sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Sohvapöytäkuume



Tiedättekö sen tunteen, kun on monta vuotta haaveillut jostakin ja sitten se haave melkein toteutuu.
Minun pitkäaikainen haave on ollut saada olohuoneeseen sohvapöytä. Sellainen, johon voisin laittaa pienin käsin kerätyt kukkakimput kesäauringon paistaessa. Ja sellainen johon olisi mukava laitella kynttilöitä palamaan, kun illat alkavat jälleen pimetä aivan liian aikaisin. Ja sellainen mihin olisi mukava nostaa jalat silloin, kun virkkuuinnostus pakottaa käpertymään sohvan nurkkaan.




Niin, nyt se haave on melkein toteutunut, vaikka meillä ei vielä olekkaan sitä haaveilemaani sohvapöytää. On vain lasten kotileikistä lainattu pöytä. Mutta tällä kertaa se on saanut olla siinä melkein rauhassa, toisin kuin viime kerralla, jolloin se oli heti seuraavana aamuna kannettu lasten toimesta keittiöön. Siellä jälkikasvuni odotti sohvapöytäkokelaan ympärillä istuen, kun tulin alakertaan aamupalaa laittamaan. Olin kuulemma niin kiva äiti, kun olin tuonut heille sopivan pöydän alakertaan! Ei osottautunut kokeiluni sillä kertaa toimivaksi, oikeastaan se tuotti enemmänkin harmaita hiuksia, kun koko ajan joku oli kuskaamassa pöytää millon mihinkin suuntaan. 



Mutta nyt on sohvapöytä lastenpöytä saanut nököttää olkkarissa alun hyppyharjoitusten ja tussiepisodin (huoh!!!)) jälkeen suunnilleen rauhassa. Niinpä olen tullut siihen tulokseen, että nyt sellaisen kapistuksen voisi oikeasti hankkia meille. Pitäisi vaan löytää joku sopiva yksilö ja sopivan hintainen yksilö. Haaveissani siintää vanha laatikkopöytä. Toisaaltaan olen ihastunut tuohon lastenpöytäänkin sen verran paljon, että ehdotinkin jo miehelle josko tehtäisiin toinen mokona olkkariin, kun noita vanhoja lattialankkujakin löytyy vielä muutama varastosta. Niin, melkein on siis yksi haave toteutunut, kun voin jo ihan vakavissaan alkaa etsimään meille sohvapöytää.



Lokakuun viimeisiä päiviä viedään ja kohta päästää toivottamaan marraskuu tervetulleeksi. Ja arvatkaapa mitä se tarkoittaa :) Niin, sitähän se, että ajatukset alkavat pikkuhiljaa kääntyä vuoden odotetuimpaan juhlaan Jouluaskartelut on kovasti jo mielessä ja marraskuu onkin niiden tekoon oiva kuukausi, eikö!? Eilen ripustettiin paperitähdet ikkunoihin tuomaan valoa pimeisiin iltoihin, kun oikeasti faktahan on se, että tuossa sohvapöydällä ei uskalla lasten läsnäollessa poltaa muuta kuin ledkynttilöitä. Enkä siihen oikeasti uskaltaisi kukkamaljakoakaan laittaa. Mutta jalat voin sentään aina nostaa pöydälle, kunhan vain muilta hommilta ehdin ;D

Leppoisaa sunnuntaita ♥

19 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja teksti sai hymyn huulille. Se kuulosti jotenkin niin tutulta. Meillä on arkkupöytä olohuoneessa ja voisin siirtää sen muualle heti. Kun lapset on hoksannu, että sen sisällä on kiva leikkiä piilosta, niin pöydän päällä ei pysy mikään. Tuntuu just että saa vielä haaveilla ja haaveet melkein toteutuu. ;) Mukavaa joulun odotusta sulle ♥ t. Toinen joulun odottaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoista sählinkiähän tämä elo pienten lasten kanssa usein on <3 ;D Välillä joku toimii ja sitten taas ei toimi. Tällä hetkellä meillä saa nuo tavarat olla tuossa pöydällä (taas melkein ;) ) paikoillaan, mutta kunhan vauvan pienet kädet ylettyvät kynttilöihin, niin poishan ne on otettava. Kiitos mukavasta kommentista Näppi :)

      Poista
  2. Sievältä näyttää kerrassaan. Niin ne haaveet toteutuvat.

