Tervetuloa kevät!

Tervetuloa maaliskuu, sinä ensimmäinen kevätkuukausi!

Ei ulkona vielä kovin keväiseltä tunnu, 

pikku pakkanen ja hanget korkeat nietokset pitävät siitä vielä huolen. 

Mutta aurinko on paistanut tänä maaliskuun ensimmäisenä päivänä huikaisevan 

siniseltä taivaalta ja linnut laulavat minkä ehtivät, 

joten ei liene vaikea päästä kevätfiilikseen pakkasesta ja lumikinoksista huolimatta. 

Ja kerkesihän aurinko sulattamaan loskapäivinä jo meidän etelärinteeseen muutaman paljaan läntin.

Joten maata on jo näkyvissä ja sehän tarkoittaa, että kevättä kohti mennään kovaa kyytiä.

Voitteko kuvitella, minä olen vasta ihan viime vuosina alkanut tykätä maaliskuusta.

En ole edes lapsena suuremmin välittänyt tästä kuukaudesa, 

vaikka se onkin minun synttärikuukauteni. 

Jotenkin siinä on ollut aina saamaa fiilistä mitä marraskuussa. 

Liian paljon loskaa, liikaa mustaa maata, liikaa harmautta. 

Mutta onko maaliskuu muka oikeasti musta ja harmaa kuukausi!? 

Kevättä kohti mennään, valon määrä on lisääntynyt huimasti, 

sitä riittää pitkälle iltapäivään asti. Aurinko saa veden tippumaan räystäiltä.

Ja linnut ovat aloittaneet kevätkonserttinsa.

Lumet sulavat ja aurinkopäivinä taivaan sineen voisi melkein hukkua.

Nykyään olen oppinut näkemään maaliskuunkin kauniit puolet.

Ja vaikka loskasta en pidäkkään, niin ilman sitä ei kevät pääse kunnolla vauhtiin, 

joten sekään ei varsinaisesti enää tunnu huonolta 

(ehkä pikemminkin rasittavalta näin pienten lasten äidin näkökulmasta ;D ).

Maaliskuun ensimmäisen päivän kunniaksi leivoin itselleni synttärikakun.

Vadelmainen suklaatyffelikakku ei pettänyt tälläkään kertaa, 

vaikka laitoin väliin ohjeesta poiketen oikein vadelmaisen kerma-rahkaseoksen.

Herkkua oli!

Meillä oli muuten ihan huippu kotiloma miehen ja nuorimmaisen kanssa. 

Saatiin remppahommia hyvin tehtyä ja kerettiin rentoutuakin. 

Nautin niin niiden muutaman päviän ajan siististä ja hiljaisesta kodista. 

Ja siitä kun ei tarvinnut tehdä kotihommia. 

Kaikki sujui kuin rasvattu siihen asti, kun haimme lapset kotiin.

Ennen kun haettiin lapset huoltovahattiin lattiat ja jäätiin vielä koko perheellä 

yhdeksi yöksi reissunpäälle, että lattiat ehtisivät kunnolla kuivua. 

Kun sitten puolentoista vuorokauden kuluttua palattiin iltamyöhällä kotiin huomattiin, 

että lattiathan ovat vielä aivan öljyiset. Kyllä siinä vierähti muutama hikikarpalo, 

kun mietittiin mitä tehdä. Eikä ärsytykseltäkään vältytty. 

Siinä sitten miehen kanssa harppoen kannettiin jälkikasvu jatkamaan autossa aloitettuja 

unia sänkyihin ja vannotettiin ettei sängyistä saa aamulla ilman lupaa nousta. 

Yötyöksihän se meillä meni, kun jouduttiin alkaa lattioita kuivilla räteillä hinkaamaan, 

että niillä pystyisi aamulla jotenkin kävellä. Mutta loppu hvyin kaikki hyvin, 

nyt meillä on kuivat ja hyvän näköiset lattiat, kun kolhut, kolot ja kulumat ovat piilossa.

Aurinkoisia maaliskuun päiviä sinulle ♥