Muodonmuutoksia

Meidän vauveli muutti jokunen aika sitten omaan (tai siis siskon kanssa jaettuun) huoneeseen. Siinäpä sitten innostuin laittelemaan pikkutyttöjen huoneen kuntoon. Kellarissa majailleen pienen pöydän tuunasin, eli maalasin ja vahdoin vetimet, tyttöjen pikkuruiseen kammariin. Huone on tosiaan pienehkö ja pimeä. Tilassa oli alkuaan vain pienenpieni tuuletusikkuna ja sekin länteen päin, joten luonnonvaloa ei huoneeseen tullut yhtään. Laitettiin kuitenkin sinne vielä, alkuperäissuunnitelmasta poiketen, toinen räppänä. Vaikka tuo matala, melkein lattian tasalla, oleva ikkunakin on pieni niin antaa se yllättävän paljon valoa, ainakin silloin kun aurinko paistaa, heh!

Tästä pääsee vähän hahmottamaan huoneen kokoa.

Vielä pitäisi ommella tyttöjen sänkyyn uudet päiväpeitot ja etsinnässä olisi punavalkoraidallinen tai -kuviollinen matto lattian suojaksi.

Pikkupöytä näytti ennen tuunausta tältä.

Nyt jos joku erehtyy luulemaan, että meillä säilytetään kyniä alle vuoden ikäisen ja kaksi ja puolivuotiaan huoneen pöydällä niin erehtyy. Ehei, meillä alkoi olla taas niin vapaamuotoista taitelua, että kynäpurkit oli pakko nostaa pienten kätösten ulottumattomiin. Kaksjapuolvee saa taiteilla tällähaavaa vain keittiön pöydän ääressä minun valvovan silmän alla. 

 Pöytä näytti vaan niin tyhjältä, että piti nopsaan nostaa siihen kuvauksen ajaksi rekvisiittaa. 

Tämä eka kuvasatsi on muuten otettu ajalla ennen lamppuja eli remppavalon apua hyödyntäen. 

Tuolla huoneessa ei siis onnistu mitenkään päin luonnonvalolla kuvaaminen!

Alemmat kuvat olen ottanut tänään, kattolampun valossa, ilman salamaa. Salaman kanssa kuvattaessa tulee niin inhottavan vahvat varjot taustalle...

Kalenteritonttukin pääsi taas pussista ulos. Se pääsi roikkumaan pikkutyttöjen huoneen uuteen naulakkoon. Naulakko löytyi meidän kellarista ja on tämän tupasen peruja. Vähän naulakkoa joutui lyhentämään, jotta se mahtui kahden oven väliin. Samalla sudittelin siihen uuden maalipinnan ja laiton upposen uudet koukut. 

Kalenteritontun ompelin viime vuonna ja tästä pääset kurkkimaan siitä kokovartalokuvaa.

Jotakin pientä käsityörintamallakin on tullut puuhailtua. Osa on menossa juurikin tuonne tontun taskuun, jotenka niistä tulee juttua tänne vasta myöhemmin...

Tautipahanenkin alkaa olla voitettu, mitä nyt yhdellä jos toisella nokka vielä vuotaa ja minulla on edelleenkin ääni käheänä sekä korvat lukossa. Mutta ehkä se tästä ja huomennahan alkaa kuulkaas virallinen joulunodotus ♥

Tunnelmallista 1. adventtia!!

ps. Huhuilen täällä vielä arvonnan voittajaa!

elina_jokitalo

 otappa pikaiseen yhteyttä, muuten arvon maanantai-iltana uuden voittajan!

Vinoraitapipo ja arvonnan voittaja

Terveisiä vaan täältä sairastuvalta!

Niin se lenssu iski tähänkin tupaan. Eikä tällä kertaa vaan pelkästään lapsiin.

Miten sitä voikin, aikuinen ihminen, mennä muka niin veteläksi pienestä lämmöstä. 

No, jotakin hyötyä on ollut sohvalla makoilemisestakin, puikoilta tipahti nimittäin, jo aika kauan sitten pojalle aloitettu, vinoraitapipo. Aika hauska pipo tuli, vaikka itse sanonkin!

Ohje pipoon löytyy täältä.

Arvontaan osallistui aivan mahtava määrä porukkaa! 

Mukaan hyppäsi arvonnan aikana myös paljon uusia lukijoita! 

TERVETULOA joukkoon ♥

Ja sitten seuraavaksi itse arvonnan voittajaan ja se on tällä kertaa

elina_jokitalo

Onnittelut voittajalle! 

Laitappa mulle yhteistietosi tulemaan tuohon sivussa olevaan osoitteeseen niin laitan herkut postipojan matkaan!

♥

Nyt pidemmittä puheitta lähden kiikuttamaan lapsia kohti untenmaita,

 jospa tästä itsekkin pääsisi ajoissa nukkumaan.