    Mukava on tosiaan nostaa jalat pöydän reunalle, niin teen nytkin.

    Hauskasti kirjoitit ajatuksesi. Voin hyvin kuvitella lasten istuvan pienen pöydän ympärillä ja odottavan äitiä 😍

    Mukava oli pyörähtää blogissasi.
    Mukavaa alkavaa marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun toteutuvat! Jo siitä tulee niin mukava mieli, kun tietää saavansa jotakin pitkään haaveiltua juttua, oli se sitten vaikka niinkin pieni asia kuin sohvapöytä :) Ja oikeasti hyvä mieli tulee monista vieläkin pienemmistä jutuista! Kiva kun kävit pyörähtämässä :) Kiitoksia ja mukavaa marraskuuta sinnekin <3

      Poista
  3. Kivan näköinenhän tuo tuossa on,toivottavasti lapset antaisivat ollakin. :)
    Marraskuulle käännytään,joulu hiipii jo ajatuksiin. Tarttis lunta ja pakkasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se onneksi (ja vaihteeksi) siinä saanut olla! Leikkihuoneessakin on nyt enempi tilaa lego- ym. leikeille :) Lunta ja pakkasta olisi tosiaan mahtava saada, itsekkin tykkään enempi kunnon talvesta, mutta erityisesti sitä toivois lasten takia. Kiitos suvi!

      Poista
  4. Minä jo ehdin ihmetellä, että miten sinä uskallat noin matalalla poltella kynttilöitä. Meilläkin kynttilät palavat lyhdyissä, niin ei ihan heti ole avotuli sormissa. Vaikka todellisuudessa Onniliini ei enää ole yhtään niistä kiinnostunut ja tietää, että tuli polttaa. Kaunista teillä kyllä on. :) Ja hyvinkin voi jo talvitunnelmavaloja sytytellä. Ja vähän ajatuksiakin kääntää jouluun. Just tänään laskeskelin, että saisinkohan blogin joulukalenterin aikaiseksi tänä vuonna, kun kahtena edellisenä olen ollut ollut niin reipas, että luukku on ollut joka aamulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en uskalla poltella! Oon hommannut meille muutaman ledikynttilän, ne kun on nykyään yllättävän aidon näköisiä. Kynttiöitä uskallan poltella lähinnä vaan ruokapöydällä sen aikaa mitä syödään tai muussa valvotussa paikassa. Tuo jälkikasvu kun tuppaa olemaan niin nopealiikkeistä. Jossain kohtaa harmittelin, kun kynttilän valon ihanuus on jäänyt niin vähälle, mutta sitten hoksasin nuo ledit. Ne sopii hyvin nyt, kun lapset on pieniä ja näyttäähän nuo oikeat kynttilät kivoilta ilman tultakin :) Voi että, jos vaan sulla rahkeet riittää niin tee ihmeessä joulukalenteri, siitä kun on ollut aina mukava luukkuja availla! Kiitos taas sinulle!

      Poista
    2. Itse asiassa aloittelin jo viikonloppuna kalenteria. Pitäisi vain ahkeroida, ettei jää liian paljon joulukuulle. Sitten iskee stressi, jos viime tipassa pitää luukkuja aukoa. :)

      Poista
  5. Ihana kirjoitus 😁 voin kuvitella lapset raahaamassa pöytää milloin mihinkin. Sohvapöydät on kyllä kauniita jos ne vain saavat olla siinä tarkoituksessa mitä varten ne olohuoneeseen on tarkoitettukin. Minullakin on eräs vanha pöytä kunnostettuna odottamassa uuteen kotiin sohvapöydäksi pääsyä. Saa nähdä sitten kuinka se meillä toimii sitten vai pitääkö sille keksiä muuta käyttöä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota minäkin olen ajatellut, että jos joskus tuliskin taas sellainen tilanne, että sohvapöydästä olis enempi haittaa kuin hyötyä sen vois laittaa toimittamaan jotakin muuta tehtävää. Tuntuu, että nämä tilanteet ja vaiheet elää niin nopsaan kun on pieniä lapsia. Ikinä ei tiedä millaiseksi touhuajaksi uusi vauva kasvaa. Kiva sitten aikanaan nähdä teidän sohvapöytä. Kiitos Nanni!

