Niin pieni, niin rakas

Sinä elämä, annoit minulle 

tämän tehtävän.

Enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.

Minun tehtäväni on

tarttua tähän käteen

ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen minä itseni,

vielä pienemmäksi,

kuin tämä vastasyntynyt.

Eeva-Liisa Kantola

Hän on täällä, meidän odotettu ja jo vatsassa niin rakkaalta tuntunut pieni poikamme ♥

Olo niin valtavan kiitollinen ja onnellinen uudesta pikkuisestamme ettei sanat riitä.

Kiitollinen olo on myös siitä miten hyvin lopulta kaikki meni.

Synnytys jouduttiin tällä kertaa käynnistämään. 

Pikkuinen oli lopulta hoksannut itse kääntyä lähtöasemiin 

ja käynnistetty synnytys oli tässä kohtaa se paras ratkaisu. 

Itse jännitin eniten sitä, että pysyykö vauva lähtökuopissaa, 

kun vielä pari päivää sitten hän majaili vatsassa taas aivan poikittain. 

Onneksi pysyi ja synnytys menikin lopulta hyvin. 

Ei ehkä niin miten olisin itse toivonut, mutta juuri niin kuin oli tarkoitettu, 

sillä jos se olisi mennyt omien toiveideni mukaan, ei loppu välttämättä olisi ollut näin onnellinen.

Kyllä taas huomasi sen, että miten kaikella on juuri se oma tarkoitus!

Nyt täällä taas opetellaan vauva-arkea. Nautitaan pienestä, lämpöisestä 

ja tuhisevasta nyytistä. Ihmetellään toisen pikkuruisia sormia ja ruttuisia varpaita. 

Ja sitä miten tämmöinen täydellinen ihmisenalku on voinut olla äidin mahassa. 

Ihmeelliseltä se itsestäkin tuntuu! Ja ennen kaikkea suurelta lahjalta ♥