torstai 4. tammikuuta 2018

Pientä ja suloista


Mattimyöhäinen täällä taas hei! Välipäivinä hoksasin, että minun on ollut koko syksyn tarkoitus neuloa meidän tulevalle vauvalle muutamia juttuja. Niinpä yksi päivä tekaisin isosiskon pipoprojektista jääneestä lankanyssäkästä vastasyntyneen kokoisen pipon. Ja jos yhtään raskauden kulusta voin päätellä, niin tämä vaaleanpunainen suloisuus pääsee vielä lämmittämään pienen päätä. Mutta koska aivan varma en voi kuitenkaan olla, niin nyt puikoilla oleva astetta suurempitöisestä villatakista en uskalla tehdä näin tyttömäistä. Pientä kilpajuoksua on ilmassa, sillä pelkään, että tällä minun neulontavauhdilla pikkuinen on kerinnyt syntyä ennen kuin saan neuletakin valmiiksi.




Koko syksyn ajattelin ettei vauvan neulejutuilla ole vielä kiirus ja niinpä olen neulonut kaikille muille kuin vauvalle. Tuleva isoveli sai merinovillaisen pipon ja tuubihuivin lämmikkeeksi talven kauppa- ja kyläreissuille. Vanhemmalle pojalle aikoinaan ompelemani villakangastakkikin sattui olemaan pikkuveljelle juuri passelin kokoinen, että kyllä nyt pienen miehen kelpaa. Nyt vain soisi sen talven ja pakkasten viimein saapuvan. Isosisko piti ottaa kuvauksiin höpöttäjäksi ettei pikkuveli livistä salamana paikalta :D Tyttösen pipon ja tuubihuivin neuloin viime talvena.


Vauvan pipon neuloin siis isoimman isosiskon piposta jääneestä lankanyssykästä. Isosisko sai itse valita Klompelompe-kirjasta pipomallin ja värin ja tälläinen hempeän merinovillaisen kukkapipon tyttönen sitten halusi. 


Eilen illalla vauvan villatakkia tikuttaessa mietin, 
että miksi ihmeessä jätinkin sen taas näin viimetinkaan. 
Onko täällä muita joilla asiat meinaa toisinaan jäädä viimetippaan?



Laittelenpa loppuun vielä muutaman aika päiviä sitten pojille ompelemani jutun. Mukava saada nämä yksittäisetkin jutut itselle tänne blogiin muistoksi, vaikka nämä on ihan eri sarjaa muun postauksen kanssa  ;) Isompi poika siis sai t-paidan ja pipon ja pikkuveli pipon. Tosi harvoin tulee enää ommeltua vaatteita lapsille. Ei vaan tahdo aika riittää. Välillä se ihan harmittaa, mutta toisaaltaan viimeaikoina olen taas neulonut minun näkökulmasta tosi paljon. Aikansa siis kutakin. Olen muuten tykästynyt tekemään nahkasta yksityiskohtia asusteisiin. Pienellä nahkapalalla saa heti ihan eri ilmettä pipoon tai huiviin. 

Muutamia muitakin juttuja on tullut syksyn aikana neulottua, mutta niistä taidankin tehdä joku kerta ihan oman postauksen, kun tämäkin tahtoi venyä jo aikas pitkäksi. Ensi kerralla postaan kuitenkin ihan muusta aiheesta kuin neuletöistä! 


25 kommenttia:

  1. Kauniita kamppeita! Suloisia lapsia söpöine vaatteineen. Neulominen on siitä mukavaa hommaa, että sitä voi harrastaa samassa tilassa muun perheen kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja neuletyöt on minusta helpompi aloittaa ja lopettaa tai tehdä pikkupätkän kerrallaan, mitä ompeluksia. Ompeluissa minua turhauttaa se, että monesti kerkeän laitella vain koneet valmiiksi ja ommella pari saumaa ja sitten tulee keskeytys. Nyt tuntuu, että lankatyöt on enempi mun juttu. Kiitos Pikku Akka ❤

      Poista
  2. Voi! Nyt on todellakin pientä ja suloista! Ihania!

    https://www.stoori.fi/rakkaudella-henna/

    VastaaPoista
  3. Ihania asusteita. Jaa että viimetinkaan... Täällä ei tulis valmiiksi mitään, jos ei sitä olis! 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi on viimetippa 😁 Kiitos Maiju ❤

      Poista
  4. Ihania ompeluksia ja neuloksia pienten suloisten päällä! Onneksi on olemassa "viimetinka! Käytän sitä usein. :D Kovasti iloa ja voimia viimeisiin odotuksen päiviin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika usein se on täälläkin käytössä 😁 Vaikka periaatteessa inhoan, kun asiat jäävät roikkumaan, niin miten ihmeessä en silti osaa aloittaa niitä ajoissa tekemään! Kiitos Maria ❤

