keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Se huikaiseva tunne kun ensimmäiet kevätkukkaset kukkivat


Se on niin huikaisevan mahtava tunne keväisin kun huomaa tasaisen harmaanruskeasta maasta pilkistävän jotakin elävää.
Silloin on pakko uskoa, että pitkä ja pimeä talvi on taittunut ja lämmin kesä tekee tuloaan...


Miten aikaiset kevätkukkaset näyttävätkin niin kauniin haurailta paljasta maata vasten!? 


Siksi varmaan joka syksy on pakottava tarve istututtaa aina vaan lisää aikaisia kevätkukkia...

Mutta miksi ne samat kukat mitkä ikuistin jo viime- ja edellisvuonnakin pitää kuvata aina vaan uudelleen... :)

Tänään ollaan nautittu lasten kanssa aimo annos aurinkoa ja tuoksuteltu märkää multaa.
Haravoidakkin kerittiin mikä ei kyllä kuvista näy, koska otin ne ennen kuin tartuin haravanvarteen :)
Ja pakkohan sitä oli haravoidessa suunnitella uutta kukkapenkkiä ja istutuksia!


Sitruunaperhosiakin nähtiin, se tietää kuulemma onnellista kesää :)
Niistä en vaan kerinnyt napata kuvaa.

 
Löydettiin taas uusia kevään merkkejä. Niitä ollaan etsitty lasten kanssa pitkin kevättä.
Sinivuokot olivat avaamassa kukkiaan. Siirsin niitä viime vuonna meidän pihan reunalle ja osa olikin ilokseni selvinnyt siirrosta elävänä!


Metsästäkin on jo lumet sulaneet, eikä metsäkauriiden tarvitse enää tulla pihalle hakemaan ruokaa. Niinpä minunkin istutukset säästyvät ja saan nauttia niistä hetken päästä...
Ne syödyt tulppaanit ja narsissit ovat saaneet uutta potkua ja ovat lähteneet uudellleen kasvuun. Tosin lehtien latvat kynittynä, mutta kuitenkin!


Kevät ja alkukesä on niin parasta aikaa kun jokapäivä löytää luonnosta uusia ihmeiden alkuja. 
Kun yksi kasvi lakkaa kukkimasta niin jo seuraava aloittaa...
Ja minä nautin!!

Onko täällä muita tälläisiä keväthöperöitä?

Sitten vielä lopuksi...
Joku varmaan huomasikin, että olen muuttanut hieman blogini nimeä! Syy siihen on se, että olen löytänyt sellaisen blogin joka kantaa melkein samaa nimeä kuin oma bloginikin. Minun mielestä on vähän hölmöä pitää melkein samaa nimeä ja koska oma blogini on tuoreempi niin ajattelin muuttaa vähän nimeä.
Olkoon tämän blogin nimi tästäedes: valkoinen talo tarinoi!
Toivottavasti tämän nimistä blogia ei ole toista. Tällä kertaa kyllä googletin nimen eikä sitä kautta ainakaan löytynyt toista!

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!
Me aletaan tästä tyllerön kanssa leivonta puuhiin. Ylihuomenna olisi meinaan luvassa 4-vuotis pippalot :)

2 kommenttia:

  1. Kevät meinaa saada minut hulluksi kauneudellaan! :) nauti siitä, että sulla on oma piha, mitä tutkia ja kuopsutella. :) sitä jää paljosta paitsi tämmösessä rivarikämpässä!

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä tästä omasta pihasta osaa niin nauttia :) Sen verran monta vuotta on tullut asuttua kerrostalossa... Jospa sääkin pääset joskus laittelemaan omaa pihaa!

    VastaaPoista

Kiva kun ilahdutit pienellä merkillä ♥