Pääsiäisen tunnelmia

Tässäpä muutama tunnelmapala meidän pääsiäisen ajalta.

Meidän pääsiäinen sujui varsin rauhallisissa merkeissä kotona, 

kun eipä sitä viitsi ihan pikkuvauvan kanssa jokapaikkaan hötkyillä. 

Oli kyllä oikein leppoista viettää pääsiäinen pitkästä aikaa näin, ettei mihinkään tarvinnut kiirehtiä.

Sai vaan olla ja ottaa rennosti. Opetella eloa vauvan kanssa.

Pääsiäispyhiksi tekaisin suklaa-appelsiinijuustokakun.
Pääsiäisenä kun kuuluu vähän herkutella.
Tämä kakku olikin kaikessa herkullisuudessaan aika tuhti tapaus.
Eipä tarvinnut syödä isoa palasta kun jo sai makeannälän karkoitettua.

Tuntui, että pääsiäinen toi kevään mukanaan. Vielä pitkäperjantaina ja lauantaina täällä oli pilvistä ja sateista, mutta sunnuntaiaamuna saatiin herätä auringonpaisteeseen. Tänäänkin aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Ulkona vesi lirisee ja linnut laulavat ja elohopea kipusi jopa kymmeneen asteeseen. Nyt saa lumet kyytiä, enkä yhtään laita pahaksi. Tänään piti käydä kurkaamassa sulaneet kukkapenkit, josko siellä näkyisi kevätkukkien alkuja. Ei näkynyt vielä, joten niitä odotellessa! Ihana kevät ♥

Kevätriemua myös sinun päiviisi!!

Pieni on suurta

Sinä elämä, annoit minulle 

tämän tehtävän.

Enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.

Minun tehtäväni on

tarttua tähän käteen

ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen minä itseni,

vielä pienemmäksi,

kuin tämä vastasyntynyt.

Eeva-Liisa Kantola

Täällä sitä taas ollaan. Pikkuinen, lämmin, tuhiseva nyytti kainalossa.

Elämän suurimpien ihmeiden äärellä. Ihastelemassa ja taas opettelemassa.

Miten sitä pieni ihminen voikaan olla niin täydellinen.

Ja miten kiitollinen sitä itse onkaan, että kaikki meni hyvin. Aina kun ei ole mennyt.

Meidän uusi pikkuruinen ihme. Lahja ♥

Tahtoisin tehdä puutarhan

Sinulle vartavasten.

Sillä se on tarkoitettu

iloksi pienten lasten.

Koivut loihtisin prinsessoiksi,

kuuset hyviksi haltijoiksi.

Ja sellaisia kukkia jotka

tuutivat keijukaislapsia

minä kylväisin puiden alle.

Niissä puissa kasvaisi satuja

ja hauskoja tarinoita,

niissä olisi ilon marjoja

ja onnen omenoita.

Ja suojelusenkelin taimia

minä vielä jostain saisin

niin polkusi varret aivan täyteen

niitä istuttaisin.

Sen puutarhan portin lukitsisin

ja avaimet käteesi toisin.

Kunpa ne suojelusenkelit

minä sinulle antaa voisin!

Hannele Huovi

Vähän jo pääsiäistä

Parin viikon päästä on jo pääsiäinen. Me ollaan etsitty jo tiput ja muut pääsiäisjutut esille ja ripoteltu ne ympäri kotia. Ei minulla tule pääsiäiseksi koristeltua taloa samalla lailla mitä vaikka jouluksi, mutta jotakin pientä on sentään kiva laittaa esille mistä tietää tulevan juhlan lähestyvän. Ja saapahan näillä pääsiäiskoristeilla myös vähän vaihtelua sisustukseen.

Lähempänä pääsiäispyhiä pitää hakea kaupasta vielä kukkia koristeeksi. Auringonkeltaiset pikkunarsissit ja tulppaanit kuuluvat ainakin pääsiäiseen. Yleensä olen tykännyt laitella pääsiäisen aikaan myös terassille keväisempää ilmettä, mutta saapa nähdä miten tänä vuonna käy. Nyt on ollut, ainakin täällä päin, öisin vielä reippaasti pakkasta, että enpä ainakaan ihan vielä viitsi sinne kukkia laitella. Vaikka toisaaltaan pikkunarsissit kestävät kyllä pikkupakkasia, ainakin jos niitä jaksaa totutella hiljalleen kylmyyteen.

