Pöydän uusi ilme

Meillä on ollut punaisessa kammarissa tummanruskea pöytä ja toodella vanhat tummanruskeat tuolit. Tuolit olisivat kaivanneet kipeästi entisöintiä, sen verran huojuvia niistä oli ajan saatossa tullut. Satavuotiaat ja lapset eivät sopineet erityisen hyvin yhteen, eikä minulla ollut energiaa alkaa niitä korjailemaan, joten tuolit menivät kevätpuolella myyntiin. Minulla oli tehnyt pitkään mieli myös maalata pöytä vaaleammaksi ja nyt syksyn tullen uskalsin ja jaksoin viimein hommaan ryhtyä.

Vanha-vantosta tilasin elämäni ensimmäisen purkin paljon kehuttua JDL:n kalkkimaalia (sävy: soft cream), jolla ajattelin suditella pöydän. Vaikka monet kanssa bloggaajat ovat olleet sitä mieltä ettei kyseisellä maalilla maalattaessa tarvitse maalattavaa pintaa millään tavalla esikäsitellä annoin siitä huolimatta pöydän petsilakalle kyytiä hiomakoneella. Pöydän kannen hion siis lähes puupinnalle ja jalkojakin karhensin niin, että maali sai paremman tartuntapinnan.

Ja onneksi tuli hiottua pöytälevy kunnolla ja jalkojakin kevyesti, sillä niihin jalkojen reunakohtiin mihin hiomakone ei yhtänyt, ei maalikaan tarttunut niin hyvin mitä hiottuihin kohtiin ja ne vaativatkin pari ylimäämääräistä maalikerrosta, jotta koko pinnasta sai tasaisen. Litran pönikästä sain maalattua pöydän kolmeen kertaan ja ehdoton plussa oli maalin nopea kuivuminen. Eipä mennyt maalausurakkaan montaa päivää niin kuin normi kalustemaalilla olisi mennyt, vaan yhden päivän aikana sain kaikki kolme kerrosta maalattua. Maalia on myös mainostettu hajuttomaksi, mutta tälläisen herkkänenäisen oli pakko maalata ikkuna auki, sen verran maalista tuli katkua, mutta liekkö johtunut maalin nopeasta kuivumisesta vai mistä, maalin haju ei jäänyt kuitenkaan sillä tavalla koko taloon roikkumaan mitä niissä tavallisissa kalustemaaleissa. Eikä kalkkimaalin hajua voi myös tosiaankaan verrata normi kalustemaalien käryyn, se verran laimea se on niiden rinnalla.

Huomasin pöytää hiottaessa, että pöydän puun väri oli todella vaihteleva ja liekkö siitä johtunut, mutta en saanut pöydästä täysin tasaista, vaan ihan kuin puun tummemmat kohdat kuultaisivat haaleasti uuden pinnan läpi. Tarkkasilmäiset saattavat tämän ylemmän kuvan pöydänjalassa huomata mitä tarkoitan. 

Tilasin kalkkimaalin lisäksi JDL:n värittömän vahan, jolla vahasin vielä pöydän kansilevyt (purkki riitti juuri ja juuri pöytälevyjen vahaamiseen). Pöydän pinta kun joutuu lapsiperheessä kovalle koetukselle, vaikka tämä ns. parempi pöytä onkin. Ajattelin jalkojen sitten saavat kulua luonnollisesti, mutta jotenkin rupesi kuitenkin epäilyttämään jos ne alkavat kulua lasten toimesta liiankin luonnollisesti, niin käsittelin vielä kaikki loputkin osat Osmo Colorin värittömällä puuöljyllä. Ja voi olla, että kansilevy saa myös jossakin vaiheessa vielä osmon pintaan.

Mutta summasummarum... Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Koko huone avartui ja valostui silmissä. Pöytä sai mielestäni kauniin pinnan. Ihanan mattaisen ja karhean. Ja jos vaan kalkkimaali päättää pysyä pöydän pinnassa tulen ehdottomasti tätä vast'edeskin käyttämään.

Nyt haaveilen löytäväni pöydän ympärille valkoisia, vanhoja puutuoleja. Ei haittaa vaikka ne olisivat kaikki eriparia ja valkoiseksikin ne voi itse maalata... Kukkamaljakon alla olevan tuolin löysin kesällä ja sen fiksasin loppukesällä käyttökuntoon eli siis poistin järkyttävän vahakankaan ym. moskan istuinosan päältä ja maalasin koko tuolin valkoiseksi.

Tästä näette pöydän ennen ja jälkeen maalausta. Mitäs olette mieltä lopputuloksesta?

Ennenkuvassa pöydän toinen jatkopala on poissa ja sen takia pöytä näyttää siinä ihan nysältä.

Tästä vielä ennen kuvaa olkkarista päin kuvattuna. 

Siellä näkyy myös vanhat tuolit. Pidin usein ennen pöydällä vanhaa pitsilakanaa liinana.

Ja tässä pöytä maalauksen jälkeen samasta paikasta kuvattuna.

Vielä sai ulkoa koottua kukkakimpun. Viimeiset syysleimut, ruusut, muutama syyshortessian oksa, lumihiutaleet sekä punakosmokset toivat vielä tuulahduksen menneestä kesästä. Tästä kimpusta pääsin nauttimaan reipas viikko sitten. Tänä iltana kävin vielä pelastamassa viimeiset punakosmokset pakkasen kynsistä maljakkoon. Ne kun eivät tahdo sietää edes pientä miinusastetta ja meillepäin on luvattu yöpakkasia. Hrrrr!!

Kuulisinpa mielellään muiden kokemuksia kalkkimaalista? Hajusta, peittävyydestä, pysyvyydestä...? Onko kukaan maalannut sillä tälläisiä isoja pintoja, miten on toiminut? Jne...?