tiistai 31. toukokuuta 2016

Syreenin tuoksua ja raparperimehua









Syreeni tuoksuu.
Yksi kesän lempparikukistani, kesän tuoja.
Ilostuttaahan se kukinnallaan aina kesän kynnyksellä.
Lapsuudenkesinä syreeni kukki aina koulujen loppumisen aikaan.
Muistan kuinka minulla oli tapana ihastella koulumatkoilla kukkaan puhkeavia syreenipensaita.
Koulujen loppuminen ja kukkvat syreenipensaat.
Ne kuuluvat edelleen yhteen.
Siitä alkoi lapsena se oikea kesä 
ja siitä alkaa nytkin

Eskarilaisen tai oikeammin tulevan koululaisen alkaneen kesäloman kunniaksi 
herkuttelimme ulkona raparperimehulla ja viipaleleivillä. 
Paitsi minulla oli tummaa suklaata ;)
Tein ensimmäistä kertaa raparperista mehua ja kylläpä tuli hyvää!

RAPARPERIMEHU

3 l vettä
1 kg raparperia pilkottuna
n. 250 g sokeria (tai maun mukaan)

1. Laita raparperit ja vesi kattilaan ja keitä niitä 15 minuuttia.
2. Sekoita joukkoon sokeri.
3. Jäähdytä, siivilöi raparparperinpalat mehusta ja pullota mehu.
4. Lantraa halutessasi mehua vedellä ja nauti!

Voiko mehun teko mennä enää helpommaksi!

Säästin siivilöidyn raparperihötön ja ajattelin tänään leipasta siitä vielä piirakan.
Muistan, että mummo teki piirakkaa mehustuksesta tulleesta viinimarjahötöstä, 
niin miksipä ei raparperihöttökin taivu vielä piirakkaksi.




Ihana kesäkuu on aivan nurkan takana!

Syreenin tuoksua ja kesäistä lämpöä toivottelen tähän viikkoosi!

ps. Ja kaunista patjarikkoa oli nyt vaan pakko kuvata viikonloppuna
ja niitä kuvia tännekin laittaa! 
Hmmm...  mikäköhän se minun lempparikukka nyt olikaan ;)

perjantai 27. toukokuuta 2016

Viileisiin kesäiltoihin...




Vähän ennen vauvan syntymää aloin neulomaan tulevalle pienokaiselle villatakkia. Sellaista ihan pikkuisen vastasyntyneen kokoa isompaa. Sellaista mikä menisi vauvalle kevätkauden. Jonkun matkaa takkia neulottua näytti, että villatakista tulee aivan vastasyntyneen kokoa. Säikähdin etten saakkaan villatakkia valmiiksi ennen kuin se on jo pieni vauvalle. Ei auttanut kuin kiristää neulontatahtia ja sain kuin sainkin takin valmiiksi juuri ennen kuin villatakintarvitsija putkahti tähän maailmaan. Ja kas, kun eihän siitä loppujen lopuksi tullutkaan vastasyntyneen kokoa. Se kun on vasta nyt sopiva pojan ollessa reilun parin kuukauden vanha. Mutta loppujen lopuksi olikin vain hyvä, että villatakista tuli aiottua isompi, sillä se on juuri passeli sellaisiin viileisiin kesäiltoihin päiviin, kun välikausihaalari on taas liikaa.

Villatakin neuloin tätä ohjetta vähän muutellen (mm.lisäsin hupun).
Kuvioon nappasin idean täältä.
Langat on Dropsin Baby merinoa, ihanan pehmoista ja ohkasta lankaa




Pikkuisen paljon pidetyt pandapöksyt kävivät jo pieniksi ja koska housut olivat niin kivat, oli pakko tehdä kaverille samanlaiset isommassa koossa. Saa nähdä joutuuko sitä tekemään vielä kolmannetkin samanmoiset housut, kun nämä on olleet taas ihan lempparit ;)

Nyt on ollut paljon puhetta keskosille tehdyistä turvalonkeroista ja pitihän sitä meidänkin pikkuiselle oma mustekala virkata. Leikoin synnäriltä saadusta vauvanlelusta muovirinksun pois ja kiinnitin sen virkattuun mustekalaan (näkyy ekassa kuvassa). Nyt lelun saa roikkumaan turvakaukaloon tai rattaisiin. Ohje turvalonkeroon löytyy täältä. Itse muokkasin tuota ohjetta vähän.

Pakko laittaa loppuun vielä kuva, kuinka koko perhe tahtoo ängetä aina näihin blogikuviin ;D
Yritäppä siinä sitten kuvata vauvan uusia pöksyjä! No, pöksyt sattuivat olemaan jalassa myös kun kuvasin villatakkia, niin eipä sitten tullut laitettua tänne yhtään näitä "ekanyrityksen kuvia"...!


Hauskaa viikonloppua!!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kuvakuulumisia




Tällä kertaa tuleekin tämmöinen kuvapainotteinen postaus.








Vähän meinaa olla hiljaiseloa täällä blogin puolella tai oikeastaan minulla taitaa olla hiljaiseloa koko tietokoneen kanssa. Muuten elo onkin ollut viime aikoina kaikkea muuta kuin hiljaista. Kaikenlaista touhua ja tapahtumaa mahtuu aina tälle keväälle. Jospas tämä meno ja meininki vähän rauhoittuisi kun kesäkuu saapuu. 

