Vuoden ensimmäinen postaus.
Koko viime syksyn olen miettinyt ja pohtinut, mitä tekisin tämän blogin kanssa.
Tuntuu, ettei aika tahdo riittää tänne sillä lailla miten haluisin.
Instagramkin tuntuu helppoudellaan välillä kiilaavan blogin edelle.
Riittääkö rahkeeni molemmille, sekä blogille ja instagramille!?
Toisaaltaan en haluaisi tätä harrastusta lopettaa. Tykkään hirmuisesti valokuvata ja mihin niitä kuvia sitten suoltaisin, jos en tänne blogiin. Instagramiin ehkä, mutta vaikka se helppoudellaan tahtookin kirittää blogin edelle, niin kuitenkin siitä puuttuu se jokin, mitä tästä bloggaamisesta saa. Välillä on kiva päästä myös kirjoittamaan ihan kirjoittamisen ilosta, toisinaan tuntuu ettei tekstiä tahdo millään tulla ja silloin postausten tekemiseen tuntuu tuhrautuvan turhankin paljon aikaa. Vaikka kyllä niihin kuviinkin saa aikaa käytettyä. Mihin siis käyttää ne päivien ja viikkojen vähäiset vapaahetket.
Käsitöitäkin on mukava tehdä ja olla ja touhuta vaan perheen kesken. Leipomisestakin pidän ja joskus olisi hyvä käydä myös ulkoiluttamassa itseään. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olisi niin paljon mukavia asioita, mitä haluaisin tehdä. Viisi pientä lasta, kotityöt ja sun muut menot pitävät huolen siitä, että omia tekemisiä on pakko karsia. Mutta siitä pidän kuitenkin kiinni, että niitä itselle tärkeitä asioita pääsen tekemään ainakin sen hetken verran. Niiden avulla kun ammennan jaksamista tähän arjen pyöritykseen.
Jokunen aika sitten puntaroin ja päätin, että haluan jatkaa tätä tärkeäksi käynyttä harrastusta, bloggaamista. Mietin, että eihän minun tarvitse aina tehdä pitkiä postauksia, laittaa paljon kuvia tai väkisin yrittää kirjoittaa kuville jotakin kohtuullisen järkevää tekstiä. Voin aivan hyvin tehdä myös pieniä muutaman kuvan ja lauseen postauksia, jos siltä tuntuu tai jos aika ei sillä hetkellä riitä mihinkään suureen, mutta kuitenkin tekisi mieli käydä täällä jotakin huikkaamassa.
Tänä vuonna yritänkin siis pitää tätä blogia astetta rennommalla otteella. Aika näyttää miten käy ja mihin suuntaan blogi lähtee kulkemaan. Muuttuuko tämä paljon vai pysyykö samanmoisena kuin aikasempina vuosina. Se on ainakin varmaa, että täällä tulee edelleen vilahtamaan sisustusjuttuja ja tekemiäni käsitöitä.
Harvoin tulee kiitettyä teitä lukijoita, mutta nyt haluan kiittää teitä ja erityisesti teitä jotka jaksatte ilahduttaa minua kommenteilla. Jokainen uusi lukija tuo myös iloa minulle ja teitä onkin jo mukava määrä! Lämpöinen kiitos siis sinulle ja te uudet lukijat tervetuloa joukkoon mukaan ♥
ps. Kysynpä tässä samalla olisiko sinulla mielessä/toiveissa jokin aihe mistä haluaisit minun tekevän postauksen?
En ole tainnut ennen tämmöistä kysellä, mutta kerta se on ensimmäinen... :)
Itselläkin on insta,mutta enemmän sitten blogiin kirjoitan.Fb en ole oikein innostunut,vaikka sekin nyt on yksi some-kanava.Mutta sisustusjutut kiinnostaa ja toki muutkin arjen jutut,jos niitä aiheita mietit.
