Joulun tunnelmapaloja

Joulupyhät on nyt vietetty, mutta joulun tunnelma saa säilyä kodissamme ainakin vuoden vaihteen yli. Minulla ei ole ollut ikinä kiire riisua jouluisia juttuja heti pyhien jälkeen pois. Enkä nytkään tee poikkeusta, vaan aion nauttia tästä ainutlaatuisesta tunnelmasta vielä täysin siemauksin.

Meidän jouluaatto sujui taas varsin perinteikkäästi ja siihen sisältyi varmasti niin monessa perheessä tuttuja juttuja riisipuuroaamiaisineen ja joulurauhanjulistuksineen ym. Jouluaterian katoin, niin kuin monena aikaisempana vuonnakin, punaisen kammarin pöydälle. Vanhaa pitsilakanaa silittäessä sormet juoksivat virkatuissa pitseissä ja ajatukset kulkeutuivat menneisiin jouluihin. Tuntui hyvältä asetella kaunis vanha, elämää nähnyt pitsilakana joulun ajaksi pöytään ja nauttia jouluateria vanhasta, eräältä mummolta häälahjaksi saadusta, astiastosta ♥

Jouluaterian jälkiruuaksi herkuttelimme palat kinuskikissan ohjeella tekemääni minttusuklaakakkua.

Herkullista, mutta todella makeaa!

Joulupäivän aterian söimmekin sitten keittiössä ja ihan konepestävistä astioista. Yksinkertainen kattaus syntyi jouluompuista, muutamista kävyistä ja kynttilöistä. Pitsilakana piti, tottakai, myös joulupäivänä pöytään levittää. Mummoni tekemä ja kirjailema ♥ Olisi tainnut mummo aikanaan ihmetellä jos olisi tiennyt, että käytän hänen kauan sitten tekimiäni lakanoita juhlaliinoina.

Pieniin kakkuvuokiin laitoin muutaman jouluisen herkun aterian palanpainikkeeksi. Tulipa siinä syödessä mieleen, että noihin vuokiin saisi tehtyä kivat pienet jälkiruokaleivoksetkin. Esimerkiksi jouluksi tekemäni minttusuklaakakku onnistuisi tehdä hyvin myös pieniin vuokiin.

Vähän ennen kuin kävimme joulupäivän pöytään eskarineitimme kiikutti minulle nipun paikkakortteja. Hänen oli pitänyt tehdä ne kuulemma yllätykseksi jo jouluaterialle, mutta oli muistanut sen vasta joulupäivänä. Ihana, iso pieni tyttö, oma-aloitteisesti oli käynyt askartelemassa jokaiselle perheenjäsenelle paikkakortin ♥

Päivän paras hetki käsillä. Talo on hiljentynyt.
Hyasintin tuoksu sekoittuu kuusen tuoksuun hämärissä huoneissa.
Nyt on aikaa itselle, omille ajatuksille. Puolisolle.
Rauhaa, vain rauhaa... mieli levollisena ja kiitollisena.
Taas yksi joulu on tallentunut sydämen sopukoihin. Sen ilo ja haikeus. Tunteiden kirjo.
Joulumuistot sekoittuvat vuosien varrella.
Päällimmäisenä kuitenkin kaikissa kiitollisuus.
Omista rakkaista, kaikeista siitä mitä on saanut.
Tänään on hyvä painaa pää tyynylle, antaa ajatusten hetken virrata, nukahtaa.