maanantai 18. tammikuuta 2016

Koukuttuja pipoja



Kokeilua ja pähkäilyä.
Miten mahtaa onnistua koukkuaminen suljettuna.
Oivallusta ja onnistumisen iloa.
Niistä on nämä koukutut pipot tehty.




Ensimmäisen pipon aloitin jo loppusyksystä, mutta mikä siinäkin oli, että talvipipoksi aiotut eivät meinanneet edetä yhtään tai ainakin kovin hitaalla vauhdilla. Vasta ennen joulua sain kaksi ensimmäistä valmiiksi ja sitten tulikin melkein hoppu aloittaa viimeinen, kun pakkasetkin tulivat ja lämpimälle pipolle tuli käyttöä. Vaikka ei sillä, tällä liilapipoisella neidillä olisi kyllä muitakin lämpimiä pipoja ollut... 



Jo viime syksynä, kun olin kokeillut koukkuamista pöytäluutuun tiesin, että halusin kokeilla tuota kaunista pintaa myös johonkin muuhun. Kristan vinkistä sitten lainasinkin kirjastosta Kaunista koukkuamalla-kirjan (Dora Ohrenstein). Sieltä löysin monta nättiä koukkuamismallia, joista kaksi pääsi kokeiluun. Kristan vinkistä hankin myös kaksipäisen koukkuamiskoukun, jolla sain tehtyä nämä pipot.


Ensimmäinen pipo syntyi ihan perussilmukalla, samalla millä olin tehnyt pöytäluutunkin. 
Kahdella värillä tehtynä pinnasta tuli tosi hauskan näköinen.

Tyttöjen pipot on tehty vähän monimutkaisemalla mallilla, mutta ei nuokaan olleet vaikeita, 
kun hoksasi miten ne tehdään. Jokaisen pipon latvaan piti pyöritellä tupsu keikkumaan. 

Laihanpuoleisesta tupsustakin saa muuten tasaisemman ja pörheämmän, 
kun sitä roikottaa kuumassa vesihöyryssä. Roosanvärisestä tupsusta tuli vähän harva, 
mutta kummasti langan säikeet avautuivat ja tupsusta tuli heti "isompi", 
kun roikotin sitä vesihöyryssä. 
Tuossa hommassa pitää vaan olla tarkkana, ettei polta sormia!



Tyttöjen pipot on koukuttu ihanan tuntuisesta Dropsin Nepal-langasta (villaa ja alpakkaa). 
Ja pojan pipo taas Novitan Isostaveljestä. Kaikkiin pipoihin laitoin vielä ohkasen trikoovuoren, 
vaikka pipojen paksuuden puolesta ne olisikin voinut jättää ilman vuoria.

Isomman neidin takin olen ommellut hänelle vuosi sitten ja takki meneekin hänelle vielä tämän talven. Pikkusiskolle taas löytyi isosiskon vanha villakangastakki.
Sen olen siis ommellut vuosia sitten, mutta sen verran vähäiselle käytölle nämä paremmat takit kuitenkin jää, että tämä harmaa takkikin on lähes uuden veroinen.


Lopuksi asiaa instagramista...
Meikäläinen otti taas harppauksen kohti nykyaikaa ja teki blogille tilin instagramiin 
(naurakaa vaan kaikki tutut) ;D
Valkoinen talo löytyy sieltä samalla nimellä mikä blogin osoitekin on eli @talotarinoi. 
Tulkaapa moikkaamaan!!

Mukavaa uutta viikkoa ja pysykäähän terveenä!!
Meidän huusholliin on iskenyt taas joku pöpö... pöh  :/

51 kommenttia:

  1. Suloiset pipot ❤️ Voi kun minäkin osaisin :) joskus ehkä vielä opettelen. Leppoisaa iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia <3 Se on kuule yllättävän rentouttuvaa puuhaa istua sohvan nurkassa ja juoksuttaa lankoja sormien välissä! Mukavaa iltaa sinnekin!

