lauantai 11. marraskuuta 2017

Kun äiti ompelee


Minulta on monesti kyselty miten jaksan ja kerkeän tehdä niin paljon käsillä (tässä kohtaa on tarkoitettu käsitöitä, askarteluja, tuunaus, maalaus, nikkarointi ja sen sellaisia juttuja). En ole oikein ikinä osannut vastata suorilta käsin tuon kaltaisiin kysymyksiin. Minä kun olen vain tälläinen, jolla on pakottava tarve päästä käsillä luomaan jotakin uutta. Olen aina ollut. Jo aivan lapsena rakastin askartelua ja pikkuisen vanhempana innostuin erilaisista käsitöistä. Käsillä tekemisen ilo ja tarve on kulkenut siis lähes koko elämäni ajan mukana.



Nyt kun olen ollut lasteni kanssa kotona, olen tehnyt käsitöitä (ym.) ennätyspaljon. Sitä monesti ihmetellään ja kysellään, miten ihmeessä pienten lasten ätitinä kerkeän touhuta niin monenlaista. Minulle käsillä tekeminen on ollut vastapainoa ja henkireikä kotona olemiseen. Niin hyvin kuin viihdynkin kotiäitinä, kaipaan myös omaa tilaa ja jotakin sellaista missä voin toteuttaa itseäni. Niinpä käsillä tekeminen on tuntunut luonnollisesta vaihtoehdolta. Kuinka terapeuttista ja palkitsevaa onkaan saada aikaiseksi, kaiken pyykin pesun ja ruuanlaiton lomassa, jotakin mieleistä ja kaunista.


Olen varma, että jokainen ihminen saa raivattua elämässään edes pikkuisen tilaa ja aikaa juuri niille omille tärkeille asioilleen. Joku tykkää lenkkeillä (juu, minunkin pitäisi enemmän :/ ), toinen saa irtioton jossakin ohjatussa harrastuksessa. Minulle taas käsillä tekeminen on tämän hetken henkireikä. Toisinaan elämä tuntuu niin täydeltä ja vauhdikkaalta ettei omille jutuille tahdo löytää aikaa. Silloin tingin vaikka siivouksesta tai jostakin muusta kotihommasta, että pääsen hetkeksi istahtamaan ja touhuamaan omia juttuja. Minulle on tärkeämpää oma jaksaminen, mitä esim. putipuhdas koti (toki minäkin viihdyn paremmin siistissä, mitä sotkuisessa kodissa).


Nykyään minulla tulee tehtyä eniten hyllynreuna-kästiöitä. Sellaisia mitä pystyy tehdä pikku hetken silloin ja jatkaa taas tällöin. Toisinaan innostun ompelemaan ja sen taitaa mieskin aina huomata, kun töistä palaa. Silloin en jaksa välittää kotihommista tai lasten sotkuista tuon taivaallista ja seuraava päivä tai ilta meneekin monesti koti raivatessa ;) Askarteluja teemme yleensä lasten kanssa yhdessä. Harrastamme sellaista rinnakkaisaskartelua, minä teen omia juttuja ja lapset tekevät omia. Saman pöydän ääressä, samalla höpisten. Tuunaus, maalaus ja nikkarointi hommat ovatkin sitten sellaisia, mitä touhuan silloin kun mies on vapaalla. Niitä harvoin jaksan lähteä tekemään lapsikatras vanavedessä.


Voisin siis väittää, että kaikissa tekemisissä on kyse valinnoista, siitä mihin käyttää aikansa. Sen minkä näkee ja kokee oikeasti tärkeäksi ja tarpeelliseksi, niin siihen varmasti löytää edes vähän aikaa, joutui sen ajan ottamaan sitten jostakin muusta asista.

Loppun vielä maininta, että en minä toki päivittäin käsitöitä tee, en välttämättä edes viikottain. Omasta mielestä en tee niitä edes kovin paljoa. Niiden tekeminen kulkee aaltomaisin liikein. Toisinaan saattaa olla pidempikin tauko, ettei käsillä tekeminen innosta yhtään ja sitten inspiraation iskiessä taas saattaa valmistua yhtä ja toista. Ja joskus on vaan sellaisia aikoja, ettei yksin kertaisesti kerkeä tai jaksa, vaikka haluaisikin jotakin tehdä.

Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä sinä harrastat
ja mitkä asiat tuovat sinulle vastapainoa työ- /ja kotielämälle?


Virkkasin syksyllä harmaasta puuvillalangasta uuden tyynynpäällisen. Inspiraation tyynyyn sain Kalevalapeittoprojektista, mihin sattumoisin törmäsin. Ihastuin Ilmatar-palaan ja sen innoittamana syntyi uusi sohvatyyny. Virkatun tyynyn kaveriksi ompelin vielä roosan värisen tyynyn. Piirsin siihen valkoisella kangastussilla tuollaisen mandalan. Jos jaksaisi tehdä, niin tuollaiset mandalatyynyt olisi tosi kivat myös mustavalkoisena (talvisisustus jo mielessä :) ). Piirrustushommassa oli vaan sen verran kova homma, että saa nähdä saako sitä aikaiseksi. 

Tulipa harvinaisen pitkä teksti, jaksoikohan kukaan lukea loppuun asti?



16 kommenttia:

  1. Minulla on hyvin paljon samanlaisia ajatuksia, kuin sinullakin! Valintoja, valintoja! Toinen valitsee lähteä urheilemaan monta kertaa viikossa. Minulta urheilut jäävät liian usein väliin, koska käsityöt ja lukeminen ovat vain niin paljon houkuttelevampia asioita. Lasten mentyä nukkumaan harvoin siivoilen tai teen muita kotitöitä, vaan tärkeämpää on ladata akut jollakin kivalla omalla tekemisellä, kuten käsitöillä tai lukemisella. Jompaa kumpaa tulee tehtyä ihan päivittäin ja ne antavat hurjasti iloa ja voimia arjen pyöritykseen täällä kotona! :)

    Kauniita kuvia kodistanne ja käsitöistäsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma, niin tärkeää kuin liikuntakin on, minullakin käsityöt kiilaa usein edelle. Vaikka eipä ikinä lenkiltä ole tarvinnut huonossa fiiliksessä kotiin palata, niin siltikin koen, että käsityöt antavat minulle enemmän. Lukemisesta muuten minäkin pidän hirmuisesti, toisinaan tulee luettua useampi kirja putkeen, mutta sitten saattaa olla taas kuukausien väliä ettei tule luettua mitään. Onneksi on monia mukavia juttuja mistä nauttia, niin niitä voi tehdä aina kulloisenkin fiiliksen mukaan. Minä olen monesti ajatellut, että en halua kadottaa omaa minuuttaan pelkän äitiroolin alle, vaan haluan vaalia ja tehdä myös niitä asioita mistä pidän ja nautin. Sellaisista asioista sitä tosiaan ammentaa jaksamista myös tähän kotiäidin työhön. Kiitoksia Maria kommentista ❤

      Poista
  2. Kyllä äideilläkin pitää olla niitä luovia hetkiä, pienistäkin valmistuneista töistä mieli nousee ja ne jäävät, siivottu koti ei jää, pian aletaan alusta. Yhteisten askartelujen parissa on helppo rupatella jälkipolven kanssa, minullakin on ollut iso perhe ympärillä. Kokemuksesta voin kertoa, että tällaiset puuhat lapset muistavat todella pitkään. Anna vain villakoirien välillä vilistä nurkissa, niille on aika sitten joskus. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minäkin olen ajatellut, siivous on loputon suo. Tietenkin perussiisteydestä on hyvä pitää kiinni, mutta mieluummin käytän aikaani tällä hetkellä muuhun mitä paikkojen jynssäämiseen. Pienestäkin omasta hetkestä saan ammennettua voimia arkeen. Tärkeää sitä on vaalia myös omaa jaksamista, niin jaksaa sitten olla myös lasten kanssa ja kotona olo säilyy mielekkäänä 💕 Mukava kun jätit kommenttia, kiitos sinulle 😊

      Poista
  3. Kauniita käsitöitä olet tehnytkin! :) Itselle liikunta ja valokuvaaminen ovat vastapainoa arjelle ja omalle työlle - ja tietenkin myös käsillä tekeminen ja bloggaaminen. Itselläkin listaan kuuluu kaikenlainen näpertäminen: virkkaaminen, neulominen, kodin remontointi, tuunaaminen, huonekalujen kunnostaminen, lasten kanssa askartelu, puutarhanhoito jne. Nyt saikulla ollessani tartuin piiiiitkästä aikaa lyijykynään ja piirtäminen vei taas mukanaan.

