Keskikesän juhla

Näiden ruusunnuppujen myötä tahdon toivottaa sinulle lukijani

IHANAA JUHANNUSTA ♥

Nyt tämä mamma ottaa pikkuisen irtioton tästä blogimaailmasta!

Kuullaanpa taas sitten kun palaamme reissulta kotipesäämme :)

Taas juhlittiin

Juhlantäyteinen viikonloppu takana!

Meidän kolmonen täytti kokonaista kolme vuotta ja
tokihan sitä piti pikkuneitiä pienesti juhlistaa.

Keskikesän synttärisankari sai täytekakun koristeeksi tietenkin syötäviä kukkasia.

Kakun sisuksista löytyi perisuomalainen makupari eli sipaus puolukkahilloa ja mustikoita
sekä vaniljatuorejuustolla höystettyä kerma-rahkaseosta.

Meinasin aluksi tehdä kakusta trendikkään nakukakun eli jättää kermat reunoilta pois,
mutta jotenkin kakku näytti niiiin alastomalta,
joten päädyin kuitenkin perinteiseen versioon.

Toiseksi kaakuksi tein superhelpon mutakakun. Paksun vadelmakiisselin
sekä kermapursotusten ansiosta siitä tuli astetta täytekakkumaisempi.

Meikäläisellä oli taas suuret suunnitelmat kakkujen pursotuksista,
mutta jotenkin ne suunnitelmat kirjaimellisesti aina lässähtävät ;D
Onneksi EiNiinOnnistuneilla-pursotuksilla ole kuitenkaan vaikutusta makuun. 

Tänne on toivottu kuvia punaisesta kammarista. Vähän huonosti olen kyseistä huonetta jaksanut kuvata kun A. olemme myyneet sieltä ruokapöydän tuolit ja nyt pöytä nököttää tuolittomana ja paljaana (vaikuttaa muuten koko huoneen ilmeeseen). Uudet tuolit siis etsinnässä. B. En ole aivan tyytyväinen edes koko pöytään, mutten myöskään oikein tiedä mitä sille tekisin. Pöytä on kyllä kivan mallinen ja käteväkin, että väri se siinä taitaa tökkiä. Yleensä pidänkin siinä vanhaa pitsilakanaa liinana, mutta nyt vaihdoin vaihteluksi siihen pellavaisen kaitaliinan. Ja C. punaista seinää on hirmu vaikea kuvata, että siitä saisi edes suunnilleen oikean värisen. Ja sitten käy niin kuin tuossa ylläolevassa kuvassa, että kun kukkatapetti näyttää sille mille pitääkin, niin sitten tasaisen punainen seinä on ihan vääränä värinen :O

Mutta tuossapa nyt sitten kuitenkin muutama punainen kuva, toivottavasti niistä saa jotakin tolkkua. Tuolittoman pöydän takamuksen alusina palveli juhlien ajan keittiön pirtinpöydän penkit ja hajanainen valikoima palleja.

Palataanpa sitten punaisesta kammarista vielä synttäreiden tarjoilujen äärelle.

Kakkujen kaveriksi tuli leivottua vielä pieniä suklaamuffinsseja. Kauppareissulta löytyi näppärän kokoisia muffinivuokia, justiinsa sopivia juhliin. Monesti kun sellaiset normaalin kokoiset (siis isot) muffinssit on turhan isoja juhliin, kun pöytä notkuu muutenkin herkuista. Muut tarjoomukset eli karkit, keksit, karjalanpiirakat, dippikasvikset ja sipsit saikin kätevsti noukittua kaupan hyllyltä.

Voi kun ilmat tästä vähän paranisi, siis ettei joka päivä tulisi vettä. Me kun tässä ollaan kovasti mietitty kesäreissua ja tekisi mieli lyödä hynttyyt kasaaan jo ennen juhannusta ja jättää kotinurkat pariksi viikoksi. Tosin nyt kovasti näyttää, että juhannus tulee vielä vietettyä jossakin muualla, kuin auton perässä vedettävässä kesämökissä. Ei, niin paljon ei tee kuitenkaan mieli reissuun, että vesisateella lähdetään. Se kun tarkoittaisi sitä, että päivät pitäisi viettää pikkuruisessa yksiössä neljän vauhdikkaan tenavan kanssa. En halua olla yhtään pessimisti, mutta pelkäänpä, että siinä menisi itse kullakin hermot. Joten ei siis auta muu kuin toivoa vesisateettomia ilmoja ja odotella...