      Poista
  2. On kyllä söpöt pipot! Ja noita takkeja ihailin myös, oot niin taitava ♥
    Instagram-tilin avaamista olen itsekin miettinyt jo pidemmän aikaa, pitäisi vaan kans repäistä :)... Hieno juttu siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Minäkin kerkisin pähkäillä jonkin aikaa ennen kuin avasin oman tilin. Tai aika se lähinnä mietitytti, kerkeekö kaikkea... No, nyt on liitytty :D Vinkkaappa sit jos päätät säkin liittyä :)

      Poista
  3. Aivan mahottoman kauniit pipot olet tehnyt. Ei sitten joka lapsen päässä tulekkaan vastaan! Huikea blogi sinulla! Käsityöiloa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Ride <3 Itse tekemällä saa vähän massasta erottuvaa ja mikä parasta just sellaista kuin itse haluaa :)

      Poista
  4. Tosi kauniit pipot ja niin on takitkin:) En kyllä tiedä tuosta koukkuamisesta, koska kaikkea on tullut tehtyä, mutta tuo on uutta. Pitää varmaan sekin taito vielä opetella, sillä kaunista kuosia sillä näköjään aikaansaa! Meillä on myös tehty takkeja sun muita tyttärille itse ja nytkin tekisi mieli ostaa kangas ja tehdä 18-v villakangastakki, kun sopivaa ei ole löytynyt. Mutta katellaan, josko vielä löytyis ostamalla, kankaatkin kun ovat niin kalliita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Niinpä, kankaat on monesti niin kalliita, että itse tekemällä ei paljoa säästä, varsinkaan mitä aikuisten vaatteisiin tulee. Mutta onhan siinä se tekemisen ilo ja saa just sellaisen mitä itse haluaa :) Googlettelemalla löytyy koukkuamisen perussilmukkaan hyviä ja selkeitä ohjeita ja pieniä juttuja voi hyvin tehdä tavis virkkuukoukulla. Kokeileppa joskus :)

      Poista
  5. Ihanat pipot olet koukutellut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana! Minustakin noista tuli ihanat :)

      Poista
  6. Ihanat pipot <3 Koukuttu pinta on tosi kaunista! En edes tiennyt, että siihen tekniikkaan löytyy tällaisia erilaisia malleja. Suloiset kuvat teidän pikkuisista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pizzicato <3 Minäkin olen ihan ihastunut koukuttuihin pintoihin. Tuolla kirjassa oli vaikka kuinka paljon kivoja malleja, pitsipinnoista tiiviisiin palmikontyyppisiin. Harmi vaan kun osaan malleista langan menekki on tosi suurta. Liilan pipon aloitin ekaksi toisella mallilla, mutta lanka ei olisi riittänyt ja piti vaihtaa malli.

      Poista
  7. Tosi kauniit pipot! Koukkuaminen onkin jotain mitä en ole koskaan vielä kokeillut.. :) Tuo pienemmän tytön takki on niin suloisen mallinen, harmi ettei siihen löydy valmiita kaavoja.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Pieniä koukkuamistöitä pystyy tehdä hyvin tavis virkkuukoukulla ja googlesta löytyy perussilmukkaan selkeitä ohjeitä... näin niin kuin vinkiksi, jos vaikka joskus innostut ;D Tuollaisen pallohelmaisen takin pystyy aika helposti muokkaamaan jonkun muun takin yläosaa hyödyntäen. Vyötärön kohdalta kaava vain poikki ja muistaakseni tuo rypytetty osa on ihan vaan suotakaiteen muotoinen ja sitten alas toinen kapea suorakaide. Varmasti kävis sulta näppärästi :)

      Poista
    2. Niinpä, ei se varmasti iso homma olis valmiista kaavasta muokata.. Mutta se viitti puuttuu.. :) Tai ehkä nyt ei ole ihan akuuttia tarvettakaan.. :)

      Poista
  8. On kyllä ihanat pipot, odotinkin kovasti tätä postausta, kun jossakin sivulauseessa mainitsit, että pipoja koukkuamalla teet! Sopivat niin nätisti yhteen noiden kauniiden takkien kanssa. Minulla oli tuo sama kirja syksyllä lainassa, oikein yllätyin siitä pintojen määrästä, mitä siinä esiteltiin. Minulla on 2päinen koukku vielä hankkimatta, yksi koukkuamistyö on ollut kesästä saakka kesken juuri langan loppumisen takia ja en ole vieläkään osannut päättää että lähteekö koko työ purkuun vai miten sitä soveltaisin, odottelee siis ahaa-elämystä :).

