Siipiä ja heijastimia

Tammikuun viimeistä päivää viedään. Huomenna on jo helmikuu. Uskomatonta!

Täällä ollaan juhlittu pienesti meidän pienintä murusta ja ensi viikonloppuna juhlinta vaan jatkuu.

Sekin tuntuu uskomattomalta, että meidän vauva on nyt jo kaksi vuotias. Nopeasti se aika menee.

Niin nopeasti, että viime aikoina on taas ollut sellainen tunne, ettei mitään omaa tahdo keretä tehdä.

Minulla oli kuitenkin jäänyt jemmaan muutamia kuvia jokin aika sitten valmistuneista keijunsiivistä ja heijastinruusukkeista, jotka kylläkin on kaikki jo lähteneet eteenpäin. Mutta kuvat sentään on säilyneet koneella, vaikka nekin joskus lähtevät eteenpäin lasten ansiosta. 

Tykkäävät katsella tietokoneelta kuvia, jonka seurauksena saattaa välillä jopa kokonaisia kansioita löytyä roskakorista :O

Siipi- ja heijastinkuvien kaveriksi napsin muutaman kuvan pikkulikkojen huoneesta.

Sillä välin kun heiluin kameran kanssa, huoneen isompi neiti oli asettanut sen pienemmän tapauksen sängylle istumaan, latonut riviin läjän nukkeja ja nalleja ja ohjeisti pikkusiskoaan olemaan paikoillaan, että hän saa hyviä kuvia otettua! Huvittavaa! Mitä isot edellä sitä pienet näköjään perässä :D

Heijastinruusukkeita on näkynyt jo useamman kerran täällä blogissa, mutta veikkaanpa, 

että nyt tulee taukoa niiden tehtailemiseen kun kevät ja valoisat päivät lähestyvät.

Kuvissa olevia samanlaisia siipiäkin olen tehnyt aikaisemmin ja aikaisemmasta satsista löytyy sovituskuvaa täältä.

Pikkutyttöjen huoneesta voit kurkata lisää kuvia tästä. Sieltä löytyykin laajempaa kuvakulmaa huoneesta. Tosin nyt siellä on vähän huonekalut ja tilpehöörät vaihtaneet paikkaa. Me kun alettiin rakentamaan yläkerran aulaan uutta vaatekaappia ja vaatekaapin tilalla ollut lipasto muutti pikkutyttöjen huoneeseen ja siellä aikaisemmin ollut kampauspöytä sain lähteä kellariin odottelemaan muuta käyttöä.

Talven hempeimmät sukat

Puikoilta on tipahtanut ehkä talven hempeimmät villasukat.

Ihme neulomusinnostus iski alakerrassa olevien pipojen jälkeen ja niinpä päätin ottaa puikoille elämäni toiset kirjoneulesukat. Oikein hempukat vanhimmalle tytölle. Tyttönen ei tosin tarvinnut tällä  hetkellä uusia sukkia ja niinpä neuloin ne tahallaan vähän liian isoiksi, jotta syksyn saapuessa löytyy sitten ainakin yhdet sopivat sukat jemmasta kesän aikana venähtäneisiin jalkoihin.

Malli on sama millä tein syksyllä pojan villasukat. Nyt käytin vaan jemmassa olleita seiska veikkoja pois. Vaaleanpunaista, harmaata ja valkoista, niistä tyttönen sai mieleisen väriset sukat. Sukkien väritys taisi olla juuri nappiin, nimittäin tyttö huudahti ensimmäisen varren ollessa valmis, ettei hänellä ole ikinä vielä ollut noin hienoja villasukkia! Ja tuohan oli mitä parhain kiitos äidille ♥

Minä vetäisen mielellään näin talvisaikaan villasukat sisälläkin jalkaan, mutta jälkikasvu tuntuu innostuvan villasukista vain ulosmentäessä. Sisällähän ei näet tarvita sukkia ollenkaan! En tiedä alanko olla itse vain niin kalkkeutunut tapaus, kun omia varpaita meinaa kylmillä ilmoilla sisälläkin palella, kun lapset taas väittävät tarkenevansa avojaloin.

Vielä vähän aikaa aion viipyillä sisälläkin talvisemmassa tunnelmassa, vaikka täytyy myöntää, että auringon kimmeltäessä pakkashangilla on tullut jo vähän keväinen olo. Niin siellä jossakin kaapin perukoilla olisi mm. keväisen hempeitä tyynynpäällisiä ja mitäköhän muuta "uutta" sieltä löytyykään... Ehkä annan kuitenkin ennen joulua leikkaamani lumihiutaleiden leijailla vielä hetken ikkunoissa, suolalyhtyjen tuoda talvista tunnelmaa olkkariin...
Sitten saakin kevättunnelma vallata kodin.