Eikös sitä lastenlaulussakin sanota, että uni paras lääke on... ;)

Talvista tunnelmaa terassille

Monen moista puuhaa ja juttua on taas tälle viikolle mahtunut. Elämä on tuntunut varsin hektiseltä. Voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen postauksen siitä, kuinka aika kulkee niin vauhdilla eteenpäin. Ja miten huomenna on taas perjantai. Vauhdikas ajankulu lienee kuitenkin tuttua kaikille pikkulasten vanhemmille ja varmasti muillekin, jotenka taidan jaaritella kuitenkin tällä kertaa ihan muusta.

Alkuviikosta sain laiteltua terassille vähän talvisempaa (tai joulusempaa) tunnelmaa ulkoilujen lomassa. Jotenkin en itse lukeudu niihin "hiekkalaatikon reinalla nököttäviin"-tyyppeihin, vaan minulla pitää olla jotakin puuhasteltavaa ulkona, kun lasten kanssa siellä ollaan. En vaan osaa olla pihalla tekemättä mitään. Tällä hetkellä meillä on vielä siitä kiva vaihe, että nuorin viihtyy rattaissa ja isommat tykkäävät leikkiä ulkona omia leikkejä tai puuhastella kanssani, eikä minun tarvitse juosta kenenkään perässä ;)

Meidän tontin laidalla on tiheä kuusikko, jota ollaan harvennettu aina näin joulun tienoilla. Sieltä on kivasti saanut napattua pihalle kuuset ja jouluksi sisälle. Eihän ne tietenkään mitään priimoja ole, sellaisesta tieheästä kuusikosta, kaivetut puut, mutta sitäkin syppiksiä ;) Nytkin katsoin, että tuossahan on harvinaisen tuuhea kuusi terasia koristamaan, mutta lähempi tarkastelu osoittikin kuusia olevan siinä kaksi. Että aika toispuoleisia tapauksia nuo meidän joulupuut.

Eilen käytiin hakemassa metsästä sammalta, käpyjä ym. tarpeellista näin joulua ajatellen ;) Ulko-oveen tein katajasta kranssin, muut metsän aarteet odottavatkin sisäaskarteluja. Tänään sain myös vihdoista laitettua ulos valoja. Kauan nekin odottivat laittajaa, liekkö ikinä ennen mennyt näin myöhään. Joko teillä on pihalla jouluvalot? Nyt kun tulisi vielä lunta, niin johan tulisi ulkoiluun uutta puhtia. Ja valosuutta tähän pimeyteen!

Asiasta vielä kolmanteen... Onko teillä muilla ollut ongelmia kommentoinnin kanssa? Minulla meinaa välistä oikein ruveta ärsyttämään kun joutuu kirjoittamaan kommentin useaan kertaan kun se häviää julkaistaessa kuin tuhka tuuleen tai sitten näyttää siltä, että kommentti lähtee, mutta kuitenkin se on hävinnyt jonnekin matkalle. Minulla meinasi mennä yksi arvontakin ohi kun olin muka osallistunut, vaan kommentti oli hävinnyt taas jonnekin. Onneksi kävin tarkistamsssa.

HERKKUARVONTAAN on muuten aikaa osallistua vielä sunnuntaihin asti, jotenka käykäähän osallistumassa, jos ette ole vielä käyneet! Sielläkin on ollut kuulemma ongelmia kommentoinnissa, että suosittelen tarkistamaan onko oma osallistuminen tullut perille!

Kait sitä voi jo näin torstai-iltana toivotella
MUKAVAA VIIKONLOPPUA ♥

Ripaus punaista

Keittiö sai tänään ripauksen punaista väriä, kun vaihtelin purkkeihin ym. nauhoja.

Tuli heti mukamas jouluinen olo muutamasta punakuvioisesta nauhasta ja keittiöpyyhkeestä. 

Vaikka sitä jouluista fiilistä taisin salaa hakeakkin.

Tänään kävin myös kaivamassa ulkoa kielojen juurakoita ruukkuun.

Toivottavasti ne lähtevät kasvamaan ja kukkivat jouluna. 

Idean joulukieloihin löysin täältä. 

Jossakin vaiheessa voisi tehdä lisää sytykekäpyjä, niin riittäisivät taas koko talveksi. 

Käpyjä ja kynttilänpätkiäkin löytyisi vielä jemmasta. 

Sytykekävyt (klik) on niin kauniita ettei niitä viitsi kaappiin piilottaa,

 vaan ne saavat olla tänäkin vuonna hellannurkalla.

Köökki saa olla vielä vähän aikaa ainut paikka mihin on eksynyt palanen joulutunnelmaa. 

Vaikka rehellisesti sanottuna minulla tekisi mieli ripotella joulua jo sinne tänne.

Punaisessa kammarissa saa olla kuitenkin vielä vähän aikaa syksyisen neutraali tunnelma. 

Ainut, että tännekkin voisi jo vaihtaa kristalli-helmioksan paikalle paperitähden iltojen ratoksi ja tunnelman tuojaksi.

Vikassa kuvassa pilkahtaa palanen olkkariakin, tosin alkuviikosta siellä vaihtui seinien väri...

