Aplikointi harjoittelua

Viimeaikoina ei ole tullut juurikaan mitään ylimääräistä tehtyä paitsi jotakin oon kyllä värkkäämässä itselle, mutta siitä myöhemmin jos se onnistuu... Vauva kun tuntuu vievän kaiken liikenevän ajan ja myönettäköön, että välillä huomaan itsekkin jääneen pitkäksi aikaa vain katselemaan ja ihailemaan pikkuista tuhisijaa :)

Siispä laittelen tänne pari vaatekappaletta mitkä ompelin jo ennen vauvan syntymää ja mitä en kyllä alunperin edes ajatellut esitellä teille kun en ole oikein tyytyväinen lopputuloksiin, mutta esittelenpä nyt kuitenkin...

Resorit on ihan erisävyä mitä ketun velour!
En viitsinyt lähteä metsästämään näihin oikeaa sävyä vaan tälläkertaa mentiin mitä kaapista löytyy-teemalla.

Molemmille tytöille valmistui siis tunikat leggareineen kotoiluvaatteiksi. 

Sain viime kesänä pätkän valkoista collegea, jonka päätin uhrata aplikointi harjoitteluun. En ole paljon aplikoinut ja siltähän nuo tunikoiden kuvat näyttävätkin ;) Kettu vielä menettelee, mutta orava on jo kaikkea muuta kuin onnistunut... 

Kaippa tässäkin taiteenlajissa pätee sääntö, että mitä enempi teet sitä onnistuneempia on kuvat vai eikö minun ompelukone vain sovellu aplikointiin ;)

 Meillä nuo tunikaleggariyhdistelmät ovat ihan lemppareita kotiasuina. Kovin näyttää vaatteissa olevan kasvunvaraa, mutta eka rummutus poisti ylimääräiset varat (en ollut käyttänyt näitä kankaita rummussa ennen ompelua) ja pukimet ovat nyt enemmän oikean mittaiset.
Näistä seteistä on tullut tyttöjen lempparivaatteita tai ainakin nämä haluttais aina heti pesun jälkeen päälle. Onneksi lapset eivät ole niin kriittisiä valmiille tekeleilleni vaan melkeinpä kaikki uusi kelpaa :)

Samaan syssyyn valmistui tytöille myös mekkojen kanssa pidettävät legginsit. Näihin ompelin pieniksi yksityiskohdiksi pitsiä ja nappeja.
Meillä on talvisaikaa sen verran viileää, että jos mielii pitää mekkoja niin on parempi vetäistä sukkahousujen päälle jotakin lisuketta. Tosin nyt taas on niin läpimät kelit, että pelkillä sukkiksillakin pärjää...

Nyt kun kerkesin istahtaa kunnolla tietokoneen äärelle niin lähdenkin tekemään tästä kunnon blogikierroksen...

Keväisiä värejä

Talvi tuntuu menneen taas menojaan, vai onko tänä vuonna edes talvea ollutkaan?
Jos on niin ainakin se on ollut kovin erikoinen!
Jotenkin tämä lumettomuus vähälumisuus ja plussanpuolella sitkeästi oleva ilmanala lennättää ajatuksiin jo kevään...

Niinpä olkkarin sohvatyynyt ovat saaneet keväisenväriset tyynynpäälliset ylleen.

Vähän ennen vauvan syntymää ompelin violettikukkaisen tyynynpäällisen muiden tyynyjen seuraksi. Kangas huusi päästä mukaan Eurokankaan palalaarista ja kotona se huusi päästä sohvatyynyksi! Muitten tyynyjen kankaat ovat Tildaa ja vanhimmat olen tehnyt varmaan parisen vuotta sitten.

Pysyykö teillä, joilla on pikkulapsia, tyynyt sohvilla?

Meillä pysyy yöajan, hah!

