Sohvapöytäkuume

Tiedättekö sen tunteen, kun on monta vuotta haaveillut jostakin ja sitten se haave melkein toteutuu.

Minun pitkäaikainen haave on ollut saada olohuoneeseen sohvapöytä. Sellainen, johon voisin laittaa pienin käsin kerätyt kukkakimput kesäauringon paistaessa. Ja sellainen johon olisi mukava laitella kynttilöitä palamaan, kun illat alkavat jälleen pimetä aivan liian aikaisin. Ja sellainen mihin olisi mukava nostaa jalat silloin, kun virkkuuinnostus pakottaa käpertymään sohvan nurkkaan.

Niin, nyt se haave on melkein toteutunut, vaikka meillä ei vielä olekkaan sitä haaveilemaani sohvapöytää. On vain lasten kotileikistä lainattu pöytä. Mutta tällä kertaa se on saanut olla siinä melkein rauhassa, toisin kuin viime kerralla, jolloin se oli heti seuraavana aamuna kannettu lasten toimesta keittiöön. Siellä jälkikasvuni odotti sohvapöytäkokelaan ympärillä istuen, kun tulin alakertaan aamupalaa laittamaan. Olin kuulemma niin kiva äiti, kun olin tuonut heille sopivan pöydän alakertaan! Ei osottautunut kokeiluni sillä kertaa toimivaksi, oikeastaan se tuotti enemmänkin harmaita hiuksia, kun koko ajan joku oli kuskaamassa pöytää millon mihinkin suuntaan. 

Mutta nyt on sohvapöytä lastenpöytä saanut nököttää olkkarissa alun hyppyharjoitusten ja tussiepisodin (huoh!!!)) jälkeen suunnilleen rauhassa. Niinpä olen tullut siihen tulokseen, että nyt sellaisen kapistuksen voisi oikeasti hankkia meille. Pitäisi vaan löytää joku sopiva yksilö ja sopivan hintainen yksilö. Haaveissani siintää vanha laatikkopöytä. Toisaaltaan olen ihastunut tuohon lastenpöytäänkin sen verran paljon, että ehdotinkin jo miehelle josko tehtäisiin toinen mokona olkkariin, kun noita vanhoja lattialankkujakin löytyy vielä muutama varastosta. Niin, melkein on siis yksi haave toteutunut, kun voin jo ihan vakavissaan alkaa etsimään meille sohvapöytää.

Lokakuun viimeisiä päiviä viedään ja kohta päästää toivottamaan marraskuu tervetulleeksi. Ja arvatkaapa mitä se tarkoittaa :) Niin, sitähän se, että ajatukset alkavat pikkuhiljaa kääntyä vuoden odotetuimpaan juhlaan ♥ Jouluaskartelut on kovasti jo mielessä ja marraskuu onkin niiden tekoon oiva kuukausi, eikö!? Eilen ripustettiin paperitähdet ikkunoihin tuomaan valoa pimeisiin iltoihin, kun oikeasti faktahan on se, että tuossa sohvapöydällä ei uskalla lasten läsnäollessa poltaa muuta kuin ledkynttilöitä. Enkä siihen oikeasti uskaltaisi kukkamaljakoakaan laittaa. Mutta jalat voin sentään aina nostaa pöydälle, kunhan vain muilta hommilta ehdin ;D

Leppoisaa sunnuntaita ♥

Äidin ja tyttären samistelumekot

Me päästiin jokunen aika sitten todistamaan, 

kun kaksi meidän perheelle tärkeää ihmistä lupasivat rakastaa toisiaan niin 

myötä- kuin vastoinkäymistenkin keskellä. 

Mukava oli päästä pitkästä aikaa häihin ja 

lämminhenkisestä juhlasta nauttikin meidän koko perhe, 

niin lapset kuin aikuisetkin.

Ennen häitä pikkuinen stressinpoikanen kerkesi kuitenkin pujahtamaan meikäläiseen, 

miten ja millä vaatettaa koko pesue. 

Kurkistus juhlavaatekaapin uumeniin kertoi, 

että minä ja pienin neitimme olimme ilman asianmukaista vaatetusta. 

Kangaskaapissa poltteli pitsinpätkä ja ompeluajan vähyyden uhallakin aloin tekemään itselle ja tyttöselle juhlamekkkoa. Useampana iltana ompelunurkkauksessa mietin, että on onni omistaa mies, joka ymmärtää vaimonsa harrastuksen tärkeyden. (Ja juu, sitäkin mietin, että tulisi vaan enempi tämmöisiä "pakollisia" ompelutöitä, niin pääsisi useammin linnottautumaan ompelukonen ääreen ja saisi vapautuksen kaikista kodin iltahommista ;D ).