VastaaPoistaInsta on siitä vaillinainen, että sinne ei yleensä viitsi kuin lauseen tai kaksi kirjoittaa. Blogit antaa enemmän, ne on melkein kuin lehtiä lukisi. Fb ei ole minuakaan jostakin syystä ikinä innostanut. Kiitos Aikku kommentista ja aiheheitoista 😊❤
PoistaEerika <3 Monesti tämä vuodenvaihteen aika laittaa pohtimaan myös monia blogiin liittyviä asioita. Niin itsellänikin. Ajatus koko bloggaamisen suhteen tuntuu olevan hakoteillä ja jutun juuri kadoksissa. Aikakin monesti rajallinen. Ainakin itselläni sellaiset ajatukset liittyvät osaltaan siihen samaan puntaroitiin kuin pohdinnat uudenvuoden toiveistakin. Ei ole oikein varma, mitä haluaa ja tuntematon huominenkin ehkä vähän ahdistaa. Silloin otan aikalisän. Se monesti selkiyttää ajatuksia, jonka jälkeen on helpompi tehdä ratkaisuja.
VastaaPoistaJokatapauksessa, olipa ajatus mikä tahansa, se on selvää, että mitä tahansa elämässään tekee, sen tulee tuntua mielekkäältä. Jos ns. palo asiaa kuin asiaa kohtaan on kadonnut eikä aikaakaan tunnu olevan, tulee kuunnella sydämen ääntään. Sitä ääntä minä tässä juuri itsekin kuulostelen miettiessäni samoja asioita kuin sinäkin - mikä on blogini kohtalo?
Ihan hirmuisen onnellinen olen, että olet päättänyt kaikesta huolimatta jatkaa <3 Olisi tuntunut kamalan tyhjältä, jos blogiasi ei enää kohta olisi ollut. Sinun blogisi oli niitä ensimmäisiä, joita aloin aktiivisesti seuraamaan. Ihana, jos jaksat ilahduttaa lukijoitasi jatkossakin ihanilla postauksillasi <3 Ja vaikka postaustahtisi olisi miten verkkainen tahansa, minä ainakin tulen täällä piipahtamaan tämän tästä :)
Iloa ja valoa päiviisi, Eerika <3
Niin ja niistä toiveista, joita kysyit. Minusta blogisi on ollut juuri tällaisena ihana. Samojen, tuttujen asioiden äärellä kun jatkat, se riittää. Älänota bloggaamisesta liikaa paineita, anna mennä omalla painollaan :)
PoistaSinäkinkö olet miettinyt samoja asioita!? Toivottavasti sinäkään et päätä lopettaa bloggaamista, vaikka niin kuin sanoit, kannattaa tehdä sellaisia ratkaisuja mitkä tuntuu juuri itsestä hyvältä. Tykkään valtavasti blogistasi, kuvistasi ja tavastasi pukea ajatukset sanoiksi ❤
PoistaMulla ollut kesän jälkeen vähän koko ajan sellainen olo blogin suhteen, että pitäisi tehdä postaus... Osittain siis semmoinen "pakkopullameininki", kun aika ei vaan tahdo riittää ja ajatuskin vähän hukassa, sen takia kohtalokin on mietityttänyt. Nyt päätin olla yrittämättä liikaa. Mennä fiiliksen mukaan ja höllätä. Tervettä opettelua tämmöiselle jolla tahtoo olla taipumus vaatia itseltä enempi, mihin todellisuudessa rahkeet riittävät. Katsotaan miten minun käy! Tuota aikaakin olen miettinyt, että sekin saattaa taas jossakin kohtaa muuttua. Verrattain haasteellinen syksy eskarilaisen kanssa ja nyt pienimmän perässä juokseminen syö tottakai aikaa ja energiaa, joka tietenkin näkyy harrastuksissa. Voi kun tuon ajan vähyyden suhteenkin osaisi olla "hermoilematta" ja antaa päivien ja kuukausien vaan kulua ja "kasvattaa" lapsia! Tuntuu, että tämä elämä on yhtä opettelua aikuisenakin 😉
Kiitos taas sinulle rohkaisevista sanoista ❤
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaLaitappa tosiaan postia tulemaan! Jatketaanpa juttua siellä 😊
PoistaPoistin kommenttini, kun koin, että siinä oli liian paljon henkilökohtaisia asioita. Jatketaan juttua s-postitse jonain päivänä, kunhan me tervehdytään tästä flunssasta..
