Vaaleanpunaisia synttäriaskarteluja

Vietämme viikonloppuna tytön 6-vuotis synttäreitä.

Tämä kysinen synttärisankari on innokas askartelija ja 

nytkin hän kerkesi kysellä mitä tänä vuonna askartelemme hänen juhliin. 

Ikeasta mukaan tarttuneista silkkipapereista värkkäsimme sitten yksissä tuumin pom pomeja. 

Tytär taitteli ja minä availin.

Itse innostuin vielä kokeilemaan tuollaisia MiksikäsNoitaNytKutsutaan-paperihyrriä.

Helppoja ja hauskoja!

Pari vuotta sitten nämä pallerot taisivat olla kova sana,

mutta mulla tuli vasta nyt ensimmäistä kertaa näitä tehtyä.

Meikäläinen kun tuntuu laahaavan vähän joka asiassa pikkasen valtaväestön perässä ;D

Ei ole ensimmäinen kerta kun minä innostun vasta sitten, kun muiden innostus hiipuu.

Nämä sopivat hyvin myös vappuun, joten ripustin ne jo nyt keittiön ikkunaan killumaan.

Meille onkin tulossa "hieman" kiireinen viikonloppu.

Onneksi kaikki ohjema on mukavaa, joten tässä kohtaa kiirus ei haittaa ja 

ensi viikolla sitten voikin huilia puusavotan merkeissä :D

HAUSKAA VAPPUA!!!

ps. loppuun tulisi vielä ohjetta hyrristä ja pom pomeista.

Pom pomin ohjeen kuva on napattu Sinooperin ideakuvastosta.

Pitsiliinaleggarit ja muuta vaatetusta

Lapsille on tullut taas ommeltua muutamia uusia vaatekappaleita.

Ja läjä leikattuja kankaita odottelee pääsyä paininjalan alle, 

jotenka lisää on jossakin vaiheessa tulossa.

Mielessäni on kummitellut piiitkään pitsiliinanpalalla koristellut legginssit.

Pienimmällä murmelilla oli tarvetta valkoisiin leggareihin, joten kokeilin ideaa hänen pöksyihin.

Kivat tuli, paitsi taisin leikellä ajatuksissa leggarit liian isolla kaavalla. Onneksi tälläisillä reilun vuoden ikäisillä on tapana kasvaa huimaa vauhtia, joten eiköhän murmeli pääse käyttämään leggareita viimeistään kesällä.

Vanhimmalle typykälle tein puseron minun vanhasta paidasta.

Kuosi on mielestäni kaunis, joten en raaskinut paitaa poiskaan heittää, kun itsellä ei tullut enää kyseistä puseroa käytettyä. Paita on tehty hyödyntämällä mahdollisimman paljon alkuperäisen paidan rakenteita.

Pikku Akalta sain taannoin mukavaa postia (kiitos vielä kerran ♥), josta löytyi mm. hauskoja nappeja. Keskimmäinen neiti ihastui ikihyväksi koira- ja leppäkerttunappeihin ja koirilla sitten tuunasinkin neidille pompulat.

Samainen nappineiti sai leppäkerttumekkosen ja lahkeesta rypytetyt mustat legginssit mekon kaveriksi. 

Mekon kaava on Ottobrestä (4/2014).

Poitsulle taas tein hupparin kaaauan kaapissa lojuneesta Noshin omppuvelourista. Tähänkin humpsahti "himppasen" kasvunvaraa, mutta mieluummin näin päin. Leväyttäessä kankaan lattialle muistinkin taas miksi se aikoinaan jäi sinne hyllylle lojumaan. Kangas oli ottanut esipesussa jostakin muusta vaatteesta vaaleanpunaista väriä omppuihin ja tietty väriä ei enää saanut millään pois. Tätä ei huomaa juurikaan kuvissa, mutta valmiissa vaatteessa haaleanvaaleanpunaiset omput häiritsevät silmääni. Sitäpaitsi kangaspalanen oli kiero kuin korkkiruuvi, mikä on harvinaista Noshin kankaille. Tai ainakin muut sieltä tilaamani kankaat ovat olleet tosi laadukkaita.

