maanantai 15. syyskuuta 2014

Elämän ytimessäkö


Herään siihen, että joku kömpii viereeni. Tekisi mieli jatkaa vielä unia, vaikka viime yön sainkin nukuttua hyvin. Unenpöpperössä käsken tulijaa menemään leikkimään, mutta lämmin mytty painautuu vain lähemmäksi itseäni. Pakko sitä on nousta! Silmiä aukoessa katse osuu pinnasänkyyn. Sieltä saan joka aamu mitä aurinkoisimman hymyn. Hymyn, jonka avulla huonosti nukutunkin yön jälkeen on helpompi aloittaa uusi päivä.


Aamupuuroa keitellessä tunnen herääväni vasta uuteen päivään. Aamusin on vaikea sanoa millainen päivä on edessä. Paivän jälkeen ei tiedä millainen illasta tulee. Ja hyvä niin!


Toisinaan päivät ovat kuin henkiinjäämistaistelua, itkuineen, kiukutteluineen ja tiskivuorineen. Pyykkivuorikin on kasvanut niin isoksi, että huippulle kurotellessa tarvitsi jakkaran. Ainakin ajatuksissa. 


Ohikiitävät hetket seuraavat toisia. Huonon hetken ja ylitsepääsemättömän pyykkivuoren jälkeen huomaan istuvani sohvalla, joku sylissä, joku kainalossa, joku keikkumassa selkänojalla, puoliksi niskoillani. Ei ole kiire mihinkään. Itsekkin jään kuuntelemaan omaa ääntäni joka kertoo Vanamosta, yhdessä tekemisen ilosta ja siitä kuinka on kesä. Mielessä toivon, että kotonamme olisi aina kesä. Ja omassa sisimmässä paistaisi aurinko ennemmin kuin puhaltaisi talven kylmä vihuri.


Toiset tekevät uraa jossakin muualla.
Minä luon uraa kotiäitinä,
maailman parhaimmassa työpaikassa!

Pikkupräntillä vielä mainittakoon, että on hetkiä, jolloin sitä haluaisi tehdä jotakin muutakin kuin olla pelkkä kotiäiti. 
Mutta niitä hetkiä tuli edellisessäkin työpaikassa, välillä olisi tehnyt mieli vaihtaa alaa tai tehdä edes jotakin muuta...


Kuvat on otettu meidän punaisesta kammarista.
Nyt tietenkin joku miettii, että mistä ihmeen punaisesta kammarista, kun kuvissa ei löydy pienintäkään punaista pilkkua. Kuvissa vilkkuvassa valkoisessa nurkassa on ollut muinon takka. Seinässä tuskin olisi pysynyt tapetti kun muuriseinä lämpenee aina keittiön puuhellaa lämmittäessä, jotenka nurkasta tuli vain valkoinen.
Punaisesta kammarista näet lisää kuvia täältä (kilk).

18 kommenttia:

  1. Oi miten kauniita kuvia.
    Teet sitä elämän tärkeintä uraa, minä olen ollut samalla tiellä jo14 vuotta ja toivottavasti vielä muutaman lisää, tavoite oli hoitaa lapset kouluikään asti itse kotona, olen lähellä määränpäätä ja se tuntuu hyvältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla onkin jo melkoinen ura takana :) Mullakin olisi toiveena ja haaveena olla mahdollisimman pitkään kotona. Itellä on hyvät muistot kotihoidosta ja olisi hienoa jos voisi tarjota niitä myös omille lapsille. Kiitos Niina!

