sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Kynttilöitä on jo kaksi!


Toinen adventtisunnuntai!

Ulkona sataa vettä ja on niin hämärää, 
että valoja on täytynyt pitää aamusta asti päällä. 
Sitä mukavammalta tuntuikin sytyttää jo toinen adventtikynttilä hämärään keittiöön. 
Joululaulut soivat ja lämpimät joulutortut ja kuuma glögi maistui niin hyviltä.
On aika leppoinen olo.
Huomenna meillä pidetään piparitalkoot. 
Sitä onkin lapset jo kovasti odottaneet.

Kynttilöitä on jo kaksi!
Valo muuttuu kirkkaammaksi.
Ihminen ei nähdä saata:
 Taivas lähellä on maata.

Ulos laitan lumilyhdyn
virren rukouksen yhdyn:
Sydämeeni tietä avaan.
Katson valoon valloittavaan.

Anna-Mari Kaskinen

Tunnelmallista 2. adventtia ♥


torstai 6. joulukuuta 2018

Itsenäisyyspäivän iltana


Melkoinen hässäkkäpäivä takana. 
Tuntuu, että kroppakin käy vielä ihan ylikierroksilla vaikka kello on jo vaikka ja kuinka. 
Me vietettiin tänään meidän pojan 8-vuotis synttäreitä, joten touhua 
ja menoa on riittänyt aamusta iltaan asti. Nämä synttärit meni kyllä niin rennolla otteella, 
en jaksanut erityisemmin panostaa tarjoiluun enkä koristeluunkaan. 
Amarylliksetkään eivät kerinneet avutua juhlapäiväksi.
Ja silti meillä oli oikein mukava juhlat! 
Kuviakin räpsin ainoastaan tästä pojan itse suunnittelemasta ja koristelemasta kakusta. 
Siitä tuli aikas hieno! Välistä löytyi vadelma- ja mustikamousset.

Täma joulukuu on meille yhtä juhla- ja menosumaa. 
On yhdet seitsemänkymppiset, ylioppilasjuhlat ja häät, kolmet joulujuhlat 
ja yhdet isommat myyjäiset mihin on pitänyt osallistua, 
yksi lapsen kouluprojekti mikä vaatii toisen vanhemman yhdeksi illaksi koululle. 
Ja sitten nämä 8-vuotis synttärit. Ja tuohon päälle tietenkin vielä normaalit 
lapsiperheen menot ja meiningit. Ja jouluvalmistelut. 
Vähän on meinannut hengästyttää, 
vaikka tosi mukavia juhlia ja tilaisuuksia kaikki!
Mutta eiköhän tämä tästä :D

♥♥♥

Tämä on minun maani,
tämä minun harmaa taivaani,
nämä ovat minun metsiäni
ja tässä on minun mereni.

Ja minun onneni lepää siinä,
että näiden kehysten läpi
olen saanut katsella maailmaa
ja oppia tuntemaan 
mitä kaikkea tarkoittaakaan vapaus

Elina Salminen

Tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa joka tupaan ♥



sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Ensimmäinen kynttilä syttyy


Joulukuu on täällä. Tuo ihana, tunnelmallinen ja jännittävä kuukausi.
Pitkän harkinnan jälkeen päädyin, etten tee blogiini tänä vuonna joulukalenteria. 
Sen verran hektinen on elämäntilanteemme tällä hetkellä. 
Voi olla kuitenkin, että nyt joulukuussa tulee postattua vähän tavallista useammin 
ja sitä kautta pääsette vähän meidän jouluvalmisteluihin ja -tunnelmaan mukaan :)

Joulukuun toisen päivän hämärään syttyi ensimmäisen adventtikynttilä.


