torstai 30. toukokuuta 2013

Kesäköökki ja autopaita


Monen päivän tiukkojen vaatimusten (ja kitinöiden) jälkeen sain vihdoin alkuviikosta otettua itseäni niskasta kiinni ja siivottua lasten avustuksella heidän kesäköökkinsä. Ja voi sitä ilonpäivää kun siistimisrumban jälkeen haettiin kellarin kätköistä ihan oikeat kipot ja kupit leikkeihin!
Ja niin metsän reunamaan pystytetystä kesäköökistä on tullut taas lasten suosikkipaikka pihalla :)


Kesäköökki tuli kasattua parista kuormalavasta lasten iloksi viimesyksynä. 
No joo, oikeasti tässä projektissa oli myös oma lehmä ojassa... 
Tyttö meinasi saada minut viimekesänä epätoivon valtaan, niin innokkaasti hän paisteli kesäpäivät multakaakkujaan ulko-oven vieressä ja syksyllä, kun vihdoin saatiin ulkoportaat niin, siinä!
Vanha keittiön allas oli odottanut jotakin ideanpoikasta parisen vuotta ulkovarastossa. Ja kun kerta parempaa käyttöä altaalle en keksinyt, niin kiinnitin sen tähän lasten kesäköökkiin sillä ajatuksella, että saavatpahan sitten ensi kesänä läträtä vedellä sydämensä kyyllyydestä!
Ja kyllä ne on lätränneetkin :)


Muistan omasta lapsuudesta parhaina ulkokotileikkileluina ihan oikeat astiat. Miten se olikaan niin hienoa niillä leikkiä... :)
Niinpä talven mittaan olenkin haalinut oikeita astioita lasten ulkoleikkeihin mm. kirppareilta. Ja kyllä vaan se niin on, että ne muoviset leikkiastiat on jääneet lojumaan astiakorin alinmaiseksi!


Siinähän ne kesäpäivät rattosasti kuluvatkin, tiskatessa :D
Oispa lapsukaiset yhtä innokkaasti tiskaamassa sitten muutaman vuoden päästä oikeassa sisäkeittiössäkin :)


Poitsun t-paita on surautettu pitkähihasompelusta ylijääneestä kangaspalasta. Kangas on siis Metsolan autojoustofroteeta.


Nyt saa kesäköökki jäädä muutamaksi päiväksi omanonnensa nojaan.
Me kun lähdemme kokoporukalla pienimuotoiselle kesäreissulle!
Toivottasti paistaa aurinko :)

maanantai 27. toukokuuta 2013

Kasvihuoneilmiö


Nyt se on rantautunut meillekkin, nimittäin kasvihuonevillitys!
Tai oikeastaan eihän meillä edes mitään kasvihuonetta ole vaan tuommoinen pikkuruinen kasvatuskoppi mihin mahtuu juuri ja juuri muutama tomaatinalku ja yrttejä. Mutta onpahan tänä kesänä joku paikka missä pitää näitä jokakeväisessä puutarhavimmassa kylvettyjä raakileita :)


Jemmasin ikkunoiden uusimisien yhteydessä hyväkuntosimmat ikkunat varastoon, missä ne onkin lojuneet jo useamman vuoden. Alunperin ajatuksena oli rakentaa niistä kasvihuone, mutta eipä meidän pihassa ollut oikein paikkaa kokonaiselle huoneelle. Oli liian mäkistä paikkaa, liian varjoista paikkaa, liian metsäistä paikkaa ja oikeastaan ainut aurinkoinen pläntti olisi sitten mennyt liian ahtaaksi, jos siihen olisi tunkenut kasvihuoneen....

Niinpä syntyi ajatus kasvatuskopperosta, joka me sitten keväänkorvalla miehen kanssa yhteistuumin toteutettiin talonseinustalle.
Yläkerran purkuvaiheessa ilmestyi taas yksi joutolautakasa talon seinustalle, jota pystyi hyödyntämään kopin rungon, pohjan ja hyllyn teossa. Valokate kattoon taas löytyi anoppilan kaattiskasasta. Emme siis joutuneet ostamaan mitään tähän projektiin.


Niin monen epätoivoisen parvekekasvatusvuoden jälkeen olin ihan innoissaan ensimmäisenä kesänä omakotitalossa ja omassa pihassa kasvattelemassa jos jonkin näköistä hyötykasvia.
Nooo, eipä ne sadot erityisen kehuttavia parina ekana kesänä olleet... Viime kesänä sitten nikkaroin ison kasvatuslootan salaateille ja yrteille ja siellähän ne oikein villiintyivat kasvamaan. Kunnes... yhtenä päivänä huomasin, että kotilot ja etanat (juu, niitä riittää meilläpäin) olivat vallenneet viljelmäni ja mies itse en inhotukselta saattanut kärräsi koko sadon multineen metsään...