      Poista
  2. Ihana ja kaunis kirjoitus ja tuttuja ajatuksia minullekin :). Äitini äiti oli kotiäiti koko elämänsä, oma äitini haaveili kotiäitiydestä, mutta se ei ollut mahdollista, niinpä minä olin kokopäiväisesti tarhassa (niin kuin silloin kutsuttiin) jo noin yksivuotiaasta. Itsellä on ollut onni ja mahdollisuus hoitaa lapset tähän saakka kotona. Ensi keväänä tosin työt kutsuvat, mutta tuntuu hyvältä tietää, että minua odottaa osa-aikatyö, jolloin muutos on meille kaikille pehmeämpi. Ja jos vain mahdollista niin sillä linjalla haluaisin jatkaakin siihen saakka, kunnes kaikki lapset ovat koululaisia :) Kamalan ihanaa ja ihanan kamalaa viikkoa sinne teidän "työyhteisöön" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä saa olla onnekas kun on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa. Kun ei sekään tunnu olevan itsestäänselvyys! Ite olen ollut aina kotihoidossa ja muistan kuinka oli pikku koululaisena kiva tulla kotiin kun äiti oli vastassa ja välipala odottamassa :) Onneksi nykyään on mahdollista tehdä lyhennettyä työviikkoa. Varmasti on helpompi ja kivempi aloittaa taas työnteko pehmeämmin! Paljon kiitoksia Krista :)

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitettu ja niin kauniita kuvia. Tuttuja ajatuksia itsellenikin, vaikka olen ollut työelämässäkin. Mieluummin olisin kuitenkin lasten kanssa kotona, jos se olisi vain mahdollista. Nyt siis olen äitiyslomalla ja kotona. Nautin joka aamu siitä, kun viisvee saa nukkua niin kauan kuin nukuttaa ja puuhastella päivän omaan tahtiinsa. Välillä luetaan kirja, välillä vitsitellään, välillä kumpikin on omissa puuhissaan. Tämä viisvee osaa nauttia tilanteesta, kun on kuitenkin edelliset kaksi vuotta ollut hoidossa. Kaksi koululaistani ovat sanoneet, että on mukavempi, kun äiti on kotona, kun tullaan koulusta. On valmis välipala eikä niin kiirehässäkkä. Nämä ovat suoraa positiivista palautetta minulle, pieni lisäbonus palkkaani. Nautitaan tästä kotiäitiydestä! Arvostetaan sitä ainakin itse, vaikka kaikki muut eivät sitä tekisikään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Pikku Akka! Uskon, että monet pitäisivät lapsiaan pidempään kotona kuin vaan 3 vuotiaksi asti (siis, että nuorin on se 3 vee), jos vain mahdollisuus olisi. Onhan 3 vuotias kuitenkin vielä tosi pieni. Itekkin nautin siitä kun ei ole kiire mihinkään, saadaan rauhassa touhuta aamujutut ym... Yhdyn muuten koululaistesi sanoihin; muistan kuinka lapsena ajattelin, että koulusta on kiva tulla kotiin kun tietää ädin odottelevan välipalan kera :) Kyllä, nautitaan ja arvostetaan me tätä meidän työtä!

      Poista
  4. Kyllä kirjoitit kauniisti! Itse olen lapsena saanut tulla kotiin, jossa äiti oli odottamassa. Sitä olen halunnut itsekin lapsille antaa. Välillä olen ollut töissä ja aina olen ollut niin onnellinen kun olen voinut jäädä kotiin lasten kanssa. Nytkin teen osapäiväisesti töitä, mutta olen pystynyt ottamaan kolmevuotiaan mukaan. Oikeasti kotiäidit tekevät niin arvokasta työtä, mutta yhteiskunta ei tunnu nykyään aina sitä tajuavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin äiti on ollut aina kotona ja hyvät muistot siitä itsellä on. Saattaahan se olla, että jos kotiäitiura venyy pitkäksi niin jossakin kohtaa tekisi hyvää käydä muullakin töissä ;) Nyt olen kuitenkin vielä nauttinut tästä kotona olosta ihan täysillä. Niinpä, voi kun yhteiskuntakin havahtuisi siihen, että kotiäitien työ on yhtä arvokasta kuin muidenkin! Kiitoksia Kanneli!

      Poista
  5. Yhdyn sanoihisi täydestä sydämestä <3 On ihanaa olla kotona.En voisi kuvitellakaan muuta,nimim.työ-elämästä ennen lapsia tarpeeksi saaneena ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautitaan me tästä kotona olosta ja arvostetaan meidän työtä!! Mäkin kerkesin olla useamman vuoden työelämässä ja täytyy sanoa, että enemmän viihdyn kotona :)

      Poista
  6. Ihanaa arjen juhlaa teille!
    Hurmaavat pihlajanmarjat!
    Lähetän vielä korillisen lämpöä täältä etelän auringon alta!
    Nauttikaa syksyn tummuvista illoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kun jätit kommenttia Susanna Vaahla! Ja lämpöä täällä varmasti tullaan kohta tarvitsemaan! Lämpöisiä hetkiä myös sinne etelämpään :)

      Poista
  7. Voi kuinka ihanan blogin löysin:)
    Piti heti lukea ahmia vanhoja postauksia. Remppakuvat niin tutun oloisia.
    Kaunis kirjoitus kotiäidin arjesta!