Ensimmäisen adventin glögihetkeen tein lumihiutaleen mallisia joulutorttuja.
Olenkohan minä ainut, vain onko täällä lukijoissa ketään muuta ketä mietityttää 
valmiiden luumuhillojen lisäaine- ja sokerimäärät!? 
Minä joudun välttelemään ylimääräisiä lisäaineita ihottumani takia, 
joten monena vuonna minulla on jäänyt joulutortun syöminen vain jouluaattoon.
Viime vuonna hoksasin, että miksen keitä luumuhilloa itse 
ja löysinkin netistä kuivatuista luumuista keitetyn hillon ohjeen, 
mikä onkin tosi helppo ja nopsa tehdä.
 Itse tehdyssä hillossa on helppo myös säädellä sokerin määrää 
tai jättää se vallan pois oman mieltymyksen mukaan.


Laitan tuon luumuhillon ohjeen tännekin talteen, itselle muistiksi ja muille iloksi, 
jos joku muukin on sellaista kaivannut.

ITSE TEHTY (SOKERITON) LUUMUHILLO

200 g kuivattuja kivettömiä luumuja
(n. 1/2 dl sokeria)
1 dl vettä

1. Laita ainekset kattilaan ja keitä seosta pienellä lämmöllä 
niin kauan kunnes luumut hajoilevat.
2. Soseuta seos sauvasekoittimella tasaiseksi hilloksi.
3. Säilyy jääkaapissa tiiviissä rasiassa pari viikkoa.


Ihmeellinen odotus 
mielen valtaa nyt.
Ensimmäinen kynttilä
on jo syttynyt.

Vaikka saartaa pimeys
metsää, taloa,
sydämeni avautuu
kohti valoa.

Anna-Mari Kaskinen

Rauhallista 1. adventtia ♥

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Poikien huone


Niin kuin aikaisemmin jo kerroin, 
meillä on odottanut kellarissa vanha pinnalaitainen kerrossänky.
Nyt saatiin viimein koottua tuo sänky 
ja samalla pyöräytettiin yläkerran järjestys kokonaan ympäri.



Erinäisistä syistä päätettiin nyt kokeilla miten meillä toimii tyttöjen ja poikien huoneet. 
Jospa tämä järjestely rauhoittaisi ainakin iltoja ja nukkumaan menoa vielä sittenkin, 
kun uutuuden viehätys "uusista huoneista" on poissa. Kun makkareita on rajoitetusti 
ja perheessä useampi lapsi, niin välillä tuo huonejärjestelyjen miettiminen tuottaa pieniä haasteita. 
Ihmeen hyvin ollaan kuitenkin saatu asiat aina järjestymään.


Nyt tämän huoneen jakaa kohta kahdeksan vuotias poika 
ja jonkusen kuukauden päästä kolme vuotta täyttävä poika.



Ompelin kerrossänkyyn pellavasta päiväpeitteet.
Pikkuikkuna sai myös uuden verhon tämän ompeluksen ylijääneestä tyynyliinasta. 
Nyt tuli sekin hyötykäyttöön!


Aku Ankat saa illalla sujautettua näppärästi tähän löytämääni säilytyspussukkaan.
Ja mitä ihmettä, tuo on tosiaan toiminut! 
Lattia ei ole ollut enää iltaisin kuorrutettu sarjakuvalehdillä.


Tänä viikonloppuna tajusin, että ensi lauantaina käännetään kalenteriin 
jo joulukuun lehti ja tasan viikon päästä on ensimmäinen adventti.
Vuoden jännittävin ja ihanin aika on siis aivan nurkan takana!
Ehkä se tuo tullessaan myös vähän piristystä meidänkin tupaan. 
Täällä on nimittäin pari viime viikoa sairastettu. Ei mitään vakavaa, 
mutta kun tämmöisessä keskivertoa suuremmassa perheessä jokainen päättää sairastaa erikseen, 
niin siinä kestää... :/ No, enää kaksi kahdeksasta sairastamatta ;)
Jospa he kuitenkin säilyisivät terveinä!


