torstai 15. lokakuuta 2015

Värikäs intiaanisyksy



Välillä saadaan nauttia intiaanikesästä, mutta mepä olemme viettäneet nyt intiaanisyksyä. 
Ja oikein värikästä sellaista. Meidän lähimetsään on nimittäin muuttanut kolme punanahkaa.





Nämä intiaanit eivät ole verenhimoisia taistelijoita (vaikka toisinaan keskenään sotajalalle sattuvatkin), vaan aika tavallisen säyseitä kavereita. He eivät metsästä eläimiä, vaan tykkäävät sienestää. Erään leikkijän innokas leikkipupun moukarointi sai jo kanssa heimolaisessa kauhun väristyksiä (sattuuko siihen pupuun, tuleeko siitä verta...) ja sen jälkeen intiaanit aikoivat vain kalastaa ja syödä sieniä eivätkä enää metsästää pupuja paistiksi.



Nämä inkkarit ovat vikkeliä jaloistaan. Eikä mielikuvituskaan tunnu käyvän jalkoja yhtään hitaammalla. He tykkäävät värkätä milloin mitäkin (kehen lie tulleet) ja erään innokkaan askartelutuokion päätteksi tultiin intiaanimaammolle näyttämään nukelle, öööh tarkoitan siis intiaanivauvalle tehtyä päähinettä. Muuten hyvä, mutta materiaaliksi oli leikelty yhden kirjan kansi... Pitäisiköhän minun luovuttaa koko perheen yleiseen käyttöön kaikki kartonkini :o



Lasten leikkeihin siis valmistui kauan suunniteltu intiaaniteltta kirpuilta jemmatuista retrolakanoista. Alkujaan oli tarkoitus tehdä siitä oikein tilkkuinen tapaus, mutta toteutusvaiheessa en jaksanut kuitenkaan enää alkaa silppuamaan kappaleita yhtään pienemmiksi. Tiipiin ompelin Kotivinkin sivuilta löytyneellä ohjeella. Inkkariteltan sisältä löytyy pari vanhaa pyyhettä, jotka on päällystetty samaisilla retrolakanoilla ja joista piti tulla myös tosi tilkkuiset, mutta ei tullutkaan kuin ihan pikkuisen tilkkuiset. Ja sivulauseena mainittakoon, että ne on tehty jo yli vuosi sitten. Näiden, tällä hetkellä majapeittojen nimeä kantavien, alustojen idea on napattu Kristalta.

Löysin jokunen aika sitten lankalaatikkoa siivotessa yhdestä pussukasta usean, joskus ehkä ala-asteen ylimmillä luokilla, tekemäni lankakorun. En muista, että olisin niitä ikinä käyttänyt ja (öööh) aika tovin ne on kulkeneetkin tarpeettomana mukana. Nyt annoin ne lapsille intiaanileikkeihin.



Intiaanipäällikön ja pienemmän intiaaniprinsessan kanssa askarreltiin heille 
omat inkkarikorut kotoa löytyneistä puuhelmistä sekä nahkasoiroista.



Intiaanipäällikön asun olen ostanut yksistä myyjäisistä jo jokunen aika sitten. 
Pitihän sitä sitten myös tyttöjen saada omat päähineet ja ne tein heille paksusta huovasta,
koristenauhasta, nahasta sekä puuhelmistä.




Kanttarelleja innostuin taas virkkailemaan yhdellä automatkalla ja niihin löysin ohjeen täältä. Tosin taas kävi niin, että ohjeella syntyi yksi ainokainen sieni ja loput ovat muunnelmia alkuperäisestä, kun en halunnut kaikkia sieniä prikulleen samannäköisiksi. Muut intiaanien lemppariherkut löytyvät muutama postaus alempaa. Yhden tatin joku herkkusuu oli jo ilmeisesti pistellyt parempiin suihin kun kuvausrekvisiitaksi ei löytynyt kuin kolme ruskealakkista, vaikka käännettiin puolikas huusholli porukalla ympäri.



Ei kait tässä tällä kertaa muuta, kuin HURJAN HAUSKOJA INKKARILEIKKEJÄ!!

UGH, olen puhunut!

33 kommenttia:

  1. Voi että, miten huiput leikit teidän pikku inkkareilla. Tuommosesta tiipiistä minäkin tykkäisin, mutta kun sattumalta jo vuosia sitten löysin pienen leikkiteltan kirppikseltä, niin tiipiille ei ole ollut tarvetta. Telttaleikkejä on sitten leikitty koko rahalla. Ihanat kankaat olet käyttänyt seiniin. Ja mitä sieniin tulee, niin NAM! Löysin tänä syksynä ihan oikeita kanttarelleja ihan omalta tontilta. Herkullisilta piirakassa maistuivat. Mahtavat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli ekaksi tarjoitus tehdä tiipii kesäksi ulkoleikkeihin, mutta jotenkin sateinen kesä ei insiroinut ompelemaan ulkojuttuja. Kovasti lapset kuitenkin tuntuivat odottavan inkkaritelttaa, joten tein sen nyt ja kivahan tuolla teltassa on sisälläkin leikkiä. Minä en ole tottapuhuen päässyt oikein sienien makuun, mutta eipä ole niitä tullut edes piiitkään aikaa maisteltuakaan... Tässä asiassa myönnän olevani hieman ennakkoluuloinen, mutta voisi olla, että sienipiirakkaa uskaltaisin ottaa ainakin pienen palan ;) Kiitos Pikku Akka!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina! Sienistä tuli kyllä aikas hauskoja :)

      Poista
  3. Aivan huippu ihania!!. ♡. Oot niin taitava ja jaksat värkkäillä kaikenlaista