    Toivottavasti siellä vointi kohenee pian! Ja täälläkin on muuten suolat nyt kasvamassa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä positiivinen ylläri kuinka paljon erilaisia pintoja koukkuamalla pystyy tehdä ja ilmeisesti uusia pystyy itsekkin soveltamaan, jos vaan viitsii. Langan menekki on vaan aika hurjaa osassa malleista. Aloitin liilan pipon yhdellä toisella mallilla, mutta lanka ei olisi mitenkään riittänyt ja jouduin vaihtamaan mallia. No, kiva näköinen tuokin malli onneksi on. Sielläkin siis innostuttiin kokeilemaan suolan kasvatusta :) Kiitoksia Krista!

      Poista
  9. On kyllä ihanat pipot, odotinkin kovasti tätä postausta, kun jossakin sivulauseessa mainitsit, että pipoja koukkuamalla teet! Sopivat niin nätisti yhteen noiden kauniiden takkien kanssa. Minulla oli tuo sama kirja syksyllä lainassa, oikein yllätyin siitä pintojen määrästä, mitä siinä esiteltiin. Minulla on 2päinen koukku vielä hankkimatta, yksi koukkuamistyö on ollut kesästä saakka kesken juuri langan loppumisen takia ja en ole vieläkään osannut päättää että lähteekö koko työ purkuun vai miten sitä soveltaisin, odottelee siis ahaa-elämystä :).

    Toivottavasti siellä vointi kohenee pian! Ja täälläkin on muuten suolat nyt kasvamassa :).

    VastaaPoista
  10. Ihanat pipot! Todella kauniin näköinen pinta tulee tuolla koukkuamalla. Tästä(kään) ei ole itselläni kokemusta, ei mitään hajua miten tuo tapahtuu:) Vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoiselle, laitetaan kokeilulistalle nro..!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö tulekkin :) Googlesta löytyy tosi selkeitä ohjeita perussilmukkaan, mikä on helppo tehdä. Kokeilehan joskus! Kiitos Villa Pipo!

      Poista
  11. Ihanat pipot! Mielenkiintoiselta kuulostava tekniikka....koukkuaminen. Riemukkaita talvipäiviä teille kaikille! T. Kotis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen tekniikka se tosiaan on, vähän niin kuin neulonnan ja virkkuun välimuoto. Kiitoksia Kotis ja mukavia päiviä myös teidän sakille :)

      Poista
    2. Mielenkiintoinen tekniikka se tosiaan on, vähän niin kuin neulonnan ja virkkuun välimuoto. Kiitoksia Kotis ja mukavia päiviä myös teidän sakille :)

      Poista
  12. Voi että, miten ihanat pipot! Tuommonen olisi kiva laittaa omaankin päähän. Minä olen joskus koukunnut kaksi villatakkia. Pitäisi taas verestää koukkuamismuistia.
    Saapa nähdä, pysynkö minä pois instasta. Moni on houkutellut, mutta itse vielä hangoittelen vastaan. Minusta kun tuntuu, että mulla riittää blogi ja face. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin voisin hyvin pitää vaikka noita kaikkia pipoja, tosin vaaleanpunainen ja liila ei sitten yhtään värinä passaa mulle ;) Koukuttu villatakki kuullostaa upealta! Minä taas en ole ollut kuin täällä blogissa ja älymallilla varustetun puhelimenkin hankin vasta muutama kuukausi sitten ;) Oon vähän hidas syttymään kaikkiin "uusiin" juttuihin, kun tuntuu, että ne nielee vain aikaa. No, nyt sitten uuden puhelimen innoittamana otin ja liityin instaan ja ihan positiivinen juttu se on ollut. Että laitahan itsekkin tili vaan pystyyn :D

      Poista
  13. Kauniit pipot! Minä en ole koskaan kokeillut koukkuamista, kuulostaa mielenkiintoiselta. Mullakin on ollut instassa tili jonkun aikaa, mutten ole sinne mitään vielä päivitellyt. Voi olla, että pysyn vain seuraajana :) Helpompi niin vaikka eihän sitä koskaan tiedä, jos sitä innostuu sinnekin jotain kuvailemaan. Aika näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaaru! Laitahan vaan itsekkin kuvia instaan tulemaan... Tai oikeastihan sitä kannattaa tehdä ihan niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, mutta mukava sunkin kuvia siellä olisi katsella ;)

      Poista
  14. Koukkuaminen kuulostaa kivalle! Pitäisiköhän perehtyä siihenkin aiheeseen! :)
    Ihanat pipot ja aivan ihanat takit. Kaunis yhdistelmä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se mukavaa, vähän erilaista! Perehdy ihmeessä aiheeseen, jos vaan suinkin innostusta riittää :) Kiitoksia sinullekin Kaisu!