    Aurinkoisia päiviä teille

    Miikku( tarpomisestatanssahteluun.blogspot.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Miikku ja kiva kun löysit tänne :) Teilläkin siis rempataan, pitääkin tulla kuikkimaan...
      Aurinkoa myös sinun päiviisi!

      Poista
  8. Minä luulin jo eilen kommentoineeni, mutta en sitten ollutkaan :). Joten nyt sitten. Ihana postaus, ihanat kuvat <3! Niin kauniisti kuvaat arkea sanoin ja kuvin. Kotiäitiys on minulle itselleni ollut tärkeää, nautin kotona olosta eikä päivät koskaan käy pitkiksi (omakotitalo asumisen hyviä ja huonoja puolia). Olen itse maatilan lapsia, jossa vanhemmat olivat aina kotona. Tietenkin töitään tehden, mutta me lapset siinä mukana kuljimme. Minusta tuntui niin mukavalle mennä kotiin, kun siellä joku odotti. Itse toivoisin, että saisin olla vielä lapsen kanssa kotona. Työskentelin joskus vanhainkodissa (vai palvelutaloja taitavat nykyään nimeltään olla) ja kyllä siellä suurin osa vanhuksista suri sitä, etteivät ehtineet viettää tarpeeksi aikaa omien lastensa kanssa. Minä varmaan sitten olen niitä, jotka murehtivat etteivät käyneet töissä :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, enpä itsekkään muista milloin viimeeksi "ei olisi ollut mitään tekemistä"! Lapset pitävät nykyään itseni hyvinkin toimeliaana ja sitten on kasapäin kotihommia, pihahommia, remonttihommia (niinkuin varmasti yhdellä jos toisella omakotiasujalla)... niin, että ihme se olisi, jos iskisi tekemisen puute :D Samoja, hyviä, muistoja on minullakin tuosta kotiin tulosta kun joku oli aina vastassa. Kiitoksia sinullekin!

      Poista
  9. Ihana kirjoitus ja kuvat myös! Minä olin kolmen ekan lapsen välillä aina töissä ja nautin täysillä siitä että sai vähän vaihtelua kotiäidin työhön. Tuntui, että jaksoi olla taas parempi äiti kotona, kun oli välillä töissä. Nyt kun on jo koululaisia, niin sitä on tosiaankin niin mielellään kotona, että saa tarjota myös omille lapsille sen mahollisuuden, minkä kans ite muistan kouluajoilta niin mukavana. Että äiti oli kotona vastassa välipalan kanssa. Muutenkin nykyisin tuntuis kauhealta ajatukselta laittaa näitä pieniä hoitoon! Ja nautin onneksi nykyään tosi paljon siitä että saan olla kotiäiti, eikä oo kyllä mitään hinkua työelämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas ei ole ollut ollenkaan hinkua työelämään. Sainkohan siitä tarpeeksi ennen lapsia.. :D Näin me ollaan erilaisia, jos yksi juttu on ollut hyväksi toiselle niin se ei päde seuraavalle. Se on pääasia, että löytää itselle/omalle perheelle sopivan ratkaisun. Voihan olla, että itellekin tulee jossakin vaiheessa ajankohtaiseksi tehdä pikku pyrähdy työelämään, elämästä kun ei ikinä tiedä! Itekkään en raaskisi laittaa omia muksuja hoitoon. Ja jo pelkkä ajatus joka aamuisesta hoitoon roudaamisesta nostaa niskavillat pystyyn ja aiheuttaa selkäpiissä kauhun väristyksia... ;) Kiitoksia T!

      Poista

Kiva kun ilahdutit pienellä merkillä ♥