaiseen patonkiin)

60 g voita

1 tl sipulijauhetta

tuoreita tai kuivattuja yrttejä 

Itse laitoin tällä kertaa 1 rkl tuoretta silputtua oreganoa ja 1 1/2 rkl tuoretta silputtua basilikaa. Kuivatuista yrteistä yksinkertaisinta on laittaa n. 1 rkl pitsamaustetta (oregano, basilika, meirami). Kannattaa kokeilla eri variaatioita :)

1. Sekoita pehmeään voihin sipulijauhe ja yrtit.

2. Halkaise patongit ja voitele molemmat puoliskot yrttivoilla.

3. Kääri patongit folioon ja paista 200 asteessa 15 minuuttia.

Minun on tehnyt mieli sitten viime kesästä, kun innostuin kasvattamaan syötäviä kukkia, kokeilla tehdä kukkaiskakku. Tai oikeastaan vain käyttää syötäviä kukkia kakun koristeluun. Ruiskaunokit alkavat olla parhaimmillaan, jotenka tartuin tuumasta toimeen ja tein salaattiruualle ökymakean jälkkärin eli marenkisen mansikkakakun.

Kakku sai koristeensa mansikoiden ja punaviinimarjojen lisäksi kotipihan kukkasista: ruiskaunokista, orvokista, valkoapilasta ja maitohorsmasta. Jokaista koristesorttia piti tietenkin maistella vain todetakseen, että taitaa nuo kukkaset makunsa puolesta pikemminkin sopia koristamaan salaatteja. Vai mitä olisitte mieltä salaatinlehdistä kera kermatuorejuusto-päällisen!? Yhtäkaikki kesäisen, iloisen kakun kukkasista saa loihdittua. Ja tarvii kyllä kokeilla vielä joskus valkoapilaa ja maitohorsmaa salaatissa, sopivat varmasti makunsa puolesta sinne hyvin. Ruiskaunokki ja orvokki kuuluivat jo viime kesänä meidän ruokalistaan ;)

Helteisiä päiviä teillekin!!

Perussettiä

Vielä tulisi yksi erä keväällä ompelemia vaatteita tänne blogin puolelle.
Elikkäs luvassa olisi perussettiä pojalle.

T-paitaa ommellessa tuli taas vaihteeksi todettua, ettei minä ja raitakankaat tulla erityisen hyvin toimeen keskenämme. Vaikka kait nuo raidatkin saisi harjoittelemalla ja keskittymällä kesyyntymään... Vai mitä luulette?!

Vanhoista pehmeäksi kuluneista farkuistani ompelin vielä yhdet pihapöksyt rikottavaksi. Ja tämähän ei ole suinkaan pessimismiä, vaan arkirealismia parhaimmillaan. Ainakaan viime vuonna en tainnut löytää ainuitakaan täysin ehjiä pihapöksyjä silloin kun oli aika siirtyä asetta lämpimämpään ulkovarusteluun.

T-paitaan tein nappilistan, joka onnistui mielestäni oikein hyvin (tai ainakin jos vertaan sitä edellisiin räpöstyksiin). Rintamukseen aplikoin tähden (olen ihan ihastunut tuollaisiin suttuisiin aplikointeihin), johon  leikkasin silitysarkilta pikku yksityiskohdan. Raitojen kohdistuksia lukuunottamatta paidasta tuli oikein  mieluinen ja kiva!

Samaan syssyyn tein vielä pari päähinettä.

Keväällä pipoa tehdessä ajattelin ettei sitä tarvitse kuin vasta syksyllä, mutta ehei, johan sille löytyi käyttöä jo ennen juhannusta. Juhannuksen jälkeen pääsi kesälätsäkin käyttöön.
 

Käytiin räpsimässä kuvat tulevassa "isojen" huoneessa.

Lastenhuoneiden remppa on taas ihan jäissä, ollut jo pari kuukautta. Mutta kukapa sitä kesähelteillä jaksaa sisällä nakertaa ja sitäpaitsi ulkonakin riittää vielä hommaa vaikka millä mitalla. Kerkeehän sitä syksymälläkin, eipä nuo hommat ole ennenkään mihinkään karanneet. Ja sitä paitsi nyt kun vietetään ulkoilmaelämää niin minua ei edes hirveästi ärsytä tilanpuute ym. pienet asiat. Sivuseikkoja tällähetkellä ;D

Kesäkioski lapsille

Sateisen päivän kääntyessä vähän vähemmän sateiseksi illaksi päätimme lasten kanssa viettää uuden kesäkioskin avajaiset.

