Jemmojen tyhjäystä

Kevään kynnyksellä tajusen sen oikein kunnolla. 

Kangasvarastot, lankavarastot, askarteluvarastot... ne tursuaa ja pursuaa. 

Ihana kun on varastoja, inspiraation iskiessä on ainakin materiaaleja mihin käydä heti käsiksi. 

Mutta rajansa sentään kaikella, sen nyt viimein itsekin hoksasin. 

Niinpä päätin etten enää osta mitään jemmaan. 

En hommaa ainuttakaan materiaalia ellen heti ala sitä työstämään. 

Ja alan kuluttamaan urakalla omia jemmoja. Nyt voin naureskellen todeta 

ettei kuuden pienen lapsen äiti nyt niin vaan urakalla jemmoja saa tyhhemmiksi. 

Ei vaan aika riitä. Joten hiljaa hyvä tulee, tässäkin asissa. 

Nyt tuleekin muutamia ompeluksia mitä olen juuri ennen kesän helteitä tehnyt 

ja jatkanut nyt, kun sysky on hiipinyt nurkkiin. 

Vanhimmalle tytölle ompelin kesäksi helletopin ja shortsit 

Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin- kirjasta. 

Matskut on kierrätetty vanhasta kesähameestani ja tunikasta.

Pikkutytöille ompelin pussukat missä voivat kuljettaa 

ja säilyttää petsejä sekä muita pieniä aarteitaan. 

Simppeli ohje vetoketjupussukkaan kaavoineen löytyi täältä.

Nelivuotiaan tyttösen mielestä vauvalla pitää olla myös hiuspanta (tai pantoja). 

Aika usein mielipide tuotiin esille ennen kuin tämä äiti lopulta uskoi 

ja ompeli vauvalle pannan. Ja voi sitä onnen määrää, 

kun ompelin myös tyttösen nukelle samanlaisen pääkoristeen mitä pikkusiskolle. 

Ja täytyy sanoa, että onhan tuo nyt suloinen pienen päässä ♥

Pieni pipotehdaskin käynnistyi viileämpiä ilmoja silmälläpitäen.

Mutta eipä tuossa ole vielä kuin puolelle perheelle päänlämmikettä

(yksi lapsista sai kaksi pipoa).

Ompelin meidän tokaluokkaiselle pojalle vuonna xx aika paljon vaatteita. 

Niiltä ajoilta on jäänyt kaappiin pyörimään kaikkia epämääräisiä autokuosisia ym. kankaanpaloja. 

Nyt kaivoin nuo iankaikkisen ikivanhat palat ja tein niistä muutaman paidan meidän 

kaksivuotiaalle pojanvesselille. Poika oli mielissään kuoseista, kun autot ovat niin mieleen. 

Itse en ole enää noista niin vakuuttunut ;D , mutta ihan käyttökelpoisia kotipaitoja niistä tuli. 

Pikkulikat saivat samistelumekot myös kaapin perukoilla nyhjöttäneestä kankaasta.

Pienimmälle siskolle vielä jämistä leggarit.

Minulla on täällä pienimuotoinen kriisi meneillään ;D

Nimittäin tuo meidän vauva, 

tai vauvaksi kait seitsemän kuukauden ikäistä lasta pitää vielä kutsua, 

kasvaa ja kehittyy niin vauhdilla ettei perässä tahdo pysyä. 

Niin vaan pikkuinen nousee itse istumaan, on noussut jo yli kuukauden päivät, 

nököttää tuolilla kuin olisi siinä aina istunut. 

Ja konttaa menemään. Tukea vasten noustiin puolivuotiaana 

ja nyt hoksattiin ettei sitä kannata vaan paikoillaan seistä, 

vaan siitä onkin näppärä kävellä ees sun taas. 

No, on se vielä vauvakin, tuo minun pikkuisin muruseni ja ilontuojani ♥

Tuntuu vaan, että voisivat nuo ihan pienet 

pysyä vähän kauemmin sellaisina vauvanrääpäleinä.

♥♥♥

ps. tämä ompelupostaus saa jatkoa jossakin vaiheessa ainakin parin luvun verran. 

Täällä on nimittäin ommeltu viimepäivinä kaikkea muutakin kuin vaatteita, 

mutta niistä lisää tuonnempana...