      Poista
  6. Teillä on tosi kaunis olohuone ja näyttää kivalta tämänkin pöydän kanssa. Meilläkin on olohuoneessa lasten leikeistä "lainattu" pöytä ja olen yrittänyt etsiä siihen jotain kivaa ja persoonallista vanhaa pöytää. Enkä joku päivä sellainen tulee vielä vastaan sopivalla hinnalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo pöytä sopii hyvin olkkariimme. Ja nyt on leikkihuoneessakin vähän enempi tilaa levitellä legot ym. :) Siltikin sellaiset vanhat pöydät kiehtovat ja haavekuvassa näenkin sellaisen olohuoneessamme. Sohvanmetsästysonnea siis meille molemmille :)

      Poista
  7. Muistan niin sen edellisen sohvapöytäpostauksen :). Minäkin tykkäisin oikeasta sohvapöydästä, meillä sen paikkaa toimittaa vanhan divaanisohvan irtorahi, joka mun on pitänyt päällystää pellavalla, no en ole saanut tehtyä ;). Rahin sisällä on lasten roolivaatteita ja nyt halloweenin aikaan sitä on availtu taas aika ahkeraan. Meillä lapset on sen verran isompia, että ihan oikean sohvapöydän vois varmaan jo hommatakin. Kukkakimpuista ja kynttilöistä minäkin haaveilen, koten hyvin samaistun ajatuksiisi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahi on kyllä siitä kätsy, että sinne saa säilöttyä tavaraa. Jossakin vaiheessa itsekkin mietin sohvapöydäksi puista arkkua (sais tavaraa piiloon), mutta se saattaa olla vähän turhan raskas meidän sohvien kaveriksi. Ihana muuten kuulla, että muillakin jotkut asiat jäävät roikkumaan.. ;)

      Poista
  8. Sohvapöytä on kyllä must juttu! Meillä on ollut aina joku möhkäle tiinusta pirtinpenkkiin toimittamassa sitä virkaa, mutta pikkulapsiaikaan se oli usein tyhjä arkena, kun mikään ei siinä pysynyt. Nyt siihen on mukava laittaa kynttilöitä yms, kun nuorimmainenkin ymmärtää niiden olevan äidin juttuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä isoimmat on antaneet kynttilät olla rauhassa, mutta kunhan vauvan kädet ylettyy pöydälle se on kyllä pakko tyhjentää. Ei ole kiva, että nappula saa vedettyä rautaiset kynttilänjalat päälleen. Mutta hyvin nuo tilpehöörit sopii sohvapöydälle ja voihan siihen aina iltaisin jonkun tuikun nostaa kun talo on rauhoittunut :)

      Poista
  9. Sisustusjuttuja on aina kiva miettiä ja suunnitella:) (meillä ne tosin on melkein kokonaan miehen juttuja:D) Tuo lasten, eikun sohvapöytä sopii tosi kivasti teidän olkkarin sisustukseen:) Niistä lankuista tulisi varmasti aika ihana sohvapöytä myös, joten kivoja nikkarointihommia sinne, jos siihen ratkaisuun päädytte:) Meillä on vähän erikoisempi sohvapöytä ratkaisu. Tuunattu vanha ruokapöytä, josta on pätkästy jalkoja lyhyemmäksi. Ei ehkä mikään kaunein, mutta lapset mahtuu hyvin askartelemaan ja pelailemaan pöydän ääressä:) Toisaalta vähän kyllä ärsyttää, kun pöydälle mahtuu lojumaa niin paljon tavaraa..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti, aika hauska, kun teillä mies hoitaa sisustuspuolen :D Meillä miehellä on muka aina mielipide, mutta usein hänelle on lopulta se ja sama onko esim. millainen sohavpöytä, riittää kun on vaan joku minkä päälle nostaa lukienssa jalat :D Me ollaan tehty tuo lastenpöytäkin kuistin vanhoista lattialankuista ja mietinnässä onkin tehdäänkö identtinen lapstenpöydän kanssa. Toisaaltaan näkisin tuossa vanhan laatikkopöydän, josta olis just jalat lyhennetty. Täytyy vielä pohtia :)

      Poista

Kiva kun ilahdutit pienellä merkillä ♥