Vanhasta pussilakanasta

Onpas taas ollut viikko...

Neuvolaa, lääkäriä, remppaa, kiirettä ja kiirettä...

Väsymyskin meinasi vallan saada yliotteen allekirjoittaneesta. Muutaman huonosti nukutun yön jälkeen ei puhti tunnu riittävän mihinkään ylimääräiseen.

Onneksi viime yönä uni maistui koko sakille ja tänään olokin on ollut kuin uudesti syntyneellä.

Eilen vanhin neitokainen kyseli jo selvästi tuskastuneena, että milloin aion ottaa hänen ja Kirpun uusista mekoista blogiin kuvat vai aijonko ottaa ollenkaan.

Minä kun olin sanonut, että mekot pääsevät käyttöön vasta kuvien ottamisen jälkeen. Pesun jälkeen mekot olisi pitänyt taas silittää kuvia varten ja se ei kuulu lempparihommiini ;)

Kuullosti olevan tytöllä kiire saada uusi mekko käyttöön!!

Mekkot on leikelty mummoni vanhasta pussilakanasta. Oikein Finlaysonin sellaisesta.

Aika hyvin nuo vanhat pussilakanat pitävät värinsä. Tämäkin tapaus oli ihan kuin uusi, vaikka on ehtaa retroa. Mielen vieressä kävi jopa ajatus, että raaskiikohan tätä edes silputa. Pahoin haalistunut pesulappu kuitenkin todistaa, että on tämä pussilakana käytössä ollut.

Kangaskaapistani löytyy myös samantyyppinen keltainen pussilakana. Sekin on mummoni vanha ja siitä täytyy ehdottomasti tehdä tytöille kesäkoltut.

Rusinat on ne, millä saan lahjottua Kirpun kuvattavaksi ;)

Kaavana molemmissa mekoissa on Mekkotehdas-kirjan Riine-mekko.Tein vain muutaman pikku muokkauksen kaavoihin. Mekkojen hihoista tein täysmittaiset ja hihansuihin laitoin kuminauhat, että hihoista tulisi vähän pussittavat. Isomman tytön mekko on tehty 98/104 koon leveydellä ja 110/116 koon pituudella. Pienempään mekkoon jouduin piirtämään puutuvan koon kun kirjan pienin koko (86/92) on edelleenkin liian iso Kirpulle.

Tytön nukkekin sai oman mekon. Kaavana tässä on saman kirjan mini-Matleena.

Tämän saatua tyttö totesi, että nyt kaikilla meidän perheen tytöillä on samanlaiset mekot paitsi vauvalla. Nukkekin näköjään lasketaan perheenjäseneksi ;)

Rusinoiden loputtua Kirppua ei pidellyt enää mikään paikoillaan.

Yritin saada isommasta kuvan puuhellan reunalla istumassa, mutta jo oli Kirppu aina salamana jakkaran kanssa paikalla ja kiipeämässä pelleilemään hellan päälle. Monen pois viennin jälkeen luovutin tuolle pienelle velmulle :D

ps. Hoksasin ommellessa, että nämä taitavatkin olla ekat täysin samanlaiset mekot tytöillä!

pps. Arvontaan kerkiää osallistumaan vielä ensi viikon perjantaihin asti!!

Itseleivotut puuherkut

Näiden herkkujen tekeminen on muhinut mielessä jo syksystä asti.

Eilen sain sitten inspiksen lähteä toteuttamaan mielessä kummitellutta ideaa itseleivotuista puuleivoksista.

Pienimpien nukkuessa päikkäreitä pistettiin kahden isoimman muksun kanssa leivostehdas pystyyn.

Ja aika herkkuja tehtaasta syntyikin, oikeita fantasialeivonnaisia :)

Iltasella pääsin vielä hetkeksi istahtamaan ompelukoneen äärelle ja sain viimeisteltyä paripäivää työnalla olleet teepussit.

Tänään onkin sitten päästy oikein urakalla maistelemaan puisevia leivonnaisia kera teekupposen.

Nyt alkaakin olla viikonlopun herkkukiintiö täynnä ;D

Puuleivoksia on helppo ja hauska tehdä yhdessä lasten kanssa.

Ja veikkaanpa, että jokaisen rakentajan, remontoijan tai nikkarin taloudesta löytyy sopivaa puunpätkää näitä herkkuja varten.