Hupparin kaavan piirtelin myös Ottobrestä (1/2013).

Kertokaapa te, enemmän vetskareita ommelleet, myydäänkö jossakin 47senttisiä vetskareita?

Itse en ole paljon vetoketjuja ommellut, mutta joku hämärä mielikuva viiden sentin välein myytävistä vetskoista piirtyi mieleeni. Ja ei ainakaan Eurokankaassa ollut mitään välimallinvetoketjuja. Tämän koon huppariin piti ohjeen mukaan laittaa 47 senttinen vetoketju ja EK:ssa pohdin myyjälle, että jos 50 senttistä taittaisi vähän päistä niin saisin sen yltämään ihan hupun reunaan asti. Myyjän mielestä vetoketjut menevät helposti rikki jos niitä rupeaa taittelemaan (ja tätäkin jäin pohtimaan... Onko kellään kokemusta?), joten nappasin lyhemmän ketjun mukaan ja ajattelin madaltaa hupun reunaa. Arvatkaa vaan muistinko madaltamisen vasta sitten kun aloin kiinnittämään vetoketjua paikoilleen! En jaksanut alkaa purkamaan koko huppua, joten tein sitten hupun yläreunaan tuollaisen hassun nappivirityksen. Ja ihan se on ajanut asiansa.

Lopuun vielä pieni kevennys...

Yritäppä siinä sitten kuvata nappuloita yksitellen,

 kun koko pesue pyörii enemmän ja vähemmän kameran edessä ja jaloissa :) 

Eikä siinä kaikki, vaan kuvattavakin pomppii välistä pitämään taukoa ja halimaan pikkusiskoa.

Oma nurkkaukseni

Pitkästä aikaa kuvia omasta nurkkauksestani.

Eli siis sieltä missä ompelen, askartelen ja värkkäilen mitä milloinkin.

Tämä värikäs valtakuntani löytyy meidän makkarista.

Haaveissa siintää tietenkin ihan kokonainen ompelu- ja askarteluhuone,

mutta sellaista en tule saamaan niin kauan kuin tässä talossa asumme.

Mutta ainahan sitä voi haaveilla, eikö vain :)

Ja onhan tuolla paljon kivempi työskennellä mitä keittiön pöydällä,

mistä löytyy myös kokemusta.

Joka nippelille ja nappelillekin löytyy tuolta oma purkki ja loota.

Paitsi osa kankaista majailee tällähetkellä tilanpuutteen vuoksi kodinhoitohuoneessa.

En tiedä pitäisikö sitä yrittää nopeammalla tahdilla tuhota varastoja 

vai alkaa etsiskelemään uutta, isompaa kaappia kirjahyllystä tuunatun kaapin tilalle.

Ongelmalliseksi homman tekee se, että esim. kirpuilta saattaa tehdä muutamalla lantilla niin suloisia kangaslöytöjä, että se olisi suorastaan vääryys jättää niitä ostamatta.

Napit, nauhat ja pitsit taitavat olla heikkouteni.

Onneksi ne käyvät myös hyvin koristeeksi 

ja onpahan sitten valinnan varaa kun sellaisia pikkuvärkkejä tarvii.

Kävimme yökyläilemässä vanhemmillani

ja äidin varastoista tein unohduksissa olevia teiniaikaisia löytöjä.

Nimittäin kolme yläasteella tekemääni nallea.

Kaksi niistä pääsi pikkutyttöjen huoneeseen, 

mutta tämän nalleherran otin istuskelemaan meidän makkariimme.

Juuri tuossa edellisessä postauksessa mainitsin etten ole ennen nahkaa ommellut, 

mutta tämän nallukan polkuanturat on kyllä ehtaa nahkaa ;)

Karhulla on tietty liikkuvat kädet, jalat ja pää ja sisältä löytyy jotakin muuta kuin pehmeää vanua.

