Viimeisiä viedään

Olipas ihana herätä tänään aurinkoiseen aamuun. Elokuun viimeiset hetket ovat käsillä. Huomenna onkin sitten ihan virallisesti syksy, vaikka aika syksyistä meillä on ollut jo parisen viikkoa. Pienet, pihalta kerätyt kukkakimput ovat tuoneet tuulahduksen juuri ohi lipuneesta kesästä. Vielä on saanut riivittyä kukkakimppuja pihan viimeisistä kukkijoista.

Täällä on ollut melko touhukas elokuun loppupuoli. Esikoinen aloitti koulutaipaleen innosta puhkuen ja kakkonenkin lähti harjoittelemaan eskariin monia tärkeitä taitoja, mitä sitten vuoden päästä koulumaailmassa tarvitsee. Toivottavasti lasten kouluinto säilyy. Hauska on ollut seurata pienten suurta intoa. Miten kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Meidän pieninkin on kasvanut ja kehittynyt aivan mahdottomasti. (Mutta niinhän ne vauvat taitavat aina tehdä ;) ) Eilen sain ihastella miten pikkuinen keksi liikkeelle lähdön. Kohta ei taida meidän pientä vauhtiveikkoa pidellä enää mikään. Ja kohta taas varmaan ihmettelen missä se minun vauvani on, kun toinen kasvaa niin vauhdilla. Makkarin kehtokin pitäisi kohta vaihtaa pinnasänkyyn, sen verran hurjalta on alkanut näyttämään vauvan aamuiset kurkistelut kehdon laidan yli. 

Näin se elämä ja arki taas rullaa. Käsitöitä tekisi niin kovasti mieli tehdä, mutta meinaa oma-aika olla tällä hetkellä niin kovin vähäistä. Ehkä se taas tästä! Ja onhan minun aikaani syönyt myös pihalle viimein nouseva kesähuonekin, josta olen enemmän kuin innoissaan. Ehkä tässä syksyn edetessä vilautan teillekin tuota meidän loppukesän ja syksyn projektia :)

Aurinkoista päivää sinulle lukijani ♥

Perjantaina

Uskallanko irroittaa käteni kesän lämpöisestä kädestä?

Uskallanko lähteä syksyn matkaan?

Eihän syksy ole pelkää kylmyyttä ja harmaita päivä.

Alastomia puita ja ruskeaa maata.

Haluan nauttia kuulaista päivistä. Auringon hyväilystä.

Kynttilän valosta ja siitä kuinka ajatuksissa saa käpertyä pehmeän viltin suojiin.

Mutta sittenkin kun mysky on riipinyt tienoon alastomaksi.

Kun ympärillä on harmaata ja pimeää. 

Voisinko antaa auringon pilkistää päivääni. 

Pehmentää sen pohjatonta harmautta.

Eikö se olekkin lopulta itsestä kiinni minkälaiseksi päivästänsä tekee.

Jos antaisin auringon valon ulottua harmaisiinkin hetkiin,

levittää lämpöä ympärilleni.
♥

ILOA SINUNKIN PÄIVÄÄSI

♥♥♥

Kesällä kerran...

Kyllä on ollut koleaa muutaman päivän. Aivan syksyistä jo, vaikka eletään vasta elokuun puolta väliä. Tuntui, että syksy tuli ihan rysäyksellä. Alkusyksy tai loppukesä. Sama se, molemmissa kaikuu samanlainen haikea kauneus ja tuoksuu viileän aamun kostea nurmi. Pimenevinä iltoina on kiva palata kesän mukaviin hetkiin. Muistella ja katsella kuvia, elää vielä hetki tätä niin lyhyttä kesää.

Niin kuin edellisessä postauksessa mainitsinkin, meidän kesälomareissumme suuntautui maamme pohjoisimpaan osioon. Kiertelimme ympäri Lapinmaata ja nautimme siitä mitä Lappi antaa siellä kulkeville. Pohjoisen luonto, se on se mikä saa haluamaan sinne aina uudestaan.