PoistaMinulla on ollut samanlaisia pohdintoja omasta blogistani, joskus tuntuu että aika ei riitä ja joskus ei tiedä mitä kirjoittaisi. Sinun blogiasi seuraan ja kommentoinkin usein. Tykkään blogistasi ja on kiva että jatkat. Käsityö aiheet olisi kivoja ja kuvia tietenkin sisustuksesta :))
VastaaPoistaTuntuu, että aika monet miettivät bloginsa tulevaisuutta. Veikkaanpa, että instagram taitaa olla siihen yksi osasyy. Eikö vaan se olekin niin helppo- ja nopeakäyttöinen blogiin verrattuna? Varsinkin jos ajan kanssa joutuu painimaan, niin insta tuntuu vievän voiton. Kiitos sinulle kommenteista ❤
PoistaMinäkin tykkään kun pidät blogin juuri tällaisena. Bloggaat silloin kun siltä tuntuu, etkä stressaa sen suhteen. :)
VastaaPoistaVoi kiitos Aidafoun ❤ Yritän olla ottamatta turhia paineita, toivottavasti onnistun 😊
PoistaHyvältä kuullostaa...ei todellakaan aina tarvitse "romaania" kirjoittaa....kuvat puhuvat puolestaan. Ja jos nyt uskallan niin voin kertoa, että aina ei jaksa/ehdi pitkiä juttuja lukeakkaan. Pääasia, ettet lopeta bloggaamista!
VastaaPoistaEn minäkään aina jaksa/kerkeä kaikkien seuraamieni blogien tekstejä lukea, mutta kuvat tulee kyllä aina ihasteltua. Tottakai siis täälläkin saa käydä pelkät kuvat katselemessa, jos ei jaksa teksteihin paneutua! Kuvat ne on monesti se, mikä saa seuraamaan tiettyä blogia 😊 Kiitos sinulle Hannele ❤
Poistaeerika, sinun blogisi on ensimmäisiä mihin olen tutustunut aikanaan. Ihana blogi! <3 Kiva, että päätit vielä jatkaa ja ilahduttaa meitä kauniin kotisi kuvilla, käsitöilläsi ja kuulumisillasi.
VastaaPoistaSamoin kuin muutkin ovat sinua kannustaneet; vähän on paljon. Kuvat kertovat paljon ja muutama sanakin avaa asiaa. Ja armelias saa olla senkin suhteen, jos harvemminkin julkaisee päivityksiä. Me täällä odotellaan ja ollaan iloisia aina kuulumisista, pienistäkin.
Tammikuun iloa ja tsemppiä! <3 <3
Kiitos Kaisu sinulle ihanasta ja kannustavasta kommentista ❤ Taitaa olla terveen opettelemisen paikka itselle se, että asioista pitää osata tarvittaessa höllätä. Monissa asioissa kun sitä tulee otettua turhia paineita ja siten vaadittua itseltä liikoja. Tuossa onkin tavoitetta tälle vuodelle 😉 Ja senkin kun muistaisi, että aika muuttuu kun elämäntilanteet muuttuvat. Keväällä kun vauva on taas astetta isompi, niin itselläkin saattaa olla taas enempi aikaa (tai sitten vähempi). Pitäisi vaan osata aina tyytyä siihen mitä on ja nauttia juuri tämän hetken tuomista jutuista 😊
PoistaMonessa blogissa tuntuu näin uuden vuoden alkaessa pyörivän tuo sama kysymys. Samoin on oman bloginkin laita. Kun ei aina riitä kaikkeen vaikka haluja olisikin bloggausta jatkaa. Sinulla on kyllä niin ihanan inspiroiva blogi, paljon on täältä ideoita löytynyt omaankin kotiin. Kiva kuulla että jatkat vielä ❤
VastaaPoistaNiin taitaa pyöriä! Minä luulen myös, että Instagram vaikuttaa omalta osaltaan tähän, että ihmiset miettivät jaksvatko pitkää blogia joka vie huomattavasti enempi aikaa ja resursseja, mitä nopeakäyttöinen insta, joka kulkee käytännössä kokoajan mukana. Tuo on niin hankala yhtälö, kun aika ei meinaa antaa myöden vaikka haluja olisi... Mukava siellä on sinunkin blogissa käydä aina piipahtamassa ja kuulumisia lukemassa ❤ Kiitos Nanni sullekin ihanasta kommentista ❤
PoistaMinullakin opiskelu ja työt veivät blogi-ideat tai oikeammin voimat tehdä bloggauksia. Nyt olen löytänyt taas inspiraation ja oli ilo huomata, että uskolliset seuraajat jaksoivat odottaa tauosta huolimatta. Instakin minulla on ja vaihtelevasti sinnekkin kuvia pistän :)
VastaaPoistaSe on kyllä mukava huomata, että ne lukijat jotka on oikeasti kiinostuneita blogista eivät häviä minnekään ❤ Pitäisi aina muistaa, että blogikin saa elää eläntilanteiden mukaan. Silloin kun on muuta tärkeämpää on ihan luonnollista, että blogi jää taka-alalle. Pitäisi opetella olla ottamatta vaan tästäkään harrastuksesta turhia paineita 😊 Kiitos päikkä!