    Ps. Teidän villasukat lähtevät näinä päivinä postiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaisista puuhista minäkin tykkään, jopa tuo remppaaminenkin on (yleensä 😉) mukavaa. Siinä, jos missä näkee oman työnsä jäljen ja on siten hirmu palkitsevaa. Nautin siitä, kun on niin paljon mielekästä puuhaa ja niitä voi sitten touhuta kulloisenkin fiiliksen mukaan.

      Mahtavaa, täällä sitten päästäkin odottelemaan postipojan tuomisia 😊 Kiitos sukista jo etukäteen ❤ Ja kiitoksia myös kommentista!

      Poista
  4. Onpa kaunis tuo ilmatar-palan kuvio! 😍 Ihanan tyynyn olet saanut sillä kuviolla virkattua. ❤

    Käsityöt ovat kyllä itsellenikin arjessa jaksamisen voimavara. Ja tottahan se on, että mieleisille ja tärkeiksi kokemilleen asioille löytyy kyllä aikaa. Sehän on vain järjestely kysymys kuten niin moni muukin asia tässä elämässä.

    Minulla menee vähän sykleittäin se, mikä milloinkin voimauttaa eniten. Viime vuosina olen ruvennut oman terveyteni säilymisen vuoksi harrastamaan säännöllistä liikuntaa, vaikken siitä samanlaista mielihyvää saakaan kuin käsitöiden tekemisestä. Liikunnan mielekkyyden säilymisessä auttaa kuitenkin tieto ja kokemus siitä, että voin paremmin, kun jaksan sitä harrastaa. Se motivoi.

    Käsitöiden ja liikunnan lisäksi luen paljon erilaista kirjallisuutta, joskin nykyvuosina sekin on ollut enemmän lastenkirjallisuutta kuin muuta 😉 Ihana kuitenkin, että on olemassa paljon sellaisia lastensatuja, jotka jaksavat ilahduttaa aikuistakin vuosi vuoden perään. Opettavaisia ja ihania tarinoita niistä monet. Ja siinä samallahan tulee tankattua läheisyyttä. Tärkeitä yhdessäolon hetkiä.❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, mulla pitäisi löytää myös jostakin tuo liikuntainnostus. Vaikka ikinä ei ole lenkiltä tarvinnut huonolla fiiliksellä kotiin palata, niin siltikin olen huono saamaan itseni liikkeelle. Paitsi silloin kun on lenkkiseuraa. Haaveilenkin välillä säännöllisestä lastenhoitajasta, joka mahdollistaisi miehen kanssa yhteisen lenkkihetken. Siinä yhdistyis monta hyvää puolta, sais mm. juteltua rauhassa. Miehen vuorotyö vaan toisi omat haasteet tuohon.

      Mullakin on monia juttuja käsitöiden lisäksi mistä nautin ja fiiliksen mukaan niitä harrastan. Lukeminen on yksi niistä. Lastenkirjoja ja -satuja minäkin tällä hetkellä eniten luen 😁 Isommille on tullut välillä luettua myös lasten romaaneja ääneen. Lukuhetket on kyllä mukavaa yhdessäoloa ❤ Iltaisin tykkäisin lukea hetken jotakin omaa kirjaa, mutta aika usein sitä on niin väsynyt, että kaatuu vaan sänkyyn. Välillä on kuitenkin ihana käpertyä hetkeksi peiton alle hyvä kirja seurana. Kiitoksia Kaaru ❤