Tänne on ilokseni tullut muutama uusi lukija!
Lämpimästi tervetuloa joukkoon mukaan

Aurinkoisia päiviä juuri sinulle!!

ps. Kiitos vielä kerran siskoseni kerrossängystä  
Se on ihan täydellisen kokoinen tuohon meidän vinttikamariin!

maanantai 19. marraskuuta 2018

Vauvan pitsisukat ja -myssy


Tervetuloa talvi ja pakkaset, täällä ollaan valmiina!
Ainakin tämän vauvansetin verran!


Meidän pikkuisin kaipasi pidempivartisia villasukkia tulevaksi talveksi 
ja koska sellaisia oikeankokoisia ei ollut jäänyt isosiskoilta jemmaan, 
niin puikkoihinhan sitä oli tartuttuva.
En olekkaan ennen neulonut näin pitsisiä sukkia, enkä mallipiirroksien avulla, 
joten nämä sukat olivat itselle yhdenlainen haaste. 
Mutta valmista tuli ja monta uutta asiaa tuli taas opittua neulomisen saralla. 


Prinsessasukat on neulottu tätä ohjetta soveltaen.
Sen verran harvoin tulee sukkia neulottua, 
että joka kertaa tarvitsee tarkistaa vähintään miten kantapää kannattikaan neuloa, 
jotta siitä saa mahdollisimman siistin ja kauniin.
Täältä löytyy hyvä ja todella selkeä ohje koko villasukan tekoon, itselle muistiksi 
ja muillekin vinkiksi, jos villasukan ohjetta sattuu tarvitsemaan.


Pitsisen myssyn neuloin taas Klompelompe-kirjan ohjeella.
Vauvalla oli vastasyntyneenä samanmoinen myssy ja tykkäsin mallista hirmuisesti.

Tiedättekö muuten miten tupsusta saa tasaisen ja pörheän?
Roikottamalla sitä kiehuvasta vedestä tulevassa vesihöyryssä. 
Vesihöyryssä villalangan säikeet avutuvat ja tupsusta tulee tasaisen pörröinen.


Ja sovituskuvaa

Täällä mennä vipelletään eteenpäin jo jalkojen turvin. 
Typykkä hoksasi kävelemisen oltua vasta 8 kuukauden ja 3 viikon ikäinen.
Vähän turhan aikaisin, jos äidiltä kysytään!


Ja kylläpä on taas haastavaa tämä kuvaaminen. 
Luonnonvaloa ei ole tässä marraskuussa ollut nimeksikkään. 
Paitsi tänään ja eilen ihmeellinen ihana aurinko on muistanut meitä olemassaolollaan. 
Nämä kuvat napsin kuitenkin jo aiemmin ja vaikka tänään olisi saanut paljon paremmat 
ja selkeämmät kuvat aikaiseksi, niin enpä jaksanut alkaa uusintahommiin. 
Eipä tämä bloggaaminen onneksi ole niin vakavaa puuhaa ;)

Aurinkoista pakkasviikkoa sinulle


tiistai 13. marraskuuta 2018

Vauvauutisia



Yksi päivä rupesimme ihmettelemään lasten kanssa, 
mikä ihmeen hälinä hiirien kodista mahtaa kuulua. 
Kurkistimme tupaan ja mitä ihmettä, 
siellä tuoreet vanhemmat hoivasivat pikkuruisia kaksosvauvoja. 


Niin oli viimein äiti-hiiren odotus päättynyt 
ja suloiset pienet hiirikaksoset putkahtaneet maailmaan. 
Me olimmekin jo kerinneet ihmetellä miten äiti-hiiren vatsa oli loppuaikana niin valtavan suuri, 
mutta eihän se ollut ihmekkään, kun siellä majaili kaksi vauvaa yhden sijasta.


