Mustaa valkoisella

Jes, kerrankin olen ajoissa talvikamppeiden kanssa! Jokaiselle lapsukaiselle on katsottuna piha- ja ne siistimmät vaatteet. Keskimmäiselle neidille löytyi isosiskon vanha villakangastakki ja poitsu sai kaupantädin tekemän takin. Pienin neiti mahtuu vielä siskonsa vanhaan haalariin. Tosin takin voisin vielä jossakin vaiheessa vauvelille tehdä! Vanhin neiti oli kasvanut ulos viimevuotisesta (klik) takistaan ja koska tykkään tehdä tyttöjen takkeja niin pitihän sitä surauttaa tyttöselle sopivampi kolttu.

Tai noooo, eihän tätä takkia niin vaan surauteltu kasaan. Tämä se vastusti, jos mikään ompelus ja purkajaa tuli käytettyä ahkerasti. Kaikki sai alkunsa ihme älynvälähdyksestä kun päätin ommella kerrankin ihan ohjeen mukaan. Mutkia mahtui matkalle jos jonkinmoisia ja tekstistä tulisi pitkä kuin nälkävuosi, jos ne kaikki tänne kirjoittaisin. Mutta yhden asian haluaisin tietää, jos joku osaa näin kirjaimellisesti neuvoa... 

Nimittäin...

Takin alakaulus ommeltiin takin päälliosaan kiinni ja päällikaulus vuoriin. Päällistä ja vuoria yhdistettäessä kauluksen reunat, etukappaleiden pääntien reunat ja etureunat käskettiin ommella yhteen. Joo muutenhan tuo olisi mennyt, mutta kun kaulukset olivat ihan eri kokoisia niin miten ihmeessä ne saa yhdistettyä siististi?? Tuota kohtaa näpersin ja purkasin, kunnes purkasin molemmat kauluskappaleetkin pois, leikoin ne samankokoisiksi ja ompelin ne päällikankaaseen ja sitten yhdistin koko komeuden niin kuin aina olen päällisen ja vuorin yhdistänyt.

Valmis takki jäi pönköttämään selästä niin kummallisesti, että tänä aamuna oli pakko lahjoa neiti leikittämään vauvaa, jotta pääsen näyttämään vielä kerran ratkojaa kyseiselle takille. Takakappaleessa oli laskos ja koska laitoin perusohuen vuorin tilalle tikkivuoren niin takki ei laskeutunut laskoksen kohdalta niin kuin sen olisi pitänyt. Ratkoin siis takin vielä auki ja ompelin takakappaleessa olleen laskoksen umpeen ja kavensin vuorin ja sitten tikkasin helman ihan vaan koneella. Joo, tiedän, että käsin olisi saanut sata kertaa siistimmän lopputuloksen ;) Selkään tuli siis neljä ylimääräistä tikkausta, mutta nyt takki näyttää tuhat kertaa paremmalta päällä!

Eli mitä tämän takin teosta opin... pääsen paljon helpommalla ja nopeampaa kun teen takit tästäedes niin kuin aina olen takit tehnyt, enkä ala enää yrittää ymmärtää ompeluohjeiden monimutkaisuuksia ;D 

Tykkään takin mallista älyttömästi (voisin ottaa itsellekin tämän mallisen takin). Ja lopputulokseenkin olen vihdoista tyytyväinen. Ainut mikä jäi harmittamaan, niin hihat olisivat voineet olla piirunverran pidemmät. Vaikka muka mittasin kasvunvarat mukaan, niin mihin lie hävinneet ne sentit matkanvarrella :o Eiköhän kuitenkin takki tämän talven mahdu ja ensi talveksi sitten voikin tehdä taas uuden!

Takin kaava on noukittu SK:stä (3/2013) . Villakangas ja tikkivuori ostettu Eurokankaasta.

Viimevuotinen vaaleanpunainen pipo päähän pehmentämään mustaa tunnelmaa ja heijastinkoru rintapieleen tuomaan turvallisuuden tunnetta. Nyt voikin sitten talvi tämän huushollin puolesta tulla!