♥♥♥

Sittenpä vielä loppuun huhuilen arvonnan voittajaa!
MieVaan, täällä odotellaan yhteystietojasi vielä muutaman päivän ajan!!

Kukkiva kesäkuu! Ja arvonnan voittaja!

Rakastan kesäkuuta; tätä vihreyttä, kukkasia ja linnunlaulua!

Joka puolella nousee jokin uusi kukkanen ilahduttamaan kauneudellaan.

Kesän parhaimistoa on ehdottomasti se, kun ulkoa saa noukittua kaunistusta myös sisälle asti.

Lapsena rakastin kurjenpolvia ja niittyleinikkejä.

Kävelylenkillä oli pakko napata noita kukkia kimpullinen kotia koristamaan.

Ihanan kesäisen värikäs yhdistelmä tuo keltainen ja violetti onkin. Ihan kesäkuun värinen.

Tai oikeastaan jos kesäkuu olisi jonkin väri, se olisi varmaan sateenkaarenvärinen.

Lapsukaisetkin taitavat olla innoissaan tämän hetken kukkarunsaudesta.

Ainakin pieniä kimppuja ja yksittäisiä kukkia tuodaan harva se päivä.

Tai monta kertaa päivässä ♥

Arvonta päättyi eilen illalla ja on aika julkistaa voittaja.

Tällä kertaa onnettaren eli kolmevuotiaan tyttösen suosikki oli MieVaan !

Laitappa mulle yhteystietosi tulemaan sivussa olevaan s-postiosoitteesi niin saan paketin matkaan!

Kiitos kaikille mukana olleille ja tervetuloa uudet lukijat!

Maximekko ja peruspertsaa

Taas tulisi vaatepostaus!

Ensi kerralla sitten jotakin muuta...

Siskolle tuli ommeltua kevätpuoliskon lopussa pitkänmallinen kesämekko. Siskoseni kun ehdotti sen verran hyvää vaihtokauppaa, että olihan se pakko suostua hälle yksi mekko tekemään, vaikka nämä aikuisten vaatteet eivät kuulu vahvuuksiini. Onneksi mekon toivottu malli oli tosi yksinkertainen ja sopiva kaavakin löytyi Modasta (ja taas unohdin laittaa lehden numeron muistiin). Kangas on Eurokankaan palalaarista ja jotakin liukkaanpuoleista, mutta hyvin laskeutuvaa viskoosia. Ihanhan tuo kolttu onnistui ja saajakin väitti olevansa tyytyväinen siihen ;)

Sitten esittäytyy muutama peruspertsa!

Kaksi tyttöstä sai kesäksi mariannemekot. Ikuisena herkuttelijana mulla tulee tästä puna-valkoraidallisesta kankaasta mieleen marianne-karkit ;) Kokeilin leikata isomman mekon vinoon langansuuntaan ja siitä tulikin ihan kivan näköinen. Ainut, että siinä meni kangasta iso pätkä. Niin iso, että pienemmänkin mekon jouduin leikata ihan vinoon ja ylösalasin, jotta sain kankaan lopuista toisen mekon. No, eipä tullut ainakaan tylsä, kun on raitoja joka suuntaan.

Kärpässieni- ja pallotrikoon jämäpalat muuttuivat isoimman siskon t-paidaksi. 

Kiva kun saa näitä jämäpaloja tuhottua, vaikka melkoista palapeliä se välistä onkin.

Pojalle ompelin Noshilta tilatusta krokotiili-kankaasta pitkähihaisen paidan.  

Niitäkin kun saattaa Suomen suvessa tarvita. 

Pikkiriikkiseksi piristykseksi laitoin raglansaumaan nappilistan.

Poika sai myös joustofroteiset perusperuskotipökät sekä turkoosin tähti teepparin. 

Sekin mallia perus. Näistä niin perusmallin vaatteista on vaikea keksiä mitään sanottavaa 

ja eipä niistä nyt sen kummemmin taida tarvita jaaritellakkaan. 

En malta olla loppuun lisäämättä paria kuvaa meidän pikkuisesta kirsikkapuunalusta, 

joka kukki nyt ensimmäistä kertaa. Toivottavasti me päästään maistelemaan syksyllä 

oman puun ekat kirsikat.

Niin ja arvontaan voi osallistua vielä huomisiltaan asti!