      Poista
  15. Koukkuamalla tuleekin kaunista jälkeä, ihanat pipot lapsille! Takkeihin sopivat täydellisesti. Pojankin pipo on niin hieno, tuota pintaa voisin joskus kokeilla. Talviset kuvat ihastuttavat. Meillä kovasti oltaisiin "ison" pojan pipoja vailla, kun edestä sidottavat ovat kuulema ihan vauvapipoja, tosin taidan ommella aluksi, kun on sukkien neulonta pahasti kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan tulekkin :) Itsekkin olen ihan ihastunut noihin pintoihin! Pojan pipo oli kaikista helpoin ja nopein tehdä ja kaksi värisenä siitä tuli kyllä tosi näyttävä. Kiitoksia Hanna!

      Poista
  16. Oi että! Tekis mieli sanoa Dumbon sanoin, että osaisinkohan minäkin? Hienoja on! Ja tuota vesihöyrykikkaa en ollu aikasemmin kuullukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula! Ja varmasti osaisit, jos vaan innostusta riittää :D

      Poista
  17. Todella kauniit pipot ja sopivat niin nätisti kauniiden takkien kanssa. Ihanat talvikuvat lapsista kauniissa vaatteissa. Teilläkin päin näyttää olevan mukavasti lunta.

    Kiva kun tulit Instaan :) Eikö ole aika kiva juttu ?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli! Olisikohan ollut viime viikko, kun täällä pyrytti lunta pari päivää putkeen. Aivan mahtavaa kun sitä saatiin kunnolla. Aika näppärän oloinen tuo insta, vieläkö oppisi kunnolla käyttämään sitä tai enempi monipuolisesti. Tekisi mieli opetella laittamaan kamerallakin otettuja kuvia sinne. Siihen vaan tarvii ilmeisesti ladata joku ohjelma!? Jotenkin en ole vielä päässyt sinuiksi puhelimen kameran kanssa ja sillä otettujen räpsyjen ;D

      Poista
    2. Olen muuten siirtänyt tietokoneelta usb-johdolla kameran kuvia kännykkään ja kännykällä laittanut instaan. En tiedä olisiko tuohon jotain muuta konstia, mutta tuo on ollut ihan näppärä. Saatan siirtää useamman kuvan kerralla, niin niitä on helppo sitten kännykällä laittaa instagramiin.

      Poista
    3. Tuo kuullostaakin kätevältä, kun voi siirrellä kuvia puhelimeen jemmaan. Pitääkin joku kerta koittaa.

      Löysin muutama päivä sitten netistä tietokoneelle ladattavan ilmaisohjelman (Gramblr) ja sillä voi myös siirtää kuvia tietokoneelta instaan. Tosin kuvia ei voi laittaa sinne jemmaan, vaan ne tulee heti julkaisuun, että siinä mielessä tuo sun tapa kuullostaa kätevämmältä.

      Poista
  18. Nätit piposet! Itsekin olen vuosia sitten kokeillut koukkuamista, mutta siihen se sitten jäi. Pitäisi joku kerta kokeilla osaanko enää. Kiitos tupsuvinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verestäppä ihmeessä joku kerta muistoja :) Se on aika hauskaa puuhaa! Kiitos Kirsikka!

      Poista
  19. Superkauniit pipot!! Mulle kans sisko nauroi kun perustin instatilin, minä joka en ole edes facebookissa, mutta sanoinkin että en minä siellä Instassa ole vaan tosimummo! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! Sama homma täällä, tämä blogi on ainut mikä mulla on tai missä oon mukana ja nyt liityin instaan, että ei ihme vaikka oon ollut kuulevinaan lähipiiristä pietä naurunkiherrystä... :D

      Poista
  20. Tositosi kivat myssyt. Ja niin suloiset mannekiinit. Näistä kuvista tuli oikein hyvä ja iloinen mieli, kun katsoi tuota lumella leikkimistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos orvokki mukavasta kommentista <3

      Poista

Kiva kun ilahdutit pienellä merkillä ♥