Uuden vuoden kynnyksellä

Vuoden viimeisiä hetkiä viedään.

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa rankka.

Siihen on sisältynyt paljon huolta, murhetta, suruakin.

Mutta onneksi myös paljon onnellisia päiviä.

Mieleen jääneitä iloisia retkiä ja hetkiä. Lämpimiä kohtaamisia.

En minä toivo tulevalta vuodelta pelkää onnea ja iloa, sillä en usko,
että elämä on pelkää ruusuilla tanssimista ja helppoja päiviä kenellekkään.
Mutta sitä toivon, että osaisin aikanaan kääntää ne vaikeimmatkin hetket voimavaraksi.
Ja että osaisin taas löytää arjenkin keskeltä ne onnen murut ja pienet ilot.
Että osaisin iloita niistä arkisistakin hetkistä. 

On se niin hyvä ettemme tiedä päiviemme kulkua ennakkoon.
Ettemme vielä näe niitä ensi vuoden murheita, vaan saamme astella uuteen vuoteen mieli avoimena
ja kääntää katseet niihin ensi vuoden odotettuihin tapahtumiin ja asioihin.
Meillä on ainakin monta mukavaa tapahtumaa ja suunnitelmaa ensi vuodelle tiedossa
ja tällä hetkellä tuntuukin hyvältä heittää hyvästit vanhalle vuodelle
ja toivottaa tuleva vuosi tervetulleeksi sen kaikkine iloineen ja suruineen ♥

Haluankin nyt toivottaa paljon onnellisia hetkiä 
myös sinun alkavaan vuoteesi ♥

Kiitoksia myös kaikille teille ihanille lukijoille kuluneesta vuodesta
ja tervetuloa uuudet lukijat joukkoon mukaan!
Teitä on taas tupsahtanut tänne muutamia ♥

Joulun tunnelmapaloja

Joulupyhät on nyt vietetty, mutta joulun tunnelma saa säilyä kodissamme ainakin vuoden vaihteen yli. Minulla ei ole ollut ikinä kiire riisua jouluisia juttuja heti pyhien jälkeen pois. Enkä nytkään tee poikkeusta, vaan aion nauttia tästä ainutlaatuisesta tunnelmasta vielä täysin siemauksin.

Meidän jouluaatto sujui taas varsin perinteikkäästi ja siihen sisältyi varmasti niin monessa perheessä tuttuja juttuja riisipuuroaamiaisineen ja joulurauhanjulistuksineen ym. Jouluaterian katoin, niin kuin monena aikaisempana vuonnakin, punaisen kammarin pöydälle. Vanhaa pitsilakanaa silittäessä sormet juoksivat virkatuissa pitseissä ja ajatukset kulkeutuivat menneisiin jouluihin. Tuntui hyvältä asetella kaunis vanha, elämää nähnyt pitsilakana joulun ajaksi pöytään ja nauttia jouluateria vanhasta, eräältä mummolta häälahjaksi saadusta, astiastosta ♥

Jouluaterian jälkiruuaksi herkuttelimme palat kinuskikissan ohjeella tekemääni minttusuklaakakkua.

Herkullista, mutta todella makeaa!

Joulupäivän aterian söimmekin sitten keittiössä ja ihan konepestävistä astioista. Yksinkertainen kattaus syntyi jouluompuista, muutamista kävyistä ja kynttilöistä. Pitsilakana piti, tottakai, myös joulupäivänä pöytään levittää. Mummoni tekemä ja kirjailema ♥ Olisi tainnut mummo aikanaan ihmetellä jos olisi tiennyt, että käytän hänen kauan sitten tekimiäni lakanoita juhlaliinoina.

Pieniin kakkuvuokiin laitoin muutaman jouluisen herkun aterian palanpainikkeeksi. Tulipa siinä syödessä mieleen, että noihin vuokiin saisi tehtyä kivat pienet jälkiruokaleivoksetkin. Esimerkiksi jouluksi tekemäni minttusuklaakakku onnistuisi tehdä hyvin myös pieniin vuokiin.

