Neulottu vauvanpeitto

Se olisi taas lauantai ja viikonloppu! Kamalan nopsaan taas viikko hurahtanut!

Tuleva pienokainen sai uuden köllöttelypeiton, kun löysin kivannäköisen vauvanpeiton ohjeen Novitan sivuilta. Pakkohan sitä oli hilpaista lankaostoksille ja sieltä palasinkin kotiin unelmanpehmeiden lankakerien kanssa. Pikkuhiljaa alkoikin Dropsin Cotton Merino-kerät  muotoutua peitoksi.

Alkuun tuntui, ettei peitto meinaa edistyä ollenkaan, mutta nyt loppuviikosta otin kunnon neulomisspurtin. Liekkö iskenyt paniikki, että vauva kerkeää syntymään ennen peiton valmistusta vai mikä, mutta muutamassa päivässä sain tikutettua peiton viimein valmiiksi.

Olen monesti miettinyt, että ei minusta taida olla isojen töiden neulojaksi ja kyllä vaan tämä peitto vahvisti taas asiaa. Nyt varmaan joku siellä ajattelee, etteihän tuollainen vauvanpeitto ole isotöinen, mutta kun on tottunut tekemään vaan villasukkia ja pipoja ja niitäkin harvakseltaan niin... No, toisaaltaan onhan tälläinen peitto myös aika yksitoikkoista neulottavaa. Ja sitä paitsi malli oli minun neulontataidoilla myös aika hidasta tehdä. Mutta sentään sain sen valmiiksi! Ja ennen vauvan syntymää! Ja arvaatkaa vaan olenko tyytyväinen :)

Uutukainen vauvanpeitto sai jo aikamoisen kyydityksen pikkuneidin ansiosta.
Kauhea touho päällä typykällä. Peittoa heiteltiin edestakaisin sänkyyn ja lattialle.

Välillä oltiin kummitus ja peloteltiin isosiskoa.

Ja sitten hoidettiin apinaa ja pupua.

Sainpahan kerrankin hyviä tilannekuvia :D
Ja voi kun saisi edes osan tuosta energiamäärästä itselle!

Energistä päivää sinullekin :)

Odottelua

Taas on tullut etsittyä ne talon kaikkein pienimmät vaatteet esille.

Ihmeteltyä niiden pienuutta koko perheen voimin. 

Pyykättyä ja viikattua. 

Ja lopuksi aseteltua ne omille hyllyille odottamaan 

sitä päivää jolloin me saadaan uusi pienokainen tänne iloksemme ♥

Valkoisessa talossa eletään siis jännittäviä aikoja.

Ei pelkästään meidän vanhempien mielestä, 

vaan kovasti tuntuvat isommat sisaruksetkin odottavan uutta vauvaa saapuvaksi.

Punaisen kammarin muuriseinälle kannettiin kellarista vanha pinnasänky vauvan päiväunisängyksi. Innostuin ompelemaan sängylle koristeeksi pilvityynyn. Tyynyn toisella puolella on hymyilevät vaaleanpunaposkiset kasvot ja toisella nukkuvat siniposkiset. Tyynyn sisällä on siis pilven mallinen sisätyyny ja päällisessä on pohjassa vetskari. Ajattelin, että on kätevämpi kun päällisen voi irrottaa pesua varten, eikä koko tyynyä täytteineen tarvitse nakata pyykkikoneeseen sitten kun on tarvetta.

Pilvityynyn seurana istuskelee ja odottelee hassu apinakokeilu. Tämänkin kokeilun esikuvana toimi Mailegin apina, ihan niin kuin alakerrassa esitellyn hiirikaksikonkin. Apinastakin tuli aika hauska ja voin sanoa, että sitä oli tuhat kertaa helpompi ommellakin kuin pikkuruisia hiiriä! Meidän, vielä hetken vauvan osasta nauttiva, pikkuneiti vaan meinaa koko ajan olla omimassa apinan itselle. Pitäisköhän minun vielä yrittää ehtiä ommella neidille oma apina :O Paitsi, että nyt kyllä oikeasti tuntuu, että seuraavaksi jotakin astetta suuremman luokan ompelua, kiitos! Tai siis niiden iskäbarbin vaatteiden jälkeen ;D Mutta koska ikinähän sitä ei oikeasti voi tietää mitä sitä inspiksen iskiessä innostuu tekemään, niin muistutukseksi itselle, että apinan pää ja jalat vaatisivat hieman muokkausta...

Pilvityyny ja apina ovat jo vilahtaneet instassa eli niiden ompelusta on pieni tovinen aikaa!

Tälläisiä pieniä, mutta kuitenkin niin suuria uutisia tänne ♥ 

Jännää aikaa kyllä tämä loppusuora, 

kun ei tiedä seuraavasta yöstä, saatikka sitten huomisesta päivästä mitään!