Veikkaan, että meriheinää tai jotakin puupurun tapaista.

Tässä kohtaa muisti tekee tepposet.

Tämmöisiä juttuja tälläkertaa.

Aurinkoa viikonloppuusi ♥ 

Nahkahousuista laukuksi ja toppitestailua

Muistaakohan kukaan enää tammikuisen kierrätyshaasteen?

Silloin minun piti tehdä jotain aivan muuta kuin hellemekko.

Jotain mihin en löytänyt metallirinkuloita.

No, niitä ei ole vieläkään löytynyt, 

mutta onneksi Sinooperista sai uusia, juuri sopivia tilalle.

Ne metallirinkulat ja naamiaisissa hyvin palvelleet nahkapöksyt saivat uuden kauniimman (anteeksi vain arvon housut) elämän pikkuruisena laukkuna. Olinkin kaivannut pientä laukkua omiin rientoihin, sellaisiin mihin ei jaksa aina ottaa perhekoon laukkua mukaan (lue kauppareissuille).

Laukun kaavat piirsin summissa tai oikeastaan koon saneli vetoketju pituus ja reiden (siis niiden nahkapöksujen) paksuus. Halusin laukusta mahdollisimman yksinkertaisen. Nimittäin yksikertainen tälläisissä laukkuasioissa hivelee tällä hetkellä esteettistä silmääni. Ja toiseksi en ole eläessäni ennen tehnyt minkäänlaista laukkua (jos kirjastokassia ei lasketa mukaan), enkä eläessäni ommellut mitään nahkajuttua, joten ajattelin, että yksinkertainen sopii kaikinpuolin tähän projektiin. Laukun sain tehtyä, vaikka vetoketju tuottikin hieman päänvaivaa (kun en ole eläessäni tehnyt yhtään vetoketjullista pussukkaakaan). Yitin etsiä netistä ohjeita vetskarin asennukseen, mutta en löytänyt mitään mikä olisi soveltunut toteutettavaksi tähän kassiin, niin että sovelsin itse. Varmaan ihan vääräoppisesti, mutta vetskarin sain kuitenkin paikoilleen ja vielä päällinahan ja laukun vuorin väliin nätisti. Ja kun kerran kierrätysteemalla mentiin niin nahkahousujen vuorista tuli laukunvuori. Tosin seuraavaan mahdolliseen laukkuun aion tehdä vuorin napakasta puuvillasta, kun sitä on sen sata kertaa kivempi käsitellä.

Laukku on nyt koeajettu ja todettu muuten vallan mainioksi, mutta himppasen isompi se olisi saanut olla. Pitää varmaan mitata jäljelle jääneet takareidet, josko ne olisivat yhtään leveämmät.

Vaikka karvalakkini meinasikin nikotella kahdeksan nahkakerroksen päällä,

niin ei se nahkan ompelu loppupelissä vaikeaa ollut. Tämän koelaukun jälkeen saatan jopa joskus uskaltaa käydä käsiksi anopilta saatuihin nahkavuotiin.

Sitten siirtykäämme toppiasiaan.

Tämän mekon jälkeen minulla on tehnyt mieli koettaa tehdä hihaton paita samanmoisella pitsikauluksella. Olen nimittäin tykännyt mekosta hirmuisesti. Nyt sitten sain vihdoista aikomuksesta aikaiseksi, eikä siinä aikomuksessa mennytkään taas kuin tovin aikaa :o

Noshilta tilattu keltainen trikoo pääsi heti pesun jälkeen paininjalan alle. Leikkelin paidan taas enemmän ja vähemmän summissa jotakin vanhaa toppia mukaillen. Tässä kohtaa mainittakoon, että minun kannattaisi edelleenkin tehdä omat vaatteeni ihan oikeilla kaavoilla!! Vatsan kohdan jätin tarkoituksella löysäksi, kun minulle tuppaa tulemaan helposti makkarankuoriolo ja sitten vaate saattaa jäädä käyttämättä. Alun perin tein topin hihatkin alavaroilla, mutta toppi alkoi rintavarustuksen kohdalta kummasti pussittamaan, joten napsin alavarat pois ja laiton tilalle trikookanttaukset. No ei pussita enää niin pahasti, mutta ei se ole enää niin kivan näköinenkään. Mutta jos alkaa häiritsemään niin pitäää tehdä uusi paita. Jemmasta kun löytyy vielä kaksi pitsikaulusta. 