Kesäkioskin tekoon sain idean lasten kauppaleikki innostuksesta. Pihalla lojui myös sopivasti yksi ylimääräinen puulava ja kasa, polttopuiksi aiottuja, lastenhuoneen purkuhommista tulleita lautoja.

Naulannyppimis-operaation jälkeen sahasin kehikon laudat ja ruuvasin, lasten avustaessa, paikoilleen. Pitihän sitä näet jonkun pitää kehikkoa suunnilleen kasassa kun omat kädet eivät meinanneet riittää. Laudatkin tuli sahailtua käsisahalla kun meidän oma sirkkeli on niin iso ja jäykkä ettei voimani tahdo riittää siihen. Saatiin teitenkin pienempi sirkkeli lainaan heti kun kioski oli valmis, että olisihan sitä voinut pari päivää odotella. Mutta kun on tälläinen hätähousu niin nyt saan sitten katsella "ei niin suoria"-laudanpäitä :o

Kaksi sivua jätin tarkoituksella auki, jotta leikkejä voi sujuvasti jatkaa kioski ulkopuolellekin. Yksi seinä piti laudoittaa umpinaiseksi, mutta kas kun laudat loppuivat kesken niin siitä tulikin puolikas seinä. Mutta eipä tuo haittaa ulkonäköä eikä leikkejäkään kun saatiin kuitenki hyllyt laitettua seinänpuolikkaaseenkin. Itseasiassa nyt on helpompi seurata keittiöstäkin jälkikasvun leikkejä.

Maalausprojektissa piti lasten tietenkin päästä myös auttelemaan, olivathan he olleet mukana jo kasaamishommassa. Yllättävän vähän siitä sotkua tuli. Pelkäsin pahempaa.

Katon ompelin Ikean jämäkästä raitakankaasta. Saimaisen kankaan jämäsoirosta tein vielä kioskinmyyjälle essun. Sen verran hilkulle meni kangas, että essu piti tehdä kahdesta eri kappaleesta.

Vielä pikku lisukkeeksi piti värkätä (elämäni ensimmäinen) viirinauha. Aika hauska väripilkku!

Avajaispäivän kunniaksi kioskista sai ostaa jäätelöannoksia.

Normaalisti sieltä voi ostella tämän tapaisia herkkuja.

Ylemmän puulootan naputin pikaisesti koekäyttöön. Jos se on toimiva leikeissä niin niitä voisi tehdä lisää. Alemman puulaatikon sain kaupan hedelmäosastolta. Niitäkin voisi olla pari lisää... Pitää siis kulkea kauppareisulla silmä kovana.

ps. Kiitokset kaikille edellisen postauksen kommentoijille!! Sitä kun välistä miettii, että viitsiikö sitä laitella tuollaisia pelkkiä "fiilis-postauksia" missä ei ole mitään sen kummempaa... Toisaaltaan tämä blogi on itselle paikka mihin on kiva tallentaa tekemiäni juttuja kuin myös tehtyjä juttuja!

Tavallisen mukava päivä

Eilen saimme nauttia ihanan lämpimästä kesäpäivästä. Eihän tuollaisena harvinaisen lämpöisenä päivänä malttanut pysytellä kotona vaan pakko oli päästä sellaiseen paikkaan missä pääsee pulikoimaan. Niinpä pakattiin lapsukaiset uimakamppeineen autoon ja kurvattiin kaupan kautta viime kesänä löydettyyn ihanaan retkipaikkaan.

Perillä yritin ottaa muksuista kuvan, mutta mitä vielä, kaikki kolme olivat nenät kiinni maassa eikä kukaan suostunut vilkaisemaankaan kameraan. Pakkohan sitä oli itsekkin lähteä kurkistamaan mitä ne lapset siellä tiirailivat...

Ja siinä ihan lammen rannalla loikki satoja pikkurillinpään kokoisia sammakonpoikasia. Ei siis ihme vaikka jälkikasvu siellä niin maata kuikuili kun riitti siinä itsellekin ihmettelemistä. Tulipahan myös mieleen, että montakohan sammakonpoikasta me kerittiin jo talloa ennen kuin huomattiin ne :o

Lammen raikkaaseen veteen tuli huuhdottua päivän pölyt ja jopa tämä allekirjoittanut uskaltautui heittämään talviturkiksen viimein pois.