Päivällä sohvatyynyt on iloisena sekamelskana pitkin lattiaa tai jos lapsilta kysyy niin ne aina liittyvät johonkin leikkiin ja ovat muka niin tarkoin aseteltuja!
Kun kerta tyynyillä saa kaikenmaailman kotileikit, riippusiltaleikit ja sun muut leikit aikaiseksi niin mitäpä sitä kaikkea kieltämään, hyviltä ne näyttävät lattiallakin ;D

Kirpulla on päällä Isosiskon vanha mekko. Olen ommellut sen aikanaan Isosiskolle Tildan kankaista. Kaava on Ottobrestä (1/2010).

Itse tykkään tosi paljon tämän mekon mallista ja senpä takia mekko tuli jemmattua Isosiskon kasvettua siitä ulos. Nuo edessä ja takana olevat laskokset (näkyvät vähän huonosti kuvissa) ovat ihania! Kirpun mielestä taas taskut ovat mekon parhaimmistoa :)

Viime viikonloppuna otettiin varaslähtö laskiaiseen ja leivottiin lasten kanssa laskiaispullia. 

Ne on vaan niiiiin hyviä!!

Lasikannu tarttui matkaani 50 senttillä kun olin ostamassa tuleviin ristiäisiin servettejä, kynttilöitä ym. tarvikkeita. Samasta kaupasta löytyi myös tuo kakkulautanen vitosella. Molemmat myytiin kakkoslaatuisina (kannussa on tuskin huomattava jälki rivan kohdalla ja kakkulautasen pohjassa olevan jalan ympärille on tursunnut liimaa), mutta "viat" ovat niin näkymättömät, että päätin kotiuttaa ne meille. Tuommoista matalaa kakkulautasta olen monesti juhlia järkkäillessä kaivannutkin! Ja lasikannu... se nyt vaan oli pakko ostaa ;)

Mukavia päiviä kaikille täällä piipahtaville!

Ps. Tervetuloa joukkoon uudet lukijat!! Mukava kun olette löytäneet tänne :)

Pienenpientä...

Joskus blogitauon syy voi olla pienenpieni...

mutta se pienenpieni voi olla myös niin iso, että se täyttää koko sylin

ja tuntuupa täyttävän koko kodinkin :)

Taas keinuu kehto.

Sama kehto mikä on tuudittanut uneen Isosiskon, Isoveljen ja Kirpun.

Kehto, jonka olen saanut kummitädiltäni silloin kun en vielä osannut noista pikkutuhisijoista edes haaveilla.

Katselen nukkuvaa lasta,

katselen hellästi niin.

Hän on toisesta maailmasta

tullut päiviimme arkisiin.

Aavistan: kaukana täältä

koti lämmön ja auringon on.

Tänne saapuiko pilvien päältä

sinun sielusi viaton?

Näetkö kaunista unta?

Nuku auringon sarastukseen.

Sinun vielä on valtakunta,

johon kaivaten matkaani teen.

Varjelee enkelin käsi.

Miksi pelkäisin, lapseni nyt.

Sinä lahjaksi sait elämäsi,

kaikki aarteesi kätketyt.

Luonani viivähdät hetken.

Kunpa viivaasti käyttäisin sen,

ja kun aloitat aikuisen retken,

olkoon polkusi onnellinen.

Anna-Mari Kaskinen

Jotakin pikkuruista on tullut tehtyä vauvan hoidon lomassa. 

Pikkuinen tulokas tarvitsi pikkuisen isommat villasukat, lapaset ja pipon. 

Ne aivan pienimmät villavarusteet mitkä meillä jo oli, tuntuu jäävän niin kovin äkkiä pieniksi.

Käytin noihin kutileisiin lankalaatikon jämälankoja. Ovat niin pikkuruisia, että pienistä jämälankakeristä saa hyvin kudottua yhdet hanskat tai tehtyä pipon raidat :) Ja siinäpä myös syy miksi koko setti ei ole samansävyinen!

Mutta, mutta... täällä siis opetellaan taas vauvanhoitoa ja sitä rytmittömyyttä ja yövalvomista...

Nuuskutellaan vauvantuoksua, katsellaan ja ihmetellään pientä nukkuvaa tuhisijaa...

Ja ennenkaikkea nautitaan taas uudesta pikku rakkaasta <3