Juhannusmekko...

Tai sitten ei, jos ilmatieteen laitokseen on uskominen! Ja uskonhan minä, tuskinpa tuo ilma päivässä yhtäkkiä kohoaa hellelukemiin! No, joka tapauksessa tälläinen hellemekko tuli ommeltua itselle (jo toukokuussa) ja olenpa kerinnyt tätä käyttääkin silloin aikapäiviä sitten kun elohopea jaksoi vielä kivuta yli kahdenkympin. 

Eipä siis tullut tästä kankaasta itselle huivia vaan keksinkin kokeilla tehdä siitä itselleni kesämekon. Kangasta piti toki kipaista hakemassa Eurokankaasta lisää. Kaavaana mekossa on Burdasta (4/2014) löytynyt mekko/tunikakaava, jota kyllä aika paljon muokkasin. Hetken mietin teenkö mekosta maximittaisen, mutta sitten ajatus kukkapenkissä kyykkimisestä maximekossa tai lasten perässä ravaaminen (olisi kuitenkin pitänyt nostaa helmat ylös, että pystyy juosta :D) täyspitkässä koltussa nostatti niskavillat pystyyn. Ei, en sitten tehnyt vaikka kuinka ne ovat nyt muotia!!

En muista olenko ikinä maininnut yhdestä pikkuruisesta ongelmastani mikä tulee vaatteiden ompeluun?! Minulle ei ole nimittäin oikein avautunut nuo ompelutermistöt ja kirjoitetut teko-ohjeet. Tämä takki taitaa olla ensimmäinen (ja viimeinen) minkä olen ohjeen mukaan tehnyt ja sen jälkeen ompelukset ovatkin olleet enemmän ja vähemmän omaa sovellusta. Hyvin sitä on siti pärjännyt ilman ohjeita.

Tätä mekkoa yritin kyllä tehdä ohjeen mukaan, mutta hyvin laihoin tuloksin! En vaan saa tolkkua ohjeista! Mekko tästä kuitenkin tuli, vaikka eräät saattavat väittää tätä(kin) EerikanErikoiseksi ;D Nurjalta puolelta väittäisin tätä itsekkin Erikoiseksi, mutta onneksi yleisiin tapoihin ei kuulu kurkkia toisten vaatteiden nurjalle puolelle ja oikea puolisko kestää kyllä katseet! 

Kiitos kaikille edellisen postauksen kommentoijille!

Ajattelin laitella kokeeksi sanatunnistuksen päälle. 

Toivottavasti jaksatte ikävästä sanatunnistuksesta huolimatta jättää edelleenkin kommenttia!

 Nyt tämä huusholli hiljentyy Juhannuksen viettoon ja Juhannuksen jälkeen suuntaamme nenämme kohti suomineidon läntisintä osaa. Oooo, meri ja aurinko (toivottavasti näämme tätä jälkimmäistäkin) täältä tullaan!! Niin, että jos armaat lukijani näätte tälläistä heppua käyskentelemässä pesueineen länsirannikolla tulevana viikkona niin tulkaapa nykäisemään hihasta ;D

Ja minusta ei sitten taida vähään aikaan kuulua mitään kun edelleenkin omistan sellaisen puhelimen, jonka erikoisvarusteena löytyy vain herätyskello ja laskin! Ja lomallehan ei tietenkään läppäreitä raahata! Että kuullaanpa seuraavan kerran heinäkuun puolella!

Heipparallaa ja OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA kaikille lukijoille!!

Ja tervetuloa uudet lukijat joukkoon!! :)

Ruusuiset syntymäpäiväjuhlat

Meidän pikkuneitipippurinen täytti kokonaiset kaksi vuotta!

Omaa tahdoa ja vauhtia riittää tällä neitokaisella, vaikka kovasti tuo on jo hidastanut vauhtia sitten alkuvuoden. Kun kokonaista kaksi vuotta tulee ikää täyteen pitää sitä toki pikkuisen juhlistaa kera kummejen sekä muiden tärkeiden ihmisten.

Kiva oli myös järkätä pikkuneidille juhlat kun tyttö on vihdoin selättänyt laaja-alaiset allergiat. Jotenkin olisi ollut ankeaa, jos neiti ei olisi saanut omissa juhlissa syödä mitään herkkuja. Ja aika mielenkiintoiseksi olisi käynyt tarjottavat, jos ne olisi pitänyt värkätä porosta, riisistä, mustikasta ja aprikoosista, mitkä vielä puoli vuotta sitten oli ainoat ruuat mitä tyttö sai syödä.

Perinteisen täytekakun tilalle tein jäätelölotan. Eikkä tuon kääretorttukökötyksen sisältä paljastui vanilja- ja suklaajäätelöä. Jäätelön teon ylijäämävalkuaisista piti tietenkin taas tehdä pikkumarenkeja (käyvät hyvin karkkeina :D ). Lisäksi tein rakkaudenpalaa (tuo suklainen piirakka mikä vilahtaa ylempänä). Niiden lisäksi makealla puolella oli tarjolla kaupan antimia.