Vähän ennen kuin kävimme joulupäivän pöytään eskarineitimme kiikutti minulle nipun paikkakortteja. Hänen oli pitänyt tehdä ne kuulemma yllätykseksi jo jouluaterialle, mutta oli muistanut sen vasta joulupäivänä. Ihana, iso pieni tyttö, oma-aloitteisesti oli käynyt askartelemassa jokaiselle perheenjäsenelle paikkakortin ♥

Päivän paras hetki käsillä. Talo on hiljentynyt.
Hyasintin tuoksu sekoittuu kuusen tuoksuun hämärissä huoneissa.
Nyt on aikaa itselle, omille ajatuksille. Puolisolle.
Rauhaa, vain rauhaa... mieli levollisena ja kiitollisena.
Taas yksi joulu on tallentunut sydämen sopukoihin. Sen ilo ja haikeus. Tunteiden kirjo.
Joulumuistot sekoittuvat vuosien varrella.
Päällimmäisenä kuitenkin kaikissa kiitollisuus.
Omista rakkaista, kaikeista siitä mitä on saanut.
Tänään on hyvä painaa pää tyynylle, antaa ajatusten hetken virrata, nukahtaa.

Hyvää joulua!

Taas on käyty harventamassa pihan reunaman kuusikkoa. Ihan niin kuin kaikkina muinakin vuosina, jolloin olemme tässä kodissa asuneet. Tämän joulun kuusi onkin iso. Itse olisin halunnut pienen, sievän ja tasaisen. Sen, jota olen yrittänyt jo useamman vuoden vaalia ja kasvattaa. Ja koristeeksi siihen hopeiset rautalankaenkelit ja köyhänhopeiset pallot ja sydämet. Mutta enemmistön mielipiteellä mentiiin tänäkin vuonna. Kaikki muut halusivat ison kuusen ja lapset innosta hihkuen etsivät kaikki punaiset ja kultaiset koristeet kuusen oksille. Ehkä vielä joskus saan vaalimani kuusen jouluksi. Sitten kun se on kasvanut tarpeeksi isoksi. Mutta voi olla etten ihan lähivuosina tule saamaan enkeleitä sekä niitä hopeisia palloja ja sydämiä kuuseen ;D Mutta ei se mitään, omalta pihalta haettu kuusi on kuitenkin aina se mikä tuo sen jouluisen viimesilauksen kotiimme oli siinä sitten punaiset tai hopeiset koristeet ♥

Huomen aamuna olisi tarkoitus tehdä vielä pikasiivous, leipasta kakku aaton kahvipöytään ja muuta pientä. 

Sen jälkeen valkoisen talon väki pääseekin hiljentymään joulun viettoon ♥

Siispä toivotankin sinulle lukijani 

aivan ihanaa ja rauhaisaa joulunaikaa

sekä jouluiloa jokaiseen kotiin ♥

♥♥♥

Palailen taas blogin ääreen sitten kun hyvältä tuntuu, 

joulupyhien jälkeen tai sitten vasta ensi vuonna :)

Neljännen adventin iltana

Mukava viikoloppu alkaa kääntymään pikkuhiljaa uuden viikon puolelle. Jouluviikon! 

Jouluviikon, miten se kuullostaakaan hyvältä. Saa mielen suorastaan hyrisemään.

Perjantai-iltana vietimme pojan synttäreitä. Meillä olikin oikein mukavat ja leppoisat juhlat.  Päivänsankari odotti iltaa jännityksellä ja niin taisivat siskotkin odotella ♥ 

Yritän laitella jossakin vaiheessa (varmaan ensi vuoden puolella) tännekin muutaman kuvan juhlista.

Ja nyt kun synttärijännityksistä selvittiin, niin voikin alkaa jännittämään joulua. Meillä ainakin lapset ovat jo ihan täpinöissään ja laskevat öitä joulukuusen hakuun ym. kivaan. Niin ja tietenkin myös itse jouluaattoon.

Eilen saimme meille kahdetkin kahvivieraat. 

Kiva saada vieraita vaihteeksi lyhyelläkin varoitusajalla kylään ♥

Tänään on sytytetty adventtikynttilöistä viimeinen. Joulu on jo todella ovella, niin kuin tutussa joululaulussa lauletaan. Muutamia pieniä jouluvalmisteluja on vielä tekemättä, kuten kuusen haku, paketointia ja muuta lähinnä kivaa puuhastelua. Muuten alkaakin jouluvalmistelut olemaan pulkassa. Ihanaa päästä rauhoittumaan ja hiljentymään jo vähän ennen joulua.

Eteinenkin on saanut tosi hillitysti joulua ylleen. Kynttilöitä, ripaus punaista nauhoissa ja tyttösen eskarissa tekemä tonttu tarkkailemassa valkoisen talon puuhia. Toiselta seinustalta löytyy tuikkulyhtyjä oksankäppyrässä roikkumassa ja taittelemani pahvitähdet. Siinäpä ne yksinkertaisuudessan!