Rentoa sunnuntaita sinulle

♥♥♥

Koukuttuja pipoja

Kokeilua ja pähkäilyä.

Miten mahtaa onnistua koukkuaminen suljettuna.

Oivallusta ja onnistumisen iloa.

Niistä on nämä koukutut pipot tehty.

Ensimmäisen pipon aloitin jo loppusyksystä, mutta mikä siinäkin oli, että talvipipoksi aiotut eivät meinanneet edetä yhtään tai ainakin kovin hitaalla vauhdilla. Vasta ennen joulua sain kaksi ensimmäistä valmiiksi ja sitten tulikin melkein hoppu aloittaa viimeinen, kun pakkasetkin tulivat ja lämpimälle pipolle tuli käyttöä. Vaikka ei sillä, tällä liilapipoisella neidillä olisi kyllä muitakin lämpimiä pipoja ollut... 

Jo viime syksynä, kun olin kokeillut koukkuamista pöytäluutuun tiesin, että halusin kokeilla tuota kaunista pintaa myös johonkin muuhun. Kristan vinkistä sitten lainasinkin kirjastosta Kaunista koukkuamalla-kirjan (Dora Ohrenstein). Sieltä löysin monta nättiä koukkuamismallia, joista kaksi pääsi kokeiluun. Kristan vinkistä hankin myös kaksipäisen koukkuamiskoukun, jolla sain tehtyä nämä pipot.

Ensimmäinen pipo syntyi ihan perussilmukalla, samalla millä olin tehnyt pöytäluutunkin. 

Kahdella värillä tehtynä pinnasta tuli tosi hauskan näköinen.

Tyttöjen pipot on tehty vähän monimutkaisemalla mallilla, mutta ei nuokaan olleet vaikeita, 

kun hoksasi miten ne tehdään. Jokaisen pipon latvaan piti pyöritellä tupsu keikkumaan. 

Laihanpuoleisesta tupsustakin saa muuten tasaisemman ja pörheämmän, 

kun sitä roikottaa kuumassa vesihöyryssä. Roosanvärisestä tupsusta tuli vähän harva, 

mutta kummasti langan säikeet avautuivat ja tupsusta tuli heti "isompi", 

kun roikotin sitä vesihöyryssä. 

Tuossa hommassa pitää vaan olla tarkkana, ettei polta sormia!

Tyttöjen pipot on koukuttu ihanan tuntuisesta Dropsin Nepal-langasta (villaa ja alpakkaa). 

Ja pojan pipo taas Novitan Isostaveljestä. Kaikkiin pipoihin laitoin vielä ohkasen trikoovuoren, 

vaikka pipojen paksuuden puolesta ne olisikin voinut jättää ilman vuoria.

Isomman neidin takin olen ommellut hänelle vuosi sitten ja takki meneekin hänelle vielä tämän talven. Pikkusiskolle taas löytyi isosiskon vanha villakangastakki.

Sen olen siis ommellut vuosia sitten, mutta sen verran vähäiselle käytölle nämä paremmat takit kuitenkin jää, että tämä harmaa takkikin on lähes uuden veroinen.

Lopuksi asiaa instagramista...

Meikäläinen otti taas harppauksen kohti nykyaikaa ja teki blogille tilin instagramiin 

(naurakaa vaan kaikki tutut) ;D

Valkoinen talo löytyy sieltä samalla nimellä mikä blogin osoitekin on eli @talotarinoi. 

Tulkaapa moikkaamaan!!

Mukavaa uutta viikkoa ja pysykäähän terveenä!!

Meidän huusholliin on iskenyt taas joku pöpö... pöh  :/

♥♥♥

Suolan kasvatusta

Joulukoristeiden lähdettyä odottelemaan taas loppuvuotta halusin kotiin talvista tunnelmaa.
Jotakin simppeliä, väritöntä ja talvista. Sellaista mikä sointuu hyvin yhteen ikkunasta
avautuvan puhtaan valkean maiseman kanssa. 

Jo viime vuonna olin törmännyt suolan kasvatukseen,
mutta silloin idea jäi itsellä vain ajatuksen asteelle.
Ennen joulua useammassa blogissa vilahteli taas suolan kasvatus ja ajattelin,
että kunhan koti riisuutuu joulusta niin voisin itsekkin kokeilla moista.
Toisten suolankasvatus kun toi mieleeni tammikuun hanget.