Lammen rannalta löytyy useampi nuotiopaikka, mistä yksi ei kuulu niihin vaatimattomimpiin sellaisiin. Sieltä kun löytyy kesäkeittiö patoineen ja pannuineen sekä muineen tarvikkeineen.

Vaikka nuotiopaikka ei ole niitä tavallisimpia, niin tämänkertaiset eväät oli niin tavallista kuin olla ja voi.

Makkaroiden ja karjalanpiirakoiden jälkeen maistui mustikat taivaallisilta.

Tulispa tälläisiä tavallisia, mukavia päiviä tälle kesälle vielä paljon!

Ruohonkorren laulua tänään ymmärrän.
Kuinka tuuli täyttää voi aamuhämärän,
kuinka alla varpujen sykkii elämä,
pieneen hentoon perhoseen valonsäde jää.

Västäräkin virsiä tänään kuuntelen.
Kuinka tuoksuu sateessa kylki sammalen.
Korkea on käytävä metsän holvien.
Hiljainen on huokaus kurjenpolvien.

Sinäkin sen ymmärrät. Sinä kuuntelet.
Näet vilkkaat kiitäjät, sulkaperhoset.
Sinäkin voit rakastaa sisiliskoja,
kanssa pajulintujen laulaa ilosta.

Sinäkin nyt näet sen. Vaivut katsomaan,
kuinka peiponpoikanen kurkkii kolostaan.
Näetkö kun luumupuu kukkaan avautuu?
Joka vuosi uudestaan sekin rakastuu.

Anna-Mari Kaskinen

Huhuuu

Minulla jäi keväällä esittelemättä osa pojalle tekemistäni kesäkamppeista. Muutaman t-paidan kerkesin tänne silloin jo laitella, mutta mm. tämä pöllöpaita on lojunut luonnoksissa jo ties kuinka kauan. Miten lie jäi silloin kaikkien muiden juttujen alle!

Tähän ruskeapohjaiseen pilvikankaasta tehtyyn t-paitaan jatkoin aikaa sitten aloitettua aplikointiharjoittelua. Harjoittelua tuo aplikointi vaatiikin. Ja kärsivällisyyttä! Voisin melkein väittää, että kuvan tekemiseen menee vähintään sama aika mitä t-paidan ompeluun. Mutta ihan kiva se on välistä tehdä jotakin näperryshommaakin ja poika oli ihan mielissään saatuaan ruskealla yötaivaalla (!) lentelevän pöllön paitaansa. Kyllä se kuulkaas palkitsee nähdyn vaivan, kun lapsi on niin innoissaan uudesta vaateparresta (vaikkei itsestä tuo pöllö mikään aplikoinnin tyylinäyte olekkaan ;D )!

Nyt alkaa olla kesäkelitkin kohdillaan ja tämäkin paita on päässyt kunnolla käyttöön. Tai onhan sitä monta kertaa jo käytetty, nimittäin pitkähihaisen alla!

Pidemmittä puheitta aurinkoisia ilmoja teillekin!
Minä lähden tästä lorauttamaan vesitipat tomaateille ja muille lasikopin viherkasveille!

Jäätelölotta

Melkein heti kotiuduttuamme meillä oli perhepiirissä taas yhdet juhlat. Ne vietettiin ihan pikkuruisesti eli iltapalan jälkeen syötiin jälkkäriksi mansikkakakkua. Ja koska juhannuksena tuli syötyä jo perinteistä mansikkakakkua päätin tehdä näihin kekkerihin taas jäätelölotan. Edellisen juhlien suklainen jäätelölotta oli sen verran hyvää, että tuli pakottava tarve kokeilla lottaa mansikkaversiona :) 

JÄÄTELÖLOTTA 

Kääretorttun pohja:

3 munaa

1 1/2 dl sokeria

1 1/2 dl perunajauhoja

3/4 tl leivinjauhetta

Kääretortun täyte:

1 dl kermaa

250g (1 prk) maitorahkaa

mansikoita (muutkin marjat toki käy)

sokeria maun mukaan

1 tl vaniljasokeria

Lisäksi tarvitset 1 l (mansikka)jäätelöä

Valmista kääretorttupohja vatkaamalla munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Sekoita leivinjauhe perunajauhoon ja vatkaa varovasti muna-sokerivaahtoon.