PoistaTeet juuri niin kuin sydämesi sanoo!
VastaaPoistaIhanaa jos jaksat jatkaa tätä kauneutta blogisi kautta meille lukijoille!
Ota rennosti, postaat kun siltä tuntuu, täällä me lukijat keikumme!
Halaus!
Niin se pitää tehdä! Silloin kun jokin asia muuttuu "pakkopullaksi" on parempi ottaa vähintäänkin aikalisä. Minä kokeilen nyt blogata vähän rennommalla otteella, kun kuitenkin halua tähän harrastukseen olisi 😊 Onhan tämä ihan omanlaisensa maailma ja täällä on niin monia upeita ihmisiä, kuten sinä! Kiitos Susanna ❤
PoistaIhanaa, että päätit kuitenkin jatkaa. <3 Näin lukija näkökulmasta se harvempi postaustahti on vain hyvä, kun niitä seurattavia blogeja on matkan varrella mukaan tarttunut aika määrä, eikä ihan joka päivä kuitenkaan tule blogeja luettua.. Ja kun joskus sitä käy vain kiireellä katsomassa, niin kyllä sitä sitten paremmalla ajalla niihin blogeihin palaa, joissa lukemattomia postauksia ei ole jonoksi asti.. :)
VastaaPoistaIhan totta Raisa! Minäkään en jouda koneelle päivittin, niin välillä joutuu melkein karsia mitä postauksia sitä sitten lukee, saatikka kommentoi, kun ei siinä koneen ääressä kerkeä koko päivää viettämään. Kiitos sinulle ❤
PoistaMinä olisin voinut kirjoittaa nuo samat sanat kuin Mantelilaakson Susanna. Oikeastikin pitää tehdä niin, mikä itsestä parhaalle tuntuu. Eihän sitä joka viikko tarvitse postata, eikä edes joka kuukausi eikä se silti tarkoita sitä, että olisi lopettanut bloggaamisen. Minusta sinulla on ihanan kaunis blogi. Kuviasi on kiva katsella ja tekstejäsi lueskella. Niin kuin aina kotiinsa tulisi, kun nämä sivut aukaisee. Vaikka oikeasti meidän fyysinen koti on ihan eri näköinen. Kaikista käsityöjutuista minä tykkään eniten. :) Ehkä arvasitkin. :)
VastaaPoistaNiinhän se on Outi! Sitä vaan monesti luo itselle turhia paineita tai odotuksia miten haluaisi minkäkin asian hoitaa ja tehdä. Ja sitten niistä itelle luomista paineista onkin vaikea pyristellä eroon tai höllätä niitä. Pitäisi muistaa, että tämä bloggaaminenkin saa ja kuuluu elää kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Silloin kun on vähempi aikaa blogataan vähempi ja kun aikaa ja intoa taas riittää blogataan enempi. Ja pienten lasten kanssa tilanteet elävät ja muuttuvat hetkessä. Senkin tietää, mutta miten se onkin välillä niin vaikea muistaa 😉 Jos nyt tuntuu aika olevan kortilla, niin keväällä saattaa olla taas eri tilanne.
