maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kaipuu


Minä viihdyn hyvin meidän kodissa, rakastan meidän pihaa ja mielestäni meidän talo on hyvällä paikalla. Siltikin huomaan yhä enenemissä määrin kaipaavani ympärilleni enemmän luontoa. Rauhoittavaa ja voimauttavaa luontoa. 


Kaipaan sitä, että kesäiltaisin avoimesta ikkunasta kuuluisi vain puiden suhina vaimean liikenteen melun sijaan. Kaipaan hiljaisuutta lenkkipolulle. Miten ihanaa olisi kulkea tuttua hiekkatietä ilman vieressä kulkevan ison tien meteliä. Haluaisin kotipihalla tuijottaa jotakin muuta kuin naapurin talon seiniä ja pihoja erottavaa aitaa. Kaipaan enemmän hengitystilaa. 



On onni asua keskustan kupeessa ja siltikin metsän reunassa. Mutta siltikin palvelujen läheisyyden helppouden keskellä huomaan kaipaavani enemmän omaa rauhaa. Luonnon läheisyyttä ja sen tuomaa hiljaisuutta. 


Onneksi meillä on pakopaikkamme. Peltojen ja metsän keskellä. Pienen järven rannalla. Siellä on paikka, missä pääsee arjen kiireitä ja melua pakoon. Ojan pientareilla kasvava kukkameri, käen kukunta, joutsenen öiset huudot, järven pinnalla leikkivä aamusumu ja metsäntuoksuiset hiekkatiet. Ne on niitä mitä rakastan ja mistä ammennan voimaa. 



Vuosia sitten menetin oma mielenmaisemani, sen paikan mikä oli aina ollut ja mikä tuntui enemmän tutulta mitä välillä minä itse. Mistä tunsin saavani voimaa arkeen enemmän kuin mistään muualta. Nyt saan nauttia uudelleen samoista ja kuitenkin erilaisista asioista, uudella paikalla. Se tuntuu suurelta onnelta ja ihmeeltä. Ikinä ei voi tietää mitä seuraavan mutkan takan on! Elämä on ihmeellistä



Kuvasin tyttösten uusia mekkoja pakopaikkamme läheisyydessä. Rakastan niin kiemurteleviä hiekkateitä, joiden reunamat ovat yhtenä kukkamerenä ja kapeita metsäteitä, joiden pientareet ovat punaisenaan metsämansikoista  

Tyttösten mekot olen ommellut vanhoista pussilakanoista ja mekkojen kaavat löytyivät Mekkotehdas-kirjasta. Vaikka tavallisesti vähän vierastan näin räiskyviä värejä ja kuoseja, niin kesämekoissa ne on aivan ihania. Kesään kuuluvat iloiset ja pirteät värit. Minun omat aurinkoni aurinkomekkoissaan


ILOA UUTEEN VIIKKOON ♥

24 kommenttia:

  1. Aivan ihania mekkoja olet ommellut!
    Minä niin ymmärrän tuon kaipuun. Onneksi olette löytäneet tuollaisen pakopaikan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin mekoista tuli ihanat. Harmi vaan, kun ne ei ole päässeet montaa kertaa vielä päälle, kun kesä on ollut niin viileä. Olen monesti ajatellut, että meidän lähimetsä on ollut "pelastukseni" tuoden vähän avaruutta pihaamme. Vaikka kyllä sen huomaa, että se on metsä kaupungin kupeessa. Ihmiset kylvävät sinne roskaa ja muuta törkyä miten sattuu 😣 Kuitenkin on paljon ihanampi katsella keittiön ikkunasta kallioita ja mäntyjä mitä naapurin taloa 😍 Kiitos sinulle Outi 💛

      Poista
  2. Se sama kaipuu iskee minuunkin aina kesäisin. Varsinkin,kun pääsen lapsuuden kodin maisemiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä se minullakin on voimakkaampi, mutta nyt parina viime talvena olen huomannut alkavani ajattelemaan samoin. Kumpa ympärillämme olisi enemmän tilaa, enemmän hiljaisuutta 💛

      Poista
  3. Suloiset kukkaistytöt...keijukaiset metsäisellä niityllä!
    Kauniit mekot myös.
    Kyllä luonnon läheisyydellä on suuri merkitys.
    Onneksi Suomessa on aina lähimaastossa kaunista luontoa!