Paista 225 asteisen uunin keskitasolla n.8 minuuttia. Kumoa sokeroidun leivinpaperin päälle.

Valmista kääretortun täyte. Vaahdota kerma ja lisää sinne rahka ja marjat. Mausta vaniljasokerilla ja sokerilla.

Leivitä täyte kääretorttulevyn päälle ja rullaa torttu. Pidä kääretorttua jääkaapissa ainakin tunnin ajan. Täyte pysyy paremmin kasassa kun kääretorttu on kokonaan jäähtynyt.

***

Vuoraa 2 litran kulho kelmulla. Leikkaa kääretorttu n. 1cm viipaleisiin ja vuoraa paloilla kuhon pohja ja reunat. Lusikoi vähän pehmennyt jäätelö kulhoon. Asettele loput kääretorttupalat pohjaksi jäätelön päälle.

Laita vielä koko komeus tunniksi pariksi pakkaseen. Kumoa jäätynyt lotta kakkulautaselle ja nauti heti!

Tässä kulho on vuorattu torttuviipaleilla.

Minulla kävi vähän köpelösti kakun kanssa kun hölmönä laiton sen meidän pikkupakkaseen, jossa on automaattinen sulatus. Niinhän siinä sitten kävi, että juuri silloin pakkanen sulatti itse itsensä kun kakku oli siellä muka jäätymässä niin, että jäätelö kakun sisällä muutui tuotapikaa pöydässä melkein manskikkakastikkeeksi. Yritin ottaa kuvaa leikatusta lotasta, mutta arvannette miten siinä kävi kun kakkua alettiin leikkaamaan...

Mies lohdutti, että nythän minä voin tehdä joku päivä uuden kakun ja ottaa siitä sisälmyskuvan! Taisi siis miekkonen tykätä kakusta :D

Ja eipä tuo itse kääretorttukaan niitä kauneinpia ole, sekin kun meinasi levitä jostakin syystä käsiin. Mutta tämmöistä tämä leipominen on; välillä onnistuu paremmin toisinaan ei! Pääasia kuitenkin on, että maku on kohdillaan, vai mitä ;D

Tänne on tupsahtanut taas muutama uusi lukija, tervetuloa!!!

Hauskaa uutta, alkavaa viikkoa kaikille!!

Reissulöpinöitä

Nyt on kotiuduttu reissusta, saatu tavarat purettua ja valtava pyykkivuori on melkein kesytetty. Toteanpa taas, että jos kotona ollessa tulee pyykkiä paljon niin reissussa sitä tulee valtavasti...

Meidän puolitoista viikkoinen reissunpätkä rajoittui lähinnä aivan länsirannikolle, meren äärelle. Ensimmäisen puoliviikkoisen ilmat eivät niinkään vastanneet mielikuvaani kesälomakeleistä, mutta loppulomasta päästin jo nauttimaaan vähän auringon hellivistä säteistä.

Porin kohdalla olisi kovasti mieli tehnyt käydä kokeilemassa pitkästä aikaa miltä Yyterin santa tuntuu varpaiden alla, mutta armottoman kova tuuli ja taivaalta valuva kaatosade ei houkutellut ulkoilemaan. Närpiön yläpuolella alkoi jo kesälomailmatkin olla kohdillaan! Taivas alkoi näyttämään siltä miltä pitää ja ulkonakin tarkeni syödä eväitä melkein ilman takkia!

Ilmoista huolimatta ihan se oli virkistävää olla muualla kuin kotona! Vaikka ei sillä, kyllä olin jo ihan valmis palamaan kotipesään yhden ja puolen viikon jälkeen.

Meri, aurinko ja valtavat kivet <3

Minä pakkasin yltiöpositiivisena mukaan hellemekkoja, olihan tämä kuitenkin meidän kesäreissu. Eipä tarettu kertaakaan uimaan eikä mekoillekkaan ollut käyttöä, mutta kaisloilla voi kuitenkin merestä aina kalastaa valtavia vonkaleita oli sää mikä tahansa!