♥♥♥

Ja vielä yksi hei...

käykäähän osallistumassa ARVONTAAN (klik)!!   

Kotileikkiä

Nyt tulee ensimmäinen kuvaerä isompien lasten huoneesta!

Isompaan lastenkammariin tuli hassu pieni nurkkaus, kun kylmä vintti avattiin asuinkäyttöön. Keittiön liesituulettimen putket menevät typerästi juuri tuon nurkkauksen kohdalta läpi katolle, jotenka tuonne ei saanut sänkyä laitettua, mitä alunperin olin suunnitellut. Mutta tuonne nurkkaukseen sai tehtyä oivallisen kotileikkipaikan lapsille. Oikeastaan nurkkaus on kuin tehty leikkikeittiölle ym. kotileikkitarvikkeille.

Aluksi leikkikeittiön viereen jäi tyhmän näköinen kolonen, johon suunniteltiin lasten kanssa jääkaappia (tai siis kaappia mihin saa kotileikkitavaroita). Sitten keksittiin kokeilla siihen pikkulipastoa ja sehän oli kuin tehty siihen. Sinne saa hyvin piilotettua nukenvaatteita ja astioita. Isoin tyttö ei meinaa vaan tyytyä lipastoratkaisuun alkuperäisen jääkaappi-idean jälkeen, että saa nähdä pitääkö sitä joskus alkaa jääkaappia nakertamaan ;)

Leikkikeittiön päälle tein hyllyn, mihin saa laitettua purkkeja ja purnukoita esille. Omaan keittiöön kun ei avohyllyjä saa laitettua niin pitää laittaa lasten keittiöön ;) Yhdelle seinälle pääsi pieni lasivitriini. Nyt siellä säilytetään niitä leikkiherkkuja, millä meidän 2 veekin voi leikkiä. Jouduin nimittäin siirtämään huopakakut ja -karkit kaapin päälle kun neiti niitä niin antaumuksella söi :/ Isommat saavat ne sieltä leikkeihinsä 2 veen ollessa päikkäreillä.

Ruokapöydän tuolit minun tekisi mieli suditella uuteen uskoon. Ne kun alkavat olla aika kulahtaneet ja niiden alkuperäiset värit näyttävät tunkkaiselta uutta lattiaa vasten. Mietinnässä vain on, että millä värillä maalaisin ne. Perusvalkoinen olisi turvallinen, mutta vähän tekisi mieli repäistä maalata ne vaikkapa kirkkaan punaisella.

Nukenkehto ei ole tainnut täällä blogissa ennen vilahtaakkaan. Sen olen tehnyt (niin kuin leikkikeittiön ja pöydänkin) silloin kun vanhin neiti oli pari vuotias. Petivaatteet on myös aikapäiviä sitten ommeltu ja silloin jaksoin jopa virkata nuken peittoon pitsireunuksen. Taitaisi jäädä  tänäpäivänä virkkaamatta... 

Pakko laittaa vielä kuvaa minun lapsuuden aikaisesta aarteesta eli vanhoista nukenvaunuistani ♥ 

Noilla tuli lykittyä lapsena omia nukkevauvoja ja nyt ne palvelevat vielä omilla lapsillani. Vähän niitä on jouduttu fiksaamaan aikojen saatossa, mutta onhan ne jo aika vanhat...

Nukenvaunukuvassa näkyy hyvin myös koko kotiliekkikomero,

Oli muuten pikkuisen haastavaa kuvata tuota pikku kopperoa. Ensinnäkin, kun se on niin matala ja toiseksi, kun se on niin älyttömän pimeä. Huoneen iso ikkuna on pohjoiseen päin, jotenka keltaisesta pallerosta ei ollut hyötyä, vaikka se toissapäivänä sattuikin paistamaan. Eikä valotilannetta auttanut yhtään sekään, että lastehuoneisiin ei olla saatu vielä sähköjä, paitsi yhteen pistorasiaan, johon laitoinkin remppavalon ja sitä apuna käyttäen sitten yritin ottaa näitä kuvia. Että sähköjä ja niitä lamppuja odotellessa toivottelen teille

HAUSKAA VIIKONLOPPUA!!