    Hempeitä päiviä alkavaan elokuuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, Suomessa luonto on vielä isoissakin kaupungeissa ihan lähellä. Melua ja hälyä joutuukin menemään sitten kauemaksi pakoon. Puhdas luonto on meille suomalaisille kyllä suuri rikkaus 😍

      Mekot on niin kesäisen iloiset, että niitä katsellessa tuntuu aurinkokin paistavan, vaikka taivas on pilvessä. Kiitos sinulle Susanna 💛

      Poista
  4. Ihania kuvia ihanista tytöistä ihanissa mekoissa!
    Kaipuuta on täälläkin! Monen monituisen muuton jälkeen kaipaa paikkaa, joka pysyisi. Kaipaan omaa mökkiä, joka olisi, vaikka kodin osoite muuttuisikin! Haaveita pitää olla, ei koskaan voi tietää mikä niistä toteutuu! Iloista elokuuta Eerika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania ja luonnollisia haaveita sinulla 💛 Varmasti monen muuton jälkeen sitä kaipaa paikkaa mikä on ja pysyy. Minun nuoruuden motto oli: ilman unelmia ei ole elämää 😉 Mutta onhan se niin, että monesti juuri ne unelmat kannattelevat. Jännä kyllä miten yks kaks yllättäen huomaakin jonkun asian loksahtavan paikoilleen, että joku asia mitä on kaivannut on muuttunut todeksi 😍 Suorastaan voimaannuttavaa! Jatketaan me haaveilua! Tunnelmallista elokuuta sinullekin ja kiitoksia kommenttista 💛

      Poista
  5. Ja minä kaipaan aurigon nousua ja laskua näköpiiriini.Kauniit kuvat blogissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 💛💛💛 Auringon nousussa ja laskussa on jotakin rauhoittavaa ja jopa maagista. Joka päivä aurinko nousee ja laskee, mutta joka kerta se on erinäköistä 😍 Kiitos sinulle 💛

      Poista
  6. Eerika,
    21 vuotta sitten minulla, meillä oli samanlaisia ajatuksia tässä kaupunkikodissa. Meillä on ihana tontti, rauhallinen asuinpaikka, mutta kaipuu jonnekin, rauhaan, lähelle luontoa jäyti mieltä. Silloin löysimme tuon meidän tauonpaikan, mökin, joka on oma maailmansa linnunlauluineen, luontoineen, auringon nousuineen, laskuineen. Paikka, jossa on helppo hengittää kiirettömästi ja puuhata sellaisia asioita, joihin täällä kotona ei ole tilaa ja mahdollisuutta.
    Onnea ja iloa piilopaikkaanne noiden pienien kanssa! <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun kirjoitit blogiisi tuosta ajasta viime kesänä, se kuulosti niin hirmu tutulta 💛 Minäkin olen tottunut lapsuuden ja nuoruuden kesät viettämään maalla, niin kait siitä kumpuaa jokin kaipuu luonnon äärelle. Toisaaltaan tämä hektinen pikkulapsiarkikin varmasti vaikuttaa siihen osaltaan. Nyt olen vaan viime aikoinoina huomannut talvisinkin kaipavan samoja asioita mitä ennen kevään tullen. Ristiriitaiseksi asian tekee just nämä meidän kodin lähellä olevat palvelut, on lapsilla lyhyt koulumatka, kaupat, neuvolat ym. löytyvät myös "nurkan takaa". Nyt olen niin onnellinen tuosta meidän mökkipaikasta, se on niin kuin pakopaikka kaikelle hälylle. Siellä elämä tuntuu paljon yksinkertaisemmalta 💛 Teidän mökillä on niin osuva nimi, ei voisi parempaa olla 😍 Kiitos Kaisu kommentistasi!!

      Poista
  7. Samanlainen kaipuu on iskenut minuunkin viime vuosina, mökin/pakopaikan etsintä käy suhteellisen aktiivisena koko ajan :). Huomennakin taas olemme menossa katsomaan. Emme kuitenkaan hätäile, kyllä sen sitten tietää, kun se oikea osuu kohdalle! Kirkkaat värit sopivat ihanasti kesään, nämä ovat oikein aurinkoiset mekot, se oikea kun ei ole niin hirveästi näyttäytynyt :). Aivan ihanat mekot siis! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin kerittiin puhua ja etsiä mökkiä jokusen vuoden. Tai mies oikeastaan sitä aktiivisesti etsi, itse en vielä silloin ollut asialle niin innostunut, kun tuntui, että kotonakin on vielä niin paljon rempan viimeistelyhommaa. Viime kesänä sitten tärppäsi. Ja nyt kyllä nautin paikasta 😍 Kyllä tekin vielä löydätte oman pakopaikkanne, juuri teille sopivan, sellaisen joka on juuri teitä varten. Ihana, kun jaksatte ajatella ettei asialla ole kiire, että etsitään rauhassa.

