lauantai 22. syyskuuta 2018

Myrsky-iltana



Tuuli ulvoo ja ravistelee puita. Ulkona on kunnon syysmyräkkä. 
Eipä tee nyt mieli työntää nokkaansa ulos.
Sen sijaan sisällä on oikein kodikasta.
Kynttilöiden tuoma tunnelma 
ja uunista tulvivan maailman parhaan kinkkupiirakan tuoksu täyttävät tuvan.
Mitä muuta sitä lauantai-iltana tarvii.
Ehkä pienen sadun mittaisen hetken lasten kanssa sohvan nurkassa.


Sain jokunen aika sitten Juvilta ihanan yllärin, 
koivupuisen lypsyjakkaran ja paketin maitomaalia. 
Tämä olikin ihana lisä meidän muiden Juvista hommattujen kalusteiden joukkoon.
Juvi tekee täyspuisia huonekaluja ja heiltä löytyy myös nettikauppa 
pääkaupungissa sijaitsevien parin myymälän ohella. 
Pääkaupunkiseudulla asuessani kävin toisinaan ihan huviksenikin 
ihailemassa Juvin huonekaluja ja ihka ensimmäinen oma huonekaluni 
(jos sänkyä ei lasketa) onkin Juvilta ostettu vitriinikaappi. 
Ja tiedättekö, tuo kaappi on edelleen minun lempparihuonekaluni :)

Maitomaalia minulla onkin tehnyt mieli kokeilla jo pidemmän aikaa 
ja nyt pääsin sitä kokeilemaan. Maali oli positiivinen yllättäjä. 
Tämän luonnonmukaisen ja myrkyttömän maalin sekoittaminen oli helppoa 
ja sillä oli myös helppo maalata. Äkkiseltään siitä tuli kalkkimaali mieleen, 
mutta tällä pitäisi saada paljon kestävämpää pintaa aikaseksi mitä kalkkimaalilla. 
Lopputulos on silkkimäisen tuntuinen ja kauniin mattamainen. 
Maitomaalatut huonekalut suositellaan suojaamaan esim. öljyvahalla 
ja minä vahasin jakkaran lopuksi Osmo colorin värittömällä puuvahalla. 
Ainut miinuspuoli tässä maalissa on se, että se toimii vain huokoisiin materiaaleihin 
eli mm. käsittelemättömään puuhun (maali siis imeytyy pyvälle puun sisälle). 
Eli tällä ei parane maalata vanhan maalin päälle. 

Maitomaalista voit lukea enemmän täältä.


Tunnelmallista iltaa sinullekin

Me lähdetään herkuttelemaan kinkkupiirakalla 
ja sen jälkeen pidetään pieni satuhetki!

ps. Kynttilöitä en toki tohdi tällätavalla lasten kanssa poltella,
vaan ne palavat ainoastaan valvovan silmän alla ja yleensä jossakin korkeammalla!
Tuli vaan sellainen mielikuva, että miltähän mahtaa näyttää "kynttilämeri"
 takan edustalla ja kokeiltavahan sitä oli :)


tiistai 18. syyskuuta 2018

Kinuski-suklaaruudut


Santerin suupalat, santerin leivokset, kinuskisuklaaruudut, kinuski-suklaaleivokset ...
rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on näillä 
kaurapohjaisilla kinuskitäytteisillä ja suklaakuorrutteisilla pienillä leivoksillakin. 

Näitä leivoksia on meillä tarjoiltu useammissa ristiäisissä, 
niin myös tämän meidän nuorimmaisemmekin. 
Ajattelin jakaa tämän herkun ohjeen teille heti ristiäisten jälkeen, mutta niin se näköjään jäi.
Mutta nyt on kuvat kaivettu luonnoksista 
ja laitetaanpa postaus tulemaan vähän aijottua myöhemmin ;)




KINUSKI-SUKLAARUUDUT

Kauramuropohja:
175 g pehmeää voita
2 1/2 dl jauhoja
1 dl kaurahiutaleita
3/4 dl sokeria

Kinuski:
3 dl vispikermaa
3 dl fariinisokeria
1 rkl voita

Kuorrutus:
200 g tummaa suklaata

1. Sekoita pohjan kuivat ainekset keskenään 
ja nypi ne pehmeän voin kanssa tasaiseksi taikinaksi. 
Painele/kauli taikina n. 30x30 cm kokoiseksi pohjaksi. 
Paista pohjaa 175 asteisen uunin keskitasolla n. 20 minuttia.