Halusin omasta mekosta yksinkertaisen ja selkeän, sellaisen jossa herkkä ja kaunis pitsikangas pääsee oikeuksiin. Pitsi on joustopitsiä ja halusin myös, että koko mekosta tulee joustava ja niinpä harmaa vuori on niinkin arkipäiväistä kuin trikoo :D Kaavan pohjana käytin Mekkotehdas aikuisille-kirjan Ainoa. 

Tytön mekko on tehty Mekkotehdas-kirjan Orelman kaavalla ja siinä vuorikangas on joustamatonta, ohutta puuvillaa. Tarkka huomasi kuvista, että tytön mekossa pitsin kukkakuviot on eripäin mitä minun mekossa. Minusta ne sopivat paremmin noin päin pieneen mekkoon ja senpä takia leikkasin kankaan tyttösen mekkon ihan vinoon langansuuntaan.

Hetken pelkäsin, että mitäköhän vaaleanpunaista yli kaiken fanittava tyttö tykkää harmaa-valkoisesta mekosta, mutta siitä tuli kuulemma tosi hieno! Ja onhan se kertakaikkisen sievä ja tyttömäinen mekko, kaikesta harmaudesta huolimatta. Omaan mekkoonikin olin enempi mitä tyytyväinen Niin siis olin, sillä arvatkaapa miten mekkojen kävi ensimmäisen pesun jälkeen!?

Ja minä kun oikein pesin ne käsin ja haalealla vedellä....

....

Mokoma pitsikangas otti ja kutistui oikein olantakaa heti, kun mekot pääsivät kosketuksiin veden kanssa!! Kuvassa olen kerinnyt venyttää kankaita jo niin paljon, kun vaan kangas antoi myöten. Aika käsittämätöntä, että kangas voi kutistua noin paljon ja aivan samantien kun veteen joutui :O 

Mutta jotain positiivista asiassa kuitenkin oli, sillä arvatkaapa olinko jälkeenpäin(kin) onnellinen, että matkalla yllättänyt kaatosadekuuro ei yltänyt hääpaikalle asti. Siinä sitä olisi ollut hääparia kirkosta ulos odotellessa ihmettelemistä kun mekko kutistuu sateessa. Ja siellä sitten olisi heiluttu hääjuhlassa arkinen trikooalushame iloisesti vilkuttaen ja pikkuneiti olisi ollut upouudessa liehuvassa mekossaaan kuin makkarankuoressa! 

Jonkinlainen laiha onni siis kuitenkin onnettomuudessa! Ja ehkä nyt kun pahin harmitus on jo hiipunut, niin saatan jopa purkaa tytön mekosta pilalle menneet pitsit pois. Ehkä tuo mekko on ihan kiva myös pelkkänä harmaana ja jos siihen vaikka vaihtaa vaaleanpunaisen rusetin, niin se saattaa neidillekin kelvata ;) 

Kello on jo aika paljon, joten lienee aika toivottaa teille 

KAUNIITA UNIA 

ja jos luet tätä vasta aamulla niin

MUKAVAA KESKIVIIKKOA!

ps. Oli pakko tallettaa tännekin erään illan syksyista somistusta.

Nyt on jo värit ulkona hiipuneet, mutta ruusuja hain vielä räntäsateessa tänään maljakkoon :)

Pitkä ilo

Lokakuun loppupuolen ilon aiheita on ehdottomasti se, 

kun ulkoa voi vielä hakea tuoreita kukkia maljakkoon. Ihmeellistä! 

Elokuun alussa kukkaan puhjenneet punakosmokset jaksavat tehdä edelleen uusia kukkia. 

Yleensä pakkanen on kerinnyt nitistää ne tähän aikaan vuodesta,

mutta tänä syksynä meidän suojaiselle pihamaalle ei pakkasherra ilmeisesti ole vielä löytänyt.

Pitkä on siis ollut ilo näistä keväällä kylvetyistä kukkasista ♥

Iloa myös tuottaa kirppikseltä löytynyt Arabian vanha voipytty. 

Sellaisia olenkin jo kerinnyt monen monta kertaa ihastelemaan, 

mutta korkeiden hintojen vuoksi ne on aina jääneet ostamatta. 

Voinette siis arvata mikä ilo oli löytää kippo nyt sopuhintaan! 

Sinivalkoinen kokoelmani kasvaa pikku hiljaa. 