      Minustakin mekot ovat niin kesäisen pirteät. Kesän tullen huomaan aina uudelleen ja uudelleen mieltyväni keltaiseen väriin ja hyvin se kyllä passaakin kesävaatteisiin. Aurinkoista uuden viikon aloitusta ja kiitoksia kommentista 💛

      Poista
  8. Minä tunnistan kaipuusi, Eerika 💛 Samojen ajatusten äärellä minäkin ollut usein, kun yrittänyt tässä taajamakodissa tehdä oloani mahdollisimman kotoisaksi. Maaseudun rauha ja idylli houkuttelisi. Jospa vielä joskus..

    Ihana, että te olette löytäneet piilopirttinne, jossa rakentaa kesämuistoja ja voimaantua hiljaisuuden ympäröimänä. Paikka kuulostaa ihanalta 😍

    Ja nuo mekot, niin kesäisen kauniit! Sinä se ehdit ja jaksat tehdä kaikkea ihanaa. Toivotaan mekkokelejä vielä tälle kesää, mutta jos niitä ei tule, onhan uusi kesä taas vuoden päästä. 😙

    Elokuun kauneutta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaan myös niin kovin ristiriitaista, lasten kanssa kun on helppoa, jos läheltä löytyy niin koulut, kaupat sekä neuvolatkin. Kun kasvavat isommiksi pyörällä pääsee tästä näppärästi joka paikkaan. Mitä sitten, jos asuisimme syrjemmässä, olisiko se ainaista kuskaamista... Mutta toisaaltaan luonnon rauha houkutelee. Kaikella on puolensa! Nyt olen hirmu onnellinen tuosta meidän mökkipaikasta. On joku paikka missä hiljentyä, ja rauhoittua. Missä elämä muuttuu ikään kuin yksinkertaisemmaksi, sillä on hirmu voimaannuttava vaikutus, kun saa olla niiden elämän perusasioiden äärellä 😍

      Voi että, ja minusta kun tuntuu etten ole pitkään aikaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Keväällä ompelin muutaman mekon ja yhden t-paidan, vähäiseksi on jäänyt ompelut nykyään. Tuntuu, ettei aika riitä, mutta olen yrittänyt ajatella, että nyt meillä on tämmöinen vaihe ja sopeutua siihen. Onneksi sitä pystyy tehdä muita kässäilyitä, jos ompeluhuoneeseen linnottautuminen onkin tällä hetkellä haasteellista. Aurinkoista uuden viikon aloitusta sinulle ja kiitos kommentista 💛

      Poista
  9. Tuttua on täälläkin tuo. Asutaan 10km keskustasta, mutta isohkon tehtaan maansiirtokoneiden äänet pitää huolen siitä, ettei öisinkään ole niin hiljaista, että omien korvien humina tuntuisi meteliltä. Lapsuudenkodissa oli niin, ja sitä kaipaan. Syrjemmäksi siis haluaisin minäkin, viimeistään sitten kun lapset muuttavat kotoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkin olen lapsuuteni ja nuoruuteni kesät viettänyt maalla ja liekkö sieltä kumpuaa kaipuu päästä lähemmäksi luontoa. Toisaaltaan tuota kaipuuta varmasti myös aiheuttaa tämä hektinen pikkulapsiarkikin, joka on kaikkea muuta kuin hiljaista. Toisaaltaan taas tämä nykyinen asuinpaikkame on ihaantellinen lapsiperheelle, kun läheltä löytyy kaikki tarpeellinen ja ylikin. Mikä sitten olisi järkevä ja paras ratkaisu koko perheen näkökulmasta!? No, ei me olla vielä muuttamassa, mutta monesti ollaan näitä asioita miehen kanssa puntaroitu ja pohdittu. Tuntuu vaan, että tuo oma kaipuuni voimistuu vuosi vuodelta. Tämän hetken onni on oma mökkipaikka maalla, jossa pääsee rauhoittumaan 💛 Kiitoksia Tiina!!

