Ihmeellinen kesä

Viime postauksessa mainitsin miten jouduin vetäisemään pitkää vaatetta päälle. No, eipä sitä iloa kauaa kestänyt ja nyt ei pärjää taas ilman hellehepeniä. Eilenkin elohopea kohosi yli kolmenkympin hellelukemiin. Hellepäiviä onkin tänä kesänä riittänyt. Heti vapun jälkeen alkoi kesä yhdellä rysäyksellä ja aurinkoa sekä lämpöä on riittänyt jo neljättä kuukautta. Harvassa ovat olleet tänä kesänä vilpoiset päivät. Ja sadepäivät. Milloinkohan viimeeksi meillä on satanut kunnolla. En muista. Nurmikko on aika karun näköinen, sen kasteleminen lopetettiin jo yli kuukausi sitten. Kukille sitävastoin on saanut kantaa juotavaa ja siitäkin huolimatta ne tuntuvat kuivuvan nyt pystyyn (ehkä tähän vaikuttaa paahteen lisäksi älyttömän kova tuuli). Tämä vuonna ei saada nauttia loppukesän kukkaloistosta, mutta auringosta ja lämmöstä senkin edestä.

Ruusut kukkivat tänä ihmeellisenä kesänä todella runsaasti, mutta harmillisen lyhyen ajan. 

Yleensä ne ovat kukkineet toistamiseen loppukesästä, mutta nyt ei näy nupun nuppua.

Pinkit ja valkoiset syysleimut kukkivat yleensä elokuussa, 

mutta tänä vuonna ne avasivat nuppunsa jo heinäkuun puolessa välissä!

Malvat kukkivat myös runsaasti, mutta vain hetken.

Toissa päivänä ihastelin myöhempilajikkeisen syysleimun alkavaa upeaa kukintaa

 (näkyy hortenssian taustalla) 

ja eilen samaisten kukkinen ohi kävellessä koin melkoisen ällistyksen, 

kukat olivat jo kuihtuneet. Yhdessä päivässä! 

Tämä meni jo yli ymmärrykseni!

Toivottavasti hortenssioilla ei mene ihan niin lujaa!

Nakkelin, tänäkin vuonna, kesäkukkien siemeniä ruukkuihin ja kukkapenkkeihin, 

mutta ruiskaunokin kukkaset olivat ainoita minkä kukista pääsin nauttimaan. 

Tosin niistäkin vain hetken verran. 

Muut tuntuivat kuivuvan kokoon ennen kuin kunnolla pääsivät edes kasvamisen alkuun. 

Tosin tässä kohtaa saa myös syyttää alkukesän (hieman) laiskanpuoleista puutarhuria.

Eipä ole tainnut miesmuistiin olla tämänlaista hellekesää. 

Minä joka en juurikaan helteistä perusta, olen huomannut ajatelleeni, 

että jollakin tapaa näihinkin on tottunut. Ei siihen tukahduttavaan oloon, 

vaan siihen ajatukseen, että on lämmintä. Ja kummasti on oppinut, 

ettei paahteiselle keskipäivälle kannata mitään tekemistä suunnitella. 

Tuntuu varmasti ihan oudolta, kun ilmat sitten oikeasti viileenee, 

niin kauan tätä lämpöä on kestänyt. 

Mutta kyllä se viileys alkaa olla jo ihan tervetullutta.

Minä jo vähän odotan sukkakelejä, saisi kodinkin kunnolla siivottua. 

Tällä hetkellä se on suorastaan energian haaskausta, 

kun 80 kesävarvasta lampsii  yhtenään sisälle ja ulos :D

ps. Tuo kahdeksankymmentähän on kymmenen verran liioiteltu, 

sillä eihän meidän puolivuotias toki vielä kävele.