Pientä pintarempaa siis on puuhailtu ;)

Lisää kuvia isompien lasten huoneesta

Nyt tulisi näytille muutama palanen lisää isompien lasten huoneesta. Mielellään ottaisin vähän laajenpaa kuvakulmaa kuville, mutta huoneen ollessa vielä enemmän ja vähemmän vaiheessa tyytykäämme vielä toistaiseksi suppeampaan kuvakulmaan :)

Meidän lapset rakastavat tällä hetkellä majaleikkeja ja suuri lattiatyyny on melkein yhtähyvä majanrakennustarvike kuin torkkupeitot. Lattiatyynyyn ompelin uuden lapsekkaamman tyynynpäällisen. Prinsessajuttu-blogista voittamani myyrä on tullut ihan pojan lemppariksi.

Tytön puolelta löytyy astetta hempeämpää väritystä. Vaaleanpunainen on edelleenkin kyseisen neitokaisen ykkösväri.  Kiva kuitenkin, että nykyään ei kammoksuta muita värejä niin kun vielä vuosi sitten.

Joskus pohdin täällä blogissa(kin) mitä teen pulpetille, maalatakko vai mitä. Monen harkinnan jälkeen pulpetti sai jäädä alkuperäiseen asuunsa, kauniin patinoituneeksi. Mies sitä vähän liimaili kasaan ja minä hioin pahiten kuluneet lakkaukset ja vetelin uuden lakan päälle. Nyt ei pitäisi takapuoleen jäädä tikkuja. Toiseen selkänojaan miehen pitäisi tehdä vielä uusi ylälista. Pulpetin kannen pahasti ruostuneet saranat heitin sitruunahappo-vesiliuokseen, jossa ruoste saikin kyytiä! Olisihan tuohon voinut ostaa upouudet saranat, mutta kun halusin koettaa tepsiikö sitruunahappo toisiaan ruosteeseen. Ikinähän näet ei tiedä mistä kaikista sitä ruostetta joutuu poistamaan ;)

Uuden uutukainen peruspertsavaatekomerokin piti käydä heti reijittämässä. Jotenkin sellainen lastulevyseinäinen kuutio ei istunut meidän lastenhuoneeseeen sitten ollenkaan. Miehen kanssa se sitten yksissätuumin tuunattiin paneeleilla ja kellarista löyteneellä koristelistan pätkällä.

Magneettitaulu (klik) pääsi vaatekomeron toiselle seinälle. Siihen kelpaa taas lasten laitella taidetta esille. Magneettitaulun viereiselle seinälle (kuvassa siis oikealle puolelle) pitäisi löytää lautashylly tai jokin muu hyllykkö mihin saisi kirjat ja kynät pienimpien kätösten ulottumattomiin. Hyllykkö tulisi siis pulpetin toisen reunan yläpuolelle.

Tässäkin huoneessa tykkään tosi paljon korkeasta, harjakorkeuteen, avatusta katosta ja kattopalkeista. Vaikka niistä onkin ärsyttävä pölyjä pyyhkiä. Onneksi avattiin tämäkin huone harjakorkeuteen asti. Tästä löydät vaihekuvia lastehuoneen rempasta. En malta olla kuitenkaan laittamatta tähän yhtä ennen kuvaa tuosta samasta kohdasta missä pulpetti on. Tuossa on kyllä lapset saaneet jo käydä repimässä tapettia, mutta kamala se oli silti vaikka tapetit oli vielä seinässä!

Aina rempasta puhuttaessa tulee sanottua "me tehtiin" ym. Todellisuudessahan mies meillä pääosiin tekee ja itse olen toiminut nykyään lähinnä oikeana kätenä kun sellaista tarvitaan. Niin ja maalarina. Silloin kun ostimme talon minulla tuli oltua enemmän remppahommissa mukana, mutta se olikin silloin vähän eri kun oli vain yksi lapsi. Nyt neljä pienen lapsen kanssa se ei olekkaan niin yksinkertaista irrottautua remppajuttuihin. Tosin välillä me on tehty miehen kanssa myös vaihtareita, että mies on ollut lasten kanssa ja minä olen käynyt jotakin pientä naputtelemassa. Kuitenkin koen, että itsekkin olen yhtälailla ollut rempassa mukana kun minulle on jäänyt sitten yksistään lasten- ja kodihoito. Niin, että kun kerran tämä on ollut ja on yhteinen projektimme ja molemmat hoidamme osamme niin silloinhan sitä kuuluu sanoa, että "me tehtiin", eikö!? :D

Mukavaa alkanutta marraskuuta sinulle, lukijani!!

Yritetään nauttia nästä hetkistä, vaikka ulkona onkin pimeää, koleaa ja märkää!

Itse piristin itseäni virittelemällä ekat paperitähdet ikkunoihin :)

ps. Käyhän osallistumassa arvontaan (klik), ken ei vielä ole käynyt!

pps. Katjan Kakarat-blogissa (klik) olisi kivoja koristetyynyjä tarjolla! Käyhän kurkkimassa :)