      Poista
  10. Kaunis kirjoitus, upeat kuvat ja hurmaavan kesäiset mekot <3! Olen ilmeisen onnekas, kun saamme asua luonnon rauhassa. Toki naapureitakin on lähistöllä, mutta kenenkään talo ei meidän pihalle näy, naapureihin törmää kyllä todella harvoin. Ja tässä on kyllä hyvä olla. Omassa rauhassa. Toki se vaatii myös valmiutta autoilla enemmän, että lapsi pääsee kavereiden luokse ja harrastuksiin. Meillä vaakakupissa painoi enemmän oma rauha, joten tänne rakentaessamme tiedostimme sen, että autolla tulee olemaan käyttöä. Olemme kyllä viihtyneet jo kymmenen vuotta, eikä ole aikeita vielä pitkään aikaan muuttaa minnekään (ellei kaupunki aloita myymään lähellä olevaa metsää tonteiksi, sitten täytyy etsiä uusi rauhaisa paikka). Ja loppujen lopuksi täältä pääsee autolla parissakymmenessä minuutissa myös kaupunkiin. Kaipuusi tuntuu niin tutulle, samaa koin itse asuessani ihan keskustassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän kodin paikka kuullostaa aivan ihanalle 💛 Juuri tuollaisesta huomaan itsekin haaveilevani, että olisi omaa rauhaa ja tilaa, mutta järkimatka "ihmistenilmoille" Tietyiltä osin se kyllä tosiaan vaatisi enemmän, mutta luule, että siltikin itse nauttisin asustella vähän syrjässä. Joudunhan nytkin käymään autolla kaupassa, vaikka kauppa vieressä onkin, sillä ruokaostokset ovat niin isot. Samoin neuvola ja lääkärikäynnit hoituvat yleensä autolla, kun usein on monta pientä mukana, vaikka sinnekin olisi kävelymatka. Eniten ehkä olen miettinyt lasten koulumatkaa... No, ei me ollaan edes suunniteltu muuttoa, mutta haaveillahan aina saa ja yhdessä punnitta ja pohtia eri vaihtoehtoja. Eihän sitä ikinä tiedä mihin elämä kuljettaa ja vie. Kiitos Hanna mukavasta kommentista 💛

      Poista
  11. Kaunis postaus täynnä kauniita ajatuksia! Luonnossa on vain jotain niin mystistä...voimauttavaa ja rauhoittavaa, ymmärrän sen rauhan kaipuun mitä luonto antaa,sitä itsekkin usein kaipaa..Onneksi teillä on tuo "pakopaikka"♥ Ihanat suloiset tytöt kesämekoissaan! Mukavaa kesänjatkoa sinne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päden paja 💛 Kävin tänään iltamustikassa ja voi miten taas nautin metsän rauhasta. Niin voimauttavaa ja tällä kertaa vielä tuliaisina herkkuja talven varalle. Voiko paremmin päivä päättyä! Mukavaa loppukesää sinullekin, nautitaan tästä loppukesän auringosta ja lämmöstä 💛

      Poista
  12. Aivan ihanat mekot, kuvat ja tunnelma<3 Tulee niin elävästi mieleen lapsuusajat maaseudulla..kerättiin kukkia tien pientareelta..poljettiin polkupyörällä kiemurtelevia hiekkateitä..pulahdettiin välillä järvessä..Silloin kesät oli oikeesti kesiä, tuntui että aurinko paistoi aina:) Täytyy kyllä olla tyytyväinen tähän meidän tämän hetkiseen tilanteseen. Asutaan kaupungin keskustan läheisyydessä, meillä on ihana talo joka saatu juuri rempattua, päästään luonnon helmaan vaikka joka päivä ja kotipaikkanikin on samalla paikkakunnalla, joten lapsilla ei ole pitkä matka mummolaan:) Ja sitten kun halutaan päästä pakoon arkea, suunnataan mökille metsän keskelle. Ja se on niin totta, että ruuhkavuosien keskellä sitä kaipaa ympäristöön, jossa voi kunnolla rauhoittua. Kiitos ihanasta postauksesta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jännä miten lapsuuskesät oli aina lämpöisiä, aurinkoisia ja pitkiä 😍 Nyt tuntuu, että kesät lyhenevät vuosi vuoden jälkeen. Onkohan sitä itse tulossa vanhaksi vai missä lie vika 😉 Minäkin olen miettinyt tuota, että tähän kaipuuseen varmasti vaikuttaa myös tämän hetkinen hektinen elämäntilannekin. Luonnon rauha on hyvää vastapainoa kiireelle ja täydelle elämälle. Olen niin onnellinen, että meilläkin on mökkipaikka mihin paeta arkihässäkkää. Siellä elämä keskittyy niiden perusasioiden ympärille, että kiire väkisinkin unohtuu 💛 Kiitos Villa Pipo 💛

      Poista

Kiva kun ilahdutit pienellä merkillä ♥