Meiltä sattui löytymään paksua puurimaa, josta sahasin ihan vain käsisahalla kolmen ja neljän sentin korkuisia palikoita. Palikoiden reunat hion kevyesti hiomapaperilla. Minä kun en ainakaan käsisahalla saa siistejä reunoja aikaiseksi.

Lasten kanssa sitten maalattiin palikat askartelumaaleilla. Tämän jälkeen vielä lakkasin maalatut palikat leluihin sopivalla lakalla ihan vain sen vuoksi, että meidän Kirppu ei malta olla enemmän ja vähemmän maistelematta noita. Lakkaushommaa ei välttämättä tarvitse edes tehdä jos on laadukkaat maalit tai lelujen pureskelun-iän ylittäneitä lapsia!

Lakan kuivuttua pääsimme lasten kanssa koristelemaan uunituoreet leivokset. Me käytettiin koristeluun kaapista löytyneitä kokonaisia ja halkaistuja puuhelmiä.

Kyllä näyttää leikit maistuvan heti paremmilta itsetehdyillä leluilla ;)

Leppoisaa lauantaipäivän jatkoa!!

Tunnustusta...

Olen saanut Helmoja ja hepeneitä- blogista tunnustuksen. Kiitoksia vain Krista!! Tunnustus oli tosi mukava yllätys! Helmoja ja hepeneitä- blogi on täynnä toinen toistaan upeampia käsitöitä. Jos vain tykkää kaikesta tyttömäisestä ja erityisesti mekoista kannattaa kurkistaa Kristan ihanaan blogiin...

 **

Ilosofiaa was here -tunnustus on peräisin Ilosofiaa blogista ja sen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia:

1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.

2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.

3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille.

**

Voi kertoa, että vain kolmen blogin valitseminen kaikkien kivojen blogien joukosta oli aikas haastavaa.
Tässä tulisi kuitenkin blogit joille laitan tunnustuksen menemään:

Roosaa ja valkeaa-blogista löytyy syötävänsuloisia pehmo-ompeluksia, kivoja askarteluja ja muita ihania käsitöitä. Tästä blogista välittyy lämmin ja kotoinen tunnelma tänne ruudun toiselle puolelle asti.

Surinan pauloissa on minulle uusimpia blogituttavuuksia. Tämä on niitä blogeja, jotka löydettyä pitää selata alusta loppuun. Blogi on pullollaan ihania vaateompeluksia suloisilla kuvilla höystettynä.

Olipa kerran koti-blogista löytyy upeita käsitöitä ja kivoja tuunailuja vähän joka lähtöön. Näyttää, että täällä blogissa tehtaillaan sitä mitä halutaan eikä sitä mitä osataan.

Laittakaapa tunnustusta menemään etiäpäin jos vaan jaksatte!

ps. Käykääpä osallistumassa edellisen postauksen arvontaan!

Keväinen arvonta!!

Huomasin tuossa äskettäin, että blogini 1-vuotis päivä mennä hurahti ohitse ihan huomaamatta. Eikös sitä tapana ole ollut juhlia 1 vuotiaita, ainakin ihan pikkuriikkisen!?!

Nyt siis lähtee käyntiin, vähän jälkijunassa kylläkin, blogini 1-vuotis arvonta!

Kun kerta tämä on olevinaan jonkinsortin käsityöblogi, niin pakkohan sitä oli jotakin pientä värkätä palkinnoksi. Yhden onnekkaan postiluukkuun lennähtääkin kaksi askartelemaani kananpoikaa.

Olen myös esitellyt blogissani jonkinverran leipomuksia ja koska pullia en viitsi laittaa postipojan matkaan niin saa tuo Fazerin suklaalevy edustaa blogini herkkuosiota.

Lisukkeeksi tipuille ja suklaalevylle voittaja saa vielä kaksi keväisen vihreäraitaista keittiöpyyhettä.

Arvonnan säänöt ovat vanhat tutut eli saat...

Yhden arvan kommentoimalla tähän postaukseen. Anonyymit laittakaa tunnistettava nimimerkki!

 

2 arpaa kun kommentoit ja olet kirjautunut lukija.

 

3 arpaa kun kommentoit, olet kirjautunut lukija ja linkität arvonnan blogiisi. Käytä linkityksessä ylintä kuvaa!

Arvonta alkaa nyt ja päättyy perjantaina 4.4.2014 klo 21.00.

Näin tipuset kerkeävät uuteen kotiin jo Palmusunnuntaiksi!!

  

 Arpaonnea kaikille tasapuolisesti!!