Suolapalaksi leivottiin miehen kanssa yksissätuumin kinkku-ananas-tomaattipitsaa sekä jauheliha-paprikapitsaa. Niiden kyytipojaksi tarjoiltiin vielä fetasalaattia.

Kesäjuhlat ovat siitä kivoja, että luonto tarjoilee auliisti ilmaisia koristeita koko kesän ajan. Sen kun vain käy noukkimassa sen hetken parhaimmat. Näille synttäreille käytiin napsimassa juhannusruusuja ja juhannusruusun näköisiä vaaleanpunaisia (nimi?) ruusuja. Yksinkertaiset, mutta kauniit koristelut niillä saikin aikaiseksi.

Vesileikkejä rakastava synttärisankari kerkesi kyllä jo kertaalleen käydä laittamassa koristelun uuteen uskoon ;)

Sitten vielä asiasta kukkaruukkuun eli englanninkielisiin roskaposteihin!!

Minulle on alkanut oikein tulvimalla tulvia niitä (murr.. ärsyttävää) sähköpostiin ja nyt kiinnostaakin tietää, että tuleeko niitä teille muille!??  

Ja erityisesti te, joille pitää kommentteja laittaessa näpytellä se numero-/kirjainsarja, ootteko säästyneet englanninkielisiltä posteilta?

Mietin nimittäin josko sen numero-/kirjainyhdistelmäjutun (ei tule nut mieleen sen oikeaa nimeä!) ottaisi taas käyttöön, jos siitä olisi apua tuohon roskapostiongelmaan...

Etukäteiskiitokset niille, jotka viitsivät auttaa tässä asiassa!!

Kurkistus makkariin (+haaste osa 3)

Kierrätyshaasteen kolmas ja viimeinen osio liittyy niin meidän makkariin, että ajattelin laitella tänne makkarista muutaman muunkin kuin ompeluskuvan. Makkarissa sijaitsee minun ompelu- ja askartelusoppeni, missä näitä ompeluksia pääasiassa tulee tehtyä. Ompelunurkkaani pääset kurkistamaan tästä! Tuo puolisko makkarista on pysynyt samanlaisena sitten makkarin valmistumisen, mitä nyt sinne on ängetty väliaikaissijotukseen pienimpien vaatekaappi odottamaan lastenhuoneitten valmistumista. Niin ja taitaa tuo siisteys noissa kurkistuskuvissa olla liioiteltua! Ei minulla ainakaan pysy ompelupaikka pitkään järjestyksessä ;)

Sängylle tuli ommeltua kaksi uutta tyynynpäällistä kierrätyshengessä. Toinen on tehty vanhasta pitsilakanasta ja toinen vanhasta naisten paidasta. Pitsilakanatyynyliinaan ompelin solmimisnauhat pitämään "tyynynpujotusluukkua" kiinni ja samalla ne toimivat kivana koristeena. Paitatyynyliina oli huippunopea tehdä. Käänsin paidan nurinpäin, leikkasin neliön muotoon ja ompelin etu-ja takakappaleet toisiinsa. Tässä tyynynpäällisessä paidan napituslista toimii tyynynpujotusaukkona.

Yöpöydän virkaa toimittava tuoli on tämän talon peruja. Se löytyi puuvajasta lautojen, halkojen ja muiden poltettavien alta. Sen verran heiluvaa sorttia se on ettei siihen takamustansa uskalla laskea, mutta yöpöydäksi se vallan hyvin käy.

Minulla taitaa olla joku pitsivaihe menossa!
Pitsiliinat ovat palanneet pitkän tauon jälkeen pöydille, pitsisomisteiset tyynynpäälliset sängylle ja sohville, vaatteisiinkin on yhteen jos toiseen tarvinnut värkätä pieniä pitsisiä yksityiskohtia :)

On muuten ollut hauska haaste tämä kierrätyshaaste! Ihan erilailla on alkanut mielikuvitus laukkaamaan kun on pitänyt keksiä kaikki materiaalit ompeluksiin kierrätysjutuista.
Itellä meinasi vaan aika loppua kesken kun tähän pariin viikkoon on mahtunut niin paljon kaikkea muutakin touhua mukaan, mutta sentään jotakin sain minäkin tehtyä :)
Ja varmasti näitä kierrätysjuttuja tulee tehtyä muulloinkin kun vaan nyt...

Tyttösen maximekko (haaste osa 2)

Vanhin tyttö on pyytänyt jo pitkään itselle prinsessamekkoa, tarkoittaen siis mekkoa joka yltää nikkoihin asti. Tämä mekko oli kuulemma melkein prinsessamekko, muttei ihan! Oiskohan väri tehnyt mekosta prisessamaisen ;) Nyt kierrätyshaasteen loppupuolella hoksasin hyödyntää kirpparikasaan joutunutta tunikaani ihan "oikean" prinsessamekon tekoon.