Ihan oikein näette! Tonttuhan se sieltä kurkkii!

Satuttiin sattumalta ajamaan Tyynelän Tonttulan ohi ja päätettiin pysähtyä sinne. Päästiin tutustumaan tonttulaan vaikka paikka ei ollut edes auki. Tätä minä kutsuisin hyväksi palveluksi! Olin kyllä kuullut paikasta, mutten ikinä ennen käynyt siellä. Itseasiassa olin aina ajatellut, että Tyynelä on jossakin keski-Suomessa. 

Nyt tuleekin kunnon kuvapläjäys Tyynelästä! 

Katsokaa vaikka, aivan mahtava paikka...

Tyynelän tontut asustavat 1700-luvun pihapiirin eri rakennuksissa.

Tyynelässä tuntui aika pysähtyneen. Kaikki oli päätalosta aittoihin sisustettu pelkillä vanhoilla huonekaluilla ja esineillä. Joka paikka oli täynä pieniä ja suurenpia yksityiskohtia niin, että tutkittavaa ja katseltavaa riitti, lapsille ja meille aikuisemmillekkin, vaikka kuinka!

Tonttuja oli siellä ja täällä, osa täydessä touhussa, osa istuskelemassa ajankuluksi. Tonttuja kurkki myös ikkunoista. Poikamme taisikin kokea tuolla elämänsä kauhunhetket mennessään kurkistamaan verstaan ikkunasta ja huomattuaan siellä hiipparoivan vanhahkon pitkäpartaisen ja harmaapukuisen miehen. Eihän toki tuolla eläviä tonttuja ollut, vaan kylän nikkari oli tullut korjaamaan paria aitan ovea!

Vähän aluksi mietin, että kiva mennä keskellä kesää katsomaan tonttuja, mutta jotenkin noista tontuista tuli mieleen enemmän vanhanajan kotitontut mitä joulutontut. Voihan toki olla, että ne näyttäisivät lumisena joulukuun päivänä enenmmän taas joulutontuilta.

Päärakennuksen toisessa pikkukammarissa oli esillä 1800- luvulta peräisin olevia vaatteita. Olihan ne hienoja, mutta on se vaan hyvä ettei nykypäivänä tarvitse kulkea tuollaisissa leningeissä.

Harmi kun en tajunnut ottaa enempi vaattesta kuvia. Siellä kun oli lastenkin vaateita, kenkiä ja asusteita ym. hienoa.

Toinen pikkukammari, kuin myös yksi aittarakennus, oli täynä vanhoja leluja.

Paikan emäntä on itse käsityönä valmistanut kaikki tontut ja noita tonttuja sai myös ostaa itselle. Jos me asutettaisiin ikivanhaa taloa, niin tuollainen tonttu olisi melkein pakko hankkia istuskelemaan uuninpankolle.

Pihapiirin aitoista löytyi niin tonttujen leipomo, suutari, kappeli ym.

Ja kaikki oli tietenkin sisustettu asiaan sopivalla tavalla.

Pihapiirin yhdessä isommassa talossa oli myös kesäkahvila.

Aika vähän tuli tälläkertaa otettua reissussa kuvia. Suurin osa kuvista oli juuri tuolta tonttulasta. Vaan olihan se hieno paikka! Voin kyllä suositella teillekin!

Varmasti moni hoksaakin, että viimeiset kuvat on otettu Kalajoen hiekkasärkiltä.

Upea paikka ja varmasti olisi vielä upeampi hellepäivänä. Itse vähän yllätyin siitä kuinka täyteen paikka on rakennettu. Liian täyteen minun mielestäni!

Me ei suunniteltu reissua etukäteen yhtään vaan ajeltiin fiiliksen mukaan. Sen verran olisi kannattanut ehkä miettiä tai ainakin tutkia etukäteen paikkoja niin olisi tiennyt missä kannattaa käydä. Ei olisi sitten mennyt niin seikkailuksi, vaan olisi suoraan tiennyt mihin mennä tai mitä mennä katsomaan. Seuraavan kerran sitten viisaanpana tien päälle tai sitten läppäri mukaan vaikka oon niin vastaan sen ottamista reissuihin!!

Tämmöisiä lomakuulumisia tänne! 

Jaksokohan kukaan lukea ja katsella loppuun asti, tuli nääs ennätyspitkä postaus :D