PoistaKiitos sinullekin lämpöisestä kommentista ❤ Aina yhtä ilahduttavia nämä kommenttisi! Ja käsityöt on yksi mistä en luovu, niitä tulee jatkossakin täällä näkymään aina kun saan jotakin vaan aikaiseksi 😊
Kiva kuulla. :) Ilontäyteistä viikonloppua Sinulle! :)
PoistaSamoja ajatuksia kuin Pikku Akalla(kuten myös muilla kommentoijilla). Harrastuksista ei parane ottaa stressiä. Hyvin monella(itseni mukaan lukien) on ne kuuluisat ruuhkavuodet käsillä, ja on ihan ymmärrettävää, ettei kaikkea kivaa yksinkertaisesti pysty toteuttamaan, vaikka haluisi. Sen varmasti jokainen lukija ymmärtää. Tärkeintä on se, että tekee juuri niitä asioita, joista eniten tykkää, jotka tuo iloa ja ihan omaan tahtiin.
PoistaItse en ole koskaan lähtenyt karsimaan blogeja lukulistalta sen vuoksi, jos postaustahti on hidastunut. Minulle on oikeastaan parempi sellainen hitaampi tahti:)
Sinun blogissasi on ihana vierailla, täällä on aina niin ihana, rauhallinen tunnelma<3 tsempit sinne arkikiireiden keskelle!
Me ollaankin miehen kanssa naureskeltu, että harrastetaan ja tehdään semmoista ja tämmöistä sitten eläkeikäsenä, kun nyt ei kerkiä. Vaikka harrastukset on tosi tärkeitä oman jaksamisen takia, niin siltikin kaikkein tärkein ja mukavin asia on olla tällä hetkellä oman perheen kanssa, touhuta ja tehdä yhdessä asioita. Lapset kun kasvavat niin vauhdilla. Kiitos sinullekin Villa Pipo <3
PoistaTuttu tunne. Aikapula, mutta kuitenkin niin tärkeäksi käynyt bloggaamisharrastus..siinä vasta taistelu vaakakupeissa. Tärkeintä kai on kuitenkin, että ei kuormita itseään harrastuksilla, niillä rakkaillakaan. Vaatii vain taitoa pitää bloggaaminen rennompana, kun haluaisi käyttää siihen paljon aikaa ja vaivaa. Tsemppiä tähän tasapainoiluun myös sinulle! <3
VastaaPoistaNiinpä, jos sitä rupeaa harrastuksilla itseään kuormittamaan, niin helposti siinä katoaa koko harrastamisen ilo. Mutta on se välissä vähän luovimista nämä harrastusten ja perhe-elämän yhdistäminen, vaikka mullakaan ei tarvi lähteä harrastamaan kotia kauemmas 😁 Kuitenkin se on hirmu tärkeää päästä touhuamaan niitä itselle tärkeitä juttuja. Kiitos Tiina ❤
PoistaIhana, että päätit jatkaa! Samaa olen minäkin tässä vuosien varrella miettinyt! Omaan tahtiin ja silloin kun siltä tuntuu, se on oma tapana tehdä! Sinun kauniita kuvia on kiva katsella ja tarinoita lukea! Ihan kuin tuntisin sinut, vaikkei olla koskaan tavattu, tiedätkö tunteen?? Ihanaa ja levollista talvea sinulle ja ihanalle perheellesi!
VastaaPoistaTotta, tässäkään harrastuksessa on turha yrittää liikoja, katoaa muuten äkkiä koko bloggaamisen ilo. Omaan tahtiin, kulloisenkin elämäntilanteen ja oman fiiliksen mukaan minäkin yritän nyt jatkaa tätä vuosien varrella tärkeäksi käynyttä harrastusta. Ja, joo, tiedän kyllä tuon tunteen 😊 Se on kyllä niin jännä miten jotkut ihmiset tuntuvat tosi tutuilta vaikka heitä ei ole ikinä nähnyt. Ihan sama, kuin jos jonkun ihmisen näkee ekan kerran ja tuntuu, että olisi aina tunnettu. Meilläkin taitaa olla niin monia samoja kiinnostuksen kohteita, että se jo yhdistää 😊 Kiitos Hanna mukavasta kommentista ja ihanaa talvea myös teidän väelle ❤
PoistaÄlä vain lopeta olet päivieni piristys kuviasi ja kirjoituksiasi on todella kiva seurata...ja ihania vinkkejä olet jakanut...