Herkkuarvonta!!

Rentouttavan viikolopun jälkeen on mukava aloittaa uusi viikko.

Pääsimme piiitkästä aikaa käymään miehen kanssa aivan kahdestaan pienellä lomalla. Kylläpä vaan tuo miniloma tuli tarpeeseen ja ladatuilla akuilla onkin erityisen kiva käydä kohti uutta viikkoa.

♥ ♥ ♥

Lokakuun sateisia ja vähän synkkiäkin päiviä piristämään ajattelin järjestää teille, lukijani, pienen arvonnan. Tällä kertaa yksi onnekas koppaa itselleen herkkusetit. Voittaja saa siis virkkaamani herkkusetin, johon kuuluu suklaa- ja mansikkakuorrutteinen donitsi, kaksi prinsessaleivosta, neljä dominoa ja kaksi mansikka täytteistä vohvelia.

Tällä kertaa palkinto on varsin lapsekas. Jos jollakulla lukijoista ei ole omia lapsia tai mussukat ovat ohittaneet leikki-iän niin voihan tämän setin sujauttaa esim. jonkun sukulaislapsen pukinkonttiin. Varmasti on mieluinen lahja pienelle herkkusuulle. Jouluhan on näet tulossa kovaa kyytiä :)

Arvonnan säännöt ovat ne perinteiset elikkä...

Yksi arpa irtoaa kommentoimalla tähän postaukseen. Anonyymit laittakaa tunnistettava nimimerkki!

2 arpaa kun kommentoit ja olet kirjautunut lukija.

3 arpaa kun kommentoit, olet kirjautunut lukija ja linkität arvonnan blogiisi. Käytä linkityksessä alla olevaa kuvaa!

Tällä kertaa haluan kuulla myös, arpalipukkeiden määrän lisäksi, mikä saa sinut lukemaan blogiani!!

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 23.11.2014.

Voittajan tulee ottaa minuun yhteyttä viikon sisällä voittajan julkaisemisen jälkeen!

Onnea arvontaan!!

Vauvan nurkkaus

Myöhäiset keskiviikkoillan kuvat tulevat meidän pienimmäisen nurkkauksesta. 

Satuimme saamaan toissa kesänä vanhan, elämää nähneen pinnasängyn. Tai oikeastaan taisimme pelastaa sen kaatopaikkakuormasta. Alkuun mietin pinnasängyn kunnostusta myyntiä varten, mutta se sitten jäi kaiken muun homman jalkoihin. 

Kehdon käydessä vauvalle liian vaaralliseksi, kannoimme tuon kunnostamattoman, kolhuisen ja ihanan pinnasängyn meidän pienimmän murusen makuupaikaksi.

Pinnasänky nurkkaus on ollut suorastaan ankea ja paljon on tullut pähkäiltyä miten sitä piristäisi.

Viime viikolla satuin käymään paikallisessa sisustusputiikissa, jonka alekorista hyppäsi silmään pikkuisen haljennut, hauska hyllykkö. Tuo kympillä mukaan lähtenyt peilihylly pääsi kotona samalle seinustalle vauvan sängyn kanssa. Hyllyn viereen latoin vielä kehykset, mihin on tarkoitus kehittää oikean kokoinen, mustavalkoinen hääkuva. 

Hyllykkö tulee siis heti sängyn ja jakkaran jatkoksi. Oikeastaan kehys taitaa tulla osittain jakkaran yläpuolelle. En hoksannut ottaa kokonaiskuvaa seinustasta :o

Hyllykköön pääsi roikkumaan pikkuinen lyhty ja vanhimman tyttären vauva-aikana ompelemani pellavamekko. Mekko on sen verran paksua ja karkeaa pellavaa, että se on toimittanut kaikki nämä vuodet lähinnä koristeen virkaa.

Ennen niin ankea seinusta muuttui kertaheitolla oikeinkin mukiin meneväksi. Elämää nähnyt pinnasänky passaa oikeastaan tosi hyvin pikkuisen haljenneet hyllykön seuraksi. Aika resuinen tämä meidän makkari, mutta sitäkin kotoisempi ainakin omasta mielestäni ;D

Kauniita unia teille jotka täällä vielä tänään piipahdatte ja

mukavaa torstaita teille jotka torstaina täällä käytte!!