Ulkona näyttää tällä hetkellä varsin kesäiseltä. Eikä säätiedotus näytä lupaavaan sen talvisempaa tunnelmaa jouluksikaan. Onneksi voi sentään fiilistellä lumisilla kuvilla. Saataisiinkin jouluksi yhtä luminen maisema mitä vielä viikon puolivälissä täällä oli. Mutta ei taideta tänä vuonna saada. Eilen hoksasin pihalla, että orvokit siellä vielä kukkapenkissä täyttä häkää kukkivat. Ehkä käyn napsimassa tänä vuonna pihalta tuoreet kukat joulupöytään tai kakun koristeeksi ;) Onneksi joulu ei ole lumesta kiinni, vaikka lumisesta maisemasta tuleekin ihan jouluinen olo. Niin, että viis vesisateesta, ei anneta sen pilata tunnelmaa! Päivän hämyyn sytytettyjen kynttilöiden loisteessa ei edes oikeasti tule ajatelleeksi onko ulkona lunta vai ei. Että on siitä nopeasti laskeutuvasta pimeästäkin jotain hyötyä näin joulu alla ;)

Tulit jo meidän luoksemme,

tulitpa, joulu kulta, 

saimme kuusen ja kynttilät

tuomisiksi sulta.

Koti on valmis ja herttainen,

juhla mielessä kaikkien,

silmät loistavat pienoisten

niin kuin joulun tähdet.

Hilja Haahti 

Ihastuttavaa 4. adventin iltaa 

ja kutkuttavan mukavaa jouluviikkoa ♥

Joulun tuoksuja

Kylläpä nämä joulukuun päivät menevät nopsasti. Jos muutenkin aika tuntuu juoksevan, niin joulukuun päivät tuntuvat menevän ihan pikavauhtia. Alkukuusta ajattelin, että tässähän on hyvin aikaa valmistautua vuoden odotetuinpaan juhlaan, mutta kuinkas kävikään. 

Meidän pikkuväki sairastui ja melkein pari viikkoa menikin pieniä hoidellessa. Kyllähän siinä aina jossakin välissä on tullut jotakin tehtyä, mutta ei sitä niin kerkiä joka hommaan tarttua, kun lapset vaativat enemmän kipeinä ollessa. Nyt onneksi on koko katras taas terveiden kirjoilla (kop, kop!) ja huomenna olisi tarkoitus juhlistaa meidän poitsua. Tänään saatin miehen kanssa tehtyä joulusiivous viikkosiivous ja pojan kanssa leivottiin vähän herkkuja huomisiin juhliin. Että eiköhän ne synttärijuhlatkin saada tässä pidettyä ennen joulua, vaikka toissa iltana sitä vielä epäilinkin.

Joulua on tullut laitettua tänä vuonna tavallista vähemmän. Jotenkin nyt on tuntunut vähempi on enempi -periaate hyvältä. Liekkö siihen vaikuttanut aikapula (ja väsymyksen poikanen), mutta uskokaa tai älkää meillä on varmaan vielä puolet joulukoristeista laatikoissa ja tuskinpa ne sieltä, kuusen koristeita lukuunottamatta, pois tuleekaan. Ja silti olo on ollut yhtä jouluinen kuin ennenkin! Keittiöön joulun tuntua tuovat kynttilät, katajan oksat ja punaposkiset omenat. Hyasintista lähtee niin jouluinen tuoksu.  Ja samoin piparikranssista lähti.

Niin siis lähti, kranssinmokomasta! Tein taas, niin kuin useana vuonna olen tehnyt, piparikranssin huuvan päälle, mutta mokoma otti ja rösähti reilun vuorokauden jälkeen. Olen aina "liimannut" palaset yhteen sokerikuorrutteella ja hyvin kranssit ovat pysyneet kasassa, mutta tämän vuoden tekele ei pysynýtkään. Korjasin jo kranssin kertaalleen Erikeeperillä (juu luit oikein! Ja lapsetkin kerkesivät surkutella ettei sitä enää pysty syömää!) ja sillä se pysyikin pari päivää kasassa, mutta sitten taas... räksis vaan ja koko kranssi mäsänä :o Sen jälkeen syömäkelvoton kranssintekele sai lähteä sulostuttamaan roskapönttöä! Ja me joudumme käymään tavallista useammin piparipurkilla, että saadaan tuoksutella keittiössäkin piparintuoksua! Harmi ;)

Yläkerran aulassa sentään tuoksuu vielä piparkakku. Pujottelin muutaman ukkelin naruun ja ripustin aulan peiliin. Aamuisin onkin mukava hipsiä alakertaan ja nuuhkaista matkalla joulua.

