Syystakki

Aurinkoiset, ehkä vähän kirpsakatkin päivät ovat syksyn parhautta. 

Aurinko saa ruskan oikein hehkumaan, aivan kuin koko luonto kylpisi kullassa.

Parhautta on myös pienen ajomatkan päästä löydetty kaunis retkikohde.

Yhtenä aurinkoisena syyspäivänä lahdimme kuvaamaan tyttären 

uutta syystakkia löytämäämme retkipaikkaan. Ompelin takin oikeasti jo huhtikuun lopussa, 

mutta vapusta alkaneet helteet saivat sen aikaan, että takki unohtui kuistin kaappiin. 

Nyt syystuulten puhaltaessa on takille ollut vasta tarvetta.

Kyllä on tarkaa homma tuo kolmosluokkalaiselle ompelu, sen vaan huomasin. 

Ei saanut olla sitä ja tätä ja sitten piti olla sellaista ja tälläistä. 

Lopulta löytyi (melkein) mieleinen malli vanhasta Ottobre-lehdestä ja tälläinen siitä sitten tuli.

Minusta takin malli on kaunis, tyttären mielestä ihan ok ;D

Syksyn mittaan on tullut jo useamman kerran ajeltua haistelemaan suon tuoksua.

Jotenkin suomaisema on tuntunut nyt hirmuisen rauhoittavalta. Ja kauniilta.

Yhtenä päivänä lähdin sinne kippo mukana ja hyvän mielen lisäksi sain kotiinviemisiksi 

myös muutaman leivontamarjan. Isoja, tummanpunaisia marjoja poimiessa ajatukset 

kulkeutuivat kuin varkain muutaman kuukauden päähän. 

Osan karpaloista ajattelin säästään joululeivonnaisiin.

Ruska on nyt kauneimmillaan. 

Vielä hetken saan nauttia räiskyvästä luonnosta, 

sitten syystuulet puhaltavat puut taas paljaiksi. 

Siinä kohtaa viimeistään alkaa ajatukset kääntymään joulua kohden, ainakin minulla. 

Onko sinusta liian aikaista puhua joulusta? 

Olen ripustanut paperitähdet ikkunoihin viimeistään pyhäinpäivänä ja hoksasin, 

ettei sinnekään ole enää kuin muutama hassu viikko.

Loppuu  vielä muutama kuva takin yksityiskohdista.

***

Syysauringon lämmittäviä säteitä sinun ja minun päiviin ♥