Yhteinen haave

Sinä iltana uni ei tullut. Valvoin.
Avoimesta ikkunasta puhaltava yötuuli tuntui
ihanan vilpoisalle helteisen päivän jälkeen. Palasin ajatuksissani iltaan.
Iltaan, jolloin ajoimme kullankeltaisena huojuvien viljapeltojen keskellä mutkittelevaa tietä.
Kaukana edessä siinsi järvi ja kumpuileva, kultainen peltomaisema avautui eteen kuin satukirjasta.
 Aurinko oli juuri laskemassa metsän taakse ja kypsyvän vljan makea tuoksu leijui autoon asti.
Sillä hetkellä minusta tuntui, että ajelemme yhdessä kohti haavettamme. Ensimmäisen kerran.

Meillä, minulla ja miehelläni, on ollut haave.
Toisinaan se on ollut voimakkaampi, toisella hetkellä sitä tuskin on ollut.
Yhteinen haave, joka ei ole kuitenkaan täysin kohdannut.
Kumpikin on haaveillut samasta asiasta, mutta kuitenkin erilailla.
Voiko sellainen ikinä toteutua, mietin joskus.
Miten me voidaan edes haaveilla samasta asiasta, jos haave ei kuitenkaan oikein kohtaa.
Olo oli välillä kuin vastavirtaan uisi. 

Kummasti ne asiat kuitenkin selkenevät, kun niiden aika tulee.
Meidänkin haave sai uuden, yhteisen polun.
Sellaisen minkä eteen tuntuu hyvältä alkaa yhdessä tekemään töitä.
Eihän me tiedetä toteutuuko haave ikinä.
Mutta nyt tuntuu hyvältä, kun haaveella on yhteinen samanlainen päämäärä.

Oikein ihanaa syyskuuta sinulle ja 
iloa kohta alkavaan uuteen viikkoon ♥