      Poista
  5. Niin ihania ja suloisen kauniita kuvia kaikki♥ Olet tehnyt vaikka mitä kaunista! Itse pidän myös kovasti kaikenlaisesta näpertelystä..mitä tarkempaa ja "kieli keskellä suuta" hommaa niin sen parempi:) Askarrellessa mukavasti unohtuu kaikki muu ja sitä tulee vain keskityttyä ainoastaan siihen tekeleeseen käsissä:) Ihana että ihmisillä on asioita jotka tuottavat hyvää mieltä ja tuovat energiaa elämään! Leppoisaa alkanutta viikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään sekä näpertelystä että vähän suurpiirteisimmistäkin töistä. Joskus ei yhtään jaksa tehdä mitään pikkutarkkaa puuhaa, vaan parasta on "aivoton yksitoikkoinen" homma ja toisin päin. Näpertelyhommat kyllä on yleensä enemmän palkitsevia. Käsityöt tuovat kyllä minulle niin paljon hyvää mieltä, että kyllä olisi vaikeaa olla mitään tekemättä. Kiitos Päden paja mukavasta kommentista ❤

      Poista
  6. Samoin ajatuksin tääläkin, niille löytyy aikaa kyllä, mitkä ovat itselle tärkeitä. Minulla on käsityöt olleet aika vähissä lähiaikoina, mutta muita sisustus-, remppa- ja raksahommia on kyllä tullut tehtyä ihan kiitettävästi. Kyllä siitä saa niin pitkäksi aikaa iloa arkeen, kun saa jotain näkyvää aikaan. Toki on mukava, että kotikin on siistissä kunnossa, mutta oma jaksaminen arjessa lasten kanssa menee kyllä edelle. Ja jos se tarkoittaa muutamaa villakoiraa nurkissa juoksemassa, lasten tahmaisten käsien koristelemia ikkunoita ja levällään olevia leluja, niin eiköhän niiden kanssa selviä kun on hyvä ja virkeä mieli muuten 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ne remppa- ja raksahommat ole yhdenlaista käsityötä myös 😁 Samallalailla siinäkin pääsee touhuamaan ja työ palkitsee tekijänsä. Mukavaa hommaa nekin ja ennen kaikkea vaihtelua arkeen. Ja ihan totta, juuri noin minäkin ajattelen, jos tuntuu, että nyt tarvis hetken päännollausaikaa, niin mieluummin menen ompelemaan ja jätän sen imuroinnin johonkin toiseen hetkeen. Villakoirathan vaan kasvattaa lasten vastustuskykyä 😉 Minä tykkään, että meillä olisi perussiistiä, mutta puunaanisen olen jättänyt jonnekin tulevaisuuteen. Oma jaksaminen on tärkeää, ei sitä muuten jaksais lastenkaan kanssa. Kiitos Nanni ❤

      Poista
  7. Ihan mun ajatuksia! <3 Kotona kymmenen vuotta täysipäiväisenä äitinä sai minut tekemään paaaljon kädentaitojuttuja. Se oli se henkireikä ja oma aika, ja juuri rinnatusten lasten kanssakin usein tuli tehtyä. Ja illalla sen huomasi sotkusta. :D Töiden ohella ehtii ihan älyttömän paljon vähemmän, vaikken edes tee täyttä työaikaa joka viikko. Kaipaan sitä, että jo aamusta olis saanut laittaa ompelupajan pystyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oikein sitä jaksaisi tätä kotona oloa, jos ei olisi mitään omaa juttua. Minä varmaan hukkuisin äitiyden alle, jos en pääsisi toteuttamaan jollakin tapaa myös itseäni ja lapsethan siitä lopulta myös kärsisi. Mieluummin touhuan välillä minulle tärkeiden asioiden parissa ja jaksan ja voin hyvin. Kummasti pienikin oma hetki auttaa jaksamaan. Miten muuten muksut kerkeekin sillä välin laittamaan koko huushollin hujan hajan, kun ompelee 😅 Mutta on se aika kyllä sotkien arvoista! Tuota töihin menoa oon joskus miettinyt, että miten ihmeessä siitä selviäisi. Viihdyn niin hyvin kotona. Toisaaltaan turha liikaa sitäkään miettiä, kun ei se tällä hetkellä ole mikään ajankohtainen aihe. Kiitos kommenttista ❤