      Poista
  5. Aivan hurmaavia ❤ niin kauniita ❤
    Täällä pipot kovassa käytössä, ja tuo kukkapipo olisi niin täydellisesti oma juttuni 💖 saman tyyppisiä muutama löytyy, mutta ikinä pipoja ei ole liikaa 🤗

    Kovasti voimia sinne 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta kukkapiposta tuli kyllä aika ihana 😍 Kiitoksia sinulle ❤

      Poista
  6. Suloisuus tosiaan tulevalle pienokaiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika söpönen tuosta pikkupiposta tulikin 😍

      Poista
  7. Onneksi on viimetippa, muuten jäisi paljon asioita tekemättä.. ;) Ihania neuleita olet ahkeroinut! Tsemppiä viime hetkiin ja itse koitokseeb! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma, viimetippa antaa vähän potkua tekemisiin 😉 Oikeasti se on kyllä välistä vähän stressaavaa, kun asiat jäävät roikkumaan, mutta itestähän se useimmiten on kiinni 😅 Kiitos sinulle Raisa ❤

      Poista
  8. Ihania olet taas Eerika tehnyt ❤️ Täällä saa nyt alkaa jännittää siis vauvauutisia �� Mielenkiinnosta kyselen, että minkälaisia oireita sulla tyttö-oloon kuuluu? ☺️
    -Essi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Essi ❤ Mulla ollut tyttöraskauksissa alkuraskauden pahoinvointia ja pojista pahoinvointi alkanut vasta puolen välin paikkeilla. Tässä raskaudessa pahoinvointi kestänyt kyllä tänne ihan loppuun asti, muttei onneksi läheskään niin rajuna mitä alussa 😌 Kohta pitäisi onneksi helpottaa kun pikkuinen syntyy!

      Poista
    2. Onpa jännä :) Kovasti voimia loppuodotukseen ja itse synnytykseen! Mielessä olet ❤️

      Poista
  9. Ihania neuleita oot saanu aikaan! Kyllä noissa kelpaa isomman ja pienemmän lämmitellä. Itellä yleensä aina loppuraskaudesta alkaa joku kumma käsityöinnostus. Mukava istua neulomassa niin ei niin malttamattomana vaan odota, että koska se pieni päättää syntyä :)

    Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, joutenolo se pahinta tässä odottamisessa on! Mieluummin touhuaa jotakin ja saa pidettyä ajatukset samalla kurissa. Itellä vielä olo ollut lopussa sen verran tukala, että tuo sohvalla istuminen ja neulominen on ollut oikein passelia hommaa 😉 Kiitoksia sinulle kommentista ❤

      Poista
  10. Niin pieniä, suloisia, kauniita. <3 Ihanasti olet jaksanut siellä ahertaa. Toisaalta se taitaa olla se loppuajan pesänrakennusvietti, joka antaa lisäpontta ja -potkua elämään.

    Kaukohalaus täältä ja kaikkea hyvää loppusuoralle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotakin sellaista se osittain varmasti on! Ja minä ainakin meinaan turhautua näin loppumetreillä, jos pitää vaan olla. Mieluummin touhuaa jotakin pientä, niin pysyy ajatuksetkin kurissa. Tuo sohvalla istuminen ja neulominen on näin lopussa oikein hyvää hommaa, kun olokin alkaa olla jo melko kankea 😉 Kaukohalaus tuli perille, lämmin kiitos siitä ❤

      Poista
  11. Ihania käsitöitä olet tehnyt <3 Itsekin tein tänä vuonna joululahjaksi conssisukkia ja vaikka mitä ja kuvittelin, että onhan minulla aikaa kun olen syksyn sairaslomalla. Noh, huomasin miltei jokaisen lahjan kohdalla tehneeni sen valmiiksi viimeisellä mahdollisella hetkellä, edellisenä iltana :D Mukavaa loppuodotusta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta <3 Kyllä tulee monesti todettua, että onneksi on se viimetippa ;D Vaikka välillä se kyllä stressaakin, kun tulee jätettyä asiat viime hetkelle roikkumaan, mutta omahan se vika on!

      Poista
  12. Oi miten kauniita vaatteita ja asusteita siellä on ehditty puuhastelemaan<3 Hirmu nätti käsiala sinulla neuleissa. Pipo on kyllä supersuloinen ja pianhan se pääse käyttöön:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villa Pipo ❤ Tuosta neule käsialasta pitää vinkata, että kun valmiin neuletyön laittaa kosteiden pyyhkeiden väliin useammaksi tunniksi, niin se tasoittaa ja siistii pintaa ja valmiista työstä tulee ihan eri huolitellun näköinen.

      Poista

Kiva kun ilahdutit pienellä merkillä ♥