2. Valmista kinuski. Sekoita kerma ja fariinisokeri kattilassa.
Keitä seosta n. 40 minuttia, kunnes se sakenee. 
Tee karamellikoe tiputtamalla tippa kinuskia kylmään veteen. 
Kinuski on valmista, kun se jähmettyy vedessä. 
Sekoita voi valmiiseen kinuskiin ja levitä se jäähtyneen pohjan päälle. 
Anna kinuskin jähmettyä.

3. Sulata suklaa ja levitä se jähmettyneen kinuskin päälle.

4. Suklaan kovetuttua leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi ja herkuttele.


Aurinkoista tiistaista ♥


maanantai 10. syyskuuta 2018

Kesähuoneen pikkuinen puoti


Meidän pihapiirissä on toiminut koko kesän pikkuruinen puoti. 
Sen kun vain on harpannut ulko-ovelta muutaman metrin, 
niin jo on päässyt ostamaan vaikka minkälaisia herkkuja.




Pikkuisen puodin ikkunalaudalla kukkivat pelargoniat 
ja hyllyt notkuvat niin suolaista kuin makeaakin hyvää.


Sieltä on voinut tilata esimerkisi täytetyn leivän omilla lempparitäytteillä.


Tai suussasulavan täytekakkupalan karkki, marja tai kermapäällisellä.


Pienen pyöreän pöydän ääreen on ollut mukava istahtaa syömään tilaamia herkkuja 
ja onpa saattanut joku ahkera puodinpitäjä kiikuttaa pöytää myös lukemistakin, 
kuten 70- ja 80-luvun Aku Ankkoja tai Nakke Nakuttajia.



Karkkia saa ostaa myös mukaan 
ja niitä kovasi aina yritetäänkin kaupata.



Puoti on siis varsin viihtyisiä paikka, 
varsinkin nyt kun aurinko ei enää niin kovin kuumasti paahda.
Kesän helteillä puodin väen oli pakko viettää keskipäivän ajan siestaa, 
kun puodissa oli silloin lämmintä kuin saunassa konsanaan.


Hei, hei ja tervetuloa taas uudelleen !

ps. Minua on ilahduttanut kovasti tänne tulleet uudet lukijat, 
olette lämpimästi tervetulleita joukkoon mukaan




sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Yhteinen haave


Sinä iltana uni ei tullut. Valvoin.
Avoimesta ikkunasta puhaltava yötuuli tuntui
ihanan vilpoisalle helteisen päivän jälkeen. Palasin ajatuksissani iltaan.
Iltaan, jolloin ajoimme kullankeltaisena huojuvien viljapeltojen keskellä mutkittelevaa tietä.
Kaukana edessä siinsi järvi ja kumpuileva, kultainen peltomaisema avautui eteen kuin satukirjasta.
 Aurinko oli juuri laskemassa metsän taakse ja kypsyvän vljan makea tuoksu leijui autoon asti.
Sillä hetkellä minusta tuntui, että ajelemme yhdessä kohti haavettamme. Ensimmäisen kerran.



Meillä, minulla ja miehelläni, on ollut haave.
Toisinaan se on ollut voimakkaampi, toisella hetkellä sitä tuskin on ollut.
Yhteinen haave, joka ei ole kuitenkaan täysin kohdannut.
Kumpikin on haaveillut samasta asiasta, mutta kuitenkin erilailla.
Voiko sellainen ikinä toteutua, mietin joskus.
Miten me voidaan edes haaveilla samasta asiasta, jos haave ei kuitenkaan oikein kohtaa.
Olo oli välillä kuin vastavirtaan uisi. 


Kummasti ne asiat kuitenkin selkenevät, kun niiden aika tulee.
Meidänkin haave sai uuden, yhteisen polun.
Sellaisen minkä eteen tuntuu hyvältä alkaa yhdessä tekemään töitä.
Eihän me tiedetä toteutuuko haave ikinä.
Mutta nyt tuntuu hyvältä, kun haaveella on yhteinen samanlainen päämäärä.


Oikein ihanaa syyskuuta sinulle ja 
iloa kohta alkavaan uuteen viikkoon


tiistai 28. elokuuta 2018

Uusi lipasto ja ajatuksen lentoa


Tuntuu, että viikonloppu toi syksyn tullessaan. 
Viikonloppuna vietettiin venetsialaisia ja 
ihan kuin ne olisi olleet kirjaimellisesti kesäkauden päättäjäiset.
Vaikka vielä on ollutkin aika lämmintä, nytkin 19 astetta, 
niin ilmassa on syksyistä koleutta. 
Aamut ovat jo tosi viileitä ja iltaisin alkaa yhä aikaisemmin hämärtämään. 