    VastaaPoista
  4. Ihanat inkkarit, teltta ja sienet! <3

    VastaaPoista
  5. Huikea leikki ja rekvisiitta siellä! Ihanasti jaksat edesauttaa lasten leikkiä. Siitä sinulle iso peukku ja kaksikin! < 3
    Inkkarileikki on lasten suosikkileikki! Hiawatha ja Auringonkukka innostavia esikuvia. Meilläkin oli serkkuleirillä inkkareita. Varusteet ei kyllä olleet noin viimosen päälle, mutta tunnelma oli kyllä kohdillaan, kun keppareilla mennä viilettivät.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, mehän muuten ollaan unohdettu tämän talon ainokainen keppiheppa yläkerraan pilttuuseen. Tarviikin tänään vinkata intiaanikolmikolle liehuvaharjaisesta ratsusta... kiitos muistutuksesta :) Ja tunnelmahan se on tärkein lasten leikeissä ja oikeasti leikkeihin ei tarvi edes mitään erikoisia varusteita, niin on rikas lapsen mielikuvitus <3 Kiitos Kaisu!

      Poista
  6. Aivan huikean ihanat leikit siellä ❤️

    VastaaPoista
  7. Aivan hurmaavat kuvat taas!
    Ihana leikki metsässä ja lapsille luovaa puuhaa!
    Kyllä sinulla taas näitä kivoja juttuja riittää meidän iloksi!
    Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Ugh, ihan mahtavia kuvia! ;) Pysyykö teidän tiipii hyvin pystyssä? Tein viime keväänä samalla ohjeella tiipiin, vaan se ei oikein tahdo pysyä.. Ihania nuo inkkaripäähineet ja sienet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ugh, vaan sinnekin (kirjoitin tuonkin heti väärin postauksen loppuun ja sain välitöntä palautetta mieheltä... en ole kuulemma (lue siis yhtään) tarpeeksi lukenut Texejä ;D Pitäisköhän käydä korjaamaassa...)! Muutaman päivän kokemuksella voin sanoa, että tiipii pysyy hyvin pystyssä silloin kun siellä leikitään nätisti. Mutta kun seiniä aletaan liikaa tönimään (ja noh, sitä sattuu aika usein, kun kaikkien neljän pitää ängetä sinne yhtäaikaa pyörimään), niin seinät tahtoo vanua ja lopulta teltta romahtaa. Aattelin, että pitää kokeilla sitoa nuo kepakot vähän eritavalla yhteen, josko siitä olis apua...!? Kiitos Raisa :)

      Poista
  9. Voi mitkä ihanat leikit! Saa mielikuvitus lentää :) Mainio leikkipaikka lapsille tuollainen tiipii. Ja himoitsen noita retrolakanoita! Tuo vaaleanpunainen olisi niin ihana, mutta yhtään tuon sävyistä ei ole osunut mun kohdalleni. Kuulostaa siltä, että omena ei ole kauas puusta pudonnut lasten kekseliäisyyden kohdalla! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pizzicato! Majaleikit on aina olleet meidän lapsille mieluisia ja niinpä tiipii otettiin riemuhuudoin vastaa :) Näyttää muuntuvan moneksi, vaikka eivät ole päässeet siinä leikkimään kuin vasta muutamana päivänä. Ja juu, retrolakanat on ihan herkkuja <3 Niitä ei kyllä raaski kirpparille jättää kun kohdalle sattuu :)

      Poista
  10. Voi että mikä hyvän mielen postaus! Täällä alkoi oikein mielikuvitus lennellä itselläkin :). En taida lapsille uskaltaa näyttää ollenkaan ;) ( tosin meillä on ikean teltta mutta eihän se ole noin hieno!) Noi sienet on mahtavan näköisiä, juuri mietin aamulla että minkä käsityön ottaisi autoon kun suunniteltiin että jos lähettäis pitkästä aikaa Tuurissa käymään. Sinä luot lapsille (ja itsellesi myös) kyllä ihania muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitoksia Krista sinullekin <3 Noita leikkiherkkuja on tosi mukava tehdä, kun valmistuvat niin nopsaan ja ne on suurimmaksi osaksi helppoja toteuttaa. Ihan parasta matkakäsityötä, kokeileppa vaikka ;)

      Poista
  11. Wau miten hieno inkkariteltta! Upeita sieniä siellä "kasvaa" ☺!
    Juuri tällaisia leikkejä lapset tarvitsee,!:) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia sullekin Tarja! Sienistä tuli kieltämättä hauskoja :) Mukavaa viikonloppua myös sulle!

      Poista
  12. Voi että miten hauskat leikit lapsilla:) ja ihanat on nuo rekvisiitat! Lasten leikkeihin on kyllä hauska keksiä kaikkea, käyttää vain vähän mielikuvitusta:) meidän lapsilla on Ikeasta ostettu teltta ja leikkiruokia, mutta eivät ole kyllä läheskään yhtä viehättävä kun teidän teeseitse teltta ja virkatut sienet, kärpässienetkin näyttää niin vaarallisen herkullisille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta teltasta tuli kieltämättä vähän kuin karkki, mutta eipä tuollaisista herkuista retrokuoseista muuta voi tullakkaan ;) Lasten roolileikkejä on kyllä hauska rakentaa yhdessä lasten kanssa... tekemisen riemua, jännittynyttä odotusta ja riemua varsinkin sitten valmiista jutuista, se on ihan parasta!! Kiitos sulle Villa Pipo!

      Poista
  13. Ihan huippu postaus! Niin mainiot tarvikkeet ja teltta. Ei voi muuta sanoa kuin Wau!

    VastaaPoista
  14. Söpöt inkkarit ja ihana tuo teltta :)

    VastaaPoista

Kiva kun ilahdutit pienellä merkillä ♥