Pienet ilot

Arjen pieniä ilonhetkiä on kerätä ensimmäiset kirsikkatomaattit naposteltavaksi. Tänä vuonna ne kasvoivatkin hyvin ja satoa tulee runsaasti toisin kuin viimevuonna. Silloin kaikkiin paitsi yhteen tomaattipuskaan ilmestyivät kukat vasta syyskuussa :/

Onnea on ollut myös kerätä itsekasvatetut, tuoreet yrtit ruokiin ja salaatteihin. Nekin ovat tuottaneet satoa kohtuullisesti.

 

Basilikaa on tullut niinkin paljon, että sitä on voinut kerätä talven varalle.

Se näköjään viihtyy tosi hyvin lasikopissa. Paljon paremmin mitä talonseinustalla, missä sitä olen yrittänyt aikaisempina vuosina kasvattaa laihoin tuloksin.

Paprikatkin pullistuvat päivä päivältä. Toivottavasti saadaan pian maistella niitäkin. Minulla ei vaan ole hajuakaan milloin ne ovat syöntikypsiä!! Kylvin keväällä jotakin paprikamixiä niin, että mistäs minä tiedän minkävärisiä ne ovat kypsinä...

Vaan mahtavaa se on kun on saanut paprikat kasvatettua noinkin isoiksi :)

Keväällä tuli nikkaroitua purkulaudoista pari jalallista istutuslaatikkoa (kun meillä on se kotilo-ongelma) ja hyvin ne ovat asiansa ajaneet. JES! Yhtään etanaa taikka kotiloa en ole laatikoista löytänyt. Salaatti, persilja, kehäkukat ja ruiskaunokit ovat siis saaneet kasvaa rauhassa, mutta kun ne eivät ole oikein kasvaneet tai muut eivät ole ruiskaunokkia lukuunottamatta... Niistä on siis jäänyt ihan kitukasvuisia ja sato onkin ollut perin niukkaa :(

Mutta ensi kesänä tarvii sitten yrittää taas uudelleen, jospa sitten onnistuisi paremmin. Ja noita laatikoita pitää värkätä ehdottomasti pari lisää!

Ruiskaunokkeja on päätynyt salaativadillekin ja hyvin ne ovat tehneet kauppansa. Lapset oikein kilpailevat kuka saa aina viimeisen kukan syödäkseen :) Ja muutenkin on huvittavaa huomata miten muksut käyvät välistä napsimassa suihinsa eri yrttejä. Jo on tomaattikammokin tullut hävitettyä perheen pikkuväeltä ;) Että ei ihan turhaan työtä tämä kasvatustouhotus!! :D

Kehäkukkalaari näyttää vähän surkealta. Mahtaakohan ne keritä kukkiman tälle syksylle ollenkaan kun muutama vaivainen nuppu näkyy lehtien seassa!?!

***  *** 

Kyllä on antoisaa kasvattaa itse omat pienet herkut! 

Tai oikeasti ei se nyt aina sadollisesti ole antoisaa, mutta sitä tuntee valtavaa onnistumisen iloa kun joku kasvi tuottaa satoa :) Ja sitäkin on mukava seurata miten lapset ovat seuranneet kasvamista ja miten ne ovat ihan innoissaan syöneet itsekasvatettuja herkkuja!

Kamalan pienistä asioista ne ilonhetket syntyvät! Pitäisi vain opetella enemmän noukkimaan niitä onnenmurusia arjen seasta!!

Jostakin luin joskus, että

KUN ON PIENET ILOT VOI ILOITA USEAMMIN!!

Niinpä niin, sen kun aina muistaisi...