Jännä miten vanhat sinivalkoiset astiat jaksavat viehättää, 

vaikka muuten en sinistä väriä oikein osaa sisustuksessa käyttääkkään. 

Olisikohan siinä opettelun paikka :)

Iloista tiistaita!!

Askarteluvinkki (jouluksi)

Nyt jaan teille helpon ja hauskan askarteluvinkin tammenterhon hatuista tehtyihin kärpässieniin. 

Me askarreltiin kokonainen sienitarha tyttöjen kanssa joulua silmällä pitäen. 

Nämä sienet pääsevät koristamaan tulevia joulupaketteja.

Olin ajatellut askarrella sieniä itse, mutta lapset kerkesivät jo hakea matskut ulkoa ja kyseivät askarrellaanko tammenterhosieniä (ollaan tehty näitä siis ennenkin ja käytetty mm. jouluiseen tonttumetsään ). Niinpä sitten tehtiin sienikokoelma yhteistuumin. Pikkuneiti 2,5 veekin ilmoitti topakkana tulevansa askartelemaan, mutta ehkä näiden teko kuitenkin sujui hieman paremmin 4 ja 7 vuotiailta, mitä pikkuneidiltä ;) No, tyttönen oli ihan mielissään kun sai maalata sotkea pari sientä.

Kärpässieniin tarvitset: 

Tammenterhon hattuja 

Keppejä

Punaista ja Valkoista Maalia

Liimapyssyn

Täytä tammenterhojen hatut liimalla ja paina oksat liimaan pystyyn.

Tyhjästä maitopurkista saa näppärän apuvälineen sienien tekoon. Maitopurkkiin tehtyihin reikiin saa näppärästi sienet kuivumaan niin liiman kuin maalinkin kuivumisen ajaksi.

Maalaa sienet.

Me maalattiin ekaksi sienien hatut ja sitten jalat. Ja huomattiin, että lapsilla oli haastellista saada maalattua koko valkoinen osio niin ettei punaiseen hattuun mene valkoista maalia. Lasten kanssa tehtäessä olisi ollut siis helpompi maalata ekaksi jalat ja niiden kuivuttua upottaa sieni hattua myöten maitopurkin reikään, niin hatun olisi saanut maalattua ilman sotkuja (toisinsanoen sientä ei olisi tarvinnut pitää maalatessa kädessä) ja lopputulos olisi ollut vieläkin siistimpi. Ensi kerralla sitten jos muistaisi tuon järjestyksen, kun se on nyt ylöskin kirjoitettu :)

Tämmöinen askartelupostaus tälläkertaa ja nyt toivotankin sinulle

SULOISTA SUNNUNTAITA ♥

Syksyn värejä

Tulipa taas otettua pieni irtiotto tietokoneesta. Olin reilu viikko sitten aikomassa laittaa kuvia koneelle uutta postausta silmällä pitäen, mutta sen sekunniksi, kun selkäni käänsin kerkesi meidän pikkumies ryömiä toisesta huoneesta kannettavan tietokoneen muuntajalle ja seuraavaksi huomasinkin kipinäsuihkun sinkoilevan muuntajasta. Ilta menikin sitten päivystyksessä. Onni oli, että asiasta selvittiin pelkällä säikähdyksellä, eikä vauva ollut saanut ainakaan mitään isoa sähköiskua. 

Nyt saatiin läppäriin uusi latausjohto palaneen tilalle ja minäkin pääsen postauksen tekoon.

Huh! Kyllä täytyy olla entistä tarkempi ja varovaisempi sähkövempeleiden kanssa!

Ulkona alkaa ruska pikku hiljaa himmentyä. Seuraava syysmyräkkä taitaa riipiä viimeistenkin puiden lehdet maahan. Sitten olisikin haravointihommia tiedossa. Ihmeellisesti jaksaa kuitenkin muutamat kukkapenkkien kukkijat vielä sinnitellä. Kohta on lokakuun puoliväli (miten se jo nyt on!) ja ulkoa voi hakea vielä maljakkoon kukkapenkkien rippeitä. En kyllä muista, että monena vuonna näin on ollut.

Me ollaan päästy parina viime viikkonloppuna juhlimaan häitä ja synttäreitä. Viime lauantaiselle synttärisankarille leivoin vadelmasuklaakakun sekä puolukkatoffeekakun. Häihin ompelin itselleni ja pienimälle tyttöselle juhlamekot ja niistä näette kuvia kunhan saan käytyä ne läpi. Ennen juhlamekkokuvia taidan kuitenkin näyttää teille mitä me olemme tänään puuhailleet :)

Iloa päivääsi ♥