Nyt sitten toivon, että saisin korjata tänä vuonna edes kohtuullisen sadon loppukesästä tahi syksyllä. Nyt pitäisi kasviksilla olla hyvä paikka kasvaa ja vahvistua, eikä tuonne pitäisi päästä edes kotiloiden...
Ja sitäpaitsi tänävuonna olen varautunut kymmenellä kilolla kotilo- ja etanamyrkkyä!! Vaviskaa kaikki niljakkaat oliot!! Tänä vuonna aion myös minä syödä salaatteja ja tomaatteja!


Joka kevät on myös pakonomainen tarve kokeilla jotakin uutta viljelysaralla. Tänä vuonna uutuutena kokeilen syötäviä kukkia. Orvokin lisäksi kovaa vauhtia kasvamassa on kehäkukkaa, ruiskaunokkia, krassia ja laventelia. En kyllä tiiä tuleeko niitä syötyä jos muut kukat orvokin lailla ylipäätänsä edes alkavat kukkkia, mutta saa niistä ainakin nättejä koristeita salaatteihin ja kakkuihin. 



Mukavaa uutta viikkoa!

torstai 23. toukokuuta 2013

Kesän ensimmäinen...


... raparperipiirakka on leivottu ja kohta myöskin syöty!


RAPARPERI- RAHKAPIIRAKKA

4 dl vehnäjauhoja
1 1/4 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
125 g voita
1 muna
1 dl piimää

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja lisää joukkoon. Jaa taikina kahteen osaan. Lisää toiseen osaan muna ja piimä. Levitä tämä puolisko voideltuun vuokaan.

täyte:
raparperia
3/4 dl sokeria
250 g maitorahkaa
1 muna
1 tl vaniljasokeria
1/4 dl sitruunamehua

Pilko raparperit ja levitä pohjan päälle. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada raparperien päälle. Lopuksi murenna toinen puolikas pohjataikinasta täytteen päälle.

Paista 175 asteessa n. 40 minuuttia. 


 Piirakka on parhaimmillaan pikkusen läpimänä!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kevään ylistys


Aamu kirkastuu, päivä alkaa 
ja auringon nähdä saan.
Tuoksu raikas on lehtipuiden 
ja elämää ne tuo.


Nyt kevät on, 
kukatkin saa kukkia vaan.
Tää ilmakin lämpöinen, 
 raikas ja tuoksuva herkälle mielelle saa.
Nuo helmetkin maan 
kasteen kimmeltää ruohon korrella.
Nyt luonto jo kukkii,
ei oo pimeää,
siks' en kauniimpaa missään mä nää.


Taivas vihdoinkin sinertää;
linnun lentävän minä nään.
Pääskyparvi on tänne tullut 
ja varmaankin myös jää.


En vaihtais pois
kevättä isäni maan.
Ain' lapsena mietin: ei oo kauniimpaa;
siihen uskon mä vieläkin vaan.
Jos lähtisin pois
maille vierahille tuon meren taa,
niin kertoisin kaikille
keväästä kauniista rakkaimman Suomeni maan,
tämän rakkaimman Suomeni maan.

Arto Joutsimäki


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Hienohelmat

Viileinä kevätpäivinä ja kesäiltoina saattaa tarvita kevyttä takkia. 
Ja mikäs sen parempi kiskaista kesähepenien päälle kuin ohut hienostelutakki.

Takkiompelu on yllättävänkin mukavaa touhua ja ehkäpä sen takia niitä on tullutkin ommeltua lapsukaisille vinotpinot vuosien varrella :) 
Ja kun kerta pidän takkien ompelusta niin pitäähän sitä värkätä useammanlainen takki! Onpahan sitten mistä valita, riippuen siitä mitä vaatepartta kantaa vartaonsa suojana ;) 
Vai, mitä ootte mieltä, passaako tämä takki pitsihörselöiden kanssa?
Hah, senpä takia pitää olla oma takki pitsi- ja muihin hörselövaatteisiin ;)

Tämä takki tuli tehtyä tyttöselle jo viime kesäksi. Mutta, koska se näytää olevan vielä aivan sopivan kokoinen saa tyttönen vielä tämän kesän kulkea se päällä.

 
Kaava on muokattu jostakin vanhasta Ottobressä olevasta liivistä niin rankalla kädellä, että melkein voisin sanoa kaavaa omaksi!

Päällikangas on Eurokankaasta.
Vuorina omasta kätköistä löytynyt juhlamekkovuori.
Nappien ostopaikkaa en muista.

Kirpun takki on kaupantädin tekemä. 
Satuin löytämään H&M:ltä viime talven alesta kivan kesätakin tosi edullisesti, jotenka en sitten jaksanut nähdä sitä vaivaa, että olisin alkanut itse tekemään.
Jep, niin innoissaan en sentään takkiompeluista ole, että viitsisin ommella, jos löydä jostaki kivan palttoon puoli-ilmaiseksi :)


 Tässä vielä tyttösen takki litistettynä versiona...


Auringon täyteistä alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 10. toukokuuta 2013

Pitsiä


Viimesimmällä kirpparikierroksella mukaani tarttui...