Mekko on siis tuunattu vanhasta tunikastani lyhentämällä olkaimia ja kaventamalla koko mekkoa. Helmasta tuli juuri oikean mittainen, nilkkoihin asti yltävä, pelkkien olkainten lyhennyksellä. Lisäksi käänsin koko komeuden nurinperin eli alkuperäinen takapuoli on nyt mekon etupuolisko. Alkuperäisessä tunikassa oli edessä halkio mikä on nyt mekon takana. Halkioon ompelin vanhasta pitsinenäliinasta leikatun pitsinpätkän ja pari vanhaa pientä kangasnappia. Kangasnapit ovat saatuja, vanhoja, mutta käyttämättömiä nappeja (olivat vielä kiinni pahvinpalassa, tiedättekö sellaisessa vanhanaikaisessa!). Etumus sai koristuksen tästä mekosta ylijääneestä pitsinpalasta ja helmaan tein vielä nahkasta (nahkapalat saatuja) ja vanhan pitsinenäliinan pitsiosasta pienen merkin.

Onko muuten kellään kokemusta nahkan ja pesukoneen yhdistelmästä siis miten nahka käyttäytyy pesukoneessa? Minulla kun on noita nahkanpaloja jemmassa ja niistä saisi kivoja pikku yksityiskohtia vaatteisiin. 

Tämän mekon sydänmerkki saa toimia nyt koekaniinina...

Tässä näkyy vähän tuota halkion koristetta.

Molemmat olivat tyytyväisiä valmiiseen mekkoon, sekä tekijä, että saaja!

Vielä minulla olisi kaksi pienenpientä haasteompelusta esiteltävänä.

Ekaksi ajattelin laittaa kaikki samaan postaukseen, mutta postauksesta tuli sen verran sekava, että teen niistä kahdesta pikkuompeluksesta oman erillisen jutun...

 

Keltainen kuin kesäpäivä (haaste osa 1)

Alkuun muutama epämääräinen jorina aiheen vierestä...

Viime viikko mennä hujahti niin vauhdikkaasti, että enpä ole juurikaan kerinnyt ompelukoneen ääressä istuskella, saatikka sitten tietokoneella.

Ostettiin nimittäin uusi vanha asuntovaunu, jota ollaan pesty, puunattu ja tuunattu. Vielä siinä riittää pesua täksikin viikoksi, mutta onpahan sitten loppukuusta kiva lähteä reissuun puhtaalla vaunulla, että mukavaa hommaa jos ajatuksen siirtää tulevaan! Extrahommaa teetti myös meidän maapläntti kun eihän meidän pihassa alkuun ollut paikkaa asuntovaunulle. Mutta nytpä on ja tuolla se vaunu komiasti nököttää omalla uudella paikallaan! Sitten ollaan myös pitkästä aikaa urkalla nähty sukulaisia ja ystäviä, mikä sekin on ollut tosi mukavaa ja virkistävää. Aika hulina viikko, sanonpahan vaan, vaikkakin tosi mukava sellainen!

Jossakin välissä sain ommeltua aina muutaman saumankin ja lauantai-iltana, tai yötyöksihän se lopulta meni, sain ensimmäiset ompelukset haasteen tiimoilta valmiiksi.

Saanen siis esitellä tyttöjen kerrätyskankaiset kesäkoltut...

Isompi neiti sai vanhasta pussilakanasta Mekkotehtaan Riinen kaavalla tehdyn kesämekon. Vuorina oleva samansävyinen pikkukukkakangas on myös vanhasta lakanasta ja kangasnapit on purettu jostakin (?) tai ainakin niissä oli langat ja pala kangasta kiinni! Tässä mekossa kaikki muu on kierrätettyä paitsi taskun koristeessa oleva pitsinpätkä.

Pienemmän mekko on samasta pussilakanasta tehty. Kaavakin on samasta kirjasta oleva Elina-mekko. Muokkasin pikkuisen kaavaa, pienentämällä kaula- ja käsiaukkoja ja lisäämällä helmaan rimpsun. Helmarimpsu on myös vanhasta lakanasta, mutta pikkukukkaisesta sellaisesta (samaa mitä Riinen vuorikangas). Kaularimpsuihin on hyödynnetty monta vuotta kaapissa lojunut keltapilkkuinen luikerokangaspalanen. Helman "kukkamerkki" on lasten pussilakana ompeluksesta ylijäänyt nauhanpätkä.

Nämä mekkoset suorastaan huusivat pikkuiset yksityiskohdat helmaan.

Elinan rimpsut ja Riinen hihat on rullapäärmätty. Minusta rullapäärmeellä saa kepeän tunnelman mekkoihin ja se sopii hyvin kevyisiin hellemekkoihin.

Nämä mekot oli pakko lähteä kuvaamaan läheiselle niitylle.

Olen tosi tyytyväinen mekkoihin ja niin taisi olla tytötkin.

Näistä tuli IHANAT ja niin KESÄISET <3

Että tämmösiä tänne! 

Tulen kiertelemään kunnolla muidenkin tekeleitä heti kun tästä joutaa istahtamaan pidemmäksi toviksi koneen äärelle!

Jotakin pientä olisi tulossa vielä haasteen tiimoilta, että kaikki kiinnostuneet pysykäähän kuulolla..!!