      Poista
  8. Kauniita käsitöitä olet ommellut ja virkannut. :)

    Minulta joskus töissä joku kysyi samaa, että miten ihmeessä ehdin. En osannut minäkään silloin oikein vastata, mutta samainen kysyjä totesi, että no ehtihän hänkin silloin aikoinaan lasten ollessa pieniä katsoa joka ilta kauniit ja rohkeat. Yhdessä silloin totesimmekin, että kyllä sille löytää aikaa mistä tykkää! :)

    Mun on tullut käytyä aina lasten välillä jonkinmoinen pätkä työelämässä, joskus pienempi ja joskus vähän pidempi. Parin edellisen jälkeen olen kyllä äippäloman loppupuolella ajatellut että nyt vain olen kotona, mutta ne on töistä sitten soitelleet ja on kuitenkin ollut mukava käydä. :)

    Käsitöitä tulee minunkin tehtyä vähän vaihtelevasti. Jokin neule tai virkkuu on useinkin kesken, mutta ompelukset valmistuu harvakseltaan.. Yleensä omana vapaailtana kaivan koneet ja valloitan keittiön pöydän. Joskus tulee toki lastenkin kanssa yritettyä, ja kyllä sen sitten ympäristöstä huomaa.. ;)

    Lenkkeilystä vielä. Meillä kun on jo vuosia olleet ma ja ke aamupäivät kerhopäiviä, mulle on muodostunut käytänteeksi että vien aamulla sekä lapset että pyörät autolla ja lähden kahden kotona olijan ja rattaiden kera lenkille tunti ennen kerhon loppua. Tulee edes se pari kertaa viikossa lenkkeiltyä, ja kun se kerhoaika (3h) on kuitenkin niin lyhyt, ettei siinä ihmeitä edes ehdi tekemään. Toki mulla on tässä lenkkeilyssä hyvänä kannustimena ystäväni, jolla lapset samassa kerhossa. Mutta nyt kun jo vuosia on tätä jatkettu, niin tulee mun lähdettyä myös yksin kerholenkille jos ei ystäväni joskus lähdekään. :)

    VastaaPoista
  9. Minäkin olen vähän laiska ompelemaan lasten kanssa. Se on aika turhauttavaa, jos ompelukset joutuu keskeyttämään sen tuhat kertaa. Kutomis- ja virkkausjutut on paljon helpompi lopettaa ja taas jatkaa. Ja sitten tosiaan se kamala kaaos mikä syntyy, kun keskityn ompelemiseen 😉 Silloin kun on oikein inspis päällä kaaoskaan ei haittaa, mutta ei sitä joka päivä jaksa. Ennen eskaria/koulua meillä lapset nukkuivat aamuisin pitkään ja siihen aikaan usein käytin myöhäiset illat ompeluun ym. omaan. Nykyään joutuu nousta niin aikaisin, ettei jaksa valvoa myöhään ja ompelut on tosi paljon harventuneet. Mutta aikansa kutakin, niin kuin sanotaan. Nyt tulee tehtyä enempi muita käsitöitä.

    Lenkkikaveri olisi kyllä mulle hyvä motivaattori. Pääsis samalla vaihtamaan myös ajatuksia. Mutta kun yksi lähden, niin jotenkin sitä tuntuu aina työläältä se lähteminen, vaikka ikinä ei ole kyllä tarvinnut lenkiltä huonolla fiiliksellä kotiin palata. Minä haaveilen siitä ajasta, että päästäis miehen kanssa kahdestaan lenkkeilemään. Pitää vaan odotella muutama vuosi, että muksut pärjää hetken keskenään tai sitten yrittää hommata vakkarilastenhoitaja. Keväisin mulle iskee aina lenkkivimma, silloin on mukava kierrellä ympäristöä ja ihailla ja ihmetellä muiden pihoja ja kasvun ihmeitä. Mutta jotenkin se aina viimeistään syksyn ja pimeän tultua hiipuu 😐 Kiitos Raisa kommentista ❤

    VastaaPoista

Kiva kun ilahdutit pienellä merkillä ♥