Ristiäiset

Viikonloppuna meidän pienin murukainen vietti elämänsä ensimmäistä juhlaansa.
Vietimme vauvan ristiäiset kotosalla pienehköllä kokoonpanolla.

Pikkuinen nukkui koko toimituksen ajan ja jatkoi unia antamalla koko juhlaväen kahvitella rauhassa.

Tykkään kovasti järjestellä juhlia. Tälläkertaa sain vielä rauhassa leipoa ja laitella kun pari siskoani ilmottautuvat lapsenlikoiksi. Onni on omistaa auttavaisia siskoja <3

Päädyin leipomaan näihin juhliin useamman täytekakun kaikkien pikkupiirakoiden ja pullien sun muiden tilalta. Arkena tulee harvoin tehtyä täytekakkuja, niin mukavaa puuhaa kuin se onkin. Juhliin sitten onkin kiva kokeilla uusia kakkuideoita tai pitäytyä niissä vanhoissa hyviksi havaituissa variaatioissa. Tälläkertaa uutena pääsi kokeiluun appelsiinillä ja tummalla suklaalla höystetty kermarahkaseos. Ihanan raikas yhdistelmä siitä tuli!

Fudge-kuorrutteinen kakku kätki sisälleen puolukkaa, tuorejuustoa ja kermaa.

 Lisäksi tein mehevän minttusuklaakakun ja pikkusyötäväksi vaniljaleipiä ja pehmeitä minttusuklaakeksejä (joihin resepti löytyy myös kinuskikissan sivuilta).

Suolaisella puolella oli tarjolla salattia ja yrttivoipatonkeja sekä vauvan kummitädin tekemää herkullista voileipäkakkua.

Tajusin ristiäispäivänä, että nämä olivat ensimmäiset ristiäiset missä meillä oli värinä hennon vaaleanpunainen.

Huvittavaa, en ole ennen juurikaan välittänyt vaaleanpunaisesta ja nyt meiltä löytyy vaikka mitä vaaleanpunaista. Huomasin vissiin vanhimman tytön saavuttaessa sen kuuluisan vaaleanpunaisen-iän ettei se mikään hullumpi väri olekkaan. Vai onkohan nuo tytöntylleröt saaneet minut vain ihan sekaisin ;)

Kastemekkon ja liinan, millä kuivataan vauvan pää, olen ommellut esikoisen odotusaikana ohuesta ja pehmeästä pellavasta. Mummuni virkkasi pitsit kastemekon hihansuihin ja rintaan sekä liinan reunoihin. Kastemekon kaavat piirsin kopioin siitä kastemekosta missä minut ja sisarukseni ovat kastettu. Mekko on takaa koko matkalta auki, jotenka se on helppo pukea ja riisua vauvalle. Niskassa olevat nepparit taas takaavat sen, että mekko pysyy päällä.

Kastepöydän liina on myös pellavaa ja sitä koristaa myös käsinvirkattu pitsi. Molemmat, sekä pellava että pitsi, ovat löytöjä kirpparilta.

Mukavaa torstai-iltaa!!

Mekkokokeilu ja villasukat

Tuossa aikaisemmin mainitsinkin, että olen tekemässä jotakin itselle. Tässä ne itselleni tekemät jutut nyt sitten tuleepi...

Olen ihastellut jo jonkin aikaa Lumoan mekkoja. Hinta kyseisillä mekoilla on vaan aikas suolainen, jotenka sinne nettikaupaan ne ihanuudet ovat osaltani jääneet! 

Nyt kun sain tuon vauvamassun pois niin ajattelin, että koetanpa tehdä köyhännaisenversion näistä Lumoan mekoista. Siitä onkin aikaa kun viimeeksi olen jotakin itselle ommellut..!!

Perustrikoomekko... 

senhän ei pitäisi olla vaikeaa ja kaavoiksikin keksin saksia yhden kauhtuneen trikoopaidan. Huh, miten voikin yksi paita aukileikattuna olla niin kiero! Ja miten en ollut huomannut sitä kun kyseistä paitaa käytin!!! Eipä siitä paidasta kauheasti hyötyä ollut, itse jouduin alkaa kaavoja soveltamaan. Onneksi trikoon joustaa, vaikka tämä EK:sta ostamani versio ei niitä joustavimpia ollutkaan!

Ompelu sitten sujuikin kommelluksitta.

Jotta sain mekosta haaveilemani mekon näköisen piti eteen keksiä kaulus. 