Koti on puunattu kunnolla kesän jälkeen ja tiedättekö, 
tuntui niin hyvältä siivota ihan kunnolla pitkästä aikaa. 
Ikkunat kyllä odottavat vielä pesijää. Miten se onkin niin äryttävää puuhaa, 
ettei sitä tahdo jaksaa edes aloittaa. 
Nostelin vähän kynttilöitäkin esille ja kaivoin käsityöpussukan esille. 
Kesäkäsityöt ovat samassa pisteessä mitä toukokuussa. 
Eipä innostanut helteillä neulominen, eikä muutkaan kässäilyt. 
Mutta nyt sormet syyhyävät neuletöiden pariin. Ja muidenkin käsitöiden.
Pitkästä aikaa olen myös istunut ompelukoneen ääressä ja 
voi, että miten mukavaa onkaan ollut surruutella menemään :)




Löysin torista vanhan, mäntyisen lipaston olkkariin. 
Lipasto pääsikin hetimiten käsittelyyn, 
mutta harmikseni maali loppui kesken ja juuri parhaimman työn touhun. 
Nyt pitäisi hommata lisää maalia, 
että pääsisi käsittelemään lipaston loppuun ja ruuvaamaan vetimet paikoilleen. 


Tunnelmallisia päiviä sinulle



maanantai 20. elokuuta 2018

Paras omenapaistos ikinä!


Onnea on ystävät joilta saa omenia, kun oma puu on vielä niin pieni 
ettei siitä saa kuin muutamia syöntiomppuja. 
Noista saantiompuista on tullut keiteltyä hilloa ja leivottua lapsille välipalaherkkua. 
Julkaisin instagramin tarinassa muutaman kuvan välipalapaistoksesta 
ja sain monta kyselyä herkun reseptistä. Niinpä kirjoitan reseptin tänne blogiinkin, 
jos vaikka joku haluaa sitä vielä kokeilla. Olen saanut tämän ohjeen ystävältäni Kaarulta 
ja tämä on ylivoimaisesti paras omenapaistosresepti mitä olen tehnyt, 
joten voin lämpimästi suositella tätä kokeltavaksi.



OMENAPAISTOS

Täyte:
600 g omenia kuutioina
1/2 dl siirappia
1 tl kanelia

Taikina:
150 g pehmeää voita
1 1/2 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl leivinjauhetta

1. Laita kuutioidut omenat voideltuun piirakkavuokaan, 
kaada siirappi ja ripottele kaneli omenien päälle.

2. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna. 
Lisää kuivat aineet.

3. Painele taikina omenakuutioiden päälle tasaiseksi kanneksi.

4. Paista omppupaistosta 175 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.



Parasta vähän lämpimänä kermanokareen kera, nami!


Mukavaa alkanutta viikkoa ♥


tiistai 14. elokuuta 2018

Ja niin alkoi koulu!


Ja niin on kesä kulunut niin pitkälle, että koulut alkoivat.
Pitkä ja kuuma kesä takana, vielä pidempi kouluvuosi edessä,
jota onneksi lomat vähän katkaisevat. Jotenkin tämä koulujen alotus vetää olo aina haikeaksi,
samalla lailla miten kypsyvät viljapellot. Kesä alkaa olla auttamattomasti ohi.


Ajattelin, että tämmöisen kesän jälkeen olen valmiimpi ottamaan syksyn vastaan,
mutta samanlainen haikeus hiipii siltikin mieleen. Ihan niin kuin jokaisenä vuonna,
kun kesä alkaa vaihtumaan syksyksi. Vaikka syksyä rakastankin, on tämä taitekohta aina
 täynnä haikeutta. Kesä on ohi, koulut alkavat ja se on aina yhdenlainen uusi alku.
Uusi tuntematon alku taas, täynnä haasteita. Luonto alkaa valmistautua talveen,
hetken päästä koko luonto räiskyy, niin kuin ilotulituksessa,
kunnes kaikki sammuu, hiljenee, värit häviävät. Kaunista aikaa sekin sitten omalla tavalla,
 mutta tällä hetkellä se tuntuu luopumiselta. Luopua tästä kaikesta kauneudesta ympärillä,
tästä vehreydestä. Siitä se haikeus varmasti kumpuaa,
kun joutuu loupumaan jostakin itselle tärkeästä ja voimaannuttavasta asiasta.


Mutta vielä nautitaan tästä elokuun hehkusta, näistä päivistä ja tästä hetkestä

***

Meillä aloitti kolmas lapsi esikoulun, kaksi vanhinta lähtivivät kakkos- ja kolmosluokille.
Äitinä sitä toivoo, että kouluvuosi sujuisi jokaisella mahdollisimman kivuttomasti.
Ettei vuosi toisi mahdottomalta tuntuvia haasteita eteen,
sellaisia missä tuntee itsensä aivan voimattomaksi ja avuttomaksi.

Turvallista kouluvuotta kaikille pienille ja isommille koululaisille