Huopakakkuja

Heissan pitkästä aikaa!

Minua ei olekkaan hetkeen täällä näkynyt. Viime päivät tai oikeastaan viikot ovat olleet niin täysiä, että en ole suunnilleen edes muistanut sanaa tietokone. Ja mitäköhän täällä huushollissa on puuhailtu..?

LASTENHUONEITA!!

Otettiin ja rykäistiin lastenkammarit valmiiksi. Aika ympäripyöreetä päivää sitä on joutunut tekemään ja täytyy sanoa, että olo on nyt väsynyt, mutta sitäkin ONNELLISEMPI!!

Jes, ei mennytkään jouluun niiden valmistus niin kuin olin varautunut :)

Lastenhuoneista laittelen postausta heti kun saan ne ruotuun.

Niin ja herkullista arvontaakin olisi luvassa lähiaikoina, että pysykäähän kuulolla!

Eilen meillä oli vielä sen sortin kaaos, että huh huijakkaa vaan!

Nyt täällä mahtuu jo kulkemaan ja niinpä päätin pitää huilipäivän ja tehdä postauksen pikku hiljaa valmistuneista huopakakuista. Muuten käsityö/askartelu rintamalla onkin ollut hiljaisempaa kuin huopatossutehtaalla konsanaan, mutta nyt ei ole vaan aika riittänyt...

Näiden (klik) enkunlakujen jälkeen idea huopakakuista jäi kytemään mielenpohjalle niin vahvana, että pakko oli melkein heti alkaa testaamaan ideaa käytännössä. Pikku hiljaa onkin sitten valmistunut kakkupala poikineen. 

Leivoin kuusi erilaista kakkupalasta. Palasista saa myös koottua kokonaisen kakun.

Kakkupalat on tehty liimaamalla eripaksuisia huopalevyjä päällekäin. Lopuksi liimasin ohuet huopapalat kakkupalojen reunoihin. Kakkupalojen päälle tein huovasta kermaruusuja, kirsikoita ja mustikoita. Muutaman mansikankin ompelin, vaikka näitä meiltä jo löytyykin. Paikallisesta kangaskaupasta kun löytyi juuri passelia valkopilkkuista "mansikkakangasta"! Lisäksi tein huovasta muutaman isomman kermaruusun (niitä ei näköjään näykkään kuvissa), jotka ajavat marenkien virkaa.

Koristeet ovat irtonaisia ja näiden idea onkin, että lapset saavat leikkiessä itse koristella omia kakkupalojaan mielensä mukaan.

Arvatkaa vaan rupesiko näitä tehdessä taas mielikuvitus laukkaamaan!?!

Huopa on ihan huippu materiaali. Helppo ja mukava työstää ja hyvin ovat huopajutut kestäneet leikeissäkin! Nyt suunnitelmissa olisi tehdä huovasta suolasia juttuja  lasten joulukalenteriin.

♥ ♥ ♥

Kuvasin kakunkoristeiden tekovaiheita ja laittelen ohjekuvat tännekin, jos vaikka joku innostuu kokeilemaan. Samalla ne jäävät itsellekin mustiin. Ja eipähän tarvi sitten alkaa uudelleen soveltamaan, jos joskus innostun tekemään näitä koristeita lisää.

Huopamarenkien ohjeen löysin jostakin (?) ulkomaiselta sivulta. Laittelen tänne omaankin blogiin ohjetta.

Kermaruusuja kakkujen päälle tein siis tuolla 6,5 sentin halkaisijalla. Marengit tein samalla tavalla, mutta ympyrän halkasija oli niissä 7,5 cm.

Seuraavan kerran jos teen kirsikoita kokeilen tehdä ne puuvillakankaalla. Huopa kun oli näihin himppasen liian paksua. Ohkasemmasta materiaalista saisi siis siistinpiä kirsikoita.

Mustikoista tuli vähän hassuja, näyttävät kyllä enemmän pensasmustikoilta mitä metsämustikoilta ;)