Lasten kanssa ollaan askarreltu keittiöön vähän värikkäämpiä pääsiäisjuttuja. Huh, miten minusta taas tuntui etten ole yhtään mikään askartelijaäiti. Tykkään kyllä valtavasti itse askarrella ja näperrellä kaikkea, mutta, että askarrella lasten kanssa. Jotenkin vaan minulla ei meinaa kärsivällisyys riittää siihen tai siis sellaiseen ohjaukseen. Meillä lapset tykkäävät kyllä askarrella itsekseen ja eikä minulla ole sitä mitään vastaan, päinvastoin. Minusta on hienoa kun he keksivät itse uusia ideoita mitä toteuttavat ja nähdä miten he ovat ihanan ylpeitä omista tekeleistään. Enempi meillä siis harrastetaan rinnakkaisaskartelua. Lapset tekevät omia juttuja keittiönpöydän ääressä ja minä omia. Ja minulla säästyy hermot kun ei tarvitse leikkiä askarteluohjaajaa ja lapsilla louvuus kehittyy kun saavat itse ideoida ja toteuttaa juttujaan ;D

No, ihan kaikkeahan ei voi antaa lasten itsekeeen tehdä ja 

toisinaan sitä on kait ihan hyvä kasvattaa niitä kasvattajan hermojakin! 

Eilen kylvettiin pääsiäisruohot kasvamaan. Lasten piti jo heti tänä aamuna käydä kurkkimassa, joko ruoho on lähtenyt itämään ja se petymys kun mitään ei ollutkaan tapahtunut! Ihanaa miten nuo nappulat on innoissaan! Kasvun ihmeitä siis taas odotellessa! Mutta onhan se hentoisen raikas vihreä mikä puskee ruohokupista ylös ja ne koivun ensimmäiset silmut mitkä avautuvat maljakossa olevissa oksissa... ne on vaan niin ihanan keväisiä ♥ 

Kevättä leikkikeittiöön

Tässä just mielessä pohdin, että montakohan postausta kerkeän vielä tehdä ennen vauvan syntymää :D Täällä siis vieläkin porskutellaan yhtenä kappaleena ja kovasti näyttää siltä, että tämä uusin(kin) tulokas on sen ihan toisen ääripään tapaus. Meillä kun kaikki lapset ovat syntyneet joko reippaasti ennakkoon tai sitten menneet ihan tappiin yli.

No, tässä odotellessahan on sitten ollut hyvää aikaa touhuilla kaikkea pientä.

Lasten leikkikeittiössä on ollut ihan näihin päiviin saakka jouluinen viirinauha seinässä roikkumassa ja nyt kevään tullen tuo punaväritteinen lippurivistö alkoi tuntumaan jotenkin tunkkaiselta ja niinpä tekaisin köökkiin uuden keväisemmän viirinauhan. Tästä uudesta nauhasta tulikin iloisen hempeä tapaus.

Muutenkin keittiöön tuli vaihdettua vähän hempeämmän värikkäämpää ilmettä purkeilla ja purnukoilla. Meidän yksi lapsista oli ihan pienenä todella allerginen ja hänelle kävi mm. vain apteekista saatava maidonkorvike, joka oli tuollaisissa kuvissa näkyvissä peltipurkeissa. Meikähän tietenkin säästi osan purkeista uusiokäyttöä odottelemaan ja niitä olen päällystänyt lahjapapereilla mm. lasten leikkeihin. Purkeissa on hyvä säilyttää esim. leikkiruokia.

Yläkerran aula on muutenkin kokenut pientä muutosta, kun rakennettiin miehen kanssa aulan toiselle seunustalle pikkutyttöjen vaatelipaston paikalle koko seinämän kattava vaatekaappi. Vetäähän tuollainen koko seinän kokoinen kaappi paaaaljon enemmän tavaraa sisäänsä mitä yksi lipasto, vaikka se jääkin vinon katon alle eli komerot ovat suht matalia. Vaatekaapin seinä paneloitiin ja minun oli pakko kiinnittää siihen vielä taulu ja naulakko.

Vielä kaapit odottelevat ovia, mutta eiköhän nekin saada aikanaan paikoilleen.

Sitten loppuun vielä pienoinen loppukevennys.

Kun kuvailin aulan yhdellä seinällä olevaa taulukollaasia pikkutytöt rupesivat esittämään lauluja mikrofoniin eli kameran jalustaan. Pienempi tallentuikin vahingossa peilin kautta kuvaan. 

Niin, että kuuletteko kun siellä on menossa Prinsessa ruusu linnassa... :D