 Siispä kaikki innokkaat ketkä ette ole vielä käyneet osallistumassa,

 niin klikkailkaapa itsenne kipin kapin tänne!

Orelma olkkarissa

Aamulla meillä tepasteli täällä pieni suloinen tyttönen upouudessa Orelma-mekossa ♥

Pienimmälle muruselle tulee harvemmin ommeltua mitään. Ja syy siihen on yksinkertaisesti se, että kahden isosiskon vanhoja vaatteita löytyy meiltä yllinkyllin. Nyt ilmeni kuitenkin tarvetta paremmalle kesämekkoselle ja kaapista löytyi sopivasti palanen tämän takin ompelusta ylijäänyttä vuorikangasta. Tarkkasilmäiset huomaavat, että jouduin tekemään takakappaleen kahdesta osasta ja hihoissakin langansuunnat ei ihan täsmää. Mutta tälläisissä kuviokankaissa tuollaiset "pikkuseikat" eivät hyppää mielestäni kovin pahasti silmille. Ja jee, sainpahan taas yhden jämäpalan kangaskaapista pois pyörimästä.

Mekon kaava on taas, mistäkäs muusta kuin Mekkotehdas-kirjasta. Ja mallina otsikon mukaan Orelma. Ompelin etu- ja takakappaleeseen vuoren puuvillabatistista ja vuorin helma sai brodyyripitsin, kun sellaista sattui olemaan jemmassa. Pääntielle laitoin vielä rusetin koristeeksi. Itse tykkään lopputuloksesta paljon.

Huomaatteko muuten meidän uuden sohvan. Ostettiin se loppupeleissä Ikeasta. Ja näin reippaan kuukauden kokemuksella ollaan kyllä molemmat, sekä minä että toinen puoliskoni tykätty uudesta tulokkaasta. Ainut mikä minua mietitytti ostohetkellä oli sohvan vaalea väri, mutta onneksi päälliset on helppo poistaa pesua varten sitten kun on tarvis. 

Olen tässä viime aikoina huomannut haaveilevani sohvapöydästä ja tänä aamuna raahasin lasten leikkikeittiön ruokapöydän olomallin huoneeseen. Passaa muuten ihan kivasti sinne, tosin lapset eivät olleet kovin mielissään pöydän uudesta paikasta. Se saa nyt kuitenkin olla muutaman päivän olkkarissa niin näen toimiiko meillä edes sohvapöytä. Että jatkanko haaveilua vai heitänkö haaveen romukoppaan. Pienin oli tietenkin heti heittelemässä kynttilät nurkkaan, että ainakin toistaiseksi se saisi olla ihan paljaana, siis jos meille sohvapöytä tässä lähiaikoina hankitaan.

Nyt minua kiinnostaakin, että onko teillä muilla joilla on pieniä lapsia sohvapöytää? Saako se toimittaa rauhassa sohvanpöydän virkaa vai onko se kenties nappuloitten kiipeilypaikka?

Huomaatteko pienen epäröinninpoikasen sohvapöydän toimivuudesta :O

Puusohva on saanut jäädä ilman värikäsittelyä. Tykkään edelleen siitä ihan puunvärisenä ja olenkin miettinyt, että se taitaa toisaiseksi jäädän ihan puupinnalle. Saahan sen sitten helposti muun väriseksi, jos mieli muuttuu. Ja kun se ei edes vaadi sen kummempaa hiontaa niin käsittelyn voi tehdä vaikka talvipakkasilla.

Muistuttelen teitä vielä käynnissä olevasta arvonnasta (klik)!
Käykäähän osallistumassa!

Kesän reissukausi avattu

Terkkuja Repovedeltä!

Käynnistettiin tämän kesän retkeily- ja reissukausi lähtemällä pienelle patikointireissulle Repoveden kansallispuistoon. Pikkuisen olikin jo ollut ikävä noita mahtavia maisemia, kun edellisestä käynnistä oli jo kulunut aikaa.

Me patikoitiin 5 kilometrin mittainen ketunlenkki, joka olikin juuri sopivan mittainen meille. Reitti kulkee sen verran vaihtelevassa maastossa ettei kukaan kerinnyt tylsistyä ja jopa kohta kolmevuotiaskin jaksoi kulkea koko matkan. Vähän mietittiin miehen kanssa, että onkohan 5 km liian pitkä matka lapsille, mutta kertaakaan ei kukaan lapsukaisista valittanut ettei enää jaksa kävellä. Päin vastoin, isoimmat alkoivat loppumetreillä kysellä, että mihin mennään seuraavaksi retkelle. Pienin viihtyi koko matkan mainiosti kantorinkassa.