Onneksi näyttää hiiri-isä osallistuvan vauvojen hoitoon siinä missä äitikin.
Ja näkyypä isä kettelevän kahvia ja kantavan pöytään syömistäkin, 
että äiti saa rauhassa sylitellä pikkuisiaan.


Näppäränä miehenä isä rakensi tupaan uuden arkkusohvan, 
jonka saa helposti muutettua illalla vauvojen sängyksi.


Äidin tehtäväksi jäi ommella sänkyihin vuodevaatteet. 
Ja kerkesipä hän ommella pikkuisille myös makuupussitkin, 
kun vauvat odotuttivat itseään. 
Nyt pääsevät vauvatkin telttailemaan, kunhan nyt tuosta vähän kasvat.


Mutta niinhän siinä kävi, etteivät vanhemmat raaskineet vauvoja yksikseen sängyssä nukuttaa, 
vaan pujahtivat itsekin uusin säkyihin ja ottivat vauvat kainaloihinsa.


Pikkuisilla näyttää olevan hyvät unenlahjat. 
Eipä ole öisin nimittäin kantautunut mitään melua hiiritalosta meidän korviimme. 


Ja uni näyttää maistuvan vauvoille vielä pitkälle aamuun.


Ja kun äiti ja isä ovat saaneet hörpittyä aamukahvit 
ja vauvat ovat heränneet alkaa taas uuden päivän hyörinä ja pyörinä hiiritalossa.


Ompelin lasten hiirileikkiin kaksosvauvat. Nämä pikkuruiset hiiroset ovat vain 
7 senttiä korkeita, joten aika näpertäminen niissä oli. 
Mutta nämä oli juuri niitä itsensä ylittämisiä, 
kun saa pähkittyä miten tuollaiset minihahmot saa siistististi tehtyä. 
Aika monta tuntia sainkin niihin käytettyä, mutta lopputulos oli kaiken vaivan väärti.

Hiiri-äidin työtä helpottamaan tein pikkuisille sitterit. 
Tein sittereistä sen kokoiset, että ne käyvät myös Barbileikkeihin. 
Puhelinlaatikosta taas sai näppärästi askarreltua penkkisängyn. 
Vuodevaatteet ja makuupussit ompelin tilkkilaatikon aarteista. 

Tämmöisiä uutisia tänne!
Mitäköhän sitä seuraavaksi tekisi, ehkä jo jotain jouluista...
hmm...


maanantai 5. marraskuuta 2018

Vitosen löytö


Mukavaa uuden viikon aloitusta sinulle

Kovin on ollut vielä hiiritalossa hiljaista. 
Vaikka kuinka ollaan käyty kurkkimassa, 
niin vielä siellä näyttää hääräävän vain edellisen postauksen ystävykset. 
Siispä tekin saatte odotella hiirien kuulumisia ainakin tämän postauksen verran ;)



Näin uuden viikon alkuun laittelen tänne 
muutaman kuvan meidän pienten vinttikamarista. 
Tyttösen nurkkaus sai pienen suloisen lisän, 
kun löysin kirppikseltä vitosella vanhan nuken pinnasängyn. 
Punaruskea pinta sai uuden hempeän värityksen kalkkimaalilla 
ja arvatkaapa vain oliko tyttönen mielissään.


Nyt näkee nukkevauvakin taatusti vaaleanpunaisia unia.



Meillä odottaa kellarissa samanlainen pinnalaitainen 
pieni kerrossänky lapsille, kuin tuo nukensänkykin. 
Mistäköhän sitä vain saisi niin paljon innostusta ja energiaa, 
että jaksaisi alkaa vaihtelemaan (taas) yläkerran järjestystä.


Kangasvarastojen tyhjäystäkin on tullut harrastettua minimaallisesti nukensängyn myötä, 
kun ompelin siihen patjan ja pienimmistä tilkuista tilkkupeiton.


Nyt taidan alkaa välipalan laittoon, alkaa näet jälkikasvu kuullostaa nälkäisiltä.