Tämän paidan pitsikaulus on muuten mummuni virkkaama ja olen käyttänyt tätä lapsena. 

Pelastin sen lapsuudenkotoa, kun äitini joskus siivoili kaappeja. 

Historia toistaa siis itseään, kun kaulus on taas kaulassani :)

Tänne on tupsahtanut taas muutama uusi lukija,

lämpöiset tervetulotoivotukset teille!!

Kiva kun olette löytäneet tänne ♥

Haaste ja kysymys

Sai haasteen Linnasalon elämää-blogin T:tä.
Haasteessa tulee vastata lähettäjän keksimiin 11 kysymykseen sekä
haastaa mukaan bloggaajia joilla on alle 1000 lukijaa.
Haastettaville pitäisi vielä keksiä 11 kysymystä.

Taitaa olla ensimmäinen kerta kun hyppään tälläiseen haasteeseen mukaan,
mutta niin kuin sanonta kuuluu kerta se on ensimmäinenkin.
No niin, aloitetaanpas...

1. Miksi aloitit bloggaamisen?

Idea omasta blogista lähti siitä kun tuntui, että lasten- ja kodinhoidon lomassa kerkesin niin vähän puuhata omia tärkeäksi kokemiani juttuja. Oikeastihan ompelin, askartelin ja tuunailin melkeinpä säännöllisesti, mutta työt saattoivat jäädä pitkäksikkin aikaa roikkumaan ja sitten tuntui, etten saa mitään tehtyä. Niinpä päätin, että laitan pystyyn blogin, johon tallennan tekemiäni juttuja ja sitä kautta näkisin, että kyllähän sitä tulee kaiken näköistä valmiiksikkin ( =turha olisi sitten valittaa, että aika menee pelkästään ruuanlaittoon ja pyykinpesuun ;D).

2. Onko blogisi nyt sellainen, minkälainen ajattelit sen olevan blogia aloittaessasi?

On ja ei. Tänne tulee vieläkin kerättyä talteen omia tekeleitä ja muita tärkeitä asioita. Alkuun vaan kirjoittelin enemmän niin kuin itselle, mutta nykyään tulee myös ajateltua teitä lukijoita postauksia tehdessä.

3. Oletko saanut blogin kautta elämääsi mitään uutta?

Ainakin oma vähäinen aika on ennestään kutistunut ;)
Bloggaaminen kun vie yllättävästi aikaa, vaikka onhan tämä antoisaakin...



4. Mistä saat ispiraatiota bloggaamiseen ja valokuvaukseen?

Uudet valmiit käsityöt, tuunailut ja joskus huonekalut tms. ispiroivat bloggaamaan.
Valokuvaus on minun tapa tallentaa ja tutkia arkea ja ympäristöä. Kuvat taas antavat intoa bloggaamiseen. Välillä sitä ikään kuin herää ja näkee tuttuja asioita, esineitä ja luontoa uusin silmin, silloin tulee tarve tallentaa palasia arjen pienistä hetkistä valokuvien muodossa itselle muistoksi. Osa noista valokuvista on päätynyt/päätyy tänne.