Että nyt jäänkin sitten vain odottavalle kannalle :)

♥♥♥

Ommeltu hiirikaksikko

Eräs päivä meidän huusholliin tupsahti tyttöhiiri ja 

seuraavana päivänä tänne pelmahtanut siimahäntä sai kaveriksi hiiripojan. 

Tämä veikeä kaksikko sulatti heti perheen pienimmät ja 

kovasti näitä haluttiin leikkeihin vaikka vaatteetkin vielä uupuivat.

- Hei, arvaa mitä löysin?
- No, mitä?

- Pipareita! Nappaan meillekin muutaman!

- Ota nyt nämä herkkupalat vastaan...

Kaikkea sitä innostuukin kokeilemaan. Nimittäin, yksi päivä sain päähän koettaa tehdä Mailegin kaltaisia hiiriä. Ihan ei kaikki mennyt tämä kaksikon kohdalla putkeen... Kyllähän noita pikkuruisia ruumiinosia ompeli, mutta kääntäminen olikin sitten työn ja tuskan takana. Ohuen virkkuukoukun avulla sain viimein jokaisen raajan oikeinpäin ja seuraava taisto olikin sitten saada vanu tasaisesti ohkasiin käsiin ja jalkoihin. Eikä kyllä hiirten kokoon kursiminenkaan siitä helpoimmasta päästä ollut. Välillä jouduin ompelemaan käsinkin kun ompelukone ei vaan taipunut pieniin ja ahtaisiin kohtiin. Mutta valmista tuli ja olen enemmän kuin tyytyväinen :)

- ...ja auta minut sinne ylös!

- Hiiii-op, täältä tullaan!

- Nyt aletaan herkuttelemaan!

Tyttöhiirulainen sai pitsisomisteisen mekon ja pojalle taas ompelin ruudulliset henkselihousut. Niistä tuli kyllä kunnon pappapöksyt. Nappivarastosta löytyi juuri sopivia pienen pieniä nappeja jotka ompelin asuihin koristeeksi. Mekon taakse laitoin käsin ommeltavat pienet nepparit, niin pienten sormienkin on helpompi pukea ja riisua tyttöä. Mekko näytti kaipaavan vielä jotakin ja niinpä virkkasin siihen somisteeksi kukkasen. Samaan syssyyn innostuin virkkaamaan tytön päähän vielä rusettipannan. Poika taas sai asuunsa lisukkeeksi huivin. Minusta hiiret ovat melkein kivempia ilman pantaa ja huivia, mutta onpahan nyt sitten leikkeihin pari tilpehöörää lisää mitä voi pukea ja riisua.

- Olipas herkullisia! Nyt on vatsat täynnä ja kova jano.
Minä hörppään ainakin palanpainikkeeksi vähän teetä.

- Niin minäkin!

Tämmöisiä pieniä näperrysjuttuja tällä kertaa. 

Seuraavaksi voisikin siirtyä ompelunsaralla vähän vähän suurempiin linjoihin.

Paitsi, että lupasin kyllä seuraavaksi vaatettaa tyttöjen nakuna kulkeneen iskäbarbin.

Tytöt kun tulivat yksi päivä pyytämään, että tekisin iskäbarbille vaatteet, kun he kuulemma joutuvat aina leikkimään, että perheen ainut mieshenkilö on koko ajan töissä, kun ilkosillaan olevalla barbilla ei ole kiva leikkiä. No, niinhän se on! Että seuraavaksi sitten miesreppanaa vaatettamaan!

Mukavaa torstaita!
Täällä lähdetään illaksi kässäilemään ja nauttimaan hyvästä seurasta ♥

Rakkaudenpaloja ystävälle

Ystävänpäivän kunniaksi leivoin rakkaudenpaloja. Suklaista herkkua millä taitaa olla yhtä monta nimeä kuin on leipojaakin. Minun lapsuudenkodissa tätä suklaista piirakkaa kutsuttiin rakkaudenpalaksi ja nimi on kulkenut sujuvasti myös omaan perheeni pariin.

Yleensä koko piirakka tulee leikattua vain neliönmallisiksi paloiksi, mutta toisinaan innostun painelemaan piparimuotilla kuvioituja paloja. Toki se on paljon työläämpää, kun jokaisen palan joutuu erikseen kuorruttamaan, mutta onhan esim. sydämenmuotoiset palat on aika suloisia ja varsinkin juhliin nuo kuviopalat on kivoja.

Meillä oli tällä kertaa niin kiire herkutteleman, ettei kuorrute kerinnyt kovettua, kun jo leikoin piirakan palasiksi, joten tällä kertaa palat ei ole mitään erityisen säntillisiä ja kauniita ;) Ja taisipa kuorrutteesta tulla himpun verran liian löysääkin, mutta eipä tuo makua haitannut...

