keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Rikkauttako?


Ulkona paukkuu pakkanen, elohopea on laskenut iltaisin  jopa kahteenkymmeneen asteeseen. Kevääseen tuntuu olevan matkaa. Auringon noustua pahin pakkanen hiljalleen kuitenkin hellittää ja auringon säteiden lämmittäessä poskipäitä huomaan, että kyllä se kevät taitaa kuitenkin tehdä tuloaa hiljalleen, mutta varmasti. Kohta huomaan, että esimmäiset kukkaset puskevat maasta ja siitä se taas lähtee. Kevätriemu, se tuli taas! Miten pakahduttavan ihanalta heräävä luonto taas tuntuu ja näyttää. Joka päivä pihalta löytyy jotakin uutta seurattavaa ja ihasteltavaa. Ja se valo ja valoisuus, siitä ei voi saada kylliksi!



Keväällä alkaa kesän kutkuttava odotus. Kaikki ihanuus on vielä edessäpäin. Kokonainen lämmin ja huoleton kesä. Niin, keväällä sitä aina ajattelee (ja toivoo), että kesästä tulisi sopivan lämmin ja huoleton. Viime vuosina en ole mennyt takuuseen tuosta lämmöstä ja onko se kesä kuitenkaan aina huoletonkaan. Ei ehkä, mutta onhan se eritavalla leppoisaa aikaa, on lomia, mukavia reissuja, yhteistä olemista ja tekemistä perheen ja ystävien kanssa. Tavallaan siis rennon huoletontakin. Ja joka vuosi aina yhtä ihanaa, kun koko kesän kauneus on juuri siinä! 


Yhtäkkiä kesäaamuissa soi syksyn haikea sävel, nurmikolla viipyy kaste tavallista pidempään ja yötkään eivät ole enää valoisia. Syksy tekee tuloaan. Joka vuosi se on aina yhtä haikeaa. Nykyisin olen myös huomannut olevani jopa helpottunut syksyn tulosta. Haikealta tuntuu hyvästellä taas kesä, seuraava kesä kun tuntuu olevan taas pitkän matkan päässä. Helpottavalta tuntuu, kun syksy tuo arjen tullessaan, sen tutut tavat ja rytmit. Niitä huomaan pienten lasten kanssa kesän jälkeen taas kaipaavan. Ja olenhan myös syksyihminen, rakasta kuulaita, kultaisia päiviä ja syksyn haikeutta.


Lähes joka vuosi syksyä kuitenkin kestää niin pitkään, että talvea ehtii jo kaipaamaan. Pimeyden, paljauden, kuran ja loskan vaihtuessa valkoiseen puhtauteen tuntuu, että talvi on parasta mitä tiedän. Luminen maisema, pakkashanget, ulkoilut pakkasen puriessa poskia ja kevätauringon kimaltelu lumessa, voiko parempaa ja kauniinpaa olla. Kevättalven aurinko... niin silloin huomaan nauttivani erityisesti talvesta ja samalla kaipaavani pikkuisen jo kevättä.

Minusta neljä vuodenaikaamme on valtava rikkaus. Jokaisesta vuodenajasta lötyyy paljon hyvää ja kaunista. Monesti olen ajatelleut, että jos aina olisi kesä, niin siihen varmasti kyllästyisi. Nyt on aina jotakin mitä odottaa ja mistä unelmoida. 

Pidätkö sinä neljää vuodenaikaamme rikkautena?


Sain Tauvonpaikan Kaisulta haasteen missä oli tarkoitus kuvata samaa paikkaa neljänä eri vuodenaikana. Haaste kuullosti sen verran kivalta, että päätin tarttua siihen. Oma haaste oli vain löytää samasta paikasta neljä kuvaa, missä näkyy selkeästi vuodenaikojemme vaihtelut. Kesähuoneemme ympäristö oli ainut mistä löytyi sopivat kuvat. Ainut, että en löytänyt siitä kuin yhden ainoan rehellisen kesäkuvan (mitä ihmettä, enkö tosiaan kuvannut kesähuonetta viime kesänä ollenkaan!). Sekin on otettu iltapäivällä, jolloin pihaamme ei enää paista aurinko, vaan se alkaa olla jo tosi hämärä. Kukkapenkkikään ei anna vielä parastaan alkukesällä, jolloin kuva on otettu. Liitin joukkoon yhden kevään ja kesän välimaa-kuvan (samalla näette vähän arkirealismiakin, tosin kaikki tilpehöörät on kerrankin jossakin muualla kuin nurmikolla ;D ).

Kuvissa näkyy hyvin myös kesähuoneen rakennusvaiheita. Ekassa, tokassa ja kolmannessa kuvassa sisäpuoli oli vielä tekemättä ja portaitakin vasta aloitettu rakentamaan. Tulevana keväänä pitäisi rappuset vielä viimeistellä ja rakentaa seinää ja luukkua kesähuoneen ja rapusten alla olevaan säilytystilaan. Kevättä siis odotellessa :)


ps. Tästä saa napata haasteen mukaan, jos joku haluaa!