VastaaPoistaKiitoksia sinulle mieltä lämmittävästä kommentista ❤ Opettelen nyt kuuntelemaan itseä tämänkin harrastuksen suhteen ja postailla silloin kun on aikaa ja sellainen fiilis 😊
PoistaIhanat kuvat, ompelukset, käsintehdyt jutut, lasten maailma, ilman kaupallisuutta. Jatka olen lukenut blogiasi jo ainakin vuoden.. Jatka
VastaaPoistaKiitos sinulle Hanna! Mukava kuulla, että tykkäät blogistani ❤ Kyllä minä jatkan, mutta opettelen nyt kuuntelemaan itseä enemmän tässäkin harrastuksessa, niin pysyy bloggaamisen ilo tallella 😊
PoistaPaljon tuttuja ajatuksia oli tässä kirjoituksessasi varsinkin omaan vuodentakaisiin pohdintoihini. Päätin silloin hidastaa, koska oma tahtini oli ollut aivan liian hurja ja samalla rauhallisemmalla tahdilla jatkan nytkin. Mekin elämme ruuhkavuosia ja arki on melkoista rumbaa, mutta silti siinä haluaa toki säilyttää jonkin oman pienen tärkeän jutun eli minunkin tapauksessa käsityöt ja edes joistakin niistä bloggaamisen.
VastaaPoistaSinä olet myös minun tapauksessani yksi niistä bloggaajista, joita aloin ensimmäisenä seurata oman blogitaipaleen alettua ja olithan sinä myös minun blogini ihan ekoja seuraajia <3. Minä ainakin jaksan odotella postauksiasi kauemmin, onhan tämä sellainen hyvän mielen blogi, jossa on aina kaunista katseltavaa ja täältä lähtee aina hyvällä mielellä pois!
Varmasti suurin osan pidempään blogannut miettiin näitä asioita. Jatkaakko, lopettaakko, mihin suuntaan kuljettaa blogia, mihin käyttää aikansa ylipäätä. Ja varmasti myös instagram omalta osaltaan laittaa miettimään näitä asioita, ainakin minulla. Koen kuitenkin, että blogit antavat enemmän mitä insta ja nyt kokeilellaan sitten vähän remmompaa bloggaustapaa. Saapa nähdä miten käy, avoimin mielin eteenpäin tässäkin asiassa :) Lämpöinen kiitos Krista mieltä ilahduttavasta kommentista <3
PoistaElämässä lopulta on vähän pysyvää, joka vuodesta toiseen samanlaisena sydämeen jää. On sulla ollut aikaa kauneutta mulle antaa , siispä lämpimän kiitoksen tahdon sulle nyt antaa!
VastaaPoistaPitkästä aikaa kävin pyörähtämässä täällä ja ihastelemassa blogiasi kaikkinensa. Valoisa ja tyytyväinen mielesi välittyy täältä, siksipä täältä lähteekin hymyssä suin! Höllääminen helpottaa, touhuillaan itse kukin kulloisenkin elämäntilanteen ja voimien mukaan :) - Kotis
Olipa mieltä lämmittävä kommentti, kiitos Kotis ❤ Sitä kun aina muistaisi suhteuttaa tekemiset kulloiseenkin elämäntilanteeseen, eikä turhaan venyttelisi itseään sinne ja tänne. Tämä on kait tätä elämän mittaista koulua. :)
PoistaUudet kudonnaisesi saivat minut jumittumaan blogiisi tänään. Tulin rentoa kahvitaukoa hakemaan, ja sitä sain. Kuvat ovat aivan ihania. Ja kolme pientä prinsessaa ihanine kiharineen uutta vuotta vastaanottamassa, nämä saavat varmasti jokaisen hyvälle tuulelle.
VastaaPoistaTykkään käsitöistä ja blogeista niihin olen löytänyt ideoita ja suoraan ohjeitakin.
Itselläni ei ole blogia.
Mahtava blogi sinulla!
Kiitos mukavasta kommentista PuuVilla ❤ Kiva kuulla, että blogini sai sinut hyvälle mielelle, hyvänmielenblogina olen tätä yrittänytkin pitää 😊
Poista