Kauniin talvisia suolalyhdyistä tulikin. 

Huurteisia, melkein kuin ulkona meidän kasvatuskopin vanhat ikkunalasit.

Kivoja talvisia koristeita ilman kynttilän valoa ja kynttilän valolla.

Ja kaiken kukkuraksi suolalyhdyn tekeminen on älyttömän helppoa.

Lasikipon pohjalle laitetaan karkeaa merisuolaa sentistä pariin 

(tuikkulyhtyihin laitoin sentin ja isompaan tölkkiin pari senttiä) 

ja vettä lorautetaan päälle juuri sen verran, että suola peittyy. 

Sitten jäädäänkin odottelemaan vain suolan kasvua. 

Itse huomasin, että lämpö nopettaa kasvua ja 

takan päällä kuvissa olevan ison tölkin suola kasvoi mittaansa kahdessa päivässä.

Lasipurkin saa muuten helposti vedellä huljauttamalla puhtaaksi, 

kun haluaa huurteisesta tunnelmasta eroon. 

Eli kaikin puolin nopea, helppo ja edullinenkin pieni värkkäys tämä suolan kasvatus :)

Ei muuta kuin suolat kasvamaan!

Pojan synttäreiltä...

Me juhlittiin vähän ennen joulua meidän poitsun synttäreitä.
Meidän viisi vuotiasta jouluvauvaamme ♥

Taisin ennen joulua lupailla juhlista tännekin kuvia ja nyt niitä sitten tulee...

Taitaa olla jo perinne meidän perheessä se, että tuleva synttärisankari saa tulla leipomaan kanssani tarjottavia. Nytkin poika varmisti jo hyvissä ajoin, että saahan hän itse leipoa omat herkut juhliin. Niinpä sitten tarjottavien makea puolisko tehtiin yhdessä. Yhdessä myös askarreltiin lahjapaperista ja coctailtikuista pieniä viirejä tarjottavien päälle.

Suolaiselle puolelle värkkäsin tuorejuustolla, kinkulla, salaatilla ja kurkulla täytettyjä leipiä. Muuten mentiinkin perinteisellä linjalla, mitä varmaan meidän jokaisen lapsen synttäreiltä on löytynyt eli sipseillä ja dipattavilla kasviksilla.

Täytekakuksi poika toivoi pöllökakkua ja jotakin sen suuntaista teinkin tai oikeammin yritin tehdä. Poika oli onneksi tyytyväinen pöllöönsä. Tosin pienin sisko väitti sitä itsepintaisesti kummitukseksi :D Ja vähän haamumaisia piirteitä siitä itsekkin löysin.

Kakkupohjan ohjeen nappasin suklaapossun sivuilta. Kakun välistä löytyi appelsiini-suklaarahkaa ja päälle levitin kermasta, appelsiinituorejuustosta ja sulasta suklaasta tehtyä seosta.

Kakun lisäksi leivoimme tarjolle jäälauttaleivoksia. Ohjeen niihin löydät täältä. Nyt laitoimme vaan mustikoiden tilalle tummaa suklaata. Tein muuten ekaa kertaa gluteenittoman jäälauttaleivoksen pellille (aina ennen olen tehnyt sen piirakkavuokaan) ja sehän mokoma levisi puolet isommaksi (pursui ihan pelliltä yli) mitä siitä olisi pitänyt tulla. Normi vehnäjauholla tehtynä kun pienempikin leivos pysyy pellillä leviämättä kasassa... Niinpä jäälauttaleivoksista tuli sitten tavallista ohkasempia, mutta onneksi se ei makua haitannut.

Herkullisiin ja meheviin puolukkamuffisseihin löysin ohjeen kinuskikissan sivuilta.

Huvittavaa kun jokainen lapsukainen on halunnut aina jokaisille synttäreilleen ilmapalloja. Eikä siinä vielä kaikki, vaan ne ilmapallot on aina pitänyt asetella suunnilleen jokaisille ja jokaisen synttäreillä samalla lailla roikkumaankin. Nytkin mentiin siis samalla linjalla, vaikka yritinkin ehdottaa, että laitetaan ilmapallot vaihteeksi johonkin muuhun.  Ja syönnin jälkeen ilmapallot pitää tietenkin sitten irrottaa yläilmoista ja antaa ne lapsille leikkiin.

Tälläistä synttärijorinaa tälläkertaa :)