... vanhoja käsinvirkattuja pitsilakanoita, joista yksi oli pellavainen...


... sekä vanhoja pitsikoristeisia tyynyliinoja.


Katsokaa miten ennenvanhaa on jaksettu väkertää nättejä kirjailuja ja reikäommelta! Niin kauniita!
Osaisinpa ja riittäisipä minullakin kärsivällisyys tuommoiseen pikkuvärkkäykseen!

Jospas löytäisin vielä näitä ihanuuksia muutaman lisää niin ajatuksena olisi tehdä näistä pitsinen tilkkupeitto olohuoneeseen!

tiistai 7. toukokuuta 2013

Lisää huiveja...


Niin kuin edellisessä postauksessa lupailinkin niin huiveista on tämänkin kertainen sepustus! 

Näihin huiviompeluksiin meinaa jäädä ihan koukkuun. Ne kun on vaihteeksi ihanan nopeita ommeltavia. Valmistuvat melkein ennen kuin niitä kerkee edes aloittaa :)
Nämä kukka- ja pallohuivit tuli tehtyä tytöille. Enkä voi sanoa, että tälläkertaa tein nämä tarpeeseen, sillä molemmilta löytyy jo kasa huiveja. Mutta ei kai pikkutytöilläkään voi olla liikaa näitä turhakkeita, vai voiko?!?


Isompi tytöistä omi itselleen tämän kukkakuvioisen version. Oikeestaan ajattelinkin tätä hänelle sillä se passaa hyvin neidin hienostelutakkiin! 
Laittelen siitä piakkoin kuvia...


Kirpulle jäi sitten tämä pinkkipilkkuinen tapaus.


Kukkakangas ja pitsi (vai mitä lie härpäkettä tuo reunahomma on?) on ostettu Wexleristä ja pilkullinen kangas taas Metsolasta.
Molemmat kankaat ovat ohutta puuvillaa. 


Eipä tässä tällä kertaa muuta!
Nauttikaahan auringosta!!

 

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Mustavalkoista


Me ollaan saatu nauttia aivan ihanista aurinkoisista päivistä (paitsi tänään!) ja päivät onkin tullut vietettyä ulkona pihahommissa. Ja niitä taas riittääkin, sillä tällä viikolla kuormuri toi pihalle kahdeksan kuutiota multaa, joka pitäisi kärrätä talon toiselle puolelle. Siinä sitä on sitten tullut hauislihasta taas kasvateltua...
Mutta mikäs sitä on kasvatellessa kun aurinko on paistanut ja ilmassa tuoksuu kevätkesä :)

Jotakin sentään olen saanut multahommien välissä ommeltuakin, nimittäin itselle huivin ja pipon. Nyt kelpaa sitten ulkoilla vaikka ilmat tästä vähän viilenisikin.



 Olen ihastellut Pizzicaton tekemää huivia ja pähkäillyt pitäisköhän minunkin koettaa värkätä huivi. Eurokankaassa käydessäni silmäni osuivat oikein keveään mustapilkkuiseen puuvillaan ja eipä sitten tarvinnut enää pähkäillä huiviasiaa. Kangasta lähti pala matkaan ja kotona siitä sitten syntyi kaulanlämmike tai oikeastaan keveytensä vuoksi pelkkä turhamainen kaulan koristaja :)

Musta pitsi on ostettu Wexleristä.


Ja pitäähän huiville olla sävysävyyn oleva päähine...
 
Minun on pitänyt tehdä itselle jo vaikka kuinka kauan sitten musta peruspipo, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Jokin aika sitten näin jossakin nettikaupassa kivannäkösen rusettipipon ja niinpä sain sitten idean koettaa itse tehdä perusmyssyyn rusetin. 
Ja ihan kiva siitä tulikin. Nyt tekisi mieli tehdä tytöillekin samanlaiset...

Mustan trikoon olen muistaakseni tilannut Kestovaippakaupasta.


Psst... Huiveja innostuinkin jo aloittamaan lisää, jotenka seuraavaksi on varmaan taas luvassa huivijuttuja...

torstai 2. toukokuuta 2013

Bambitunika


Melkein meidän pihasta
alkaa suuri maailma:
metsä pilvenkorkuinen
lampi meren laajuinen,

pihapolku koivikossa
pian häipyy kadoksiin,
kaarnavene lammikossa
kelluu näkymättömiin.

Outo, suuri maalma
on heti portin takana.
Kaija Pakkanen


 Noshshop:sta tilattu suloinen PaaPii bambi- kangas päätyi tytön tunikaksi.
Tein tarkotuksella tunikaan reilunpuoleisesti kasvun varaa, jotta se mahtuisi vielä syksylläkin.
Toivon nimittäin, että pitkillä hihoilla varustettua mekkoa ei tarvitse tänä kesänä käyttää, vaan kesäkaudeksi riittää vähän kevyemmän kesähepenet!

Kaavan pohjana käytin Ottobren dreamland trikootunikan kaavaa.