Kaksi viikkoisen reissumme mahtavimmat maisemat näimme Norjan puolella. Sen yhden yön reissun aikana näimme niin paljon kaunista, että sitä on mahdotonta kuvailla. Mutkittelevat kapeat tiet, jylhät vuorijonot, tuntureita pitkin villinä syöksevät kosket ja kivinen merenranta. Tunturin takaa ilmestyvät värikkäät talorykelmät ja kylät, tien reunamilla valtoimenaan kasvava valkoapila ja kissakello (joka on muuten mahdottoman kaunis yhtälö ♥) ja kalastajamajat. Lammaslaumat vuoren rinteillä ja karu, mutta samalla niin täyteläinen luonto. Rotkolaaksot ja pehmeät vaaramaisemat. Niitä kaikkea ihastelin lähes kymmenen vuotta sitten ja niitä ihastelin nytkin. Ei niitä maisemia ja korkeuseroja saanut kameraan. Enkä edes kovin yrittänytkään. Ne tallentuivat johonkin muuhun ♥ 

Sitä paitsi sää oli silloin todella pilvinen, sumuinen ja sateinen 

eli ei kovin kameraystävällinen ainakaan tämmöiselle amatöörikuvaajalle ;)

Ompelin vanhimmalle tyttöselle muutaman mekon alkukesästä. Reissuun ne piti tietenkin varavuoksi pakata. Loman viimeisinä päivinä alkoi ilmatkin sen verran lämmetä, että kesähepenet sai kaivaa vaatepinon pohjalta esiin. Napsittiin sitten samalla tyttösen kanssa pari kuvaa uudesta mekosta tänne blogiinkin.

Tämän mekon kaavat löytyivät Burdasta (4/2014). Kirpparilta löytynyt pitsiliina pääsi koristamaan mekon etumusta ja puuvillapitsiä piti laittaa sekä eteen että taakse. Saapa nähdä onko tämä viimeinen kesä kun tuore ekaluokkalainen suostuu käyttämään tämmöisiä pitsi- ja röyhelöihanuuksia. Tänä kesänä mekot on olleet vielä neidin lempparivaatteita ♥  Ja jos äidiltä kysytään, niin niitä voisi  käyttää vielä useamman vuoden ;)

Tämmöisiä lomanmurusia ja mekkotunnelmia tällä kertaa!

ps. oli muuten harvinainen reissu: yli 3000 kilometriä autossa istumista enkä tehnyt juuri mitään käsitöitä, 

vaikka tällä kertaa olin varannut lankaakin jos jonkinmoista mukaan!

No nyt on sitten langat syksyn kässäilyjä varten valmiina :D

Täällä taas

Kesä on mennyt taas hurjaa vauhtia. Juurihan me pakattiin tavaroita pitkää kesälomareissua varten. Kaksi kokonaista viikkoa vierähti Lapin luontoa ihastellessa ja pyörähdettiinpä me myös Norjankin puolella haukkomassa henkeä upeille maisemille. Lomareissu oli kaikin puolin onnistunut ja mukava. Ja kotiintuomisina toimme Lappi-ikävän! Sinne upeiden maisemien äärelle on päästävä taas joskus uudelleen ♥

Mutta eipä me paljon olla kotona oltu sen Lapin reissun jälkeenkään. Koti on ollut lähinnä vain kääntymispaikka kaikkien pienempien reissujen ja marjanpoiminnan ja retkeilyn lomassa. Nyt tuntuukin kivalta päästä vähän rauhoittumaan ja pikku hiljaa tekemään kodin rästihommia pois. Niitä kun on kertynyt taas vinot pinot kesän aikana.

Lapinreissun jälkeen minulla oli tarkoitus tulla jakamaan tänne muutama reissukuva, mutta meilläpä alkoi netti ja tietokone takkuilla ja homma siirtyi ja siirtyi. Reissukuvat odottavat edelleen läpikäymistä, mutta jospa viimein saisin nekin katsastettua, niin voisin jakaa muutaman fiilistelykuvan täälläkin. Siihen asti saatte katsella näitä kuvia, mitkä on räpsitty pitkin kesää, mikä mistäkin.

Hyvää yötä ♥