Aurinkoiset lauantai terkut kaikille ♥
Viime viikonloppuna teimme pienen lomapyrähdyken rannikkoseudulle.
Täydelliset lomailmat hellivät niin mieltä kuin ruumistakin, toisin kuin viime kerralla (klik) lomaillessa. Mikäs sen rentouttavampaa kuin hyvä seura ja auringon lämpöiset säteet!
Lomapätkällä pääsimme myös aikamatkailemaan. Tai siltä se minusta ainakin tuntui kun taskulampun valokiila osui ullakkoille säilöttyihin vanhoihin tavaroihin. Ilmassa leijui menneiden vuosikymmenten tuoksut ja jalat tallasivat samoja askelmia mitä monet muut ennen meitä ovat talloneet.
Haikeudella mietin taas kuinka rukki on surissut, kangaspuut kolisseet tuvassa, kuinka tämäkin paikka on ollut joskus täynnä työntäyteistä elämää. Silloin joskus.
Ja, että jääköhän meistä sitten aikanaan muistoja tuleville polville. Kierteleeköhän
joku sitten meidän asumuksissa miettien millaista elämää tässä talossa
eletty. Osaakohan joku arvostaa omaa elämää menneiden sukupolvien elämän kautta. Osaakohan se joku olla kiitollinen elämän kehityksestä...
Vuodet, vuosikymmenet vaihtuvat. Aamulla päivät tuntuvat pitkiltä. Illat tulevat silti aina liian äkkiä. Kesäkin vaihtuu kohta syksyn haikeuteen. Illat lyhenevät , pimeys kietoo taas yöt syliinsä.
Elämä kulkee vauhdilla eteenpäin.
Kallion pinnassa huokuu vielä menneen kesän lämpö. Vaikea on taas irrottaa ote kesän lämpöisestä kädestä. Silti toivotan sydämessä jo syksyn tervetulleeksi.
Mitä siitä, kun syksy saapuu, ja västäräkki on poissa,
kun lentävät kotipääskyt vieraissa maailmoissa.
Mitä siitä, kun tuuli riipii lehtiä vaahteran.
Me elimme kuuman kesän ja elokuun hehkuvan.
Mitä siitä, kun kaikki muuttuu niin varkain ja hiljalleen,
kun sisälläni on kesä, sen elää saan uudelleen.
Ja sinikellojen soiton mieleeni talletin.
Se kaikki on aina tässä, se kaiken saan takaisin.
Anna-Mari Kaskinen
kun lentävät kotipääskyt vieraissa maailmoissa.
Mitä siitä, kun tuuli riipii lehtiä vaahteran.
Me elimme kuuman kesän ja elokuun hehkuvan.
Mitä siitä, kun kaikki muuttuu niin varkain ja hiljalleen,
kun sisälläni on kesä, sen elää saan uudelleen.
Ja sinikellojen soiton mieleeni talletin.
Se kaikki on aina tässä, se kaiken saan takaisin.
Anna-Mari Kaskinen
Ihanaa vanhaa henkeä! :) Itse mietin täysin samanlaisia asioita aina kun käyn tuon kaltaisissa paikoissa, tai välillä muutenkin. Itseäni enemmän miellyttääkin kyseinen tyyli, en ole niinkään päässyt sisään nykypäivän pelkistettyyn ja moderniin haihatukseen :D
VastaaPoistaKiva, että täältä löytyy muita samanhenkisiä! Oon joskus jollekin sanonutkin, että vanhoilla tavaroilla on "sielu", mutta uudet tavarat on vaan tavaroita ;D Tuolla sielukkuudella tarkoitan sitä, että tavara muuttu jotenkin eritavalla mielenkiintoiseksi kun sillä on oma tarina kerrottavana. Ja joo, en minäkään voisi kuvitella mitään modernia meille, hih! Kiitos sulle Elli!
Poistarakastan minäkin vanhoja tavaroita,ja vanhoja paikkoja...Oikein "syyhyttää" ajatus,päästä poikkeamaan äitini lapsuuden-kodissa....Omassa kodissanikin tykkään mieluummin vanhasta,käytetystä,jolla on tarinansa,kuin uudesta,ja sisustus-trendeistä...
VastaaPoistaSamoilla linjoilla taidetaan siis mennä :D Vanhat ullakot, aitat ym.. on kyllä todellisia aarreaittoja. Harmi kun jotkut eivät ymmärrä vanhojen esineiden "arvoa" vaan niitä viskotaan sumeilematta myös kaatsikalle :(
PoistaIhanaa vanhan ajan tunnelmaa! Mitähän kaikkea nuo esineet ja rakennukset ovat päässetkään kuulemaan ja näkemään? Näihin kuviin helposti uppoutuu kuvittelemaan sitä elämää, mitä niissä olevat tavarat voisivat kertoa. Kiitoksia ihanasta tunnelman luonnista, nyt onkin mukava haaveilla seuraavista oikeasti vanhoista esineistä kotiinsa.
VastaaPoistaOleppa hyvä :D Muistan, että jo lapsena mulla tuli kuviteltua mm. autiotaloja "eloon". Mielenkiintoista on kyllä kuulla tarinoita vanhoista rakennuksista, esineistä ja ennen kaikkea ihmisistä. Tuolta paikasta oonkin saanut kuulla muutaman tarinanpätkän!
PoistaOn niin mukava kuvitella elämää silloin joskus. Juuri vanhat rakennukset ja tavarat saavat herkästi mielikuvituksen liikkeelle. Kauniisti kirjoitit ajatuksesi :)
VastaaPoistaSinäpä sen sanoit; vanhat rakennukset ja esineet ruokkivat mielikuvitusta! Ainakin tälläistä jolla mielikuvitus on muutenkin niin lennokasta ;) Kiitos sulle Kanneli!
PoistaIhania kuvia ja hienoja ajatuksia. Meillä on sisustus sekoitus vanhaa ja uutta, mutta tuntuu että ne rakkaimmat kalusteet ovat juurikin niitä äidiltä ja mummoilta perittyjä!
VastaaPoistaKiitti Krista! Vanhoissa, perityissä esineissä ja huonekaluissa on vahvasti myös tunnepuoli mukava. Kiva on miettiä, että sama esine on ollut tärkeä myös omalle mummolle (tai muulle). Tuntuu, myös, että läheisille kuuluneet esineet tuovat juuri sen läheisen pikkuisen lähemmäksi omaa itseään <3
PoistaHei, tulin vastavierailulle ja liityin samantien lukijaksi. Kivoja juttuja sinulla täällä! Ihanaa elokuun jatkoa! t. Fanny
VastaaPoistaKiva kun tulit käymään ja tervetuloa seuraamaan touhujani :)
PoistaTämä teksti herätti ajattelemaan!
VastaaPoistaNo, sittenhän tämä postaus on ollut onnistunut ;) Kiitos paljon kommentista!
Poistaihana kirjoitus <3
VastaaPoistaKiitos hanna!
PoistaIhana tunnelma välittyi tekstistä ja mielettömän upeista kuvista. Ihania!!! Oon samanlainen "miettijä", kun kohtaan vanhoja tavaroita ja kuvia. Kuvittelen ja elän todeksi elämää silloin joskus. Kiitos tästä. :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että täällä on muitakin "hengenheimolaisia". Eikö ookkin jännä miten vanhat tavarat ym. laittavat mielikuvituksen laukkaamaan! Yksi ystävä joskus ihmetteli miten kaikessa "romussa" voi nähdä elämää, mutta just niissähän se elämä näkyy :) Kiitos sullekin Näppi!
Poista