Jo oli aikakin

Tiedättekö sen tunteen, 

kun jotakin asiaa tulee vitkuteltua ja vatkuteltua, mietittyä ja punnittua. 

Liian kauan kun vitkuttelee, ei oikein enää osaa edes tarttua asiaan. 

Ei varsinkaan saada aiottua hommaa alulle.

Joskus se asia on niinkin pieni kuin päiväpeitteet, niin kuin nyt.

Näitä lastenhuoneen päiväpeitteitä olen miettinyt ja vatvonut.

Välillä unohtanutkin koko päiväpeiteettömyyden.

Alkuun ei löytynyt sopivaa kangasta, sellaista mitä olisin halunnut.

Lopulta nappasin yhdellä Ikean reissulla sen kummemmin miettimättä 

harmaa-valkoraitaisen pussilakan ja muuta päiväpeitetarviketta matkaan. 

Sitten en saanutkaan hommaa aluille.

Nyt lopulta kyllästyin tarvikepinoon (sillä aika paljon nekin veivät tilaa kangaskaapissa) 

ja hurautin päviäpeitteet valmiiksi.

Kyllä sitä välillä on suorastaan hölmö, kun tulee vitkuteltua tämmöisissä asioissa, 

missä toteus on näinkin nopsaa.

Päiväpeitetarvikkeiden ja tämän projektin jämistä 

ompelin vielä lasten kokoisen torkkupeiton.

Arvatkaapa mitä mietin näitä kuvia ottaessa?

Että miten ihmeen hyvin lastenhuoneen maton maalatut raidat ovat kestäneet käytössä.

Maalasin useampi vuosi sitten kauhtuneeseen olkkarin mattoon mustia raitoja

 ja niin matto sai vielä uuden elämän lastenhuoneessa. Mietin silloin, 

että miten raidat mahtavat pysyä käytössä ja eritoten pesussa, mutta niin vaan ne ovat kestäneet. 

Ihan parasta tämmöinen kierrätys, kun voi antaa vielä tuhoontuomitulle tavaralle uuden elämän.

Nyt pitäisi alkaa leivonta- ja siivouspuuhiin, sillä huomenna vietämme meillä 

20 sukulaisnaisen voimin naistenpäivää. Voi, että miten olen odottanutkaan huomista! 

Niin harvoin sitä näkee nykyään näitä naisia ♥ Ja oma vapaapäiväkin on tervetullut, 

kun eipä niitäkään liikoja ole tässä vuosien varrella ollut ;D

Huippu viikonloppu siis tiedossa!

Mukava viikonloppua myös sinulle lukijani ja täällä piipahtava ♥