Meille on tullut ihan kesä. Joka paikka kukkii. Tuntuu, että itse ei meinaa pysyä luonnon perässä. Liekkö syy sitten tämän hetkinen hektinen elo vai rupesiko joka paikka kukkimaan ja kukoistamaan tänä vuonna samaan aikaa. Ja kun vielä tuntuu, että kukat kukkivat taas pikakelauksella. Pikkuinen luumu- ja kirsikkapuumme teki hennot oksat täyteen kukkia. Raparperi on kasvattanut komeat varret ja ensimmäinen raparperipiirakkakin on tullut leivottua ja herkuteltua. Kunhan mies kotiutuu sählypelistä, niin meikäläinen vetäisee lenkkitossut jalkaan ja lähtee nauttinaan asuinalueemme omenankukkamerestä. Ettei menisi nyt ohi nämä ihanat alkukesän hetket!

Ihana kesä, sinua onkin odotettua

Iloa viikkoonne!


perjantai 13. toukokuuta 2016

Tuunatut pöytäluutut ja rautalankasänky


Muistatteko tämän hiirikaksikon?
Nyt niiden tarina saa uuden, itsenäisen, jatko-osan.
Tämä kuvatarina kertoo hiirineidin aamupäivästä, jolloin hän sai veljensä ja ystävänsä kylään ;)

Entäs muistatteko myös nämä ja nämä virkatut pöytäluutut?
Arvaako kukaan miten hiiret ja virkatut pöytäluutut liittyvät yhteen!?
Minäpä voin kertoa...




Virkkasin tosiaan syksyllä meille bambuisia pöytäluutuja, mutta jostakin syystä ne ei meillä montaa kuukautta kestäneet vaan hiutuivat rikki. Osa niin pahasti, että niihin oli tullut jo kunnon reijät ennen kuin hoksasin edes koko asian. Harmittihan se, kun kauniit ja muutenkin kaikin puolin kelpo rätit menivät niin nopeasti hajoamaan. Alkuharmituksen laannuttua keksin käyttää hyödyksi rättien ehjät osat ja niinpä niistä syntyi ompelemalleni hiirikaksikolle (ja barbeille) muutama tyyny sekä peitto. Ja niistä EiIhanVieläPuhkikuluneistä- räteistä sai samaiset hemmot kotiinsa oivan virkatun maton sekä torkkupeiton. Ajattelin, jospa ne kestävät leikeissä paremmin, mitä pöytien pyyhinnässä! Ja miten minusta tuntuu, että homman pitäisi olla toisinpäin :O !




Innostuin myös kokeilemaan rautalankasängyn tekoa hiirille ja barbien lapsukaisille. Minulla taisi olla (öööh) hieman liian jäykkää rautalankaa, kun sormet verillä sitä sain taitella. Ei ollut mikään helppo homma ja sängystä tulikin ihan vinkura. Eikä se kestä kovin kovakouraista käsittelyä, joten se onkin ollut lähinnä hyllyllä koristeena. 



Pitihän sitä toki sänkyyn petivaatteet saada ja niinpä surautinkin aika kasan patjoja, muutaman peiton sekä tyynyjä tilkkulaatikon aarteista. Lapset olivat jokunen aika sitten pyytäneet, että tekisin barbeille petivaatteita ja nämä käyvätkin barbien lapsille kuin hiirillekin. Ja vaikka sänky majaileekin pääasiassa hyllyllä, niin petivaatteet on olleet kovassa käytössä. Patjakasa toimii ilman sänkyäkin loistavasti :)


Kivaa viikonloppua täällä piipahtaville
ja tervetuloa uudet lukijat joukkoon mukaan ♥


maanantai 9. toukokuuta 2016

Leijuvia ilmapalloja ja paperiperhosia 7-vuotis synttäreillä





Meillä on ollut melkoinen juhlaputki takana. On ollut omia juhlia ja muiden juhlia, missä olemme saaneet olla vieraana. Lauantaina saimme juhlia 7 vuotiasta neitiämme ja olihan eilen äitienpäiväkin. Neidille tuli muutamia eskarikavereita päivällä ja illempana jatkoimme juhlimista vielä kummien ja mummien kera. Minua alkoi laiskottamaan synttärileipomusten kanssa ja tarjoomukset olivatkin lähinnä kaupasta hommattuja. Kunnon täytekakkuakaan en jaksanut leipoa, vaan tein sen tilalle ruusuritarikunnan kakun. Se kun on helppo ja nopsa tehdä. Makeassa ja tuhdin suklaisessa pohjassa on kevyt marenkinen maku ja päällä on minttusuklaakuorrute. Aika herkkua siis :) 






Synttärisankarin kanssa askarreltiin paperiperhosia koristeeksi, jotka ripustettiin leijuvien ilmapallojen kaveriksi keittiön pöydän ylle. Leijuvat ilmapallot saa tehtyä helposti siiman ja kirkkaan teipin avulla. Ilmapallon solmun kohdalle vain sidotaan siima kiinni, teipataan siima ilmapallon huipulle ja siiman pää kattoon. Helppoa ja hauskan näköistä!

Loppuun laitan vielä kuvan minkä mallisesta papereista perhoset on taiteltu, jos vaikka joku innostuu näitä kauniita siivekkäitä värkkäilemään kevään tai kesän juhliin. Tai muuten vaan koristeeksi.
Neliön alapäästä aloitetaan taittelemaan paperi haitariksi. Rautalanka sidotaan vartaloksi haitarin keskelle ja rautalangan päät taitellaan tuntosarviksi. Sitten avataankin taitellun paperin päät ja tadaa perhonen on valmis! Nämäkin on helppo tehdä ja onnistuu lapsiltakin!


Nyt lähdenkin tästä auringon hellittäväksi
ja toivottelen kaikille mukavaa uutta viikkoa!!