5. Stailaatko koskaan blogiin ottamiasi kuvia, vai otatko vain "siltä seisomalta" kuvat?

Sekä että. Joskus tulee mietittyä kuvia tarkaankin, mutta useimmiten ispiraatio iskee vaikka kesken siivouksen ja sitten tulee vaan otettua ja napsittua kuvia. Valokuvaus on siinä mielessä huippua, että vaikka koti on kaaoksen vallassa voi itse päättä mitä ottaa kuvaan. Kaaos on helppo rajata pois (ainakin yksityiskohtakuvista ;) ). Tuo on suorastaan terapeuttista, kun yleensä se koti, aikankin meillä, on enemmän ja vähemmän sekaisin ;)

6. Minkälaisia kuvia itse tykkäät katsella muiden blogeissa? 

Kauniita tietenkin ;) 
Mutta kauneushan on katsojan silmässä eli itse tykkään selkeistä ja valoisista kuvista.
Sellaisia mitä toivon itsekkin joskus osaavani ottaa.

7. Minkälaisia ovat mielestäsi mielenkiintoisimmat postaukset?

Tykkään lukea monenlaisia blogeja; sisustuksesta käsitöihin ja vähän siltä väliltäkin.
Jotenka vaikea kysymys... Kauniita kuvia katselee aina mielellään ja sujuvaa tekstia on mukava lukea. Pintaa syvemmät postaukset tulee yleensä luettua "huolella", vaikka toisaaltaan humoristiset tekstitkin iskevät.

8. Onko asioita, joita et halua kuvata tai kertoa blogissasi?

Lasten ja miehen nimeä en halua mainita täällä. Samoin kuin meidän asuinpaikkaa, työpaikkajuttuja ym. henkilökohtaista. Nykyään kun blogissani on alkanut käymään enemmän väkeä, niin olen myös paljon pohtinut lasten kuvien laittoa tänne. Ompelen lapsille jonkin verran vaatteita ja vaatteet näyttävät paremmilta kantajansa päällä mitä henkarissa, joten kuvia lapsista blogistani löytyy ja tulee löytymään. Tosin kasvokuvia harvemmin.

9. Mikä on parasta bloggaamisessa?

Mukavaahan tämä on, ei sitä muuten tulisi täällä roikuttua. Blogini toimii kait jonkinnäköisenä päiväkirjamaisena muistiona itselle, mihin on kiva tallettaa itse tekemiä juttuja ja tärkeitä asioita. Mutta ehkä kaikkein parasta on kuitenkin se vuorovaikutus mitä käyn teidä lukijoiden ja muiden bloggareiden kanssa. 

10. Mitä luulet, olisiko tämänhetkinen elämäsi täysin samanlaista ilman blogia?

Ei varmasti, sillä ilman blogia minulla olisi enemmän aikaa ja todennäköisesti minulla olisi tämän blogin tilalta jokin muu harrastus.

11. Kerro jotain haasteen lähettäjän blogista ;)

Ihastuin heti ensinäkemältä T:n kodikkaaseen ja kauniiseen blogiin.
Tykkään erityisesti blogin kuvista, ne on juuri sitä mitä yllä mainitsinkin.
Elämänmakuinen blogi kaikin puolin. Kannattaa käydä kurkkaamassa!

En jatka haastetta sen kummemmin eteenpäin. Mutta jos joku haluaa, niin voihan nuo T:n kysymykset napata mukaan. Ne olikin aikas hyviä ja sopivan haastavia ;)

Ja jakakaapa kommenttilootassa ajatuksia, mitä nuo yllä olevat kysymykset herättivät teissä!?!

♥ ♥ ♥

Ps. Osaakohan kukaan auttaa minua....
Nimittäin halusin blogiini astetta yksinkertaisemman ilmeen ja tein uuden bannerin.
Bannerin tekstin tausta pitäisi olla valkoinen, mutta kun toin sen tänne, niin se muuttui vaaleansini-harmaaksi, mistä en yhtään tykkää. Koitin tehdä uuden  bannerin toisella kuvankäsittelyohjelmalla, mutta sama homma eli vika johtuu bloggerista. Olen koittanut kääntää ja vääntää, mutta bannerin tausta pysyy itsepintaisesti muuna kuin valkoisena.
Onkohan minulla asetukset jotenkin päin honkia tai jotakin??
Apua otetaan ilomielin vastaan :)