Ukkelinauhan idean nappasin Pikku Akalta!

Astiakaapit ovat saaneet taas tänäkin vuonna puolukkakranssit oviinsa. Tykkään puolukkakransseista tosi paljon. Ne kun säilyvät niin pitkään hyvän näköisinä ja sopivat niin joulu- kuin talvikoristeeksikin. Punaisen kammarin astiakaapin kranssit saivat perinteiset satiinirusetit koristeeksi, mutta keittiön kranssiin oli pakko vaihtaa pieni kynttilä rusetin tilalle sen jälkeen kun näin Kaarun tekemät kranssit. Aivan ihanat, etten sanoisi ♥ Punainen kammari on saanut muutamia uusia juttuja ja niistä ajattelinkin postata joku kerta ihan oman jutun.

Nytkin olisi vaikka kuinka paljon tärkeämpää tekemistä, mutta en malttanut olla tulematta moikkaamaan teitä, kun kerran yksi päivä tuli muutama kuvakin räpsästyä :)

Touhukkaita päiviä kaikille ♥

Pikkukeittiön joulu

Lasten leikkikeittiöönkin on saapunut joulu 

ja siellä näytti olevan eräs päivä kova hyörinä käynnissä.

Kurkataanpas vähän mitä siellä on touhuttu.

Keittiön jokainen purkki ja purnukka on siivottu ja kolo puhdistettu. Siistissä keittiössä onkin hyvä aloittaa jouluvalmistelut. Niin kuin jokainen todellinen jouluihminen ainakin on tämänkin köökin pikkuemäntä aloittanut joululeipomukset. Koko yläkerta tuoksuikin aivan piparkakuilta ja muilta jouluisilta herkuilta. Oli kuulemma vieraita tulossa, joten piti alkaa heti aamusta taikinanpyöritykseen.

Välistä piti silitellä vauvalle joulumekko valmiiksi ja sitten valmistuikin porkkanalaatikko uuniin.

Vieraitakin varten glögi pääsi lämpenemään.

Vieraiden saavuttua glögikin oli kerinnyt jo lämmetä ja pöytään oli katettu sen seitsemän sorttia herkkuja. Pikkukeittiön emäntä ei kursaile kahvileivistä, ei ainakaan näin joulun alla.

Pienimmän vieraan toimesta kannettiin tontutkin glögikekkereille.
Ja tämän pienimmän vieraan toimesta keittiöön piti tehdä hetken päästä uusi joulusiivous ;)

Innostuin tekemään leikkikeittiöön jouluisen viirinauhan Mailegin tyyliin. Viiristä tuli mielestäni niin kiva, että en kyllä tiedä raaskinko tuota ottaa joulun jälkeen edes pois. Joku tarkkasilmäinen ehkä hoksasi, että pikkupöydän tuolit ovat vaihtaneet väriä. Täältä pääset kurkistamaan miltä ne on ennen maalausta näyttäneet. Olihan ne aika symppiksiä entisessäkin asussaaan. Maalipinta vaan alkoi olla turhankin kulunut lasten leikkeihin ja ne oli vähän niin kuin pakko uudelleen maalata. Valkoista maalia sattui olemaan purkillinen kellarissa ja samalla sudittelin nämä tuolit, kun muutamia muitakin juttuja syksyllä maalailin.

Aika mielenkiintoista tosiaan tämä kuvaaminen tähän aikaan vuodesta. Varsinkin kun ulkona on tasaisen harmaata (tulisipa tännekin lunta!) ja meidän aulakin, missä kotileikki on, on luonnostaan todella vähävaloinen. Tietenkin asiaan saattaisi auttaa jalusta. Niin että voisiko armas joulupukkini tuoda meille minulle jouluksi uuden jalustan tai edes laittaa tontut asialle ja etsiä olemassa olevan jalustan puutuvan palasen, niin, että siihen saisi kamerankin kiinnitettyä ;)

Se olisikin sitten aika jo toivottaa ihastuttavaa 3. adventtia!!
Joulu alkaakin olla jo ihan nurkan takana ♥