Siinä odotellessa...

Viikonloppu on jo aivan ovella ja mukava niin! Täällä ollaan elosteltu kohta jo pari viikkoa pikkuneidin tahtiin. Äkkiä tuo aika menee! Mukava on ollut huomata miten nopsaan vauva on solahtanut perheeseemme. Edellinen kuopuskin on hoksannut, että vauva on tullut jäädäkseen ja tuntuu jo hyväksyvän pikkusiskonsa. Se onkin suloista miten kovasti tuo pieni isoveli haluaa osallistua myös vauvan hoitoon. Itse odotan jo pikkuisen sitä, että löydämme vauvan kanssa jonkinnäköisen rytmin. Se helpottaisi varsinkin aamuja ja iltoja. Yöt pikkuinen nukkuu onneksi aika hyvin, mutta onhan se taas minulle opettelua nuo yösyömiset ;)

Olin varannut sairaalakassiin mukaan pipolangat nuorimman neidin kevätpipoon. Ajattelin, että jos sairaalassa makaaminen ja lukeminen alkaa kyllästyttää, niin voisin aloitella kevätpipon neulomista. Odottavan aika oli kuitenkin niin pitkä, että rupesin jo kotona neulomaan pipoa ja valmiiksikin se tuli alta aikayksikön. Niinpä pakkasin kassiin uudet langat toiseksi nuorimman tytön tuubihuivia varten. Odottavan aika kuitenkin vaan jatkui ja niinpä tuubihuivikin valmistui jo kotona. Kolmansia lankoja en enää kerinnyt hankkimaan ja niinpä sitten makasin ja luin sairaalassaoloajan (ja meinasin vähän kyllästyä) ja hoidin tietenkin vauvaa ♥

Tuubihuivineidin kanssa napattiin sovituskuva huivista 

ja pikkusiskon piposta (joka on vähän pieni isosiskon päähän).

Pipo ja huivi on neulottu lempparikirjani eli uudemman Klompelompe-kirjan ohjeella.

Hyllynaulakko on minun ja miehen yhteistyön tulos syksyltä. 

Mukavaa viikonloppua ♥