10 kommenttia:

  1. Puit omatkin fiilikseni vuodenajoista todella hyvin sanoiksi :) <3 Keväässä parasta on se tunne, kun luonto puhkeaa kukkaan ja kesä on vasta edessä päin ja kesä on jotenkin huoleton, niinkuin kuvasit :) Itse ainakin alan loppukesästä jo odottaa syksyä ja ruskaa ja kirpeitä aamuja. Myöhemmin syksyllä sitten alkaakin odottaa joulua ja sen myötä lunta ja talvea. Joulun mentyä katse kääntyy taas kohti kevättä :) Neljä vuodenaikaa ovat mielestäni kyllä suunnattoman iso rikkaus! <3 Mukavaa kevään odotusta sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi se suorastaan aika tylsää, jos meillä ei olisi näitä neljää vuodenaikaanme. Selkeät vuodenajat tuovat vuoteen vaihtelua ja on aina jotakin mitä odottaa ja mistä haaveilla. Kurasta ja loskasta en piittaa ja se välillä harmittaakin, kun monesti kunnon talvi alkaa vasta niin myöhään ja marras-joulukuu on sellaisia kuravuodenaikoja, tuntuu ettei ole syksy mutta ei talvikaan. Onni on siinä vaiheessa tuleva joulu 😊 Kiitos sinulle Riitta ja ihanaa kevään odotusta myös sinne ❤

      Poista
  2. Ihanat kuvat 😍 kyllä tämä vuodenaikojen vaihtelu on rikkaus, ehdottomasti. Nyt mulla kyllä alkaa olla tämän talven kiintiö täynnä näitä kovia pakkasia, että tervetuloa siis kevät ja aurinkoiset kelit. Eihän tämä vauvakaan uskalla näin kylmään maailmaan syntyä ja oma olo alkaa olla aika tukala jo 🙊 Innolla odotan ensi kesääkin, näen että onko vuime kesänö tehdyt ruusupenkkini alkaneet kasvaa ja kukkiikohan ne jo 😊 aurinkoisia päiviä teille sinne valkoiseen taloon 🌞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä päin talven tulo taas viipyi sen verran etten ole vielä talveen kyllästynyt. Mutta kyllä minäkin huomaan jo usein ajatuksien karkaavan kevääseen. Ihana on sitten taas päästä pihahommia tekemään ja odotan myös ekaa kevättä kun pääsemme nauttimaan tuosta kesähuoneestamme. Ja tuo on aina yhtä jännää odotella, että pääsee näkemään onko viimevuotiset istutukset selvinneet talvesta ja mitkä sipulikukat tänä keväänä nousevat. Mukavia päiviä sinnekin ja tsemppiä ❤

      Poista
  3. Aivan ehdotton rikkaus kyllä neljä vuodenaikaa. Vaikea valita omaa suosikkivuodenaikaa, kun jokaisella on niin omat hyvät puolensa, samoin myös omat harmituksensa. Just nyt nautin mahtavista hiihtokeleistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään osaa päättää mikä on kaikista paras. Nyt tuntuu kun aurinko paistaa ja pakkasta riittää, että talvi on lähes parasta mitä tiedän. Toisaaltaan lähestyvä kevät kutkuttaa yhä enemmän ja enemmän, että onko se kevät kuitenkin lempparivuodenaikani 😃 Pääasia lienee, että nauttii just siitä ajasta mikä kulloinkin on, niin kuin sinäkin nautit upeista hiihtokeleistä mitä tämä kevättalvi on tuonut tullessaan 😊

      Poista
  4. Ihanasti kerrottu vuoden ajoistamme ❤ Itse en ole talvi-ihminen, mutta on siinnäkin ajassa oma kauneutensa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatiaiskanasen Elämää ❤ Jokaisessa vuoden ajassa on kyllä omat kauniit ja hyvät puolet. Ja talven jälkeen tulee aina kevät, se tuntuu tällä hetkellä parhaalta vuodenajalta 😍

      Poista
  5. Neljässä vuodenajassa on omat, ihanat sävynsä. Siksi ne ovat ehdottomasti rikkaus. ❤

    Muistan, että lapsena olisi riittänyt kaksi vuodenaikaa, kesä ja talvi, sillä silloin oli eniten aktiviteettimahdollisuuksia. En myöhemmällä nuoruusiälläkään syksystä kovin tykännyt, mutta nyttemmin olen oppinut siitäkin vuodenajasta tykkäämään. Onhan syksyiset tuoksut ja kuulaat aamut jotain ihmeellisen ihanaa! 💛

    Mukavia maaliskuun päiviä sinne teille! 😙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas muistan, että pidin jo lapsena kaikista vuoden ajoista, toki kesä pitkine lomineen oli kaikista paras. Keväällä oli aina juhlaa, kun sai ottaa pyörän,hyppynarut yms. esille, puhumattakaan sitä kun sai vaihtaa talvikengät lenkkareihin. Monesti rakensimme pihalle koteja pääsiäismunista saamillemme pienille hahmoille heti kun ulkona tarkeni olla ilman käsineitä. Syksyllä taas rakasti pimeneviä iltoja ja sitä kun silloin keksittiin jännittäviä leikkejä pimeässä. Kiitos Kaaru ja aurinkoisia päiviä myös teille 💛

      Poista

Kiva kun ilahdutit pienellä merkillä ♥