RAKKAUDENPALAT

uunipellinen

Pohja

4 munaa

2 1/2 dl sokeria

175 g voita

4 dl jauhoja

2 1/2 tl leivinjauhetta

2 1/2 tl vaniljasokeria

3 rkl kaakaojauhetta

1 1/3 dl maitoa

1. Sulata voi. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää kuivat aineet 

ja maito taikinaan varovasti vatkaten. Lisää voisula.

2. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 175 asteessa n. 25 minuuttia.

Kuorrute

350 g tomusokeria

3 rkl kaakaojauhetta

50 g sulatettua voita

n. 1 dl kahvia

1. Sekoita tomusokeri ja kaakaojauhe. Kaada sekaan voi ja suurin osa kahvista.

Sekoita tasaiseksi. Lisää tarvittaessa loput kahvit. 

Kuorrute ei saa olla liian löysää, muttei liian paksuakaan.

2. Levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle ja koristele esim. suklaarouheella, strösselillä...

3. Anna kuorrutteen kovettua ja leikkaa piirakka annospaloiksi.

Ystävä, huomaatko, kuinka olemme rikkaita.

Meillä on ullakot täynnä kalliita muistoja.

Meillä on kellarissa aarteita kasoittain:

tuhannet elävät sanat sinulta kerran sain.

Meillä on simpukoissa kätkössä helmiä.

Yhdessä löydämme lahjat arkemme keskellä.

Meillä on hiljaisuutta, tuulien kuiskina,

meri ja koivu ja linnut, hämärän valoa.

Anna-Mari Kaskinen

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

sinulle ystäväni, blogiystäväni, blogini lukija sekä satunnainen vierailija!!

♥  ♥♥♥  ♥

Pikkuneidin synttäreiltä

Insta seuraajat jo tietävätkin, että eilen meillä juhlittiin pikkuneitimme 2-vuotis synttäreitä.

Tosin ihan pienesti vain. Taisin mennä tänäkin vuonna tämän kyseisen neidin juhlinen kohdalla sieltä mistä aita on matalin. Leivoin juhliin nimittäin ainoastaan vain täytekakun ja senkin mahdollisimman helpon sekä suolaiselle puolelle maailman helpointa ja parhainta kana-paprika-tomaattipiirakkaa. Suklaa-karpalocookiesit sekä vaniljaleivät löytyivät pakkasesta ja Runebergin torttuja tuli tehtyä toissapäivänä sellainen satsi, että niitä riitti myös juhliin. Muut herkut löytyivätkin kaupan hyllyltä.

Täytekakun väliin laitoin mansikkatuorejuusto-rahkaa, joka on neidin herkkua. Mutta eipä tyttö suostunut vieläkään maistamaan kakkua. Ihmeellinen tämä meidän neiti. Suklaa ja kaikki ruskea on ihan kammotusta tytön mielestä. Tyttö on saanut vissiin jonkin sortin trauman, kun kerran halusi maistaa suklaakiisseliä, eikä hän yhtään tykännyt siitä ja sen jälkeen neiti on kiertänyt kaikki ruskeat herkut kaukaa :D Mutta eipä vaan neiti suostunut maistamaan mansikkakakkuakaan, vaan halusi mieluummin rusinaa ja yhden vaivaisen vaniljaleivän, vaikka kakun välistä löytyikin herkkurahkaa. Olispa mielenkiintoista tietää onko tyttö vaan epäileväinen nirso maikeidenkin syömisien kanssa (niin kuin normiruuan kanssa), vai eikö hän vain yksinkertaisesti ole makean ystävä. Tuohan on oikeasti vaan hyvä, ettei tyttö välitä edes maistella makeita herkkuja. Kyllä sitä sokeria kerkiää myöhemminkin syömään ihan liian kanssa!

Tämän synttärisankarin lemppariväri on vaaleanpunainen ja sitä pitikin laittaa ripaus synttäripöytään. Jos vaan tyttö saa itse päättää vaatteet, niin aina olisi vaaleanpunainen mekko päällä. En kyllä muista, että meidän isoimmilla neideillä olisi näin aikaisin tullut vaaleanpunainen prinsessakausi. Onkohan pikkuneiti saanut vaikutteita vähän liikaa isommilta siskoilta ;D

Olkkarikin sai pikku ripauksen vaaleanpunaista, kun viikolla vaihtelin vähän keväisempää ja värikästä ilmettä kotiimme. Olipa kuulkaa mukavaa ja piristävää etsiä värikkäät tyynynpäälliset kaapista ja asetella ne olkariin. Muutaman uuden kukkasenkin kotiutin meille. Orkidea on ehdoton suosikkini. Kaunis ja pitkäikäinen kukkija.

Vaikka muut talvijutut saivatkin väistyä keväisempien juttujen tieltä, suolalyhtyjä en ihan raaskinut vielä pesaista puhtaaksi, vaan siirsin ne vielä hetkeksi keittiön hellanurkkaan. Siinä ne saavat vielä tuoda tunnelmaa muutaman hämärän iltahetken verran ♥