Tule jo kesä!

Niin lämpöisen yhä lapsuuden,

sen muistan, armahat aamut sen.

Nään päivän nauravan noustessaan,

on lämpimät tuulet laulua maan.

Niin kaukana moni kulkee uskoen unelmaan,

muistoja sydän sulkee etsien kotiaan.

Kerran niin kauniin lapsuuden maan 

vieläkö löytää voi uudestaan.

Siellä kesät keinuvaiset muistaa voin,

tuoksut tuomipuun ja mesiangervoin.

Polku pihapellon yli, kauas kai

pieni paljasjalka juosta sai.

Maa lapsuuden, yhä kuulen sen 

yötuulen laulua laineiden.

Sen kutsun saan yhä uudestaan,

vaan kulkijaa vie tuulet maan.

Arvo Ylitalo

Mekkotehdaskirjan Maret-mekon olen tehtyt koon 98/104 levydellä ja helmaan lisäsin muutamia lisäsenttejä. Kangas on sinooperista ja napit omasta varastosta. Pitsi on tilattu Pikku Iidan puodista. Pinni piti tietenkin olla mekkoon sopiva, jotenka virkkasin pienen kukan jonka liimasin pinniin. 

Koetin ekaa kertaa saumurin rullapäärmettä. Pienen taistelun jälkeen voitin ainakin tämän erän yksi nolla :)

Vielä mekon tekovaiheessa mietin, että miten ihmeessä olen ostanut mintunvihreetä kangasta (taisin langeta taas prosentteihin, paikallisessa Sinooperissa oli syksyllä kaikki Tildakankaan -70%), mutta onneksi valmiissa mekossa väri ei enää häiritse niin omaa silmää. Liekkö ommellessa silmä tottu väriin, mene ja tiedä :) 

Kokonaisuus on aikas prinsessamainen, ehkä vähän jopa liikaa minun makuuni, mutta tyttö oli ihan mielissään. Ja sehän se on pääasia! Mekko menee mielestäni kesäjuhlissakin, jos vaan kesällä sattuu jotkut pippalot olemaan.

Aurinkoista tiistaita kaikille!!