Ruusujen aika

Alkukesän tuoksut ovat ehkä parhainta mitä tiedän.

Kielon, syreenin ja ruujen tuoksut varsinkin.

Joka päiväisellä pihakierroksella on pakko pysähtyä hetkiseksi 

kukkivien pensaiden viereen ja vain nauttia niiden huumaavasta tuoksusta.

Rakastan muutenkin kukkivia ruusupensaita ja olenkin haalinut niitä meidän 

pieneen pihaan useampaa lajiketta. Yllätyin ihan itsekin kun rupesin miettimään, 

että meiltä löytyy niin juhannusruusua, kuin suvi- ja morsiusruusua ja kurtturuusua, 

sekä muutamaa myöhemmin kesällä kukkivaa jaloruusua.

Kurtturuusu ei ehkä ole se kaunein ruusu, 

mutta se on oikein passeli metsäisessä rinteessä ja se on myös niitä 

harvinaisuuksia mitkä siinä kohtaa viihtyvät edes joten kuten.

Etualalla olevat "Astrid Lindgren"-ruusut kukkivat vähän myöhemmin kesällä.

Haaveilen joka alkukesä myös pitkistä syreeniaidanteista, 

mutta eipä meidän vähän reilun tuhannen neliön metsäiselle tontille 

taida enää yhtään pensasta mahtua. Tämä vuosi onkin ollut siitä 

harvinainen etten ole ostanut yhden yhtäkään pensasta, enkä ainuttakaan perennaa. 

Hassua ajatella, että meidän piha on viimein valmis, niin monta vuotta sitä on pakerrettu.

Tämä kesä on muutenkin erilainen verrattuna muihin kesiin, 

nimittäin meillä ei ole yhden yhtäkään reissusuunnitelmaa. 

Miehellä alkoi juuri kesäloma ja aina ennen ollaan tehty vähintään muutamia 

vähän pidempiä ja lyhempiä karavaanireissuja ympäri Suomea. 

Päätettiin jo keväällä, että tämän vuoden reissut rajoittuvat mökille. 

Minulla laskettu aika häämöttää jo reilun kuukauden kuluttua, 

niin eipä tässä mitään suuria reissuja edes jaksa tai uskalla enää tehdä.

Jollakin tapaa se tuntuu samalla helpottavalta, että haikealta.

Niin mukavia kuin ne pidemmät reissut ovatkin, niin samalla ne myös kysyvät aika 

paljon meiltä vanhemmilta kärsivällisyyttä ja jaksamista tämän pikkuväen kanssa.

Mutta tänä iltana oikein hyrisin ulkona kukkia kastellessa; 

koko kesä ja perheen yhteinen loma edessä, se tuntui niin tavattoman hyvältä. 

Heti alkuviikosta me lähdetään mökille. Miten hyvältä tuntuu saada itsekin huilia kotihommista.

 Siellä kun suurin "murhe" on, että mitä tänään syötäisiin ja monelta lämmitetään sauna.

Odotan jo niin sitä kiirettömyyden tuntua, nuotion tuoksua ja saunan lämpöä. 

Ja sitä kuinka ilta-aurinko kultaa mökkirannan ja viimein värjää taivaan rannan punertavaksi.

Ja sitä, että illan vaihtuessa yöksi pääsee käpertymään asuntovaunun suojiin 

(juup, meidän mökillä ei voi vielä vähään aikaan yöpyä, sillä se on rempan kourissa :D )

ja nukahtaa tuulen suhinaan ja joutsenten huutoon. 

Voi, tätä ihanaa kesää ♥