Nyt vien teidätkin pienelle kuvamatkalle Repoveden upeisiin maisemiin.

Niin kuin tuossa yllä jo mainitsinkin reitti on tosi vaihteleva ja monenmoisia elämyksiä mahtui matkalle. Ensimmäisen puolikilometrisen jälkeen pääsee ylittämään kymmenen metrin korkeudella roikkuvan riippusillan. Onhan se joka kerta oma elämys kävellä heiluvaa siltaa pitkin, vaikka tälläisenä korkeanpaikankammoisena yrittääkin selvitä ylitykset aina mahdollisimman nopeasti ;)

Seuraavan metsäetapin jälkeen pääsee kokeilemaan miten portaiden nousu onnistuu.

Nimittäin reitti kulkee tuon vasemman puoleisen kuvan korkean kallion, Katajavuoren, huipulle.

Kallio kohoaa melkein pystysuorana ylös, joten ilman rappusia sinne ei pääse. 

Huipulta avautuu henkeäsalpaavan upeat maisemat. 

Tuolla onkin kiva hetkenaikaa istahtaa ja huilata. Ja syödä vaikka vähän evästä.

Juuri edellisenä päivänä kaksi isointa lasta pyysivät, että lähdetään kesällä käymään eläintarhassa,

kun he haluaisivat nähdä käärmeen. Vähän ennen nuotiopaikkaa polulla lekottelikin rantakäärme ja kylläpä oli lapsista jännää nähdä käärme metsässä.

Reitin varrella on kaksi nuotiopaikkaa.

Toinen on reitin puolessa välissä ja siellä me pysähdytiin eväitä syömään.

Pitsasta tulee muuten ihan älyttömän hyvää kun sen paistaa/lämmittää nuotiolla. Näin niinkuin vinkiksi :D

Yksi elämys oli se, kun vesi oli noussut tavallista korkeammalle ja polku oli kirjaimellisesti veden valtaama. Ei sentään tarvinnut kenkiä riisua ja kahlata jääkylmässä vedessä, vaan tuota puunrunkoa pitkin, kalliosta kiinnipitäen päästiin kuivalle maalle. Olihan se lapsista jännää ja vanhin sanoikin sen olleen kaikista paras juttu retkellä.

Tästä kuvasta näette vähän mittasuhteita kallioiden korkeudesta.

Polku kulki aivan rantaa pitkin.

Aivan reitin lopussa pääsimme leikkimään lauttureita kun ylitimme järven käsikäyttöisellä lossilla.

Mies kiskoi järven toisella puolen olevan lautan laituriin meidän muiden ihaillessa kesäistä järvenselkää. Rehkiminen jatkui, kun vielä piti koko perhe kiskoa vastarannalle. Oli kuulemma yllättävän raskasta hommaa. Minä puolestaan tyydyin pitämään jälkikasvun lautan sisällä. Vastarannalle päästyä ei matkaa parkkipaikalle ollutkaan enää kuin kivenheitto.

Oikein oli virkistävä pieni patikkareissu. Itse nautin tälläisillä retkillä eniten kiireettömästä yhdessäolosta. Kävellessä on hyvää aikaa höpötellä yhdessä ja ihastella ympärillä olevaa luontoa. Ja se hiljaisuus mikä metsässä on, on suorastaan terapeuttista. Yllättävää kyllä, harvoin lapsetkaan pitävät kauheaa möykkää metsässä tai sitten ne kovat äänet hukkuvat puiden syliin.

Ajatelkaa nyt on jo kesäkuu! Tottapuhuen minulla on kesäfiilis karkuteillä. Jotenkin tuntuu vielä ihan keväältä. Ehkäpä tämä johtuu yksinomaan ilmoista. Täällä on kyllä ollut ihan hienoja päiviä, mutta kamalan tuulisia ja viileitä. Ei taida olla vielä yhtään t-paitapäivää tänne meille yltänyt, jos nyt on muuallekkaan suomenmaahan. Onneksi kesä on vielä ihan alussa! Mekkokelejä odotellessa muistuttelen teitä vielä ARVONNASTA!!