Mummolta perittyä aarrelaatikkoa siis kaivelemaan... ja sieltähän se löytyi, mummon vanha, virkattu irtokaulus, jonka ompelin pääntietä koristamaan!

Trikoohan ei tuosta edestä pitsin takia jousta, jotenka minun piti leikata lovi niskaan, että saan pään ujutettua kaula-aukosta sisään.

Ja hei, miten te muut, poseeraatteko mielellään kameran edessä??

Minulla taitaa olla joku linssineduskriisi (vaikka tässäkin esiinnyn aivan päättömänä) kun joka asento tuntui niin epäluonnolliselta. Ja yhtäkkiä raajoja tuntui olevat aivan liikaa, kun ei tiennyt mitenpäin jalat asettelisi ja kädetkin olivat vain tiellä. Outoa, kun yleensä taas tuntuu ettei kaksi kättä riitä mihinkään!! Ja hirveässä hötäkässä unohdin näköjään suoria mekon helmankin ;)

Juu, kyllä meikäläinen viihtyy paremmin tuolla kameran takana ;)

Alkuvuodesta aloitetut villasukatkin valmistuivat muutama päivä sitten. 

Lankana noissa on Lauri sukkalankaa ja ohjeen löysin täältä.

Ei ollut ollenkaan niin vaikeat tehdä miltä ne silmääni näyttivät, 

kiitos vaan hyvän ohjeen!!

Kyllä nyt kelpaa,

 päällä uusi mekko ja

jalkoja lämmittävät uutukaiset sukat!!

Vadelma-suklaatryffelikakun ohje

Tässä tämä lupaamani kakkuohje:

VADELMA-SUKLAATRYFFELIKAKKU

POHJA:

300 g pehmeää voita tai margariinia

3 dl sokeria

5 munaa

3 dl vehnäjauhoa

3/4 dl perunajauhoa

1 dl kaakaota

3 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 1/2 dl maitoa

Kostutukseen maitoa tai kaakaota.

TÄYTE:

Vadelmakiisseli:

400 g pakastevadelmia

1 dl vettä

1/2 dl sokeria

 2 rkl perunajauhoa

Lisäksi:
2 dl vispikermaa

1 prk maitorahkaa

sokeria maun mukaan

TRYFFELI-KUORRUTE:

125 g kookosrasvaa

200 g taloussuklaata

1 1/3 dl vispikermaa

1. Voitele ja korppujauhota 24cm irtopohjavuoka. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

2. Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maidon kanssa taikinaan.

3. Paista kakkua uunin keskiosassa n. 50 min.

4. Valmista vadelmakiisseli. Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kokoajan sekoittaen kunnes kiisseli pulpahtaa pari kertaa. Jäähdytä kiisseli kunnolla. Laita kattila esim. altaaseen missä on pohjalla kylmää vettä.

5. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon maitorahka ja maun mukaan sokeria.

6. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta pohjakerros ja levitä päälle puolet vadelmakiisselistä ja jonka päälle puolet kermarahkaseoksesta. Nosta päälle toinen kakkulevy ja täytä samoin. Laita päälle kansilevy ja kostuta sekin. Siirrä kakku jääkaappiin tryffelinvalmistuksen ajaksi.

7. Valmista tryffeli sulattamalla kookosrasva kattilassa. Sulata suklaa paloina sekaan. Jäähdytä hyvin (muuten kermaa joukkoon vatkatessa tryffelistä ei tule kuohkeaa), mutta älä anna kovettua. Jos kookosrasva-suklaaseos ehtii kovettua sen voi sulattaa kyllä uudelleen... Lisää jäähtyneeseen seokseen vispikerma ja vatkaa seos kuohkeaksi. Seos kovettuu melko helposti.

8. Kuorruta koko kakku suklaatryffelillä ja koristele halutessasi.

Jos haluaa oikaista tuon kiisselinkohdan niin väliin voi laittaa kaupan vadelmahilloa.
Tuo omatekemä kiisseli ei ole niin makeaa kuin valmishillot ja se tuo mielestäni kivaa raikkautta muuten makeaan kakkuun.

Kakun voi tehdä kuorrutusta myöten jo edellispäivänä (kostuta kakku siinä tapauksessa vähän niukemmin)! Itse olen tehnyt kakun aina edellispäivänä valmiiksi ja käyttänyt kostuketta 1 dl -1 1/4 dl, jolloin kakku ei ole syöntipäivänäkään ihan "litimärkää". Mutta se taitaapi olla makuasia kuinka märästä kakusta tykkää!

Herkullisia kakkuhetkiä :)